keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kanervansävyinen vaunupeitto

Havahduin eräävä päivänä siihen tosiasiaan, etten ollut neulonut lapselleni vaunupeittoa ja pakkaset kolkuttivat ovelle. Mutta hätäpä ei ollutkaan sen näköinen, sillä lankahamsterin aarrearkuista löytyi ihan vilauksessa kaksi isoa vyyhtiä Esito-lenkkimohairia, joten jäljelle jäi vain neulomisen vaiva. Olin hamstrannut langat jo joskus vuosia vuosia sitten, kun Lankava oli vielä Kauhavan kangasaitta ja jaloissa pyöri kaksi pientä poikaa tai ehkä vasta toinen heistä. Miksi olin siis hamstrannut vaaleanpunaista ja laventelinpunaista lankaa??? No, oli siellä laatikossa myös useampi kerä sinisen ja sinivihreän sävyisiä lankoja, joten ilmeisesti olin aikonut tehdä pojillekin peitot, mutta aikomukseksi oli jäänyt.

Vyyhtien koko oli peräti 240 g, joten niitä sai keriä ihan huolella ja kauan, ennenkuin molemmat jättikerät olivat valmiit. Harmi, etten huomannut katsoa kellosta, paljonko tuohon tuhraantui aikaa, mutta en todellakaan kerinyt molempia keriä peräjälkeen, vaan illalla toisen ja seuraavana aamuna toisen.
Ohjeessa neuvottiin luomaan 65 silmukkaa, mutta minä loin varmuuden vuoksi 75. Tuolla silmukkamäärällä sain peitosta pesun jälkeen 80 cm leveän ja 85 cm pitkän eli siis varsin kookkaan pienelle vauvalle. Peitto neulottiin 2-kertaisella langalla kasin puikoilla, joten se oli joutuisa valmistaa. En tosin ehdi nykyisin neuloa läheskään niin paljon kuin haluaisin;) Vaan joku kummallinen Novita pyöröpuikkokirous on varmasti langetettu päälleni, sillä sain taas puikon irtoamaan kaapelista. Vai kuritanko minä puikkoja niin kovasti, etteivät kestä menossa mukana? Mutta jos Novita puikkojen laatu on nykyisin tällainen, niin ehkäpä Novitan kannattaisi sujauttaa puikkojen mukaan pieni putkilo pikaliimaa, jolla puikon voi korjata? Itse korjasin puikon tällä kertaa juurikin liimalla, sillä en todellakaan ehtinyt lähteä ostamaan uusia puikkoja tai jaksanut tehdä taas valitusta valmistajalle. Neuloa silti piti.

Lanka oli aika kenkun karheaa kutoa, mutta ohjeessa neuvottiin pesemään valmis neule villapesuohjelmalla käyttäen villapesuainetta ja huuhteluainetta. Näin teinkin, paitsi nyt kun luin ohjetta, niin hoksasin tuon huuhteluaineen, sitä en siis käyttänyt. Tästä huolimatta peitto pehmeni huomattavasti. Allaolevassa kuvassa peiton pintaa ennen pesua.

Ja mikä parasta, peitto sointuu sattumoisin täydellisesti vaunuihin, jotka ovat ruskeat, mutta pienet tehostevärit ovat aikalailla samaa sävyä kuin peitto. Ollaan siis täysin edustuskelpoisia myös täällä pimeässä marraskuisessa räntä- ja vesisateessa.

Malli: Lankavan Kanerva-vaunupeitto
Lanka: Esito-lenkkimohair vaaleanpunainen 143 ja laventelinpunainen 311
Puikot: Pyöröpuikko 8
Langankulutus: 360 g
Valmiin peiton koko: 80x85 cm


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Sweet Winter Poncho by Drops Design

Ponchon kuvioita oli ihan mahdottoman mukava neuloa, niin mukava, että melkeinpä toivoi, että ne eivät loppuisi ollenkaan. Tämä siitäkin huolimatta, että poncho neulottiin 2-kertaisella langalla ja se antoi kirjoneuleelle omat pikku haasteensa. Ponchon neulomissuunta oli ylhäältä alas ja lopuksi neulottiin vielä pikkuruiset hihat pitämään myös ranteet lämpiminä. Huomaattekos, miten hyvin tämä mätsäilee uusiin pyminihousuihini ja miten ystävällisesti mieheni on jättänyt pääni kuvaamatta ja keskittynyt vain oleelliseen eli tähän ponchoon:)
Neuleesta tuli kuohkea ja kevyt, painoa vain 189 g! Suloinen tämä todellakin on, mutta tuskinpa kuitenkaan mikään talveen sopiva ulkoiluponcho, vaikka koitin sille vähän parvekkeella opettaa, miltä tuntuu olla tuulen riepoteltavana. Eihän se raukka siitä tykännyt. En minäkään.
Malli: Sweet Winter Poncho by DROPS Design
Lanka:  DROPS BRUSHED ALPACA SILK 03 harmaa, 01 luonnonvalkoinen, 08 kanerva, 02 vaaleanharmaa
Puikot: 5 1/2 ja 6
Langankulutus: 189 g
Valokuvissa poncho suoraan puikoilta päässeenä, missään kostean pyyhkeen välissä en sitä nyt joutanut tai siis viitsinyt alkaa somistaa.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Nöfnöf eli possusukat omalle rakkaalle possulle

Kaikki tietävät, että jokaisen miehen sisällä asuu enempi vähempi pieni possu, jota ei oma äiti, saatika vaimo tai tyttöystävä pysty täysin kitkemään pois. Olen kyllä kuullut, ettei näin kaikkien miesten kohdalla olisikaan, mutta yhtään sellaista en ole koskaan tavannut. Toiset miehet ovat kuulema vallan sikoja, mutta sellaisille miehille ei sukkia kudota, nämä on tehty sille omalle rakkaalle possulle ja rakkauvella.

Sukkien olisi tietenkin pitänyt valmistua isäinpäiväksi, mutta isäinpäivä tuli minulle tänä vuonna yhtä yllätyksenä kuin ensilumi kesärenkaille: Luulin, että minulla olisi ollut viikko enemmän aikaa tikutella sukat valmiiksi. Lisäksi väliin tuli tuo toinen pikkuinen juttu nimeltään Pörri ja jostain syystä en kyennytkään yhtä aikaa sekä synnyttämään, että neulomaan sukkaa. Onneksi Elmeri ymmärsi tämän täysin, kun ojensin hänelle isäinpäivänä vain yhden valmiin päättelemättömän sukan ja toinen odotti puikoilla ollen vielä 20-30 kerrosta matkalla maaliin. Olisin saanut sukat valmiiksi, jos olisin nipistänyt olemattomista yöunistani vielä vähän, mutta en kyennyt, enkä oikeastaan tahtonutkaan...

Sehän on kumminkin aika pitkälti niin, että kun kaksi possua kohtaavat ja heidän välilleen leimahtaa LOVE ja sen jälkeen nöfnöf, niin tuloksena saattaa olla peräti kolme pientä rakkauvenhetelmää peräkanaa kipittämässä.

Nostalgia tekee minusta mukavannäköistä, vähän epämääräisen pehmoista raitaa. Pitäisiköhän tuota kumminkin hamstrata vähän varastoon..?
Malli: Oma (linkki ohjeeseen)
Koko: Miesten 46
Lanka: Novita 7 Veljestä Grafiitti 044, Nostalgia harmaa-luonnonvalkoinen 090, vaaleanpunainen 522
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: Yhteensä 150 g

lauantai 7. marraskuuta 2015

Toukkapussin asukas

Toukkapussin asukas saapui ja testailee pussukassa nukkumista. Puin pussukan jo ennen syöttämistä päälle, huppuosan vetäisin vain selkäpuolelle, ettei ole syömisen aikana tiellä. Ja sitten kuorsailemaan pussukkaan, aivan levollisesti. Pussukassa tuntuisi olevan hyvin kasvunvaraa, ei jää ihan heti pieneksi.