Ylläripylläri välimuistaminen

Kurkistus postilaatikkoon paljasti minulle saapuneen yllätyskirjeen, joka tuntui hypisteltäessä pehmoiselta. Onneksi tein eilen jättiannoksen makaronilaatikkoa, selvisin tänään sikahelpolla eli jälkikasvu sai evästä lautasille, ja minä pääsin aika nopeasti rappaamaan kuorta auki. Ja mitäs sieltä paljastuikaan: Ohjeita jämälankojen käyttöön, pieniä virkattavia elukoita. Bambusekoituksesta neulottu iloisenkeltainen tiskirätti, jonka otin heti käyttöön, miten onkaan niin pehmoinen? Kortti, joka kertoo onnen olevan nyt ja tässä. Ja näinhän se on :) Eikä siinä kaikki, mukana oli vielä pussillinen ilmapalloja. Kiitos SNYlle!

Eräs nimeltämainitsematon pieni tyttö päätti, että ilmapallot ovat meidän tyttöjen yhteisiä. Mutta pojat saivat ne hänelle, korjaan meille, puhaltaa. Ilmapallot mahtuivat melkein suureen laatikkoon, mutta eiväthän ne siellä aikaansa viettäneet, sillä niitä piti pomputella, porukalla.

Kyllä, minä olen niin hömpsö, että uskon yksisarvisiin, ne ovat taianomaisen lumoavia. Elämä on satu, ja jokainen luo oman tarinansa. 

Iloista Vappua kaikille!

Mökkisukat

Minulla oli pääsiäisen aikaan mökillä jännät paikat, kun lankakerä hupeni hupenemistaan ja sukan kärkeen oli vielä matkaa. Neuloin sukkia 2-kertaisella langalla ja toinen keristä olikin ilmeisen vajaa. Suunnittelin jo tekeväni kärjen pelkästään toisella värillä, mutta lopulta lanka riitti juuri ja juuri, ja keväänvihreät sukat olivat valmiit!

Neuloin sukat 2-kertaisella langalla, nelosen puikoilla. 

Langat olivat tällä kertaa Drops Fabel print (542) ja Svarta Fåret Frost (621). Näitä sekoittamalla syntyi keväisen vihreät sukat.

Sukat on neulottu samaan tapaan kuin edellisen pompsukan oranssit sukat. Lankaa kului 88 g. 

Teki mieli vihreitä sukkia ja sellaiset sain.

Ajelimme perjantaina Pörrin kanssa Mummin ja Ukin luokse mökille pääsiäisen viettoon, muu perhe, siis miesväki, meni toiseen mummolaan. Aurinko helli ja lämmitti. 

Järvi oli vielä jäässä, mutta rannat olivat jo sulat. Pörri saattoi jo heitellä kiviä veteen. Eno kävi vielä potkurin kanssa järvellä (!) etsimässä suurta haukea, jota ei kuitenkaan tällä kertaa löytynyt.

Minä kävin hakemassa joka päivä lisäenergiaa mesäteiltä. Tieltä nousi paljon ruskeaoransseja perhosia lentoon. Mitähän lajia ne olivat ja mitä ravintoa näin aikaisin keväällä itselleen löytävät?

Uppuroin myös metsäpolulla, jota on kesäsin hauska kulkea, nyt se oli vähän haastavampaa, sillä hankiaisen kanssa oli vähän niin ja näin.

Joku oli kävellyt samaista polkua vastapäivään, koitin astella samoja jalanjälkiä pitkin. Se oli kuitenkin melko vaikeaa, sillä kyseisellä henkilöllä oli ollut pidemmät jalat ja vastapäivään kävellessäni jouduin askeltamaan jalkaterät sisään päin. Melko koomista ja vaikeaa. Eiköhän se ole parasta, että kukin tekee itse omat jalanjälkensä.

Metsässä solisi pieni puro, sen äärellä asuu varmasti maahisia.

Mutta varmuudella metsässä asuu laumoittain hirviä, sillä he olivat jättäneet polulle paljon pieniä suklaamunia.

Auringonlaskut olivat upeita.

Eikä vain yhtenä iltana, vaan joka ilta.

Aurinko maalasi koko taivaan vaalean punertavaksi.

Mutta kun tulimme eilen takaisin kotiin, satoi meillä vettä. Ja lunta on edelleen vaikka muille jakaa. Tänään ei enää sada, mutta ulkona on todella kolea ja ei-houkutteleva ilma. Taidanpa käyttää tämän päivän siivoamiseen... Ja ulkoilemme illemmalla.

Huhtikuinen SNY & Mukulat-KALin peruutus

Aurinko lämmittää sielua ja maata, alkaa olla taasen yksi talvi takana päin. Ja sepä on talvessa hyvää, että voi hyvillä mielin istua persauksen päällä penkissä ja neuloa menemään. Mutta nämä ajat alkavat olla nyt takana päin: Peppu on kaikesta istumisesta levennyt huolestuttaviin mittoihin ja kaipaa päästä baanalle! Onneksi jalat jaksavat vielä naista kantaa ja liikuttaa, vaikka kunto onkin talven aikana rapautunut aivan liikaa! Kaivan nyt entisen urheilija-minän tuolta kaiken laardin seasta esiin, ennenkuin sinne aivan katoaa... Nyt pitää priorisoida liike neuloskelun ja kaikkeen siihen liittyvän edelle, sekä keväiset pakolliset, ja hyvin runsaat, koti- ja puutarhahommelit! Tähän motivaattoriksi 15 vuoden takainen kuva:

Tässä tilanteessa peruutan myöskin aikomani Mukulat-KALin. En pysty sanoin kuvaamaan, kuinka vaikea paikka tämä minulle on, mutta sille ei yksinkertaisesti ole nyt aikaa. Olen hyvin hyvin pahoillani niiden puolesta (onneksi varmaan kovin harvojen), jotka ehtivät innostua aiheesta :( Antakaa minulle anteeksi tämä sanani syöminen, tällä kertaa. 

Serkkuni oli jo huolissaan, että onko minulla kovastikin joku hullusti, ja enhän vain meinaa lopettaa neulomista ja bloggaamista kokonaan. En tietenkään, eihän se ole edes mahdollista, mutta vähän etäisyyttä tähän hommaan pitää nyt ottaa, koska aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen, mitä on tarpeen tehdä - ja mitä haluaisi.

Ihana SNYni oli laittanut minulle huhtikuun paketin, jonka haimme tänään Pörrin kanssa ärrältä. Ja eikös sieltä paljastunut taas monenmoista innostavaa! Ja: Oli ihana saada Oikea Kirje, sellainen, joita minäkin lapsuudessani ja nuoruudessani olen kirjoitellut, paljon. Se oli ennen kompuuttereita ja somea. 

Katse hakeutuu heti vasemmalla olevaan herkulliseen kaakkuun, jonka ohje löytyy myös paketista. Ehkä voisin hakea sieltä vähän voimaa, niille lenkeilleni, etten aivan tuuperru tien varteen..? Mukana tuli myös ohjeet tulppaanisukkiin, ja tulppaanin ohjekuvio on totta vieköön niin houkutteleva, että pitääkö sitä kokeilla..? Mukana on myös taikapallukka ja ohje kynsikkäisiin. Eli se on vähän niin, että kynsikkäät on laitettava alulle, jos haluaa selvittää, mitä pieniä esineitä taikapallo pitää sisällään. Ja haluanhan minä! Sitä paitsi ajattelin juuri yhtenä päivänä lenkillä ollessani, että olisipa kynsikkäät kova sana, tuolloin ei käsissä ollut mitään.. Punainen lanka ja taikapallo ovat Viking Froyää, tuntuvat pehmeältä käteen. Mukava tuli myös liukuvärjättyä Elegiaa, kiitos siitäkin. Sitten vielä sievä pelargoniakynttilä ja karkkia suukkuun. Tämä paketti pelasti tämän maanantain, jolloin väsyttää aivan liikaa. Mutta se on aivan oma syy, koska piti kikkiä valveilla yli puolen yön ja seurata huisin jännää vaalilaskentaa. Oli varmaan 1. kerta, kun sen olen sitä näin pitkään seurannut, mutta kello ei tuntenut armoa aamulla, vaan potkaisi minut hereille, ja kohden arkea.

Kiitos SNY <3 

Ja oikein hyvää ja aurinkoista huhtikuuta kaikille! Minä lähden kohtapuoliin lenkille, heti sen jälkeen, kun Elmeri kotiutuu omalta lenkiltään. Mutta sitä ennen taidan ehtiä leikata Pörrin otsatukan ja kylvettää hänet, neitokaisella on huomenna valokuvaus, ja haluan, että kauniit sielun peilit näkyvät :)

1+1=2

Simppeliä matematiikkaa ja sopii monellakin tapaa minulle: Kaksi luirunohutta lankaa yhdessä on kaksi kertaa paksumpaa. Yhden ohuen langan työstäminen sukiksi kestää ja kestää, mutta laitappa niitä kaksi juoksemaan rinnakkain, niin jopa alkaa lyyti kirjoittaa. Ja tulee niin eläväistä pintaa, että!

Minulla on varastossa huomattava määrä fingering-vahvuisia sukkalankoja, joita olen jossain mielenhäiriössä hankkinut, mutta vähemmän neulonut pois. Ei siis pidä kuvitella, että katuisin noita ostoksia, minähän en kadu! Mutta neulominen sukiksi on ollut hyvin vähäistä. Joten olen jo jonkun aikaa haaveksinut yhdisteleväni niitä randomisti ja tekeväni niistä sukkia, paljon! 

Ensimmäiseen pariin otin värikkään Fabelin ja jonkun Regian, jonka vyöte on sittemmin huidellut jonnekin piiloon. Otin nelosen sukkapuikot ja loin 55 silmukkaa. Neuloin 30 krs 2 oikein, 3 nurin. Sitten kaventelin jokaisesta nurjasta osuudesta silmukan pois, jäi 44 silmukkaa. Näillä neuloin varren 24 cm pitkäksi. Sitten tein kantalapun 22 silmukalla, joustinneuleella, lopussa sileällä. Käänsin kantapään jaolla 6-10-6. Ja sitten varpaita kohden kiilakavennusten kautta. Neuloin jalkapöydän päällä edelleen joustinta, muuten sileää. Kärjessä on leveä nauhakavennus. 

Saattoi tulla aika lempparisukat. Neuloin sukat puikoilla 4, mutta näistä tuli melko lailla samankokoiset kuin jos olisin neulonut sukat vaikkapa Veikasta tms. 

Niin, en voinut vastustaa kiusautta mennä parvekkeelle kuvaamaan, vaikka aurinko polttikin värit pieleen. Tänään on vain ollut niin ihana ja lämmin ilma, varmaan jotain 10 astetta lämmintä!

Lankaa kului 121 g, joden pidemmätkin sukat olisin voinut tehdä, lankakerät olisivat riittäneet mainiosti.

Ekat sukat olivat tuskin ehtineet poistua puikoilta, kun sinne alkoi tunkea jo seuraava pari. Suunnittelin ensin tekeväni sukat näistä kahdesta väristä, mutta aloituksen jälkeen huomasin, että aika aneemisen väriset olisi tullut, joten säästin Regian tuleviin lähtöihin ja laitoin vain Frostin molemmista keristä juoksemaan. 

Laitoin värit menemään hieman limittäin, jotta raidat vaihtuisivat pehmeästi. Loin 48 silmukkaa ja neuloin 12 krs joustinta. Sitten jatkoin sileää ja kavensin samalla 4 silmukkaa pois, jäi siis 44 silmukkaa. Neuloin 20 krs oikein. Sitten kavensin taas 4 silmukkaa pois, ja neuloin vielä 12 krs joustinta noilla 40 silmukalla. Sitten joustinneuleinen ja osin sileä kantalappu, 20 silmukalla. Kantapään kääntö jaolla 5-10-5. Ja siitä homma jatkui kiilakavennuksilla & kuin elokuvissa aina 1. sukan päkiään asti, jossa toisen kerän langassa tuli solmu eteen. 

En saanut enää värejä juoksemaan samalla tavalla, vaikka säädin juoksuja kahteen otteeseen: ensin vähän ja sitten rankemmalla kädellä. Kuvan vasen sukka neulottu ensin ja oikea kipeitten säätöjen jälkeen. Sain eripariset sukat, tykkään vasemmasta enemmän, värit liukuvat pehmeämmin. Lankaa meni 86 g.

Mutta onkos meillä vielä lunta? ON! Kadehtikaa ;) Joo, ei tartte sukulaisten yhtään lähetellä mitään etelän hetelmä -kuvia, missä kukkapenkistä jo puskee kukkaa ja pihaa on laitettu. Tai aurinkoisia kuvia, joissa mökki paistattelee auringossa ja voi suorastaan tuntea, miten männyt tuoksuvat ja keväinen maa. Että minä kadehdin teitä, joka vuosi, näihin aikoihin. Eikun siis, lähetelkää vain niitä ihania keväisiä kuvia edelleen, kyllä minä niitä haluan katsella. Ja ihanaa, että teillä on jo kevät :)

Mutta: Voisiko meillä siis vielä vaikka hiihdellä menemään?

Niin, joutsenet ovat joella, ovat olleet vissiinkin koko talven. Kuvassa näkyy ainakin yksi, jos tarkasti katsoo.

Puikoilla on nyt kolmannet 2-kertaisella langalla neulottavat sukat, ja haluaisin laittaa sinne vielä 4.  Mutta nuo molemmat saavat nyt vähän odotella, sillä Mukulat-KAL -sukat ovat koeneulonnassa. Sain eilen 1. sukan varren valmiiksi. Siihen puhkesi 9 kukkaa kukkimaan ja varrelle tuli pituutta n. 40 cm. Saan koesukan valmiiksi varmaan lähipäivinä, olen nyt neulomassa kantapäätä, ja sitten on edessä jalkapöydän kukat. Sitten pystyn päättämään, koska aloitetaan. 

Mutta, jos polvipituiset kukkasukat ja yhteisneulonta kiinnostaa, niin kannattaa alkaa haalia kasaan ihania kukkavärejä, jämälangat käyvät hyvin. Ja niistä hyvin erottuva pohjaväri, sitä kannattaa varata kaksi kerää. Langan vahvuudeksi on Nalle tai vastaavat hyvä.

Mukulat KAL -suunnittelua...

Mielessä pitkään muhistellut, mutta suunnittelupöydällä juminut, tämänvuotinen KAL-kukkasukka eteni eilen ison harppauksen, kun sain jonkinlaisen luovuuden pyrähdyksen ja piirtelin sukan loput kuviot valmiiksi. Tänään näpräsin kaaviota vielä sen verran, että sen pystynee toteuttamaan kolmessa eri pohjekoossa. Printtasin juuri kaaviot ulos ja kaivoin kaikki lähietäisyydellä olevat potentiaaliset Nallukat pöydälleni, näistä pitäisi löytää sopivia värejä ja ehkä kaivella kätköistä lisää. Kuvan kaikki kerät eivät päädy sukkiin, värejä pitää mutustella vielä... 

Varteen tulee 9 kukintoa ja terään jokunen päälle. Ja, jos kaikki menee niinkuin haluaisin, niin 2-3 viikon päästä alkavat kukat polvisukissa kukkimaan ihan urakalla, kun laitetaan KAL pystyyn... ja se on sitten sellaista menoa, että touhua saa ja joutuu äimistelemään koko meidän kotiväki, eikö?