Mausteinen Tanssija

Hommasin hiljattain melkoisen kasan lankaa, kun halavalla sain. Ja ihan tarpeeseenkin hommasin,  nimittäin lahjasukkiin ja jemmaan ;D Ensimmäiseksi alkoi kutkuttaa, minkälaiset sukat syntyisivät, kun parittaa Veikan raitalangan Mauste ja multiraitalangan Tanssija, nimittäin lempparillani räsärityylillä eli kerros kummallakin värillä vuoron perään.

Näiden sukkien saaja laittaa kotioloissa lantion keinumaan, vaikkei julkisesti koskaan tanssi, tykkää iloisenvärikkäistä sukista ja mausteisista ruuista. Joten uskoisin sukkien olevan hänelle juuri sopivat.

Meille tuli eilen hieno kerros lunta, joten tänään pääsin kuvailemaan sukat puhtaanvalkoisella hangella ja hienossa, selkeässä, kelissä.

Väitän, että nämä värikkäät sukat tuovat lisää valoa päiviin, varsinkin nyt kaamoksen aikaan. Laitoin sukkiin 60 silmukkaa ja neuloin niihin joustinta, jotta mukautuisivat hyvin miehen jalkoihin. Lankaa kului yhteensä 133 g. Koko on suuri, mutta hyvin ehdin sukat neuloa junamatkalla pohjoiseen: toisen meno- ja toisen paluumatkalla.

Muuten olen kunnostautunut aloittamalla uuden urheilulajin, nimittäin hulavanteilun: Se kuulema palauttaa kadonneen vyötärön ennalleen ja on jopa neljä kertaa tehokkaampaa kuin kävelylenkkeily.  Olen nyt siinä tilanteessa, että vyötärö piilottelee vielä laardin alla, mutta television onnistuin hajottamaan jo toisella pyörityskerralla, kun lanteilta tipahtanut vanne osui kaukosäätimeen, joka ampaisi telkkuruutuun ja jätti siihen ilkeän hämähäkkiä muistuttavan kuvion, kuten Pörri asian ilmaisi. Miehen mielestä hulavanteen pyörittelyni tuli kalliiksi. On se kumma, kun ei tässä huushollissa saa edes urheilla, pitäisikö sitten vain kasvattaa pullukkavattaa..? Olen nyt etsinyt pyörittelylle sellaisen paikan, ettei siellä luultavasti rikkoonnu mikään, näin toivon.

Nämä vihreä kuulakarsut on muuten aivan järkyttävän hyviä! Olen syönyt jo kaksi laatikollista ja enempää en justiin nyt uskalla ostaa, koska nämä eivät minulla säästy.

Pyykkikone on myös pessyt pyykkiä, hyvästi ja mitään valittamatta on pessyt. Alpakkasukkalanka ei tykkää 60:n asteesta, vähän otti nokkiinsa. Onneksi sukat olivat alunperin liian suuret, joten kun laitoin toisenkin sukan 60:een asteeseen, ovat molemmat yhtä pieniä ja mahtuvat vielä juuri ja juuri minun jalkoihin. Eivät kuitenkaan Poikaselle, joka sukkia toisinaan öisin piti.

Täällä on ollut niin paljon mustia sadepäiviä, että kovasti mieltä ilostuttaa eilinen lumisade ja tämänpäiväinen aurinko ja pakkanen. 

Sorsat parveilivat sankoin joukoin järvellä, niitä oli varmasti puolen sataa.

Marraskuu...

Enpä olisi uskonut, että koskaan sanoisin tätä, mutta niin se vain on, minulla on ikävä lunta! Haaveilen talvisesta maisemasta, sinisenpehmoisesta hämärästä, kuuranpeittämästä rantakoivikosta, ja kyllä vain, haaveilen jopa lumilapiosta, lumikolasta ja siitä, miten illan päälle saattoi ottaa arkisen jumppahetken ihan siinä omassa pihassaan. Vaikka, jos totta puhutaan, ulkoistin aikanaan osaksi talvea lumityöt riuskoille Poikasille. Noinkohan täällä etelässä tulee oikeaa talvea ollenkaan? Onko koko talvi märkä ja pimeä, autolla ajaessa ei näe tonttua, tonttulakista puhumattakaan, pimeys imee pienenkin valon pois. Tässä ikävässä ei tuo lohtua ainakaan se, että pohjoisen tuttavat jakavat kuvia kotoisista talvisista maisemista. Täällä etelässä oli lunta yhden päivän verran, ja sitten vain vettä... ja vielä lisää vettä.

Tästä kirjoituksesta alkaa tulla aika masentava, mutta mennään nyt vielä syvemmälle marraskuuhun: Neulerintamallakaan ei ole ollut iloista ja innostunutta neulontaa. Ensin aloitin työn numero yksi, kirjoneuletakin. Se jumahti jonnekin kainaloiden kohdalle, enkä tiedä, koska se siitä jatkuu. Tummanharmaa lanka ei vain innosta, eikä semipörröinen lanka.

Sitten aloitin työn numero kaksi, kirjoneulesukat. Mallin olen piirtänyt aikoja sitten, mutta en ole koeneulonut. Ensimmäinen sukka valmistui ja sen myötä tuli varmuus siitä, että malli pitää piirtää uudestaan. Siinä tökkii hyvin moni asia, esim. värit ja jotkut kuviot. Ja neuloessani tuli idea, miten sukkamallin henkeä voisin jatkojalostaa, paremmaksi. Meinaan kuitenkin sinnillä neuloa toisenkin sukan valmiiksi, sillä kukapa mitään yhdellä sukalla tekisi?

Tällä hetkellä ehkä eniten innostava asia on uusi kirja, jota aloitin eilen illalla lukea ja tänään jatkan...

Niin kerta, marraskuu on ihan tyhmä kuukausi... ja minulla on koti-ikävä.