Enkkulakuset

Kaikki tietävät, että Äitini eli Mummeli tykkää enkkulakuista, ja lakuista ylipäätään, enemmän kuin kukaan muu. Ja minä itse olen sijalla kaksi. Mutta: Keskitytään nyt Mummeliin, koska tänään on Äitienpäivä, ja minä neuloin Enkkulakuset juuri hänelle. Äiti on minulle rakas.

Sukkien aihe ei ole uusi, lakut ovat olleet inspiraation lähteenä monelle, yllättäin ;) Siis yleistäen, me suomalaisethan tykätään lakusta ja salmiakista ylipäätään paljon. Minä en kuitenkaan halunnut mennä valmiilla mallilla, vaan halusin tehdä oman Mummeli-version eli suunnitella värit ja kuviot juuri hänelle. Näin ollen meni piirusteluhommiksi, ja sukkien kanssa ei vain meinannut tulla, vaan oikeasti tulikin, kiire!

Olin ostanut jo valmiiksi enkkulakupussukan, jonka piti lähteä sukkien mukana saajalleen. Mutta kun suunnittelin sukkia, niin alkoi tehdä aivan mielettömästi mieli lakuja, loppu on historiaa...

Pyöreät muodot sukissa yrittävät kuvata pyöreänmuotoisia lakupätkiä, ne on aivan järkyttävän hyviä. Siis sellaiset isot lakupussisekoitukset, joita esim. huoltsikoilta saa ostaa! Ja niissä on kaikenlaisia lakuja ja paljon! Neliöt ovat tietysti perinteisiä enkkulakuja, jotka koitin piirtää kolmiuloitteisesti. Sitten pari ihan mustaa metrilakua väliin. Ja nilkan kohdalle lakuhahmo, mahdollisesti Mummeli itse, sen jälkeen, kun on lakua maistanut ja on niiiin mahdottoman hyvää, että voi jummijammi! :D :D Tai, jos on vaikka syönyt liikaa, koska ei ole älynnyt lopettaa ajoissa...

En ole muistanut esitellä erittäin toimivaa langanohjaintani. Se on siis ontelokuteesta pätkäisty pätkä, joka solmittu tuplasolmulla sormenkokoiseksi lenkiksi. Tämä nopeuttaa kirjoneuleen neulomista paljon! Ja mikä parasta, se ei paina millään tavalla sormea, vaan on kevyt ja niin huomaamaton, että ohjain on jäänyt monesti sormeen, kun olen lopettanut neulomisen ja mennyt muihin askareisiin. Edullinenkin se on, rullasta tai rullanjämästä ontelokudetta riittää ohjainmateriaalia liki loputtomiin. Kun edellinen nuhjaantuu, niin uutta pätkää tilalle! Kuva ei tietenkään ole oikeasta neulomistilanteesta, koska olen sen itse näpännyt, mutta uskokaa pois: Toimii!

Sitten takaisin Enkkulakusiin. Mummeli on pikkuinen, soma ja pienijalkainen, joten sukan pohkeessa on vain 66 silmukkaa, nilkasta eteenpäin 54 ja terässä 50. Onneksi näin, sillä Äitienpäivä pääsi tänä vuonna yllättämään ja sukkien piti valmistua nopeasti. Lankojen päättely, höyrytys, kuvaus ja paketointi piti suorittaa liki minuuttiaikataululla, että ehdin viimeisenä postitusiltana saada sukat vielä postipojan matkaan. Ja tietysti hankin Mummelille uudet lakupussukat syömäni pussin tilalle, kuten äitiään yli kaiken rakastava lapsi tekee <3

Malli: Enkkulakuset, oma malli
Lanka: Gjestal Maija (musta (201), ruskea (281), vaaleanpunainen (215), vadelmanpunainen (219), persikka (282))
Puikot: 3
Langankulutus: 141 g
Sukkien mitat: Varren pituus 33 cm. Teräosan pituus 21,5 cm. Varren leveys: ylhäällä 12,5 cm, nilkassa 9,5cm, terässä 9 cm.

Kevyt kirjoneuletakki

Eikä siinä kaikki, melko syksyinen/talvinen myös. Ei ollenkaan sellainen takki, joka tekisi mieli vetäistä päälleen nyt, kun kevät puskee kukkiaan ja vihertää maiseman. Sellaista se on, kun vuodenajat ehtivät vaihtua toisiin, ennenkuin takki valmistuu. Tällä takilla oli monta pysäkkiä.

Aloitin takin ehkä viime syyskuussa aikamoisella innolla. Tarkka ajankohta on haihtunut muistista, mutta näin arvelisin. Olin katsellut mallia jo pitkään sillä silmällä, että puikoille olisi saatava. Malli on Dropsin Night Shade Jacket. 

Nyt pitää vähän muistella, mitä muutoksia takkiin tein... Lanka on Drops Air, mutta neuloin takin kahdella värillä, oikeasti malliin kuuluu kolme kuvioväriä: helmiäisharmaa, keskiharmaa ja sumu. Minun takissani on yhtä harmaata kaikki, nimittäin helmiäistä. 

Takki neulotaan ylhäältä alas päin, ensin resori puikoilla 4 ja siitä eteenpäin vitosilla. Tein nyt jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen kokeillut: Neuloin kaarrokkeen kirjoneuleen koko ajan oikealta puolelta. Eli neuloin ensin oikean puolen oikealta vasemmalle ja sitten takaisin vasemmalta oikealle, koko ajan oikealta puolelta. Alussa tuntui melko kankealta ja hitaalta, mutta kyllä se siitä hieman nopeutui, kun aikansa tikutteli. En osaa sanoa, voiko vasemmalta oikealle neuloa samalla tavalla kuin oikealta vasemmalle, minun aivot eivät ainakaan suostuneet taipumaan muuhun kuin siihen, että siirtelin silmukoita neuloessani puikolta toiselle. Mutta, joka tapauksessa neulominen oli helpompaa kuin yrittää neuloa kirjoneuletta nurjalta puolelta. Tai että neuloisi pyörönä -> pitäisi ommella/virkata edestä -> leikkoa takki auki -> neuloa kaitaleet. 

Kun sain kaarrokkeen valmiiksi, niin takki oli saapunut ensimmäiselle pysäkilleen, jossa viipyili useamman kuukauden. Jotain muuta kiinnostavampaa tuli väliin.

Maaliskuussa otin neuleen uudestaan esiin ja neuloin alaosan ja hihat. Resoreissa olisi kuulunut resosin puolivälissä lisätä silmukoita reippaasti, jotta resoreista olisi tullut sellaiset runsaat. Minä menin tämän kohdin pienesti, lisäsin resorin alussa vähän silmukoita ja sen jälkeen en ollenkaan. Lanka on paksuhkoa, mutta kevyttä neulottavaa, joten sinänsä siis melko nopeasti tulee valmista, kunhan vain neuloi. 

Sain takin valmiiksi maaliskuun lopussa ja sen jälkeen aloin mietiskellä nappeja. Surffailin netissä ja mikään ei kelvannut, halusin kevyet ja mielellään metalliset napit, ohuet ja sirot. Lopulta päädyin tilaamaan itse näprättävät napit Kärkkäisen verkkokaupasta. Ja niinpä takki saapui toiselle pysäkilleen, odottamaan nappeja.

Napit saapuivat, mutta olin niin KALin vietävänä, että en edes pakettia aukaissut, ennen kuin vasta eilen. Nappeja pyöritellessä ja jotain koelankailua tehtyäni totesin, ettei nyt ehkä kuitenkaan. Takki on toistaiseksi napiton, kunnes oikeanlaiset napit kävelevät rivissä tai jonossa vastaan. Toivottavasti tämä tapahtuu syksyyn mennessä, jolloin tämänvärinen takki alkaa ehkä kiinnostaa enemmän.

Tässä hän siis roikkuu tuulen tuiskeessa, etuosan kiinnitin nuppineuloilla kuvauksen ajaksi.

Malli: Dropsin Night Shade Jacket

Lanka: Drops Air musta (06), helmiäisharmaa (03)

Koko: M

Puikot: 4 & 5

Langankulutus: 300 g (siis koko takkiin vain 300 g lankaa!!!)

Nämä pari päivää sitten lenkkipolun varrella oleskelevaa tyyppiä eivät minusta paljon piitanneet,  päästivät aivan viereen kuvailemaan.

Luotolaista ja välineurheilua

Pistelin Luotolaisen alulle ja huomasin heti kaksi asiaa: 1. Vyyhteiden keriminen on perin hidasta puuhaa. 2. Metallisilla puikoilla on kova neuloa. Kun ongelmat oli havaittu, niin niihin oli ratkaisut olemassa: Pieni surffailu netissä ja löytyi kukkarolle sopiva kerimislaite. Muutaman silmukan koeneulonta puisilla sukkapuikoilla ja neulominen pehmeni heti, joten puiset pyöröpuikot myös tilaukseen. Melko kauan jouduin tilausta odottamaan, mutta nyt ei pitäisi olla mitään esteitä sille, etteikö Luotolainen valmistuisi, joskus.

Neuloin n. 16 cm metallisilla 2,5 puikoilla, ensimmäinen kerä alkaa vedellä viimeisiään. Vaihdoin nyt työhön puiset KnitPro Symfonien puikot, tuntuu niin eri hyvältä. Puikkokoko on sama kuin aiemmin, mutta jännittää, pysyykö neulepinta samanlaisena vai näkyykö vaihdoskohta. 

Puikkoja vaihdellessa saatoin myös mitata työn leveyden. Se on ihan kevyesti venyttäen tasona 52 cm, pintaneule joustaa. Aloitin työn 244 silmukalla ja resorin jälkeen olisi kuulunut lisätä silmukoita runsaasti, mutta minä kavensin neljä silmukkaa pois ja ajattelin mennä 240 silmukalla nyt eteenpäin. Mutta sitä ennen pitää neuloa yhdet sukat valmiiksi.

Tilasin tosiaan kerimislaitteen ja sen saapuminen kesti tolkuttoman pitkään. Viimein laitoin firmaan kyselyä, että missä laite luuraa, tahdon saada sen per heti. Sen jälkeen laite lähti tulemaan, hain sen tänään, ja heti testiin.

Laite koostuu kahdesta osasta eli itse laitteesta, sekä valkoisesta tötteröstä, joka tökätään laitteen päähän ja johon lanka keritään. Mukana tuli tosi selkeät kuvalliset ohjeet, joiden avulla laite oli helppo ja nopsa asentaa käyttökuntoon.

Minulla ei ole vyyhdinpuita, ja haluan puiset, en mitään muovihärpäkkeitä. Puiset tietysti maksavat enemmän, joten en raaskinut niitä nyt hankkia. Ajattelin, että laitan vyyhdin johonkin tuoliin tms. ja se on ihana sama asia. Ei ole. Siitä ei tullut oikein mitään. Joten otin itselleni apurin pyörittämään lankaa kerälle ja toimin itse vyyhdinpuina. Tämä pelitti oikein hyvin. Apurikin tykkäsi tästä luottamustehtävästä.

En ottanut aikaa, kuinka nopsasti vyyhti keräksi pyörähti, mutta se meni todella nopeasti ja kivuttomasti. 

Tuli kaunis kerä.

Kerä käytännössä vain nostetaan kerijästä pois.

Lankaa voi neuloa kerän sisältä tai ulkopuolelta, se on miten haluaa.

Kerijää odotellessa kerin yhden kerän käsin, joten tässä näkyy ero, miltä tulos näyttää kerijällä versus käsin kerittynä.