Milla KAL - Villatakki tytölle

Novitaknitsillä pyöri tänä kesänä Milla KAL -niminen yhteisneulonta, johon innostuin mukaan. Ohjeessa oli mahdollista neuloa 4 erilaista takkia: Classic, Long, Cropped, Wrap. Lisäksi pystyi tekemään lyhyet, puolipitkät, pitkät hihat. Taskut tai ei. Nappi, nauhakiinnitys tai ei mitään. Erittäin muunneltavissa oleva malli siis. 

Minä neuloin perusmallin (Classic) koossa XS, ja puoli numeroa pienemmillä puikoilla, mitä mallissa, että saisin 9-vuotiaalle sopivan takin. Olin nimittäin kotiuttanut alekorista 5 kerää Hehkua Tytön lempivärissä, joten Milla KAL ei olisi voinut osua parempaan saumaan. Takki neulottiin saumattomasti niskasta alkaen. Ohje oli tosi selkeästi tehty, helposti seurattavissa. 

En ole näemmä ottanut takista välivaihekuvia juuri ollenkaan, ja olemassaolevatkin supersuttuisia. Alla oleva kuva yrittää esittää sitä, miten lopuksi poimittiin silmukat etureunaa varten, ja neulottiin kaitale. En ole koskaan tehnyt etukaitaleitta tällä tavalla, mutta olipa näppärä juttu! En edes yritä selittää sitä täällä, Novitan ohjeessa selviää paremmin.

Koko takki neulottiin siis saumattomasti, ilman mitään loppuyhdistelyä, vain langanpäät pääteltäviksi!

Nappihommelin ratkaisin näin: Löysin kotoa kahdenlaisia juttuja: muovisia reikäisiä ommeltavia nappeja, sekä hopeanvärisiä sydänmerkkejä. Nämä sattuivat olemaan juuri samankokoisia, joten ompelin ne päällekkäin, ja sain näin takkiin sydännapit.

Tyttö venyy nyt pituutta sellaista kyytiä, että taitaa takki jäädä nopeasti pieneksi. Mutta jospa jonkun hetken sitä ehtisi pitää. Tuli myös sellaista palautetta, että takki kutittaa, joten vaatii alleen pitkähihaisen paidan.

Malli: Milla KAL, linkki Novitaknitsin sivuille, missä ohjeet saatavilla: Milla KAL

Lanka: Novita Hehku Inspis 7021

Koko: XS (soveltaen 9-vuotiaalle tytölle)

Puikot: 4 ja 4.5

Langankulutus: 193 g

Vihtaranta KAL - Valmiit sukat - Kaksivärinen versio

Esittelyvuorossa ovat valmiit Vihtaranta-sukat ikään kuin mustavalkoisin valokuvamuisteloin. Sukissa on käytetty Novita Nallen sävyjä graffiti ja pellava. Tykkään itse kovasti molemmista sävyistä, ja ne sopivat hyvin yhteen. 

Tämä Vihtaranta-versio on neulottu pohjekoossa M eli 86 silmukkaa, joka antaa minun jaloilleni liian väljän sukan. Kun taas Nalle-kirjoneuleessa 74 silmukkaa on minulle hyvä, tein sillä silmukkamäärällä värikkään Vihtaranta-version. Ehkä pitää tehdä myös tällaiset kaksiväriset 74 silmukalla, tämä väritys miellyttää silmää.

Malli: Vihtaranta, oma malli lapsuuden kesistä

Lanka: Novita Nalle, Pellava (061) ja Graffiti (044)

Puikot: 3

Langankulutus: 193 g

Vihtaranta KAL - Valmiit sukat - Värikäs versio

Vihtaranta, lapsuuden mökki, elää jokaisessa sukan silmukassa, värissä ja kuviossa. Sukissa väreilee lapsuuden touhut, leikit ja muistot, osa niistä. Mutta, kuten ei ole täydellisiä sukkia, niin ei ole myöskään täydellistä kesää, ei täydellistä lomaa, ei täydellistä lapsuutta. Se pieni rosoisuus, epätäydellisyys, värien sekamelska, ne kaikki kuuluvat elämään. Lapsuuden kesät ovat saaneet uudenlaista vivahdetta näin vuosien takaa katsottuna: Lapsuutta katselee nyt aikuinen tyttö tässä ajassa, ei se lapsuuden tyttö menneessä ajassa. Se aikuiseksi kasvanut pieni tyttö laittaa nämä sukat jalkoihinsa, ja ei ikinä unohda lapsuuden kesiään. Ei ikinä.

 

 

 

  

Malli: Vihtaranta, oma malli lapsuuden kesistä

Lanka: Novita Nalle, eri värejä

Puikot: 3

Langankulutus: 177 g

Vihtaranta KAL - 14/14 Mansikat

Aholla kasvoi metsämansikoita, niitä kerättiin pieniin mukeihin tai pujolteltiin heiniin. Makoisia metsämansikoita popsittiin suuhun. 

Heinäkuussa oli varsinainen syntymäpäivien ja nimipäivien rypäs. Niitä juhlittiin aina täytekakun äärellä. Kakun pohja paistettiin mummonmökin kaasu-uunissa. Kakun väliin laitettiin kermaa, hilloa ja marjoja, ja päälle kermaa, pieniä somia metsämansikoita, joskus mustikoita ja vattuja. 

Neulotaan sukalle kärki. Kärkiosa on n. 6 cm pitkä. 

Jos haluat tehdä jalkateristä lyhyemmät, niin näin ne lyhenee:
- S: Neulo krs 47, jätä krs:t 48-52 neulomatta, ja neulo loppukaavio. Tällöin sukka lyhenee liki 2 cm.
- Tai neulo sukkaa mallin mukaan, mutta lopeta haluamassasi mitassa, ja silmukoi sukan kärki umpeen.
- Tai neulo kärki kokonaan yksivärisenä, aloita kavennukset jo 2. kerroksella.

Sukkaa voi pidentää neulomalla alkuun useamman kerroksen yksivärisellä ennen kavennusten alkua, tai tekemällä lisämansikkarivin.

Jos teet mallin mukaisesti, niin neulo kerrokset 47-67. Pujota lanka viimeisten 10 silmukan läpi. (Eli kerrosta 68 ei enää neulota, siinä näkyy vain jäljelle jääneet silmukat.) Päättele sukat hyvin. Minä höyrytin omat sukkani myös lopuksi.

S:

M:

Vihtaranta KAL - 13/14 Kisut

Mökin naapurissa oli ihan pikkuinen maatalo, tässä muisteloissa torppa. Se oli vanha punainen talo, jossa oli keittiö ja huone. Siellä asui vanhempi lapseton pariskunta, jolla oli siisteyden pidossa paljonkin parantamisen varaa. En ole eläissäni astunut yhtä sotkuiseen kämppään kuin heidän, he polttivat myös solkenaan tupakkaa. Mutta, vaikka he olivat omanlaisiaan, niin he olivat kilttejä, ja pitivät eläimistään hyvän huolen.

Mökin ja torpan välissä oli aitaus, jossa lehmät viettivät aikaansa siten, kun lehmät nyt tyypillisesti viettävät. Vaeltavat ihan hitaasti, pötköttelevät maassa, no, tämähän käsiteltiin jo jossain aiemmassa osassa, eipä käydä toistamaan. Mutta pointti on se, että lehmät eivät ole mitään raivoisasti ihmisiä päin ryntäileviä härkätaistelumaisia sonneja. Mutta, sonnimainen käytös oli juurikin se juttu, jota veljet minulle uskottelivat: Lehmät olivat mökin ja torpan välissä ainoastaan vaaniakseen minua. Ne odottelivat siellä minua, ainoana toiveenaan päästä puskemaan minua sarvillaan. No, sattui olemaan myös niin, että minulla oli mökkilempparihousuina punaiset joustofroteiset housut. Eli lehmät aivan varmasti lähtisivät hyökkäämään kimppuuni sillä sekunnilla, kun astun turvalliselta mökkitontilta aitauksen puolelle. Joten, kun piti päästä käymään torpalla, niin juoksin aitauksen välin niin nopeasti kuin ikinä pääsin. Ja vieläkin nopeammin, jos joku lehmä lähti hitaasti ja uteliaasti löntystelemään samaan suuntaan.  

Miksi minun sitten piti mennä tuon torpan suuntaan, mikä siellä veti minua magneetin lailla puoleensa? Vastaus on "miau". Kissat. Minun piti päästä katsomaan kissoja, haaveilemaan omasta kissasta, viemään kissoille kaloja. Kalat oli ripustettu oksaan roikkumaan. 

Ja, sitten, eräänä kesänä, toteutui suurin toiveeni: Torpan kissa sai pentuja, ja yksi kissavauva tuli meille! Voi, tuota onnen määrää! 

 

Neulo kaavion kerrokset 34-46.

S:

M: