Hillshadow-kaarrokeneule

Kaikki neulomiseen liittyvä on ollut pitkään tauolla. Menen noihin syihin seuraavassa postauksessa, nyt ensiksi tahdon kirjoitella hieman Hillshadow-paidasta, joka on odottanut vuoroaan useamman kuukauden. 

Päätin neuloa paidan heti, kun sen Novitan syksy 2025 -lehdessä näin. Kaikki paidassa viehätti: väri, kirjoneulekuviot, sekä uusi, aran-vahvuinen Novita Arctic Wool -lanka, aivan täyttä villa. Laitoin langat tilaukseen, mutta vaihdoin mallin valkoisen Tuiskun sävyyn Poro.  

Neuloin puseroa pitkin loppukesää ja syksyä. Resori valmistui vaivattomasti, lankaa oli todella mukava neuloa. 

Mutta resorin jälkeen alkoi puuduttava, samaa kuviota toistava, kirjoneuleosuus. 

Siinä kohtaa alkoi takkuamaan, ja neuloinkin hihat välissä, ja jatkoin sitten taas miehustan kirjoneuletta kainaloihin, hammasta purren. 

Kaarrokeneuleosuus meni taas jouhevasti, tässä kohtaa loppu jo häämötti, ja niin häämötti myös Poro-sävyn langanpää: Lanka ei olisi muuten riittänyt, ellen olisi neulonut viimeisiä kirjoneulekerroksia muilla sävyillä! Yleensä lankaa jää reilusti yli, kerranpa näinkin päin.

Olen kirjannut vihkooni puseron valmistumispäiväksi 31.10. Se oli myös päivä, jolloin vetaisin puseron päälleni ensimmäistä kertaa. Kyllä vain, ei soviteltu matkan varrella, ei :D:D 

Ja: Puserosta tuli kaikin puolin aivan liian suuri minulle. Varsinkin kaarrokeosuus on liian korkea, paita on selkeästi pidemmän ihmisen päälle tarkoitettu, yli 180-senttiselle, ei tällaiselle teletapille kuin minä. Myös hihat roikkuvat pitkästi sormien yli. Tyttären mielestä paita on aivan hyvä !?! mikä kertoo minulle vain sen, etten ole millään tavoin nuorisomuodin kyydissä mukana. No, se ei taasen yllätä, olenkohan koskaan ollutkaan?!?

Paita on kuvattu Poikasen päällä, joka on miehen mittainen, eikä mikään ruippana kynäniska. Paita sopii hänelle hyvin, joten tarjosinkin paitaa hänelle... tietäen jo vastauksen etukäteen: Tuota, hän ei kylläkään tykkää oikein pitää villapaitaa. Joten, tällä hetkellä tämäkin paita marinoituu vaatekaapissa.

Malli: Hillshadow-kaarrokeneule, suunnittelija Sisko Sälpäkivi, Novita syksy 2025
Lanka: Novita Arctic Wool sävyissä tikli, poro ja tundra
Puikot: 4 ja 4.5
Langankulutus: 654 g

Tää paita piti saada neuloa

Graffitivalkoinen kirjoneulepaita tyrkytti itse itsensä, ja aivan suunnittelemattomasti, puikoilleni. En todellakaan ajatellut neulovani nyt mitään kaksiväristä kirjoneulepaitaa. Mutta tässä taas yksi asia johti toiseen.

Paidan syntytarina alkoi siitä, kun kaivelin lankalaatikoitani, ja silmiini sattui pieni pussi, johon olin survonut kahdenlaisia lankoja. Ja, samalla muistin, että olin nähnyt jonkun ohjeen lehdessä, ja oitis hankkinut siihen sopivat langat. Mutta, vaikka kuinka mietin, en saanut paitaa mieleeni. Ja, sen mysteerilehden olin säilönyt eri paikkaan, se ei ollut lankojen kanssa samassa pussissa. Asia alkoi todella vaivata minua. 

Keksin sitten vierailla omassa blogissani, lankakaaos-sivulla. Ja, onneksi pussukkalangat olivat kuvattuina siellä, olin ostanut langat vuonna 2022. Mistä päättelin, että ohje oli ollut jossain vuoden 2022 lehdessä, ja kävin miettimään, mitä käsityölehtiä minulle oli tuolloin tullut. Sitten mieleeni putkahti Ravelry. Laitoin sinne hakusanaksi erinäisiä käsityölehtiä, joita minulla on, sekä vuoden 2022. Ja, dadaa! Näin siellä kuvan paidasta, joka oli saanut minut ostamaan mysteeripussilangat. Se oli Suuri Käsityö 3/2022. Tämännäköinen lehti, ja tämä malli. (Tieto nyt tähänkin, ettei enää huku, kun tulee aika neuloa.)

Kyllä nyt pitää perustaa Vanuttunut Villasukka Etsivätoimisto, tänne vain kaikki ihmeelliset ongelmat, Vanuttunut Villasukka ratkaisee, nopeasti ja ripeästi.

Mutta mitenkä sitten graffitivalkoinen kirjoneulepusero liittyy tähän kuvioon? No, tietenkin sillä tavalla, että kun nyt tiesin, mitä lehteä minun pitää lehtipinoistani etsiä, niin tietenkin kävin niitä siinä ohessa satunnaisesti myös selailemaan. Niin, kun kumminkin olin siellä lattialla kyykkyasennossa ja lehtipinot edessä. Ja, kun katselin Suuri Käsityö -lehteä 9/2018, ja näin siellä kuvan kirjoneulepaidasta, niin aivoni kertoivat käsilleni, että tuo paita pitää muuten neuloa, ja heti. Eikä siinä auttanut pyristellä vastaan.

Tietysti yksi ongelma oli heti käsillä, nimittäin se, ettei minulla ollut ohjeen mukaista lankaa. Mutta löysin Novita Wonder Wool -lankaa, ja sitä näytti olevan riittävästi, joten pienen juupaseipästelyn jälkeen päätin tehdä paidan siitä. Ja samaten päätin, että pistellään koon M ohjeella ja puikoilla 4. Ja samana päivänä paitaa tulemaan, ihan intopinkeänä. Aikataulullisesti se meni näin: 

1. viikko kainaloihin
2. viikko hihat
3. viikko kaarroke ja päättely
4. viikko kuvausten odottelua

5. viikko, kun en ole saanut aikaiseksi bloggailla, mutta tässähän tätä tarinaa nyt tulee.

Löysin ohjeesta kaksi virhettä ja yhden symmetriaa häiritsevän fataalin asian. Kaksi ohjeessa olevaa virhettä olivat sellaisia, että ne kävivät ilmi ihan normaalilla neulojan aivotoiminnalla, en joutunut niiden takia neulomis- ja purkamisrumbaan. Mutta, symmetria-asia, se tuli minulle puskista, kun pääsin kaarrokevaiheeseen, ja aloin ohjetta tarkemmin siltä osin katsoa. 

Ja, siis ei ollutkaan kaarroke, vaan oli ragla. Ja oli ragla, jossa kuviot menee, tulee ja katkeilee raglan kohdalla miten nyt milloinkin sattuvat. Tai ehkä oletettiin neulojan itse laskeskelevan, mistä kohtaa kannattaa, tai ei kannata, kuviota aloittaa. Aivan tekemätön paikka. Ja, älysin myös, että ei näytä paidassakaan kovin hilpeältä, sillä raglat oli kuvassa hiustupsuilla ja kädellä visusti piilotettuina. 

Ja, sitten. No, kun minä olen minä. Sellainen, joka ei sovita keskeneräisiä vaatteita. Joka ei tee mallitilkkua. Joka elää vaarallisesti. Ja taidoillaan, vaistoillaan menee maaliin, ja siellä katsotaan, miten milloinkin kävi. Että, koitin vain kuutioida, kuinka paljon, ja millä välein, kaventelen silmukoita kaarrokkeessa pois, että saattaisi olla hyvä. Ja tein niitä kuvioita, joita halusin, kaventelumielessä. Ja sävelsin ainakin yhden kuvion lisää. Yhden kerran laitoin silmukat useammalle puikolle, ja leväytin tekeleen lattialle, että näyttääkö se paidalta laisinkaan. Mutta en kokeillut päälle, se olisi ollut liian vaivalloista, varmasti muutama silmukkakin olisi livahtanut karkuteille.  Ja sitten, kun olin neulomassa kaulusta, aloin miettiä, että tehdäkö korkea, vai matala kaulus. Silloin oli laitettava keskeneräinen päälle, että osasin päättää. Ja, matala oli oikeanlainen aukko.

Muhvelopuhvelo kävi tarkastamassa laadun ennen päättelyä. Hänen mielestään ihan jees.

Keskimmäinen lapsonen suostui kuvaamaan minut lähirannalla. Taisin saada ihan kivan paidan. Tämä tarina oikeastaan jatkuisi vielä, sillä tällä kirjoneulepaidalla on yhtymäkohta toiseen paitaan, jota olin ollut, ja nyt taasen, tekemässä. Mutta, jätetään se tarina sen paidan ohessa kerrottavaksi. 

Malli nro 34, Suuri Käsityö 9/2018, Susanna Mertsalmi
Lanka: Novita Wonder Wool, 004 ja 044
Langankulutus: 585 g (kuvioväriä 165 g ja pohjaväriä 420 g)
Puikot: 4

Rakovalkealla

Ihanan raikas sinivalkoinen Rakovalkealla sai puikoillani vähän tunkkaisemmat ruskeapunasävyt, ja lankakin vaihtui toiseen.

Rakovalkealla on Merja Ojanperän suunnittelma kaarrokeneule, joka komeilee myös Minun islantilaisneuleeni -kirjan kannessa. Se oli toinen niistä malleista, jotka iskivät heti silmään. Olen sittemmin selaillut kirjaa lisää ja siellä on myös kaksi muuta mallia, jotka kiinnostaisi neuloa, siis yhteensä neljä mallia pyrkimässä puikoille. Mutta kuinka monta paitaa ihminen tarvitsee?

Rakovalkean oikea lanka olisi Alafosslopi, mutta en ryhtynyt sitä etsimään, vaan käytin puseroon Hjertegarnin Natur Uld -lankaa, jota on kerässä sama metrimäärä kuin Alafosslopia. Kyseinen lanka tuli ystäväkseni neuloessani siitä pitkää takkia aiemmin loppuvuonna (kyseinen takki odottelee edelleen steekkausta, sillä varasto on piilottanut ompelukoneen uumeniinsa ja pitää sitä siellä visusti vankinaan...). Natur Uld sattui olemaan myös ennen joulua sopivasti tarjouksessa, joten sekin mätsäsi oikein sopivasti.

Pohjaväri on sävy 2260, punertava beige. Tilasin sitä yhden kerän enemmän kuin ohjeen M-koossa pyydettiin. Jostain syystä lankaa kului kuitenkin enemmän ja se ei riittänyt kaarrokkeen kirjoneuleeseen, vaikka tein puserosta myös lyhyemmän kuin mallissa sanottiin. Jouduin sitten säveltämään kaarrokkeen värit uudestaan, sillä en viitsinyt lähteä ostamaan yhtä lisäkerää pohjaväriä isosta citystä ja tilaaminen ei myöskään sopinut tähän neulekiireeseen. Paita on leveyssuunnassa M-koon mukainen, joten neuletiheys lienee sama molemmilla langoilla. Eri lanka käyttäytyy kuitenkin jollain tavoin erilailla, tämä on hyvä tietää jatkossa, jos korvailen Alafosslopia tällä langalla.

Mainitsin jo alussa, että Rakovalkea sai aivan toisenlaisen vaikutelman, kun sävyt muuttuivat aivan toisiin. Pörrin mielestä paita on ruma ja se on kuulema hänen "aivan rehellinen mielipiteensä ja rehellisen mielipiteen saa sanoa".  Ruskea ja punainen eivät kuulu Pörrin lempiväreihin. Paita passaa minulle aivan hyvin metsäretkille. Neuloin myös kauluksen resorilla ja 15 cm korkeaksi, että tarkenee. En kestä kylmää kaulalla, takki auki leuhottelu ei sovi minulle. 

Natur Uld on pehmeämpää neulottavaa kuin Alafosslopi, käytettävyys varmaan myös eri, vaikka en osaa kertoilla vertailukokemusta vielä. Minulla on myös Alafosslopista neulottu paita, joten ehkä palaan tähän myöhemmin. Sen ainakin huomasin jo päätellessäni, että Natur Uldin langanpäät olivat takkuuntuneet toisiinsa, joten oletan, että lanka on herkästi huopuvaa. En siksi uskaltanut laittaa paitaa pesukoneseen, vaikka olen siellä huoletta pessyt kaikki neuleeni villapesuohjelmalla ja villapesuaineella. Minulla on sopimus koneeni kanssa, ettei se mene pilaamaan neuleitani, mutta nyt en tohtinut tuohon soppariin luottaa. 

Malli: Rakovalkealla, malli Minun islantilaisneuleeni -kirjassa, suunnittelija Merja Ojanperä
Lanka: Hjertegarn Natur Uld, 100 % villaa, pääväri 2260, muut värit: luonnonvalkoinen 100, tummanpunainen 1902, meleerattu roosa 700, vaaleankeltainen 822, tummanruskea 930
Puikot: 6
Langankulutus: 931 g

Tämän tekeleen myötä kiitän kaikkia tästä vuodesta ja toivottelen hyvää uutta vuotta 2022! Naputtelen lyhyen 2021 koosteen ensi vuoden alussa, kunhan selviän vuoden vaihtumisesta (siinä oikeasti mitään selvittävää ole).

Kahden keisarinnan mentävä Keisarinna

En ole kuukauteen kirjoitellut mitään, mutta se johtuu vain siitä, että olen valmistanut itselleni liian suurta säkkiä ja muutamaa muutakin työtä. Mutta joo, Keisarinna tunika valmistui eilen itselleni yllätykseksi, ei niinkään iloiseksi.

Huomasin Keisarinna-tunikan ohjeen aika lailla heti sen ilmestymisen jälkeen ja tilasin valmiin M-kokoisen tekemispaketin Taito Shopista. Ja heti lankojen saapumisen jälkeen kerimään ja neulomaan. Pienenpienen mallitilkun poikkeuksellisesti tein ja totesin neuletiheyteni olevan 20 silmukkaa kympillä eli ohjeen mukainen. Yleensä en mallitilkkua edes tee, sillä yleensä tulos on ollut aina mitä pitääkin, koska käsialani on omasta mielestäni normaali. Ja koska yleensäkään en niin jetsulleen neulo, vaan sovellan. Ja olen tässä suhteessa vain niin jääräpäinen hölmö. Mutta nyt tein pienenpienen mallitilkun ja eikun puikot suihkimaan. Oli sopivasti hiihtolomakin, joten ehdin neuloa viikossa tunikaa todella pitkälle ja siinä sivussa aloitella kaksi muutakin työtä :D

Ja en kokeillut tai mallaillut tai mittonut tunikaa kertaakaan neulomisen aikana, neuloin vain iloisesti... Tai pituutta mittasin sen verran, että lopetin kainalo-helma osuuden, kun tunikan pituus oli 66, ohjeen 70 mukaan, koska arvelin sen olevan minulle riittävä, koska en ole mallitytön pituinen tyttö, vaan enempi pätkä. Ja hihan pituuden tietysti mittasin sopivaksi. Ja puikot suihkivat vaan...

Neuloin taakse ohjeen mukaisen pienen korotuksen istuvuuden parantamiseksi.

Eilen sitten kauluksen pääteltyäni vetäisin tunikan päälleni ja kävelin peilin eteen. Ja olihan se tyrmäävä hetki! Olin neulonut itselleni M-kokoisen tunikan sijasta L-kokoisen säkkimäisen polvipituisen koltun. Olin kuvitellut, miten kulkisin uusi tunika päälläni pitkin keväisiä metsiä ja aaah, se ihanan sopivasti lämmittäisi minua ja keräisiä satunnaisilta kanssakulkijoilta; oravilta, tipusilta ja jänöiltä, ihailevia, pitkiä katseita! 

Sanottakoon, että kuva otettu aamulla, kuvaajana Pörri, ja malli (=minä) seisoo tikkusuorassa.  Missä meni pieleen? Otin säkkini esiin ja mittasin neuletiheyden ja koltun mitat: No, se neuletiheys olikin yllättäin sileässä osuudessa 19 silmukkaa, kirjoneuleessa 20. Minun olisi siis kannattanut neuloa sileä osuus pienemmillä puikoilla, samoilla kuin joustinkin, eli 3 1/2:lla. Neuleen ympärysmitta on 100 cm:n sijaan 110 cm, että on siinä vähän kasvunvaraa. Muutenkaan tasapaksu pötkylämekko ei sovi minulle, vaan sen pitäisi olla muotoonneulottu kapeahko. Tai vaikka A-linjaa. Mutta, ehkä alunperinkin valitsin itselleni liian suuren koon, S-koko olisi tässä ohjeessa ollut minulle sopivampi, koska neule on minulle liian suuri myös yläosaltaan, missä neuletiheys on "oikea". Ja joo, olisi kannattanut jossain vaiheessa sovittaa, niin olisi herännyt tähän päivään paitsi leveyden, niin myös pituuden suhteen.

Sitten muutama sana langasta: Paketissa tuli 800 g lankaa, kaksi vyyhtiä valkoista ja 6 vyyhtiä harmaata. Minulle jäi 1 aloittamaton vyyhti valkoista (115 g) + 30 g valkoista ja 40 g harmaata. Eli valkoista olisi riittänyt yksi vyyhti vähemmänkin. Lankaa kului kaikenkaikkiaan 645 g. No, tein siis ohjetta lyhyemmän helman, joten jos olisin tehnyt siitä ohjeen mukaisen, niin harmaata ei olisi jäänyt paljoakaan jäljelle... Saimaa-lanka on karstalankaa, valmiin neuleen ehkä olisin jollakin tapaa hieman pehmentänyt ennen käyttöä, mutta se ei siis itselleni voi tulla käyttöön, se varmaan käynyt tässä aivan selväksi kaikille. Jostain syystä ei ostamistani langoista ole ollenkaan kuvaa, vaikka omasta mielestäni ne kuvasin..?

Ja, anteeksi valituksen jatko, mutta lyhyesti ohjeen virheet ja ärsyttävyydet: Ohje oli sinänsä lyhyt ja selkeä, mutta kaksi asiaa hieman kismitti: Ensinnäkin ohjeessa neuvottiin kohdistamaan mallikerta niin, että kuvion keskimmäinen silmukka tulee etukappaleen keskelle. Odotan, että jos minulla on valmis neuleohje, niin siihen olisi kaavioon merkitty nuolella, mistä silmukasta missäkin koossa tulee aloittaa, eikä neulojan tarvitsisi tuollaista laskeskella itse. Sitä paitsi mallikuvioon oli merkitty 13. silmukka keskikohdaksi, vaikka ainakin koossa M keskikohta on 12. ja 13. silmukan välissä. Mutta, pari kertaa kun purki ja laskeskeli "kaikessa rauhassa" uudestaan, niin kyllähän se siitä kohdistui. Toinen asia oli kavennukset, muutamissa paikoissa: Ne oli merkitty kaavioon siten, että jos ne olisi tehnyt ohjeen mukaisissa paikoissa, niin kavennusten aikana olisi tullut tuhonneeksi edellisen kerroksen kuviosilmukan muodostaman kuvion. Siirtelin näiden kavennusten paikkoja muutamassa kohdassa hieman, ettei noin pääsisi tapahtumaan. 

Vetäydyn siis nuolemaan haavojani ja neulomaan muita keskeneräisiä neuleitani. Ihania keväisiä päiviä kaikille <3

Malli: Keisarinna kaarrokeneuletunika, tarvikepaketti, koko M
Lanka: Saimaa-lanka, Pirtin kehräämön karstalanka 140 tex x3, 100g/ 230m 
Puikot: 3 1/2 ja 4
Langankulutus: 645 g

Tulipas vuodatus... ja hyvin pitkälti oma-syy-pipi.