Autoilua ja kesähattusia

Mies toisinaan ihmettelee, miten uskallan neuloa autossa sukkia?! Kas, jos jotain äkkinäistä sattuisi, niin puikot olisivat ties missä sojottamassa. Tiedä sitten, kuinka paljon Elmerin puheet ovat vaikuttaneet mielen syövereissä... tai ehkä minun vain teki mieli vaihteeksi virkata, eikä neuloa: Oli korkea aika tehdä uusi kesähattu Pörrille. No, tuokaan ei pidä paikkaansa, sillä kesällä 2018 virkattu hattu on vielä täysin sopiva ja mieluinen. Mutta, kyllähän joka tytöllä pitää olla useammanvärisiä, että voi sovittaa ne mekon väriin, eikö?
Perhe mahtui kuin mahtuikin yhteen autoon, auto kääntyi pihalta  tielle, minä aloin virkata kesähattusta keltaisesta Miami-langasta. Takapenkki hiljeni, ja kaikki alkoivat kuorsata teiniä myöten ennen kuin oltiin ehditty ajaa kymmentäkään kilometriä. Oli ne niin suloisia nukkuessaan, että useampi valokuva piti etupenkiltä räpsiä. Ja sitten taas virkkaamaan, kunnes tuli tarve mitata hattusen kokoa. Mittanauhaa ei ollut tietenkään mukana, mutta onneksi vyötteen reunassa oli mitta, joten nou probleemooos. Siinä mitatessa kuului vain plim, ja virkkuukoukku putosi jonnekin auton syövereihin. Yritin kopeloida sitä käsin esiin, mutta koukku pysyi piilossaan. Elmeri ohjasti auton tien sivuun, että sain ihan kunnolla mönkiä auton sisällä, liikutella penkkiä kaikkiin ilmansuuntiin ja haparoida epätoivoisin sormin koukkua esiin. Ei mitään tuntumaa, ei ihan missään! Matka jatkui ja olipa se vaikeaa vain istua ja olla, kädet tekemistä vailla.
Ylivieskan Kärkkäisen kohtiilla alkoivat synnytystalkoiden tuotokset heräillä, ja mikäs sen sopivampi taukopaikka kuin Kärkkäinen. Samalla sain hankittua itselleni pikaisesti uuden koukun, lankaheräteostoksen ja lakuja poskeen. Takapenkkiläiset alkoivat syödä karkkia, etupenkkiläiset myös.
Matka jatkui, hattu alkoi valmistua, mutta seuraavaksi alkoi tehdä mieli kovasti kahvia ja muutakin juomista janoon. Eipä muuta kuin kurvaamaan auto Kaustisella huoltsikalle. Pörriä pissatti, joten veskihommat samalla pysähdyksellä. Siinä tohinassa tipahti viimekesäinen hattunen pönttöön pulikoimaan, voih...
Mutta eipä muuta kuin takaisin autoon ja matka jatkumaan.
Issukka nro3 alkoi lähestyä siinä vaiheessa, kun takapenkiltä alkoi kuulua ensin yskimistä ja sitten sitä alkoi tulla, oksoa. Isoveljet katsoivat vierestä ja käskemällä pitivät pussia, kun Pörri koitti osua sinne, huonoin tuloksin. Onneksi matkan ensimmäinen etappi alkoi olla ajettuna loppuun, joten pääsimme pesemään pienimmän matkalaisen ja vaatteet. Tuliaisemme oli ylitsevaluvainen ja se jätettiin ulos...
Matka ei vielä siihenkään loppunut, minulla oli aikaa tehdä toinenkin hattu. Siitä ei kylläkään pitänyt tulla missään nimessä näin suuri, vaan ajattelin tehdä Pörrille suloisen pinkin lakin. Ohjeita kannattaisi todellakin välillä lukea... tai harrastaa purkamista...
Tämän lakkirallin lopputulos oli se, että Pörri sai lakin, joka on "poikavärinen" ja ei halua pitää sitä! Missä vaiheessa keltaisesta on tullut poikaväri? Minulle se mieltyy ennemmin tyttövärinä - tai jos pitää vähän antaa perksi, niin unisex-värinä. Minun pinkki lakki on taas aivan liian pinkki, jopa minulle. Eikä päätäni kaunista minkäänlainen lakki. Paitsi ehkä silmille vedettynä. Että nyt meillä on värikkäitä, liian värikkäitä tai/ja väärällä tavalla värikkäitä lakkeja. Mutta veikkaan, että jossain kohtiin tänä kesänä pidämme molemmat lakkejamme, ilman mitään ongelmia, ehkä...

Lanka: Novita Miami
Koukku: 4
Langankulutus: keltainen 3-5v: 50 g & pinkki ison pallon hattu: 77 g

Reissulla jäi tämä maisema ja idylli jonnekin sydämen mutkaan hiertämään. Paikka tuntui heti niin kodilta - meidän seuraavalta kodilta.


SNY kesäkuu

Olenpas minä ollut laiska blogin päivittelyn suhteen, edellinen postaus oli SNY-aiheinen ja samalla teemalla mennään taas! Vaikka eipä tätä mukavampaa aihetta juuri olekaan. SNY-kierroksen viimeinen paketti on saapunut määränpäähänsä, siis minulle :) 
Ja sisältö on taas erittäin runsas ja mieluinen: 
SNY on muistanut minua usealla lankakerällä ja kaikki paketin langat ovat sellaisia, etten ole niitä ennestään kokeillut neuloa: Suvi on viskoosin ja pellavan sekoitusta, kiiltävän ja sileän oloista lankaa. Suvi on lisäksi kaunis naisen nimi ja kesän hehkein hetki. Suvi on myös ihana ruusu, joka sopisi Juhannusruusun kaveriksi kasvamaan kuin koru korvaan. Suviruusua minulla ei tosin omalla pihalla nyt kasva. 
Stretch Strompegarn on fingering-vahvuista sukkalankaa, 69% superwash villaa, 23% nylonia ja 8% polyester stretchiä. Siitä saisi ohuet sukat kenkiin sopimaan tai 2-kertaisella paksummat töpöttelysukat. Nähtäväksi jää, kumman puoleen kallistun. Mutta lanka on taasen pehmeäntuntuista, SNY tietää, etten pidä karheista langoista. 
Mutta miksei kukaan ole käynyt minulle erikseen kertomassa, että Hjertegarn on tanskalaista lankaa?!? Olen jotenkin mieltänyt, että Hjertegarn on saksalaista lankaa (!), mutta ei, se on tanskalaista, since 1926 eli todella, todella entisvanhaista lankaa... Ja nyt rupesi muuten vaivaamaan tämä väärä saksalaismielleyhteys niin paljon, että piti käydä laittamassa "hjertegarn" google-kääntäjään ihan vain nähdäkseni, että se tunnisti sanan heti tanskalaiseksi ja käänsi sen sydänlangaksi. Tai oikeastaan käänsi sen ensin -> südame lõng, koska olen viimeksi käännellyt jotain suomi-viro -juttuja. Mutta ei siis mikään Garn des Herzens, saksalaisittain tai edes mitenkään sinne päinkään. Ja minä olen vieläpä lukenut menestyneesti noita molempia kieliä, joskus kauan, liian kauan, sitten :D Toisekseen, miksi pitää käyttää Strompegarn-nimessä sellaista viivallista ihme-oota, en mitenkään voi löytää sellaista tästä oman tietsikan näppiksestä/koneelta, joka on ei-suomalainen.  Ään ja öön löydän, koska muistan (huom. jotain muistan kuitenkin), missä ne sijaitsevat. Mutta löytääkö britit meidän ään ja öön, kysyn vaan..? Olenkohan ennenkin sekoittanut Hjertegarnin saksalaiseksi, alkoi kuulostaa vähän liiankin tutulta, jopa omiin korviini, tämä jorina. Ei tästä tule loppua... next lanka:
Ferner Wollen Lace. Iki-ihana Ferner Wolle, mii laik!!! Kiiiiitos!

SNY on laitellut pakettiin myös kaikenlaista hyödyllistä, inspiroivaa ja kaunista, meille molemmille tytöille. Mutta SNY ei kerro, kuka hän on! Minulla on vahva arvaus, joka lähentelee liki tietämyksen tasoa. Koitin penkoa laatikon tavarat tarkkaan läpi, olisiko jossain kätketty nimi? Mietin jopa, että onko SNY piilottanut itse leipomiensa pikkuleipien väliin jonkun pienen lapun, jossa kertoo, kuka hän on. Pitääkö minun syödä kaikki herkut, että salaisuus selviää vai selviääkö se sittenkään? Ainakaan yhden pikkuleivän välistä ei salaisuus paljastunut, vaikka makoiselta maistui. Sen enempää en tohtinut nyt syödä, sillä Pörri kailottaa jo nyt suureen ääneen, että äidin masussa on vauva. EI TODELLAKAAN OLE, eikä tuu! Tämä on vain liiallisen herkuttelun tulosta, ja Pörri ilmoitti jo keväällä, että äidin pitäisi tehdä hänelle pieni vauva, sellainen tumma (!), jota hän saisi hoitaa... Mihin minä joudun tämän tyttären kanssa... Kiitos SNY myös japaninkaalinsiemenistä ja salaattiin laitettavista siemenistä, tulevat ilmiselvästi tarpeeseen :)

Lisää juttua seuraa tuonnenpana, kun ehdin kirjoitella, jostain muista aiheista. Nyt on vähäunisen pää tyhjä, toivottavasti ensi yönä saisi taas nukkua, eikä Pörrinkäinen yskisi...

Kiitos SNYlle, ihan kaikesta, jään odottamaan paljastusta, joku kaunis päivä se selviää :) Tänä suvena, kiitos:)

SNY - toukokuu

Aika kuluu keväisin nopeutetusti: Tuntuu, että vasta äsken hain ärrältä huhtikuun SNY-paketin, mutta taas eilen tuli asiaa sinne.
Toukokuun teema on kierrätys ja SNY:ni oli kasannut sen tiimoilta minulle valkoisen paketin. Hän tietää, että yksi lempiväreistäni on valkoinen. Paketissa oli taas vaikka sun mitä yllättävää, hyvällä tavalla :)
Paketista löytyi 6 kerää Cotton Linen -lankaa, 30 % pellavaa ja loput puuvillaa. Voitteko kuvitella, miten hienolta tämä lanka tuntuu? Minun ei tarvitse, voin hypistellä :) Kierrätysteemaan liittyen oli paketissa vanhaa pitsiä. En ensin keksinyt, mihin nämä raaskisi käyttää, mutta nyt tuli mieleeni, että Pörri varmasti tykkäisi, jos laittaisin pitsit hänen mekkoonsa tai ainakin toisen näistä. Pitsejä on kaksi kappaletta ja ne on leikattu kenties tyynyliinan päistä, sillä pitsit ovat ympyränmuotoisia. Mutta käyttöideoita otetaan vastaan...
Paketissa oli myös kaksi virkattua juttua, eikä SNY kertonut kirjeessään, mitä ne ovat. Käyttötarkoitus selvisi kuitenkin tämän lehden sivuilta. Ja siellä on tukuittain muitakin ideoita. Suosittelen lehteä kaikille, jotka tykkäävät värkätä vanhasta uutta tai ylipäätään kokeilla erilaisia juttuja.
Eikä siinä kaikki, paketista löytyi myös käsirasvaa ja nippu lakuja. Lakut on tosin nyt syöty, koska minulla on varmasti äidin puolelta peritty vastustamattoman vahva himo lakuihin. 
Ja näissä pikkukuvissa ei taida olla edes kaikki paketin sisältö, kiitos SNY:lle :)
Meidän pihalta suli toissapäivänä viimeinenkin nietos, nyt on meilläkin kesä! Koivut alkavat vihertää ja muut kasvit tekevät koivuille seuraa. En ole tällä viikolla saanut edes yhtä sukan resoria neulottua valmiiksi. Eilenkin kävelin pitkin metsiä, enkä olisi halunnut tulla ollenkaan pois, niin paljon keväistä metsää rakastan ja siellä viihdyn. Mutta annappa olla, kun hyttyset virkoavat eloon, kummasti alkaa kiinnostella olla enempi omassa pihassa tai peräti parvekkeella, minne hyttyset eivät juurikaan lentele.
Aurinkoista viikonloppua :)

Tulppaanisukat Äidille

Ei värillä väliä, kunhan se on punaista, sanoo rakas Äitini. Punainen on hänen lempivärinsä ja sitä ei pidä kyseenalaistaa. Joten, kun näin SNY:n lähettämässä Taito Pirkanmaa -lehdessä tulppaanin kaavion, päätin laittaa sen Äitimuorin sukkiin kukkimaan. SNY toimi muutenkin sukkien sponsorina, sillä sukat on neulottu hänen lahjoittamistaan langoista. 
Taito-lehden sukkaohjeessa on käytetty ohuempaa lankaa ja suurempaa silmukkamäärää kuin neulomissani sukissa, otin sukkaohjeesta vain kaavion ja istutin sen Äidin pikkuisiin jalkoihin sopiviksi sukiksi. 
Loin 54 silmukkaa kolmosen puikoille ja lähdin neulomaan. Pohjaväriksi otin ruskean SNY-taikapallon, toiveissa oli saada se neulottua, sillä se piti sisällään pieniä aarteita, jotka halusin kaivella esiin. Kerästä törötti selvästi ainakin luuttu ja joku terävä esine, jonka oletin olevan puikkomitta.
Mutta pidemmälle päästyäni se paljastuikin aivan muuksi sangen hyödylliseksi kodin esineeksi...
Neuloin terät punaisella, sillä sitä oli kaksi kerää ja epäilin, ettei yksi ruskea kerä olisi riittänyt sukkiin. Tokihan olisin voinut kehitellä myös teräosiin jotain kuvioita, mutta pelkkää sileää neulotut sukat mahtuvat paremmin kenkiin. Näin koreita sukkia pitää kenties esitellä kylilläkin, eikä vain kotosalla töpötellä menemään. Tässä langassa on hieno kiilto, se tekee kaunista pintaa. Tykkäilen muutenkin Vikingin langoista kovin paljon.
Varressa on kolme tulppaania, yksi niistä sijoittuu keskelle eteen. Neuloin sukat tällä kertaa identtisiksi, en vaihtanut toisen sukan tulppaaneja pelikuviksi. Se olisi kylläkin ollut aivan yksikertainen juttu, ei olisi tarvinnut tehdä muuta kuin neuloa toisen sukan kaavio vasemmalta oikealle.
Niitä pieniä piilotettuja esineitä en saanut neulomalla esiin, ruskeaa lankaa ei kulunut riittävästi. Kerin lopun ruskean langan uudelleen kerälle, jotta aarteet paljastuisivat :)

Malli: Kaavio otettu Tulppaanisukat-ohjeesta, Taito Pirkanmaa, Minna Ahonen
Lanka: Viking Froya (255), (204)
Puikot: 3
Sukkien koko: Varren pituus n. 15 cm, terä 21-22 cm 
Langankulutus: Yhteensä 70 g, pohjaväriä 21 g ja punaista 49 g. Kylläpä onkin riittoisaa lankaa..

Viking Froya soitti jotenkin etäisesti kelloa päässä, piti käydä tutkimassa Lankakaaos-sivultani, olenko hankkinut joskus lankaa eli onko minulla sitä jossain... Ja olihan sitä kotiutunut tänne parisen vuotta sitten. Missähän kätkössä nuo langat ovat, sopisivat hyvin tulevan joulukuun sukkiin? Ja tämä lanka todellakin on niin hyvää, että sitä voisi hankkia jatkossakin. Ja, tokipa kävin tämänkin heti tarkistamassa, että Lankamaailmasta tätä ei ainakaan enää saa, mutta Adlibriksessa olisi, joten sieltä sitten, jos alkaa tuntua siltä, että jotkut tulevaisuuden kirjoneulesukat sitä kaipaisivat. 

"Trikookude on valmistettu tekstiiliteollisuuden ylijäämästä, sen laadussa on luonnollista vaihtelua...

Jos haluat virkatessasi/neuloessasi varmasti tasalaatuisen lopputuloksen, suosittelemme ontelokudetta."
Se on jetsulleen noin, mutta tämä selvisi minulle vasta silloin, kun olin virkannut jo hyvän tovin. Kaupassa näin vain kivoja värejä, halavalla! Ja Sulo Vilen kuiskutteli korvaan: Ota, ota! Joten otin, mutta en onneksi kolmea rullaa enempää. 
Kude on Hoooked Zpagetti trikookudetta ja valmistettu 100 % tekstiiliteollisuuden ylijäämästä. Sitä on siinä mielessä kiva työstää, että se on valmiiksi rullalla, joten yksi välivaihe ennen virkkaamista, kuteen keriminen, jäi pois. 
Samalla reissulla kaupassa haahuillessani näin myös kivan koukkupussin koukkuineen, jonka otin mukaan. 
Oman mattoni virkkasin oikeanpuoleisella koukulla nro 9.
Mutta takaisin siihen laadunvaihteluun: Se oli todella huomattavaa: Kude oli välillä niin ohutta, että hädin tuskin pystyi virkkaamaan kuteen katkeamatta. Ja välillä sai virkata hiki päässä.
Varsinkin pinkissä kuteessa oli ärsyttävän paljon vaihtelua.
Virkkasin maton aivan yksinkertaisesti: ks, kjs, hyppy yhden silmukan yli, ks, kjs hyppy yhden silmukan yli... Ja seuraavalla kerroksella tein kiinteät silmukat kjs-lenkkeihin, mutta muuten samanmoista virkkausta. Tulee melko tiivistä pintaa, mutta mukavampi virkata kuin pelkkiä ks:ta.
Tein aloitukseen 75 kjs, tai jotain semmoista. Maton koko on noin 80x70 cm, joten sopiva pikkumatto vessaan. Tai siis alakerran tyttöjen vessaan, kuten Pörri sanoo :)
Jotenkin tämmöisestä ei-tasalaatuisesta kuteesta->matosta tulee sellainen sympaattinen, kotoinen, mummola tai mökkifiilis. 
Malli: Niin, mitä muka mallia tämmöiseen tarvitsee
Lanka: Hoooked Zpagetti sävyissä 510 Earth Shades, 17 Beige Shades, 105 Cherry Blossom
Koukku: 9
Kuteenkulutus: 1460 g
Muuten: Kyseinen kude on Kärkkäisellä tarjouksessa, jos haluatte kuulla, kuinka Sulo Vilen kuiskuttaa korvaanne, niin täällä saatavilla olevat värit, eipä noita paljon enää jäljellä olekaan: KLIK

Tupla-Regiaa

Vappupäivä näyttäytyi harmaana ja sateisena, joten istahdin nojatuoliin ja neuloin sukat valmiiksi, enkä mennyt siistimään pihaa, kuten vielä eilen suringonpaisteessa suunnittelin. 
Innostuin taannoin neulomaan ohuita lankoja 2-kertaisina pois, nämä sukat ovat kyseisen intopiikin viimeisin tuotos ja samalla myös eniten omaan makuuni sopivat.
Tykkään pitää myös polvipituisia villasukkia, joten ehdottomasti halusin tästä kyseisestä väriyhdistelmästä sellaiset tehdä:
Laitoin aloitukseen nelosen puikoille 52 silmukkaa ja neuloin 15 krs joustinta. Neuloin sitten 30 krs sileää ja sen jälkeen tein pohjekavennukset joka 5. krs, kunnes jäljelle jäin 40 s. Neuloin yhteensä 83 krs sileää ja sitten kantalapun teko 20 silmukalla. Neuloin reunimmaiset silmukat aina oikein, muuten sileä lappu. Kun reunanypyjä oli 10, käänsin kantapään jaolla 5-10-5. Nostin kantalapun molemmista reunoista 11 silmukkaa + 5 silmukkaa, jotka jäivät kantalapun käännön jälkeen. Jatkoin jalkaosan neulomista ja kiilakaventelin joka 2. krs, kunnes puikoilla oli taas 40 silmukkaa. Kun olin neulonut jalkaosaa 40 krs kantalapun jälkeen, aloitin kärkikavennukset ensin joka 2. krs, ja kun silmukoita oli jäljellä 6 per puikko, kaventelin joka krs. Näin tehden tuli sopivankokoinen 38-koon sukka, ei kovinkaan pitkään, mutta aika siroon sääreen. Hyvin näillä jaloilla silti pääsee vipeltämään eteenpäin: melko kestävästi ja tarvittaessa myös juoksuaskelin. 
Langat ovat ihanaa Regiaa: Olen säästellyt molempia väriä, mutta nyt päätin niistä laittaa sukat tulemaan. Parempi kait näitä on sukissa pitää kuin lankahyllyssä vanhentaa, eikö? Vaalea lanka on Extra Twist Merinoa, kertakaikkisen pehmeää, 75 % merinoa ja loput polyamidia. Kirjava lanka on Design Line Ombre Stripe by Kaffe Fasset. Kiitos vain Kaffelle ja terpat täältä meiltä päin: Oletpa osannut juuri miun maun mukaisen langan suunnitella. Onneksi minulla on tätä vielä useampi kera jemmassa :) Pitäisiköhän tehdä yhdet sellaiset, joissa molemmat värit olisivat Kaffelta..?
Näistä sukista tuli niin hyvät, että jäivät kuvaussession jälkeen samoin tein jalkaan. Eivätkä tunnu yhtään liian paksuilta, vaikka on neulottu 2-kertaisista fingering-vahvuisista langoista. Taisin jo aikaisemminkin mainita, että näin tehden tulee aika lailla samanvahvuiset sukat kuin esim. Veikasta tai Sockista. 
Ja kärkien väritys meni kerrankin melko lailla yksiin :)
Kyllä nyt kelpaa nauttia tästä vappusäästä... Lumet on ainakin liki sulaneet, vaikka säätiedotusta katsellessa kylmää: Huomiseksi ja ylihuomiseksi on luvattu ihan kunnon lumisadetta, kuinkahan käy kesärenkailla ajon kanssa..? Ja saattaa siinä olla kirjosiepot ym. kesälinnut ihmeissään, jos lunta tulee niskaan kesken pesäpuuhien.

Ylläripylläri välimuistaminen

Kurkistus postilaatikkoon paljasti minulle saapuneen yllätyskirjeen, joka tuntui hypisteltäessä pehmoiselta. Onneksi tein eilen jättiannoksen makaronilaatikkoa, selvisin tänään sikahelpolla eli jälkikasvu sai evästä lautasille, ja minä pääsin aika nopeasti rappaamaan kuorta auki. Ja mitäs sieltä paljastuikaan: Ohjeita jämälankojen käyttöön, pieniä virkattavia elukoita. Bambusekoituksesta neulottu iloisenkeltainen tiskirätti, jonka otin heti käyttöön, miten onkaan niin pehmoinen? Kortti, joka kertoo onnen olevan nyt ja tässä. Ja näinhän se on :) Eikä siinä kaikki, mukana oli vielä pussillinen ilmapalloja. Kiitos SNYlle!
Eräs nimeltämainitsematon pieni tyttö päätti, että ilmapallot ovat meidän tyttöjen yhteisiä. Mutta pojat saivat ne hänelle, korjaan meille, puhaltaa. Ilmapallot mahtuivat melkein suureen laatikkoon, mutta eiväthän ne siellä aikaansa viettäneet, sillä niitä piti pomputella, porukalla.
Kyllä, minä olen niin hömpsö, että uskon yksisarvisiin, ne ovat taianomaisen lumoavia. Elämä on satu, ja jokainen luo oman tarinansa. 
Iloista Vappua kaikille!

Autoilua ja kesähattusia