Junassa neulotut sukat

Jouduin yhtenä päivänä istumaan junassa pitkät pätkät, ja siinä, jos missä, on aikaa neuloa... ja salatutkiskella muita matkustajia. 
Suunnittelin ennen matkaa vaikka minkämoista neuletta mukaan, mutta lopulta päädyin ihan simppeliin Adlibriksen Sockilla neulottavaan polvisukkaan. Laitoin sukan alulle jo kotona ja puikot heiluivat varsinkin menomatkalla vikkelästi, sillä pääsin päättelemään 1. sukan jo Tampereen kohdalla. Siinä vaiheessa viereeni istui hetkeksi toinenkin henkilö puikkoja heilutellen. Se tuntui jotenkin kiusallisen hassulta. Ja yhden sukan jälkeen päätin, että toinen sukka saa odottaa vuoroaan paluumatkalle eli loppumatkan luin kirjaa.  Ja kuuntelin edelleen, tai pikemminkin jouduin kuuntelemaan, kaikkien muiden vaunussa matkaavien tavoin, kolmen teinitytön taukomatonta kikatusta ja juttuja. Juna lähti aamulla kovin varhain ja he olivat nukkuneet niin vähän. He viljelivät myöskin runsaasti erästä v:llä alkavaa sanaa. Siinä tuumasi eräskin matkustaja loppumatkasta, ettei halua kokea tätä enää koskaan. 
Helsingissä oli kovin tuulinen päivä, mutta aurinkoista. Minulla oli hetki aikaa kävellä puistossa ja nauttia suurista puista ja upeista maisemista. Pääkaupunkimme on kesällä kovin kaunis ja siellä olisi ollut hauska viivähtää pidemmästikin, mutta lopulta olin tapani mukaan juna-asemalla liiankin aikaisin tököttämässä ja odottamassa junakyytiä kotiin. Siinä kohdin jouduin sulovilen -verkkarimiehen istuyrityksen kohteeksi, kuinkas muutenkaan.
Paluumatkalla laitoin toisen sukan alulle ja neuloin sitä jalkaterään asti. Sitten alkoi tuntua kerrankin siltä, että nyt on neulottu tarpeeksi. Kukaan ei onneksi tullut viereeni istumaan, joten matka kului jälleen muita tarkastellen. Paluumatkalla vaunussa istui äitejä lapsineen ja heillä riitti yhteisiä juttuja. Vaunussa vieraili myös nuorehko nainen, joka selvitteli puhelimessa hyvinkin henkilökohtaisia asioitaan. Ja koko vaunu kuunteli korvat niin höröllään kuin vain ikinä kykeni. Harmistus oli suuri, kun nainen poistui kesken kaiken toiseen vaunuun, koska istumapaikan oikea omistaja saapui paikalle. Niin moni asia jäi meiltä kuulematta. Olisikohan pitänyt lähteä kävelemään naisen perässä seuraavaan vaunuun... hmmm.. :D
Sukat valmistuivat lopulta kotosalla ja väri on minusta niin hyvä. 
Malli: Oma polvisukka
Lanka: Adlibris Socki B011 Pink Parade
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 149 g
Tämän postauksen myötä laitan Vanuttuneen Villasukan elokuulle asti kesälomalle. Katsotaan sitten, onko mitään valmistunut vai onko kesä mennyt muuten kujeillen.
Mukavaa kesää kaikille ja juhannusta ja tapaillaan taas elokuussa :)

Marjulit jälkikäteen neulotulla kantapäällä

Kesä ja lämpö palasivat perähikiään. Ja koska yhdestäkään parvekkeen ruukusta ei ole siemen kasviksi jalostunut (!), niin laitetaan edes jotain kukkimaan.
Aloitin Marjulit joskus helmi-maaliskuussa yhdessä syssyssä Taimihässäköiden ja harmaiden Marjulien kanssa. Sain toisen varren ja hyvän matkaa terääkin tehdyksi, kun innostus lopahti, liian monet samanlaiset sukat putkeen olivat liikaa. Mutta nyt kaivoin ne esiin ja neuloskelin ne aidosti uudella innolla loppuun. Ja joinakin iltoina jopa niin, että järki sanoi, että mene hyvä nainen nukkumaan, että ehdit edes jonkinmoiset kauneusunet vetäistä ennen kuin kello sinut aamulla herättää (ja Pörri kerran yöllä potalle).
Sukkien värimaailma ei ehkä talvella aivan napannut, varsinkin päivänsinen vihreät lehdet ja mikseipä koko päivänsini, ottivat silmään. Mutta nyt, auringon poltteessa, mikäpä ettei. 
Neuloin sukkiin ensimmäistä kertaa ikinä jälkikäteen neulotun kantapään. Ja ei jää viimeiseksi kokeiluksi tämä, istuu hyvin ainakin minun kantapäihin, jotka ovat muodokkaat (lue: valtavat). Kantapää aloitetaan varren jälkeen neulomalla jalkapohjan kahden puikon silmukat erivärisellä langalla (kuin peukalossa ikään). Ja sitten vain neulotaan jalkaterä loppuun normisti. Kun sukka on muutoin valmis, puretaan eri värillä neulottu lanka ja otetaan silmukat siitä puikoille.
Sitten neulotaan yksi kerros oikein.
Ja sen jälkeen kavennetaan kuin leveässä nauhakavennuksessa joka 2. krs.
Kunnes jäljellä on muutamia silmukoita. Minä lopetin kaventelun, kun jäljellä oli yhteensä 10 silmukkaa. Sitten pääseekin vähän ompeluhommiin muutaman reiän takia. 
Kantapäästä tulee terävä ja hassunnäköinen, mutta oudosti se silti istuu jalkaan. Ja kuten sanottu, niin varmasti teen toisenkin kerran. Kantapäävalintaani sain kimmokkeen vilkuiltuani Arnen ja Carlosin sukkia vähän sivusilmällä. 

Malli: Marjulit (Oma malli)
Koko: Minulle
Lanka: Muuten Nallea, mutta päivänsini Maijaa ja viimeinen hajuherne Rotvallia
Puikot: 3
Langankulutus: 153 g


  

Aina on lupa uneksia

Aina on lupa haaveilla. Aina on Miami.
Paitsi: Novita Miami-lankaa ei enää valmisteta, mikä on mielestäni harmi, joskin minulla on tätä lankaa jemmassa kaikissa sateenkaaren väreissä. Miami on mukava lanka neuloa ja virkata, paksuuskin on juuri hyvä, ei mene liian hitaaksi nyhertämiseksi. 50 g kerässä on 125 m lankaa, sitä neulotaan 4 - 4 1/2 puikoilla ja 10 cm palassa on 19 s ja 28 krs (jos nyt näin oikein vyötteestä tihrustaa). Puolet langasta on puuvillaa ja puolet akryyliä. Tykkään ja voin suositella.
Toisekseen: Tästä takista uneksittiin ja haaveiltiin enemmän ja vähemmän kiihkeästi n. 5 vuotta ennen kuin se valmistui. Olimme vuonna 2013 lähdössä perhelomalle Santorinille, kun pienessä paniikissa koitin keksiä jonkun kesäisen neuleen mukaan eli tämän takin. 
Tätä oli kovin mukava neuloa varjossa, mutta se ei kuitenkaan valmistunut loman aikana. Ja takki ns. ufoutui, vuosikausiksi. Kunnes toukokuussa päätin hoitaa homman kotiin ja neuloa sen valmiiksi.
Kaivelin sen korista esiin. Takakappale ja toinen etukappale olivat valmiit ja toinenkin etukappale jossain kainalon huudeilla menossa. Toisessa etukappaleessa oli myös suklaata muistona etelän lämmössä nautitusta Magnum-jäätelöstä.
Jokunen viikko siinä meni, että sain osat nyherrettyä valmiiksi kaiken muun kevätkiireilyn ja muun ohessa. Sittenpä minulla oli viisi kappaletta odottamassa päättelyä ja yhdistelyä. Mietin, että kukahan senkin hoitaa, joten päätin hoitaa ihan itse. Päivä siihen meni taas muun hösötyksen ohessa. Seuraavan takin neulon varmasti yhtenä tai melkein yhtenä kappaleena...
Nostelin eilen virkkuukoukulla vielä silmukat kaula-aukon reunasta ja neuloin kauluksen. Sitten laitoin takin pesukoneeseen puhdistumaan vuosikausien pölystä ja Santorinin tuhkasta ja siitä suklaasta. Tänään ompelin napit ja sitten kuvaamaan. Jihuu!!!
Sattui muutenkin olemaan valkoista ja harmaata päällä, joten ei muuta kuin takki päälle ja parvekkeelle malliksi.
Tuulikin oli eilisen myrskyn jälkeen vähän hellittänyt, ei tarvinnut pelätä, että tuuli nappaa mukaansa ja nakkaa naapurin puolelle.
Olen oikeastaan vähän yllättynyt siitä, että kuinka hyvä takista kuitenkin tuli. Kyllä tällä varmaan kehtaa kesällä kuljeskella ja mikseipä talvellakin pitää. 
Napit eivät kuitenkaan ole mitään tarkoin tätä takkia valittuja, vaan tänään kaivelin laatikosta ainoat mahdolliset, joita saattoi edes jollain lailla ajatella...
Nallukka on lattialta löytynyt rekvisiitta.
Malli: Novita Kesä 2012 -lehdestä, Naisen kohoneulejakku, suunnittelija Lea Petäjä. Tästä klikkaamalla ohje ehkä aukeaa Novitan Vanhasta Neulomosta: KLIK. Ohjeen mukaan helmaan olisi kuulunut sellainen röyhelö, mutta olen enempi pelkistetyn mallin ystävä, joten jätin sen pois. Tässä linkki myös Ravelryn ohjesivulle: KLIK
Koko: M
Lanka: Novita Miami 011
Puikot: 4
Langankulutus: 471 g

Mallineule oli aika hauska neuloa ja siinä mielessä kiva, että sen oppi hetkessä ulkoa. Pelkäsin vähän, että takki venähtää sivusuuntaan pesukoneessa, mutta niin ei ainakaan vielä käynyt...
No, niin. Näin ne ufot valmistuvat. Minkähän suuruudenhullun tai muuten vain huikean projektin tässä aloittaisin, että voin joskus viiden tai kymmenen vuoden päästä tuuletella, kuinka ahkera olen?

Toukokuun lopun kukkijat

Täällä ollaan, vaikka varsinkaan koneella ei ole ollut iltaisin aikaa eikä inspistä istuskella. Mutta nyt illalla, ihan vain kiertelin pihalla, tekemättä mitään, nautiskelin keväisestä ihanasta illasta. Ja minä olin siellä pihalla ihan yksin, ilman alati pälpättävää Jarrua:) Linnut lauleskelivat jossain koivikon lehvistön alla, mutta yhtään en nähnyt. Vihreys on valloittavaa!
Laitoimme tirpoille keväällä kuusi uutta pönttöä, mutta en osaa vielä sanoa, onko yhteenkään avaimet käteen -kotiin tullut asukkaita. Kaikki näyttävät huolestuttavan autioilta. Mikä on, kun ei hienot talot kelpaa, pitäisikö olla ennemmin vanha ja katollaan seisova? Toivottavasti pöntöillä alkaa pian tohina, kun emot ruokkivat poikasiaan.
Rakastan tätä koivikkoa!
Kevään ensimmäisiä kukkijia: Villitulppaani (?)
Valtavan suureksi venähtänyt pilvikirsikka.
Norjanargervo
Joku pensas, nimi unohtunut.
Punaherukka
Kärhö
Sammalleimu
Pirja-omena
Orvokki
Tervakko?
Sitten vielä ahomansikka, joka ei tosin vielä kuki, mutta hyvin ovat lähteneet viime kesänä mökiltä tuomani taimet kasvamaan.
Niin, olen minä ihan pikkuisen silloin ja tällöin neulonutkin... 

Ja kierroksen lopuksi otin vesiletkun ja suihkuttelin kasveille vettä. En muista, koska täällä olisi viimeksi satanut, ei moneen viikkoon! Sadetta ilolla odotellessa... :)

Remember

Kyllä vain, ihan ehdottomasti! Tänä vuonna päädyin tekemään tossut, sillä Äitimuori pitää joko virkattuja tai neulottuja tossuja, ei koskaan villasukkia, päivisin. Itse asiassa, kun nyt ajattelen, niin en ole koskaan nähnyt hänen pitävän villasukkia sisätiloissa jaloissaan. 
Löysin kivan ohjeen Dropsin sivuilta nimeltään Remember. Osuva nimi monin tavoin, ja tossuja neuloessani tuli monenmoisia muistoja mieleen... Ja anteeksi vaan Äitimuori, mutta vähän singutin toista tossua jalassani, jotta syntyisi edes pieni käsitys siitä, miltä näyttää. Tein tossut koossa 35-37, koska saajalla on pikkuinen jalka. Ja itse asiassa tein tossuista hieman lyhyemmät vielä, pituus 20 cm. Ja niin vain sinkuu minunkin jalkaani ilman mitään ongelmia. Ja palautui takaisin mittohinsa myös :D
Tossut olisi pitänyt ohjeen mukaan neuloa 2-kertaisella Drops Big Delight -langalla, mutta minulla ei justiin sitä ollutkaan, joten neuloin sukat 2-kertaisella Järbo Happy -langalla, passasi ohjeeseen aivan hyvin. 
Yleensä, kun neulon räsärimaista pintaa, aloitan langat siitä kohdin, missä väri vaihtuu. Näin on jotain toivoa saada samanlaiset sukat. Mutta nyt jostain syystä vain loin silmukat ja lähdin neulomaan ilman mitään valmisteluja. Eli toisen tossukan kohdalla piti vähän arpoa, mistä aloitan ja melko hyvin sitten sain täsmäämään, toisella yrittämällä. 
Ihanaa Äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille ja lapsenlapsille <3

Malli: Dropsin sivuilta, Remember
Lanka: Järbo Happy (52120)
Puikot: 5 1/2
Koko: 35-37
Langankulutus: 82 g

Sydämenlämmittäjä

Sydämeen ei mahdu kahta ämmää ja tähän sydämenlämmittäjään ei meinaa mahtua minun vasen ja oikea sydän. Mutta onko vika sydämissä vai jossain muussa, niin sepä pitää nyt selvittää juurta jaksain. Mistä tuo sanonta muuten tulee? Juurta jaksain?
Vaan jos ei lähdetä kuitenkaan sitä nyt ruotimaan, vaan pysytellään tässä sydämenlämmittäjässä. Niin, jossain FB:n neulontaryhmässä oli joku tällaisen valmistanut ja kovasti alkoi itselläkin tehdä mieli. Niin paljon, että heti piti guuklailla, että mistä ohjeen moiseen löytäisi... ja löysinkin ohjesivun Ravelrystä, mutta ohje ei tietystikään ollut sieltä ladattavissa, ei rahalla, saatika ilmatteeksi. Ohje oli julkaistu vain Taito 4/2013-lehdessä. Siis n. viisi vuotta sitten! Ja minullahan oli silloin vielä lämmin sydän, mitä sitä suotta enempi kuumentamaan! 
Seuraavaksi surffailin, olisiko lehti kenties meidän ihan omassa kirjastossa: Ei. Ja sitten löysinkin jo Lehtiluukku.fi:n, jossa kyseisen diginron saattoin näppärästi ostaa luettavaksi. Kiitos! Ohjeongelma oli selätetty.
Sydämenlämmittäjä olisi ohjeen mukaan pitänyt neuloa Louhittaren Luolan Ahti -langasta. Never heard? Ja discontinued. Joten, kun Wollmeise lähestyi minua, niin se ei olisi voinut tapahtua enempi otolliseen aikaan. Ja sitten neulomaan. Ja tässä tulee mahdollisesti ja todennäköisen varmuudella se kohta, missä meni ehketi joku ikään kun pieleen: Kas, aloin neuloa puolta numeroa liian pienillä puikoilla (nelosilla?)..  ja mallitilkku..  mikä helkutti se on? Siis ei varmaankaan mitään sellaista, jota tällainen, öhöm, kokenut neuloja tarvitsee, kas, näkeehän sen jo silmillä, että onko vai eikö ole sopivaa, vai? Siis siksihän ne silmät on päähän laitettu, että niillä tutkitaan? Eli neuloin vain menemään, vaikkakin vähän kippananalta näyttikin. Ja neuloin vielä lisääkin, vaikka alkoi arveluttaa, että onko vai eikö? Mutta en mitannut, pois mielestä pelkkä ajatuksin. Eli siis neuloin. Ja sitten ajattelin, että ainahan voi venyttää.. eli neuloin siis ihan loppuun asti. Oli muuten älyttömän ihana malli neuloa. 
Lopulta neuloin selkäosan vähän pidemmäksi kuin ohjeessa. Ja ihan vain siksi, että saatoin poimia sivuapalmikoiden reunasta ohjeessa mainitun määrän silmukoita. Eli tässä kohden on mielestäni ohjeessa virhe, sivupalmikoita täytyy olla 30, jotta menee niinkuin strömssöössä tämä. Ja, koska en ole kovin pitkä tyttö tai ehkä pikemminkin keski-ikäinen tyttö, niin selkäosasta tuli ihan sopivanmittainen, vaikka en ole yhtään venyttänyt. Itse asiassa en ole tehnyt tälle neuleelle mitään muuta toimenpiteitä kuin lankojen päättelyn. 
Ihana Pörri kävi hakemassa nopeasti itselleen ponchon päälle heti, kun huomasi, että Emo oli pukenut samantapaisen ja lähdettiin parvekkeelle kuvaamaan.
Nyt olemme katsoneet selkäosaa varmuudella niin paljon, että olemme varmaan kaikki yhtä mieltä siitä, että on aika sopiva tai ei ainakaan kauheasti liian lyhyt? Eli miten sen etupuolen kanssa sitten meni?
Lanka: Wollmeise DK, Gloire de Dijon
Puikot: 4mm
Langankulutus: 260 g
Lissää tahtoo tehdä! Ihan ehdottomasti!

Junassa neulotut sukat

Jouduin yhtenä päivänä istumaan junassa pitkät pätkät, ja siinä, jos missä, on aikaa neuloa... ja salatutkiskella muita matkustajia.  ...