sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Neiti Kevät

Hän on täällä taas, olen jo useita Hänen merkkejään havainnut: On valoisaa aamusta iltaan, suorastaan häikäisevän kirkasta. Räystäiltä tippasee vesi. Joutsenet lensivät laulaen joelle, mutta liihottivat samantien pois. Kaikista varmin Neiti Kevään merkki on kuitenkin se, että Poikaset saapuivat muutaman tunnin ulkoilusession jälkeen kotiin kaikki vaatteet niin märkinä kuin vain mahdollista on.
Neulootikko ei voi tehdä muuta kuin laittaa ihanaa keltaista, Neiti Kevät Auroraa, puikoille. Fiilistelin kauan tekeväni langasta pitkät pitsisukat Novitan ohjeen mukaan. Mutta koska olen vähän sitä mieltä, että kirjava lanka ja pitsikuvio eivät kuulu yhteen, niin  päädyin sekoittamaan keltaista Auroraa muihin lankoihin. Ehkä joku päivä teen vielä keltaiset (polvi)sukat, ilman pitsiä.
Yksiin sukkiin kului n. 30 g Auroraa, joten olisin vielä kolmannetkin samantyyppiset sukat saanut tehtyä samaisesta kerästä. Ehkapä kelta-valkoiset tai kelta-harmaat.
Mittasin samalla, kuinka paljon lankaa menee pelkkään resoriin ja kantalappuun ja se määrä on 26 g. Eli pelkistäen, kun tein sukkaosan kahdella värillä, niin molempia värejä  tarvitaan n. 30 g, ehkä pari grammaa päälle ja resori, kantalappu ja kärki n. 30 g. Sukassa on silmukoita 44, resori 15 krs, oikeat kerrokset ennen kantalappua 30, kerrokset ennen kärkeä 44.
Malli: Oma perussukka
Lanka: Novita Polkka (854), Aurora (826), valkoinen (010), vaaleanpunainen (522)
Langankulutus: Polkkaräsyt 93 g, Auroraräsyt 89 g
Puikot: KnitPro Zing 3 1/2

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Mitäpä kuuluu?

No, kiitos kysymästä, aivan hyvää. Kauheasti olisi neulottavaa, kun vaan ehtisi jonninjoutavilta kotitöiltä neuloa. Esimerkiksi silittäminen on ihan joutavaa hinkuttamista ja superärsyttävää hommaa. Lisäksi olisi muitakin retuperällä olevia juttuja, kuten kaappien siivousta ja kaikenmaailman tavaran ja roinan valkkausta muille maille. Puhumattakaan siitä, että kohta pitäisi pestä ikkunat ja pihallakin alkaa varmuudella ainakin rikkaruohot kasvaa. Niin, että missä välissä sitä ehtii tulevina viikkoina senkään vertaa neuloa kuin nyt? Nimittäin päähomma meikäläisellä hoitovapaalaisella on kuitenkin tytöntyllerö Pörri; kaikkialle ehtivä 1v 4 kk.
Mutta olen junaillut niin, että toisina päivinä olen enempi kotiorja ja toisina päivinä vähempi eli neulon enempivähempi. Ja virkkaan, nimittäin Dropsin mysteeripeittoa.
Peittoon on tullut nyt kaksi vihjettä ja kaksi palaa valmistui, pääteltyinä! Palojen koko on 25x25 cm, joten mitään pikkuisia palapelin osia ei tässä käsitellä. Valmiina on siis ainakin kaksi barbin peittoa, mikäli virkkausinnostus lopahtaisi tähän, mutta ei se taida lopahtaa, vaikka vastustustakin on löytynyt.
Ensinnäkin tilasin lankojen yhteydessä Adlibriksesta tuollaisen sinisen mötikkäkoukun. En tiedä, mihin tarkoitukseen se sopii, mutta ei ainakaan virkkaukseen. Koukun pää on aivan liian pyöreä, työnnä sitä nyt sitten silmukan läpi. Vaikka työnsinhän minä ihan raivona ensimmäisen vihjeen läpi, mutta sitten piti polkaista lähi-Kärkkäiselle ja ottaa sieltä mukaan kaikki mahdolliset koukkukandidaatit, ettei päästä ihan katkea verisuoni koukkua työnnellessä. Alimmainen Prymin bambupuikko oli kokeiltaessa varsin kevyt, mutta ei luistanut riittävän hyvin. Joten nyt virkkailen keskimmäisellä Novitan koukulla. Huomatkaan kahden alimmaisen koukun muoto verrattuna ylimpään. Koukun pään pitää olla vähän terävä, ainakin miunmaunmukkaan.
Toinen harmaita hiuksia aiheuttava asia on sitten Drops Paris -lanka. Se ei pysy kovin hyvin kasassa ja virkkaustohinoissa saattaa sinne ja tänne jäädä yksittäisiä säikeitä, kuten kuvassa keskellä keltainen hipsukka.
Ja kun nyt lähdin tälle marinalinjalle, niin mainittakoon, että Dropsin ohjeet on superhyvät, on kuvaa ja videota ja tekstiä, mutta siltikin olen onnistunut jotenkin oikomaan ja päässyt myös purkamisen makuun. Nyt toista palaa viimeistellessäni pääsin kuitenkin jyvälle siitä, mikä ohjeenseuraamistapa sopii minulle parhaiten: Se on ylimalkainen ohjeen luku, mutta tarkka kuvan seuraaminen alussa, sitten virkataan ja katsotaan mallia jo virkatusta osuudesta. Mutta niskat on jumissa, liikaa jännitän poloinen. Mutta eiköhän tuokin asetu, on vaan niin pitkä aika enempivirkkausvuosista (=verhoja nuorempana), en osaa olla rento.
Peittoon tulee vihjeitä nyt kerran viikossa, joten valmistunee juhannukseksi...

Virkkauksen ohessa olen ehtinyt muutakin, mutten esittelyyn asti:
1. Minulla on meneillään kirjoneulepolvarit oman ohjeen mukaan, toinen sukka valmistui 5 päivässä, toinen lähdössä puikoilla. Näistä sukista pitää vaan tehdä vielä toinenkin proto, ennenkuin kehtaan julkisesti esitellä. Ja kun kuuntelen sisälläni asuvaa "suunnittelijaa", niin saattaapi olla, että nämä sukat poikivat vielä muitakin versioita, joten saapas nähdä, koska sukkasia näkyy täällä.
2. Elmerin ja television ohessa syntyy räsymattosukkia, mutta niistä meinaan esitellä useamman parin samaan aikaan. Menossa on nyt toiset, mutta kolmannet saattavat haluta mukaan... tai sitten ei.
3. VOF:n ohessa tulee kituuttaen pitsisukkaa, joka valmistunee... joskus... ehkä.
Näillä mennään nyt vähän aikaa. 

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Pipo- ja peittoasiaa

Minun piti laittaa pikaiseen pipoa tulemaan, sillä huomasin Pörrin kanssa ulkoillessa, etten pärjää olemassaolevilla myssyköillä, varsinkaan, kun nyt pitämässäni takissa ei ole huppua, jonka voisi vetäistä pipon päälle. Toisekseen tykkään pitää eniten alpakkalangasta neulottuja pipoja, ovat kevyenilmavia, lämpimiä ja pehmoisia. Tänään pääsin kuvaamaan pipoa omassa pallossani, mutta kamera halusi kuvata enemmän upeaa, aurinkoista, talvipäivää.
Olen sellainen talvinen piponpitäjä, että pipon täytyy upota todella syvälle päähän, korvannipukoista ei kärsi näkyä vilaustakaan, muuten minulla on kylmä. Siksi pidän eniten ihan peruspiposta, joka menee korvien kohdalta kaksinkerroin. Juuri valmistuneessa pipossa otin esikuvakseni ruskean ja maailman rumimman pipon, joka päässä olen hiihdellyt saarta ympäri, tehnyt kävelylenkkejä, sekä kaiken katu-uskottavuudenkin uhalla patsastellut ulkona Pörrin kanssa. Ruskea pipo on juuri sellainen, jonka saattaisi nähdä laitapuolen kulkijan päässä ja kädessä kilisee kassi.
Tuo ruskea komistus on kuitenkin juuri sopiva pollaani, se on vain lämpimäksi pipoksi väärää matskua, akryyliä. Ja nuhjuinen ja ruma. Otin uuden piponi mitat ruskeasta myssykästä.
Pipo on neulottu Adlibriksen Alpaca -langasta, joka tuntuu juuri sopivalta pipoon, meinaan käyttää ihan varmasti jatkossakin, ei ole liian pehmeää, vaan justiinsa sopivaa. Tein pipon 3oikein 3nurin -joustimella ja tuntui siltä, että 3+3-joustin on vieläkin hitaampaa neuloa kuin 2+2-joustin, varsinkin, kun joustimen neulominen kuuluu ei-tykkää -osastolle. Toisekseen sain touhussa niskat ihan kunnolla jumiin, sillä neuloin pipon 40 cm pyöröpuikolla ja en osaa neuloa sillä rennosti, vaan nostan kädet ihmeen korkealla ja kummaan asentoon. Aika kovan päänsäryn neulomisesta sainkin, mutta ehkä se kannatti. Ja mitäpä tuota enempäänsä valittamaan, oma valinta oli käyttää pyöröjä.
Malli: Oma peruspipo omaan keskikokoiseen palloon
Lnaka: Adlibris alpaca (A001)
Puikot: 3
Langankulutus: 70 g
Silmukoita: 126
Mitat: Pituus 30,5 cm. Kärkikavennukset aloitettu, kun pipon pituus oli 25 cm

Sitten vielä sitä peittoasiaa:
Dropsilta pamahti viime viikolla sähköpostia, jossa vinkattiin alkavasta Along-projektista, Spring Lane, jossa virkataan 90x115 cm kokoinen peitto. Kyseinen maili osui ja upposi, laitoin samantien Drops Paris -langat tilaukseen.
Olen aina ihastellut muiden tekemiä hienoja peittoja, enkä ole vielä kertaakaan onnistunut viemään yhtäkään peittoprojektiani loppuun (nukkekodin nukelle tai barbeille virkattuja peittoja ei lasketa). Nyt jos koskaan on mahdollisuus oikeasti onnistua!
Langat saapuivat eilen kuin myös ensimmäinen mysteeripeiton vihje. En eilen ehtinyt vielä aloittaa, mutta tänään virkkasin ensimmäistä palaa. Ensimmäisen vihjeen mukaan pitää tehdä myös toinen pala, värit vain toisin päin. Sitten odotellaan jonnekin ensi viikkoon, jolloin julkaistaan seuraava ohjeenpätkä. Se on vielä mysteeri, milloin peiton tulisi olla valmis, mutta eiköhän sekin aikanaan selviä. Virkkaaminen on kyllä mukavaa hommaa. Ja tämä peitto valmistuu...


torstai 23. helmikuuta 2017

Rumaa lankaa -> rumat sukat

Kaivoin melkein kuukausi sitten lankavarastostani ennenkokematonta Viking Alpaca Sport -lankaa. Minulla on sitä paitsi tällaisena syreeninvärisenä ja -kukertavana, niin myös jotain vihreää ja vihreänkukertavaa. Nähtäväksi jää, koska kaivan lankaa seuraavan kerran esiin, oli muutes aika nihkeää neulottavaa ja niin rumaa, että silmiin sattuu. Päätin heti, etten itselleni tee ja teen niin pitkät varret, ettei kukertavaa jää jäljelle yhtään, ei senttiäkään. Ja kas, niin pieni nöttönen jäi, etten edes jämälankalaatikkoon sitä laittanut, vaan roskiin. Siitäpä kelpaa kaatopaikan variksen laittaa itselleen lämpöistä päälle.
Lanka on veikan vahvuista. Aloitin 60 silmukalla ja kaventelin 48 silmukkaan eli silmukoita jäi jäljelle enemmän kuin normaalisti. Varren pituus on 42 cm, leveys ylhäällä 14 cm ja alhaalla 10,5 cm. Terän pituus on 24 cm eli sukat ovat kokoa 38/39.
En muista, olisinko koskaan jumittanut polvipituisia perussukkia yhtä kauan puikoilla, mutta kun ei iske, niin ei sitten kirveelläkään. Toissapäivänä sain kuitenkin uutta intoa purjeeseen, kun keksin, minne valmiit sukat loppusijoitan. Pienempi Poikanen nimittäin valitteli, kuinka jalkoja joskus särkee öisin, kasvaa hujeltavat varmaan sellaista kyytiä, kuten koko Poikanen, tällä hetkellä. Näytin Poikaselle jo valmistuneen sukan ja pienen myyntipuheen saattelemana hyväksyi Poikanen sukan oitis. Ja niin valmistui toinenkin sukka viime yönä kymmentä vaille kaksitoista. Ja kun oli höyryttänyt sukat, oli kello aikalailla puoliyö ja sänky alkoi kovasti kutsua jo minuakin.
Sukat ovat Poikaselle niin pitkät, että ylettyvät polven yli. Langassa on 30 % alpakkaa, 40 % merinoa ja 30 % nylonia, joten varmasti ovat lämpöiset ja nylonin ansiosta toivon sukkien olevan myös kestävät. Sukat jäivät kuvauksen jälkeen jalkaan, eli mieluisat ovat.
Pörri ja minä ei niistä tykätä, Pörrikin työnsi ne aina kauemmaksi itsestään, kun laiton hänen viereensä. Että: "Hyi, mitkä sukat, laita ne kauemmaksi minusta!"

Malli: Oma polvisukka, mutta ei minulle
Koko: 38/39
Lanka: Viking Alpaca Sport 671 & 667
KnitPro Zing 3 1/2
Langankulutus: 180 g

lauantai 18. helmikuuta 2017

Söpöisin Pikku Nalle

Saaren suloisin Pikku Nalle sovitti uusinta kypärämyssyään. Pikku Nallen Emo oli onneksi riittävän nopealiikkeinen kameransa kanssa, sillä myssy ei kovin pitkään päässä viihtynyt.
Myssyn ohje löytyi kirjasta Suloinen sammakkomyssy ja muita neulottuja eläinasusteita (Nuriya Khegay). Olen tehnyt samaisesta kirjasta aikaisemmin Hunajanallen. Myssyn koko on 12-24 kk, mutta totuuden nimissä on sanottava, etten loppupeleissä seurannut ohjetta justiin tarkasti.
Myssykkä on neulottu kaksinkertaisesta Drops Brushed Alpaca Silkistä sekä Karismasta kolmepuolosen puikoilla. Pääsin näin aikalailla toivottuun neuletiheyteen ja myssystä tuli juuri niin tiivis kuin toivoinkin, ohut alpakkasekoite tiivistää pinnan niin, ettei läpi pääse se pirullisinkaan viheltävä pohjois- tai koillistuuli.
Neulominen aloitettiin kasvojen ympäriltä tasona, päälaen kohdalla käännettiin kuten sukan kantapäässä. Kavennusten jälkeen poimittiin silmukoita kuten kantalapun reunassa ja luotiin leuan kohdalle muutama silmukka lisää. Myssyn loppuosa eli kaulus neulottiin pyöröneuleena.
Emo sai myssyn aamuteen aikaan pääteltyä ja korvat kiinni, joten aamupäivän ulkoilu suoritettiin uusi myssykkä päässä. Hyvin tarkeni.
Yön aikana oli satanut muuan sentti uutta puhdasta lunta. Se yhdistettynä mahtavaan auringonpaisteeseen ja muutamaan pakkasasteeseen, niin mitäpä sitä ihminen voisi enempää toivoa? No, ehkäpä aurinkolasit lipastonlaatikosta seuraavalla kerran mukaan.
Mukavia talvisia päiviä kaikille, toivottaa Pikku Nalle ja Emo!
Malli: Pikkunalle hieman soveltaen kirjasta Suloinen sammakkomyssy ja muita neulottuja eläinasusteita (Nuriya Khegay)
Koko: 12-24 kk
Lanka: Drops Karisma (01) ja Drops Brushed Alpaca Silk (3) 2-kertaisena
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 110 g (n. 72 g Karismaa ja 38 g Alpacaa)