Hertta-pupu

Tai olisiko tämä ennemminkin  Hertta-rusakko tai Nipsu, jolle on ilmestynyt tupsuhäntä? 
Hertan ohje on Novitan uusimmassa lehdessä ja kun päätin alkaa sitä tehdä, niin materiaalit otettiin sieltä, mistä ne ensimmäiseksi ja helpoiten löytyivät -> Kävelin varastoon ja Novitan Miamit olivat helpoiten saatavilla. Käsiin osui vaaleanruskeaa, jota kaikissa muissa töissä (Pörrin kesähatuissa) on vuodesta toiseen hyljeksitty. 
Muistakaa: Aina on lupa uneksia. Aina on lupa haaveilla. Aina on Miami.
Aloin virkata pupua perjantai-iltana ja en pystynyt lopettamaan, ennen kuin pupu oli valmis. Kun olisi pitänyt jo lopettaa ja mennä viimeinkin nukkumaan, niin minun piti virkata vielä yksi käsi, ja sitten yksi korva, ja toinenkin. Kiinnittelin osat paikoilleen sitä mukaa, kun valmistuivat ja päättelin langanpäät saman tein. 
Oikeaa täytemateriaalia olisi varmasti ollut jossain, mutta otin vanhan tyynyn, tein siihen pienen reiän ja kaivelin Hertalle täytteet siitä. Täytettä riittää nyt useampaankin äkkinäiseen tarpeeseen. Täyttelin Herttaa sitä mukaan, kun työ edistyi. Ja kerrankin seurailin ohjeita liki tarkalleen, hyvät ja selkeät olivat Hertan teko-ohjeet.
Ja vielä viimeisenä rastina tein jonkinlaist silmät ja nenän... sekä suu, jota oikeassa Hertassa ei ole ollenkaan, mutta mikä pupu se sellainen on, jolla ei ole suuta, millä se porkkanoita ja salaattia narskuttaisi? Kello kävi jo yhtä yöllä, kun pupu oli muuten valmis, mutta vaatteita vaille. Hertta pötkötteli siis työpöydälläni ilkosillaan viime yön, mutta tänä aamuna sille piti kiireesti alkaa valmistella vaatteita. Pörri valitsi Hertan vaateparren väriksi sinisen. Niin, Pörri tosiaan tykkää sinisestä väristä. 
Neuloin ensiksi lakin, joka tehtiin aina oikein neuloksena. Ja korvia varten piti tehdä tietysti aukot. 
Myssy neulottiin vain tasona ja jonkin matkaan aukkojen teon jälkeen alettiin kaventelemaan, jotta myssy istuisi paremmin päähän.
Taakse jäänyt viiste ommeltiin osittain kiinni.
Lopuksi virkattiin vielä solmiamisnyörit ja reunus hatun etuosaan. Ja pääteltiin aika monta langanpätkää.
Sitten myssykkää saattoi jo sovitella Hertan päähän.
Hyvinhän se sopi. Melkoinen velmu tuo Hertta.
Sitten puseroa nyhertämään, se neulottiin ylhäältä alaspäin.
Tässä en olekaan ottanut välikuvia näemmä ollenkaan, vaikka melkoi kauan tätäkin pikku paitaa nysväsin. Paitaan olisi kuulunut tehdä vielä röyhelökaulus, mutta kysyin Pörriltä, että "Eihän tähän paitaan tarvitse tehdä röyhelökaulusta, eihän?" Ja Pörri vastasi, että "Ei tarvitse, sellainen on ihan turha nyt." Joten, jos kerta Pörri ei halunnut ja kaivannut, niin en kai sitten väkisin... ööh.
Nappipurkista löytyi pieni sininen nappi selkään ja sitte puin paidan Hertan päälle. Se tykkäsi siitä kovasti, vaikka paita ei olekaan niin fiini kuin pitäisi. 
Pitäisiköhän Hertan vaihtaa nimeä, jotenkin ei näytä ihan Hertalta..?
Malli: Hertta-pupu, suunnittelija Sari Nordlund, Novita-lehti 4/2020
Lanka: Novita Miami (602) ja Gjestal Baby Ull (826)
Koukku: 3
Puikot: 2 1/2
Langankulutus: Pupu 44 g, myssy 7 g, paita 10 g
Huh-huh, olipas se koukuttavaa nyherrystä, samassa ajassa olisi tehnyt sukkaparin jos toisenkin. Nyt pitää vähän puhallella ja toivoa, ettei Hertalle tarvitse tehdä ihan heti uusia vaatteita. Tai varsinkin, ettei Pörri keksi, että hänen muutkin (kymmenet) pehmolelut pitää vaatettaa, etteivät ne palele.
Hertta meni täksi yöksi Pörrin kainaloon tuutumaan...

Lomakuvia ja höpinää

Kesäloma on ohi ja ensimmäinen loman jälkeinen työpäiväkin selätetty, sananmukaisesti Buranan voimalla ja puolella kankulla istuen. Onnistuin jotenkin saamaan ahteriluuston melko kipeään kuntoon. En kuitenkaan laita nyt kuvaa pyllystäni, vaan katsellaan ennemmin tätä auringonlaskutunnelmaa tähän väliin, uskokaa pois, tämä näyttää paremmalta.
Onnistuin siis jotenkin saamaan istumakaluston melko kipeään kuntoon: Loman loppupuolella huhkin yhden päivän istutellen omena-, luumu-, päärynä- ja tammipuita, kärhöjä, viinirypäleen ja 30 tuijaa. Rupeaman päälle hyppäsin en-oman-pyöräni päälle ja polkaisin sillä pari kilometriä. Jossain puolessa välissä alkoi tuntua takamuksessa niin, ettei tiennyt, miten päin olisi satulassa istunut, että olisi pystynyt jatkamaan matkaa. En kyllä muista, että minulla olisi ollut koskaan mitään kummoisempia vaivoja, aika erikoista. Syytän tästä pyörän satulaa tai voihan se olla vanhuuskin, joka jo kolkuttelee ovelle. Istuminen ei tällä hetkellä siis tunnu kovinkaan herkulta, mutta onneksi voi välillä myös seistä.




Kiitos matkustusrajoitusten hellittämisen, pääsin myös Pärnuun. Meille sattui melko mukavat kelit, varsinkin alussa ja lopussa oli oikeinkin lämmintä ja pystyimme olemaan rantsulla ja varsinkin uimaan. En ole olekaan sellainen, että jaksaisin pötkötellä vain paikoillani, joten en pötkötellyt nytkään, vaan virkkailin verkalleen ruutuja. Ja, no, vähän kyllä pötköttelinkin.
Yhtenä päivänä menin rannalle kävelemään, mutta siellä olikin hurja myräkkä ja hiekkapuhallus, piti paeta melko nopsaan pois.
Ja mennä ihaniin, vihreisiin puistoihin kävelemään. Aivan ihania paikkoja, sielu lepää, aina.
Eräänä päivänä Elmeri ja pojat menivät kävelemään aallonmurtajalle, minä ja Pörri jäimme rannalle odottamaan ja jahtaamaan pikkukaloja. Eihän me saatu niitä napattua, mutta Pörri yritti, todella.
Menimme sitten leikkipuistoon ja Pörri tahtoi "maksullisiin", siis niihin vempaimiin, jotka maksoivat jokusen euron, esim. "trampaliinissa" ja "pomppulinnassa" sai temuta 10 minuuttia, kunhan maksoi ensin 3 €. Se aika käytettiin tarkasti.
Sitten minäkin, yhtenä toisena päivänä, menin aallonmurtajalle kävelemään. Mutta palasin melko pian takaisin, sillä kivet olivat auringossa polttavan kuumia ja läpykkäillä en uskaltanut kivillä liukastella. Tämä jää vielä seuraavaan kertaan. Aallonmurtajalle oli palatessani tullut hääpari kuvauksiaan varten, voin kuvitella, miten sulhanen hikoili tummassa puvussaan. Morsimella oli jostain syystä nippu ilmapalloja kädessään, miksi? Halusiko hän leijailla niiden kanssa karkuun? Melko turha toivo, sillä ilta oli vähätuulinen.
Yhtenä päivänä piti käväistä tietysti pienessä lankaputiikissa, siinä, jossa käyn aina Pärnussa käydessäni. Tämä pienenpieni liike on lankoja pullollaan ja sitä pitää täti, jonka kanssa meidän yhteinen kieli on langat ja puikot.
Kasvatin hieman lankavarastoani. Ylävasemman langan valitsi Pörri sukkiinsa. Alavasemmasta teen hänelle myssyn, muista alarivin langoista todennäköisesti lapasia. Ja ylärivin muut langat muuttunevat sukiksi.
Langat lähtivät tähän hintaan.
Loman alussa ajattelin saavani peittoprojektin loppuun. Oikeasti kuvittelin, että olisin saanut virkattua kaikki puuttuvat ruudut valmiiksi ja minulla olisi ollut enää yhdistäminen jäljellä. Todellisuudessa virkkasin puolet tästä määrästä. Minulla on nyt 61 valmista ruutua ja 19 väkerrettävänä. Onhan se kuitenkin jo 3/4 tavoitteesta, joten taputapu ja hyvähyvä kumminkin. 
Postipoika toi myös uuden Novita-lehden. Mutta se tuotti minulle tällä kertaa pettymyksen, en löytänyt siitä juuri mitään itseäni kiinnostavaa. Ehkä eniten silmiini pisti tämä neuletakki, joka olisi todella ihana omistaa ja pitää, vaikkakin työläs valmistaa. Olisiko ihan hullun hommaa alkaa tehdä tätä? Houkuttelisi ihan kamalasti. 
Niin, ja olen myös hankkinut yhden uuden neulekirjan, josta olen tekemässä myös ensimmäistä työtä, näistä langoista. Mutta siihen palajan, kunhan valmistuu.
Mukavaa heinä-elokuun vaihdetta <3

Kolmannet jämäräsärit

Taisin jäädä vähän koukkuun näihin jämäräsäreihin, sillä neuloin kolmet putkeen. Viimeisin pari syntyi näistä pallukoista.
Neuloin resorin ja jälkikäteen neulotun kantapään Veikan ruususta, muuten sukka syntyi vuorotellen Veikan Polkka -langan kahta sävyä: todella pinkkiä ja ihanaa vaaleanpunasävyistä. Yhteen sukkaan meni kaksi pikkukerää pinkkiä ja lisäksi piti laittaa vaaleaa raitalankaa. Vaaleampisävyinen Polkka riitti hyvin toiseksi väriksi.
 Vaalea Polkka oli sitä vanhaa erää, ihana kiilto langassa, ja tämä sävy on niin minun lemppari!
Neuloin nämäkin sukat KnitPron Cubicseilla. Tykkäsin kovasti neuloa niillä. Harmi vain, että yksi puikoista sanoi sopimuksen irti vikan sukan kärkikavennuksien kohdalla. Puupuikot eivät taida sittenkään sopia minulle. Tämä on jo toinen mäsäksi mennyt puikko tänä keväänä, katkaisin jo yhden Luotolaiseen, pusero on nyt kesätauolla. Voisin tietysti ostaa yhden paketin cubicseja lisää, jolloin minulla olisi varapuikkoja, mikäli vielä katkeaa... tai sitten tikuttelen sellaisilla, jotka kestävät menossa mukana ja enempi vääntöäkin. Siinäpä miettimistä.
Melko kuumilta tuntuvat nämä sukat näin kesällä, olen hipsutellut aivan paljasjaloin, vain öisin on villasukille ollut käyttöä.
Aloitin yhdet toiset sukat jo, mutta taidan siirtyä nyt välillä virkkaamaan, joku vähän päälle 40 palaa pitäisi vielä virkkailla, ainakin. Että tulisi edes jonkinkokoinen peitto. Ei millekään Pörrin pehmolelulle sopiva.
Olisi pitänyt räpsiä kuvat päiväsaikaan, että olisi värit päässeet oikealla tavalla hehkumaan. Meinaa olla vähän pimeitä nämä yöt jo, syksy saapuu? Kohta se alkaa tehdä mieli neuloa vielä enemmän, jos mahdollista. Mutta nyt siis sitä virkkausta, ehkä. Pitäisi.
Malli: Jämäräsäri omaan jalkaan
Lanka: Veikan jämäkeriä
Puikot: KnitPro Cubics 3,5
Langankulutus: 160 g

Tokat jämäräsärit

Jämälankapussissa oli vielä pieniä keräsiä, joten neuloin toisetkin jämäräsärit. Valitsin toisiin sukkiin nämä kerät. Tällaiset pienet pallukat riittivät hyvin yhteen polvisukkaan ja lankaa jäi hieman ylikin. Toista sukkaa varten oli samanlaiset kerät. Kerien koko ei käy ilmi kuvassa, mutta ovat aivan pieniä nöttösiä. 
Neuloin sukan kahdella langalla kerrallaan, yksi kerros molemmilla. Toisena lankana käytin ensin oikealla alanurkassa olevaa lankaa ja kun se loppui lähellä nilkkaa, jatkoin oikealla alanurkassa tokana olevalla langalla. Näiden kahden langan kaverina juoksuttelin pienempiä keräsiä, yksi kerrallaan, niin kauan kuin riittivät. Aloitin vasemmalla ylhäällä olevasta kerästä ja kun se loppui, jatkoin sen kohdalla oikealla yläkerällä. Ja kun sekin loppui, jatkoin vasemmalla ylhäällä tokakerällä, ja niin edelleen. Neuloin kaikki kerät loppuun asti ja päättelin langat heti neuloen. 
Sukista tuli todella iloiset ja värikkäät. Tein näihin sukkiin jälkikäteen neulotun kantapään turkoosilla värillä. Tässäpä sukat siis paistattelevat päivää mökin laiturilla.
Mökillä on kattoremppa käynnissä, joten meille orjille oli siellä käyttöä: Vanha kattomatsku piti repiä pois uuden tieltä. Remppailun lomassa ja iltaisin oli toki aikaa myös neuloa. 
Ja ei se aurinko todellakaan paistanut koko ajan, välillä satoi. Ei kovin hyvä tilanne kattorempan kannalta. Onneksi tämä ukonilma ei tullut päälle, vaikka vähän uhittelikin ja katkaisi hetkeksi meiltä sähköt. Ja säikäytti minut jyrinällään niin, että hyvä etten tipahtanut koko muija laiturilta järveen.
Toisena päivänä ukkonen koitti lähestyä tästä ilmansuunnasta meitä, mutta ei tullut kuitenkaan päälle. Harvemmin se ukkonen näistä suunnista tuleekaan päälle. Tai jos tulee, niin sitten on jo niin iso myräkkä, että pelottaa oikeasti. 
Aurinkoinen sää ei ole parasta kuvauksen kannalta, mutta nyt otettiin, mitä kuvaushetkellä annettiin.
Ensimmäiset jämäräsärit otin heti käyttöön, ne ovat lämmittäneet jalkoja öisin, päivisin ei villasukille ole ollut nyt tarvetta. Ja, vielä kolmannetkin jämäräsärit ovat valmistuneet, niistä joku toinen päivä :)

Malli: Jämäräsäri omaan jalkaan
Lanka: Sekalainen seurakunta Veikan jämälankoja
Puikot: KnitPro Cubics 3,5
Langankulutus: 159 g


Jämäräsärit

Jämäkerät ovat aivan kultahippusia, mutta ymmärsin sen vasta nyt, neulottuani vuosikymmenet korkkaamattomista keristä. Tähän asti olen lahjoitellut jämäkerät pois, mutta en ehkä enää...
Kurkistin erääseen unohtuneeseen jämälankapussiin ja viime aikoina taka-alalle jäänyt sukkasten neulonta alkoi kummasti poltella taas. Kaadoin koko kasan lattialle ja aloin pyöritellä langoista pieniä keräsiä, 2 tai 4 pientä kerää kustakin emokerästä. 
Kävin myös ostamassa itselleni uudet sukkapuikot, sillä olin reissun päällä, eikä puikkoja ollut mukana ollenkaan, ainoastaan virkkuutyö. Ja oli pakko päästä neulomaan, räsärisukkaa! Ostin vahingossa kantikkaat KnitPron puikot, sillä kaupassa nappasin ekat sopivan paksuiset puikot kärryyn ja vasta myöhemmin huomasin "päätyneeni" kantikkaisiin. Ne tuntuivat alussa vähän oudoilta, neuloin normaalia löyhempää, mutta sitten niihin tottui ja alkoi sujua. Mikä ettei, saatan neuloa myös jatkossa veikkavahvuisia räsäreitä niillä. 
Sukka valmistui silmissä ja uusien raitojen tuloa oli mukava seurailla. 
Neulominen tuntui niin mahdottoman mukavalta, että mietiskelin siinä itsekseni, että johtuuko se uusista puikoistani vai lankojen kirjosta vai minulle rakkaasta paikasta vai mikä tässä nyt niin erikoisesti ihastuttaa. Sitten älysin, että se oli kaikki tuo edellinen ja sen lisäksi harmaa lanka, jolla raidoitin muutoin sekalaiset jämälangat. Olin kaivanut sieltä ylläripussista esiin harmaan Novita 7 Veljestä Kantri -kerän, jonka pehmeys oli aivan omaa luokkaansa. Asia alkoi sen verran askarruttaa, että googletin lankamerkkiä ja jäljitin sen vuoteen 2007. Se oli siis muhinut ja marinoitunut varastossani jumalaisen pehmoiseksi vuosien saatossa...
Yhteen sukkaan kului 5 pientä lankakerää, yhdestä pikkukerästä tulee melko pitkä pätkä sukkaa. Pieniä keräsiä jäi niin monta, että teen näitä lisää, katsotaan, millaiset seuraavista sukista tulee.
Malli: Oma räsärisukka omaan jalkaan
Lanka: Novita 7 Veljestä Kantri (894) ja Veikan jämäkeräsiä
Puikot: KnitPro cubics 3 1/2
Langankulutus: 160 g

Hertta-pupu