Kuinka tuhota kilo huopuvaa lankaa

Muistan, kuinka vuosia sitten hommasin Novitan alepoistoista täyden kilon verran Sirua: Minun oli ihan pakko saada tätä lankaa, koska se oli niin ihanan väristä. Ja, mitäpä muutakaan langasta suunnittelin tuolloin tekeväni kuin neuletakkia. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, tai kuka näistä vuosista enää ottaa selkoa, tuntuu aivan käsittämättömältä, miten olen tuolloin saattanut ostaa tätä lankaa? Minulla ei ollut tuolloin, eikä ole nyttenkään, juuri mitään tummanviolettia, aivan yksittäisiä vaatteita lukuunottamatta, joita en pidä. 
No, mutta kumminkin, olin ottanut kyseisen lankapaketin esiin, ja aikomukseni oli myydä tai antaa se vain pois, kunnes päässä välkähti ajatus, mihin voisin langan kuitenkin käyttää: terassin tuolien päälle lämmikkeeksi. Meillä on terassilla metalliset tuolit ja kaikkia tietävät, miten epämukavaa niillä on istua ilman mitään pepunpehmuketta ja -lämmikettä. Entiset, auringonhaalistamat istuintyynyt, nakkasin syksyllä menemään ja keväällä on edessä uusien laitto. Äkkiäkös virkkaan ja huovutan langasta neljä istuintyynyä?
Koukku 7 esiin ja isoäidinruutua virkkaamaan. Lopetin virkkaamisen, kun ruutu oli noin 59x59 cm kokoinen. Takaraivossa oli muistissa, että huopuvat langat huopuvat noin kolmanneksen pienemmiksi. Kappale pesukoneeseen pyyhkeen kanssa pyörimään. Laitoin villapesuainetta ja 40 asteen reilun tunnin pesuohjelma, täysi linkouskin oli vielä, en tiedä, olisiko saanut. Toiveissa oli, että reiät vähän pienenisivät, mutta eivät kokonaan katoaisi. Jännityksellä odottamaan...
Pesukoneesta tuli esiin tämänmuotoinen kappale. sivujen pituus vähän heittelehti, 37-39 cm. Pesukone oli tehnyt siitä aikalailla sellaisen kuin odotinkin. Venyttelin ruudun mittaan 40x40 cm ja laitoin kuivumaan.
Lanka oli muuttunut koneessa normikarkeasta tikkukarkeaksi. Olen aikaisemmin huovuttanut esim. Dropsin Nepalista tehtyjä tossuja, joista tuli huovutettuina ihanan pehmoiset. Siru jäi nyt kauaksi tuosta. Heräsi epäilys, että puraiseeko istuintyyny ikävästi peppuun, kun siihen kesällä shortsisen pepun läsäyttää? Päätin olla tekemättä enempää istuintyynyjä. Tämän kyseisen ruudun voin viedä autooni köyhän emännän pepunlämmikkeeksi.
Lankaa kului 211 g. Tässä vaiheessa Siru oli alkanut käydä aika lailla ärsyttäväksi, mutta onneksi päähän tuli uusi idea: Mitäpä, jos tekisi jättisuuren tupsun ja huovuttaisi sen?
Noin ympyrän muotoiset suuret muotit oli äkkiä saksittu. Ympyrän halkaisija vaihteli 32-36 cm välillä. Ajattelin, että vaihteluväli antaa itselleen anteeksi, valmiissa tuotteessa.
Sitten vain kieputtamaan lankaa tupsukehikkoon. Siihen kuluikin yllättävän paljon aikaa ja lankaa meni 393 g. 
Tupsun leikkely auki tupsun muotoon.
Valmis tupsu matkalla pesukoneeseen huopumaan. 
Pesukoneesta tuli esiin joku karvainen elukka. Se ei onneksi huutanut kimeästi, eikä juossut karkuun, koska sillä ei ollut jalkoja, millä kipittää tai päätä laisinkaan. 
Miksi minun pyöreästä tupsusta oli tullut tämmöinen lieriö? 
Virhe1: Kieputin tupsuun liian vähän lankaa, olisi pitänyt laittaa koko reikä umpeen. 
Virhe2: En laittanut koneeseen tupsun lisäksi mitään muuta, tupsu kieppui siellä koko ajan samaan suuntaan. 
Eli tämä oli ns. omasyypipi. Koitin kiskoa tupsua pyöreäksi, mutta se oli kovin surkeannäköinen. Kuivukoon itsensä kivaksi.
Näytin sille sittemmin vähän saksia, jolloin siitä tuli melkoisen pyöreä. Kyllä sillä Pörri ja pojat voivat vähän jalista kotosalla pelata. 
Lankaa oli kuitenkin jäljellä vielä 396 g ja päähän oli jäänyt kiduttava ajatus pyöreästä huovutetusta pallosta. Jos ei tupsun kautta pyöreäksi, niin miten sitten? Plim!!.. Miten sitä en muka heti keksinyt? Tietysti kieputtamalla langasta pyöreä pallo ja huovuttamalla se! Pyöreästä tulee pyöreä, selvä se!
Pujottelin viimeisen kerroksen langat neulalla vähän toistensa ali ja yli, että pallo ei pesukoneessa purkaantuisi. Ja ei muuta kuin koneeseen ja odottamaan lopputulosta.
Ja: Koneesta tuli esiin lieriö! Miten minun pyörestä pallosta tuli taas lieriö? Pikaisen analyysin jälkeen oli pakko todeta, että en ollut oppinut edellisestä kerrasta mitään: Laitoin pallon yksikseen koneeseen ja siellä se pyöri itsensä lieriöksi. Näinköhän se ensimmäinen amerikkalainen jalkapallokin on saanut alkunsa, epäonnistumisesta? 
Eikä huonot ideat vielä tähänkään loppuneet. Pörrille tekemäni pinsessakruunun jälkeen sain idean tehdä kruunun myöskin Elmerille, joka on niittänyt mainetta ja kunniaa työsarallaan. Tein kruunusta vain isomman, 81 pylvästä: Lanka on Dropsin Parisia ja sitä kului 63 g. 
Elmeri koitti eilen kiskoa kruunua päähänsä, mutta se kauniisti sanottuna kiristi palloa. Noinkohan se kuninkaallisillakin on, koska niin harvoin käyttävät kruunujaan? No, tämä kruunu on nyt vähän venymässä isommaksi. Ja jos venyttäminen onnistuu, niin odotan, että Elmeri vetää joku päivä kruunun päähänsä ja käy töissä hakemassa kahveeta se päässään, ihan vain ilahduttaakseen työkavereitaan. Minä jo pienet makeat nauruni sainkin, vaikka kruunu jäi takaraivolle keikkumaan.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...

Pika-arvonta: Muumimamman lämpöiset asusteet

Tähän pirttiin tuli tänään jostain käsittämättömästä syystä, liki käsikynkkää, kaksi Novitan Muumia. Minulle riittää aivan hyvin yksi, joten pika-arvon toisen pois. Josko kyseiselle lehdelle on tarvetta, niin jättäkää kommentti. Arvon jo huomenissa voittajan, sanotaanko seitsemän maissa illalla, että voin sitten keskittyä täysillä Voice of Finlandia katsomaan ja kuuntelemaan :)

----------------
Seuraava päivä eli perjantai 18.1.2019: Arvonta on suoritettu, päivitän voittajan tiedot tähän samaan postaukseen, koska en laiskuuttani jaksa luoda uutta :D Onnettarena toimi Pörri
Ja nosti kulhosta lappusen, jossa lukee:
Onnetar suosi tällä kertaa Johkua, onneksi olkohon! Kiitos myös muille osallistujille, voisinpa ilahduttaa teitä kaikkia lehdellä, mukavaa illan jatkoa siitä huolimatta, että onni ei tällä kertaa suosinut!
Ja Johku, koitetaanpa saada toisiimme yhteys :)

Käytetyt kotisukat -kooste

Miltä näyttää eri langoista neulotut perussukat sen jälkeen, kun niitä on pidetty ja pesty, paljon? Pidän aina kotosalla villasukkia jaloissa, sekä öisin, että päivisin. Minulla palelee varpaita, jos en pidä, näin siitäkin huolimatta, että meillä on lattialämmitys. Pesen villasukat aina villapesuohjelmalla ja -aineella, mutta alkaa ne kilometrit näkyä sukissakin, kun niitä on useamman vuoden ajan pidetty ja pesty. Tein pienen koosteen perussukista, näkyykö niissä jotain eroja riippuen siitä, mistä langasta ne on neulottu? Laitan mahdollisuuksien mukaan linkin alkuperäiseen postaukseen eli kuviin, joissa sukat ovat vielä uudet.
Jaloissa on nyt fingering-vahvuisestCrazy Zauberball -langasta neulotut sukat. En yleensä pidä näin ohuesta langasta neulottuja sukkia, koska jalat palelevat tälläkin hetkellä näissä sukissa. Sukan pintaan on ajan myötä muodostunut kauttaaltaan "utua", kovin paljon en näitä sukkia ole edes pitänyt.
Vertailun vuoksi kahdet Novita 7 Veljestä -langasta neulotut sukat. Takimmaiset ovat uudempaa yksiväristä- & Raita-Veikkaa ja etummaiset vanhaa Jättiraita-Veikkaa. Olen pitänyt molempia sukkia todella paljon. Takimmaisissa on se vika, että ne ovat minulle liian leveät, meinaavat valahtaa nilkkaan. Epäilen, että ovat vähän venähtäneet käytössä tai sitten ovat alunperinkin olleet minulle liian leveät. Laitan nykyisin polvisukkiin vähemmän silmukoita kuin noiden sukkien neulomisen aikoihin. Etummaiset, vanhasta Veikasta neulotut ovat huomattavasti paksummat ja ihanan lämpimät. Neulospinta on niissä jotenkin tiiviimpi ja kauniimpi, samannumeroisilla puikoilla on molemmat neulottu. Mutta molempia on siis pidetty, ovat säilyneet ehjinä ja pientä nukkaa ovat kehittäneet kuluviin pintoihin, mutta eivät varsiin.
Veikka Papukaija-sukat, alkavat näyttää jo melko nuhjaantuneilta ja kuluneilta. Kärkiin on kehittynyt pienet reiät, vaikka eivät kuvissa näy. Pitäisi päättää, että parsinko vai laitanko menemään. En ole juuri koskaan parsinut sukkia, koska yleensä ovat jo siinä vaiheessa muutenkin niin viimeisen päälle kulahtaneet, että olen laittanut roskiin. Ja laatikko on pullollaan uusia sukkia, joita voi ottaa pidettäviksi. Ihanan väriset, olen tykännyt pitää näitä.
Adliris Socki Vintage Cottage -polvarit, lempparit nämäkin, varsinkin värin puolesta, mutta mukavat pitää myös. Nukkaa on näihinkin päässyt syntymään, mutta lähinnä teräosiin. Ei reikiä, hyvin ovat kestäneet.
Tässä ovat minun ihan ehdottomat lempisukat: Ferner Wolle Mally Socks -langasta neulot aivan mahtavan tuntuiset ja lämpöiset sukat! Nämä ovat nyt kulahtaneet, mutta jos nämä joskus reikiintyvät, niin saatan jopa harkita parsimista, niin lempparit ja ihanat ovat, ja väri on ihan paras! Ostin lankaa aikoinaan Lankamaailmasta ja yritin sitä joululomalla googlettaa, mutta ei tietysti ollut enää myynnissä :/ Tätä on saatava lisää...
Näistä sukista ei ole kuvaa uutena, sillä en ole näitä itse neulonut, vaan ostanut kauan sitten valmiina. Nämä sukat taitavat olla tämän kuvasetin vanhimmat. Pientä reikää alkaa olla jo kantapäässä. Lanka on Dropsin Fabelia, kivantuntuista myös paljaalla jalalla.
Vielä muutamat räsärit, Veikka-sukat Polkasta (854). Piti ihan kahdesti tarkistaa: Näissä molemmissa on käytetty samaa Polkkaa. Sukat näyttävät silti aivan erilaisilta, kun niihin yhdistää eri väriä. Siksipä tykkään kovasti tehdä räsäreitä, lopputulos yllättää aina! Takimmaisissa on kantapäässä reikä, etummaiset Polkka-sukat  ovat ehyet. 

Pinsessa

Yksi Pörrin lempiohjelmista on Netflixiltä löytyvä Pikku Prinsessa tai Pikku Pinsessa, kuten fani itse sanoo. Jostain syystä Pörri ei koskaan sano prinsessa, vaikka ärrän on osannut aina sanoa oikein ja kruunun myös. Minun kaikki muut käsityöt tökkivät nyt rajusti, joten ajattelin sunnuntaipäivän iloksi valmistaa pinsessalle krrruunun ja siinä sivussa perheelle lounaan, helposti uunissa.
Kruunu on virkattu Dropsin ohjeella ja Dropsin Nepalista. Koukun koon vaihdoin vitosesta neljäpuoleen, koska en löytänyt heti vitosen koukkua, mutta puolta numeroa pienemmän löysin. Pähkäilin, että koosta 5-7 vuotta voisi tulla pienemmällä koukulla virkaten Pörrille sopiva, joten sillä matkaan. Sovitin ensimmäisen kerroksen jälkeen kruununalkua päähän ja juuri sopiva olikin. 
Ohjeessa oli kylläkin mielestäni virhe: Kruunu olisi saanut itselleen perin hassut sakarat, jos olisin ohjeen mukaisesti virkkaillut. En alkanut asiaa enemmälti tutkimaan (esim. muunkielisistä ohjeista), vaan päättelin kruunun sakaroiden oikean virkkaustavan ohjeen valokuvasta. Oikein tai väärin, mutta sakarat sain kruunuun.
Tässä vaiheessa oli jo syöty tee-se-helposti-uunivuokaa ja Pinsessa odotti kruunun valmistumista. Siihen piti kuitenkin pätkiä vielä hiuskut, ja sitten laitoimme kruunun päähän. Pikku pinsessa ei suostunut olemaan enää pieni, eikä pinsessa ollenkaan, vaan hän oli muuttunut kuningattareksi. Minä muutuin siis vallanvaihdoksen myötä alimmaiseksi piiaksi tai ehkä olen sellainen alati ollutkin, vain itse luullut olevani kuningatar. 
Malli: Princess Diana by Drops
Lanka: Drops Nepal 2933 kruunu, 0300 hiukset
Koukku: 4,5 mm
Langankulutus: 49 g
Pitäisi tehdä vielä toinen kruunu, johon tekisi pidemmät hiukset ja purkulangasta, olisivat ihanan kiharat.

Omat suunnittelujutut eivät edisty. Esim. kuvan sukat tökkäsivät puolisääreen, koska värit eivät toimineet, eikä myöskään kuvio. Kuvion piirsin sittemmin uudestaan, mutta se vaatii vielä jotain lisää. Tämä on piinaavaa... idea on muhinut päässä pitkään, ja on omasta mielestäni hyvä, mutta en saa sitä käytännössä toimimaan. Mutta irti en myöskään halua päästää, vaan yritän ja yritän uudestaan, ja hakkaan päätä seinään, kunnes sukat ovat valmiit tai pää vaihtoehtoisesti kuhmuja täynnä. Monesti nämä vastaavanlaiset solmut ovat ratkenneet ajan myötä, jostain vain tulee joku ajatus ja asiat alkavat luistaa. Siksipä en tätäkään tekelettä vielä näytä, sillä uskon ja toivon, että tästä vielä jotain tulee, oman aikansa vain ottaa.

Huivi ja höpinää - ja höpinää höpinän päälle: tänä ja ensi vuonna

Vuosi alkaa olla taputeltu, mutta vielä ehtii esitellä vuoden viimeisen neuleen, suuren huivin, sekä pohdiskella, mitä asioita haluaisi tulevana vuonna tehdä. Mutta tekeekö oikeasti, niin se on toinen juttu.
Mutta ennen huiviin perehtymistä muutama tämän viikon kohokohta: Viikko sitten pyysin lapsosia kasaamaan piparkakkutalon. Ajattelin, että se olisi heistä hauskaa puuhaa ja pääsen samalla itte vähemmällä. Kiinnosti myös tietää, saavatko Poikaset sen tiimoilta kovinkin ison kinastelun aikaan vai onnistuisiko kasaaminen ihan sulassa sovussa. 
Menin vähän ajan päästä tarkistamaan tilannetta ja kävi ilmi, että sehän oli koko tönö ollut aika tsipaleina siinä laatikossa ja Poikaset olivat ensiksi palasista koittaneet sitä huussettia kasata, vaan se ei  onnistunut. Olivat sitten päätyneet liimaamaan palasia kasaan, ja kuivumista odotellessa maistelivat koristeita, Pörri auttoi. 
Seurasi uusi yritys saada seinät pysymään pystyssä. Nyt alkoi Poikasilta loppua kärsivällisyys, kun seinät vaan kaatuilivat, eivätkä korjatut osat pysyneet kasassa, vaikka kuinka pruutasivat liisteriä väliin. Kuljetusfirma oli pahasti tyrinyt, kun ei ollut saanut rakenteita ehjinä työmaalle. Mihin lie kuoppaan oli matkalla ajaa kurauttanut? 
Minä olisin itse varmaan sinnillä laittanut sen möksän pystyyn, vaan ei ollut minun juttuni enää, joten annoin luvan syödä seinäelementit ja kattopellit. Ja hyvältähän ne maistuivat, kun laittoi paljon sokerimassaa ja karuskeja päälle. Minusta tuntuu, että nämä piparit mahtoivat olla joulun makoisimmat, lautanen ainakin vikkelästi tyhjeni.
Neulerintamalla olin jo hyvissä ajoin ennen joulua laittanut alulle kirjoneulesukat näistä väreistä ja aikomus oli neuloa sukat jouluna valmiiksi. Mutta jotenkin ne vaan tökkivät, eikä huvittanut neuloa. Eli menin selailemaan vähän nettiä ja kohtapa oli huivi aluillaan Prymiltä saamillani Ergonomics-puikoilla. Pääsin testaamaan niitä, koska niiden koko, 4 1/2, sopi justiinkin ohjeeseen. Ohjeen langan ja puikon tosin vaihdoin toiseen ja mitään mallitilkkuja en tehnyt ;D
Puikot ovat erittäin kevyet ja muodoltaan kolmikulmaiset. Puikkojen päät ovat hassun pullukat, mutta tavallaan litteät. Tuntui, että puikot eivät luista ehkä niin kuin "normipuikot". Toisaalta tuon arvioimiseen olisi pitänyt neuloa tätä samaa lankaa myös muilla puikoilla, mitä en tehnyt, joten en 100-varmuudella voi sanoa, mutta tuntumana kuitenkin. Pitänee testailla lisää.
Mutta sitten pieni hyppäys taas pois huivista ja takaisin jouluviikon juttuihin: Joulu meni lepposissa tunnelmissa ohi, Pukkikin oli älynnyt käydä jo yöllä tuuttaamassa lahjat kuusen alle, niin ettei niitä tarvinnut sen enempää jännitellä, että tuleeko vai eikö tule, ja koska tulee. Ja onko Pukilla joku kovinkin epänormaalin näköinen naamari päällä ja mistä aukosta Pukki pölähtää paikalle.  Kinkku oli supermakoisaa, koska oli köllinyt yön yli leipparissa itsensä ylikypsäksi. Kaikkea muuta joulujuttua oli riittävästi meidän tarpeisiin eli kaikki hyvin. 
Tapaninpäivän jälkeen koko muu perhe päätti lähteä mummolaan, ja Pörri sanoi, että "Äiti ei lähde mukaan. Äiti jää kotiin yskimään." Tämä oli suoranainen viittaus siihen, mitä olin koko joulunajan ja lähiviikot tehnyt: yskinyt. Niin paljon, että kylkiluuhun tai jonnekin sinne huudeille sattui. Eli niinhän minä jäin yssikseni vilkuttelemaan ikkunasta, kun perhe ajoi pois. Tämän jälkeen tapahtui jotain taianomaista: ihmeparantuminen! Keräsin kaikki epämääräiset roinat paikoilleen ja kaivoin imurin esiin ja imuroin yhdellä kädellä koko huussollin. Toisella kädellä en voinut, koska sattui sinne jonnekin. Pyyhin pölyt jne. Kun koko talo oli taas siisti, minä nautin. Ja nautin lisää, kun oli hiljaista. Oli aivan hipihipihiljaista. Kukaan ei halunnut minulta mitään, oli pari päivää aikaa vain minulle, vain omille tarpeille, mitä sitten olisivatkaan. Urheilu oli luonnollisesti poissuljettu, joten otin huivintekeleen kainaloon ja menin Elmerin mänceiviin neulomaan ja katsomaan sarjoja... ja jäin koukkuun: Katsokaa HBO:lta My Brilliant Friend, ihan huippu, kakkosseasonia odotellessa! Ja kyllä, minä pystyin neulomaan, niin kipeä en sentään ollut.
Yskää lääkitsin Inkivääriteellä, jonka maustoin hunajalla ja sitruunalla. Itse teen hörpsin suuresta mansikkakupista.
 Tiedä sitten auttoiko, yskä ei ole vielä loppunut, ehkä jo ensi vuonna. 
Porkkanalaatikko ei ole myöskään vielä loppunut, vaikka olen syönyt sitä pian viikon. Nyt alkaa ehkä jo riittää, ei kiinnosta enää!
Huivi on neulottu Novitan ohjeella: Messuhuivi 2017 Novita 7 Veljestä Pohjola. Ohjeen langalla ja puikolla neuloen sen koko olisi ollut 70x190 cm. Mutta koska minulla oli jemmassa täysvillaistakin lankaa, niin neuloin omani Novita Nordic Wool -langasta ja puikoilla 4 1/2. Pesin valmiin neuleen ja sen lopulliseksi kooksi tuli n. 70x220 cm. Eli sen sisään mahtuu kietomaan aika monenkokoisen naisihmisen.
Valmis neule kannatti pestä, sillä siitä tuli heti taipuisampi ja mukavampi pitää, jopa heti aamusta ns. luonnonkauniina ;D
Huivin neulominen oli jossain puolivälin paikkeilla erittäin puuduttavaa, mutta päätin vaan neuloa sen pois kuleksimasta. Ja huivin loppuosa, lyhennetyt kerrokset, sujuivat nopsasti.
Tämä huivi päätynee työpaikalle, sen voi siellä heittää tarvittaessa päälle.
Malli: Novitan ohjeella: Messuhuivi 2017 Novita 7 Veljestä Pohjola.
Lanka: Novita Nordic Wool (554)
Puikot: Prym Ergonomics 4,5 mm
Langankulutus: 240 g
Mitäs sitä sitten on tullut tehtyä tänä vuonna? Vasemmalla näkyy, mitä toiveita tälle vuodelle oli. Ja väritetyt sydämet toteutuivat. En ole ollenkaan pahoillani, vaikken kaikkia tehnytkään, mitä toivoin tekeväni, vuosi on pitkä aika ja harrastuksen parissa on saatava toteuttaa itseään vapaasti. Mutta lankavaraston kasvuun liittyen annan itselleni kunnolla tukkapöllyä. Miten ihmeessä olen saattanut tuoda tänne tänä vuonna 28800 g lisää lankaa?!? Miten??? Kuitenkin olen neulonut vain 6236 g pois ja lahjoittanut 200 g. Selittäkää tämä minulle!!! Vaikka en ostaisi seuraavana kolmena vuonna grammaakaan lankaa ja neuloisin samaan tahtiin, niin en sittenkään olisi vielä kuluttanut kaikkea ostamaani pois. Ja tässä ei tietenkään ole kaikki, vaan varastossa on aivan järkyttävä määrä lankaa. Tämä on nyt yhtälö, joka ei toimi. Ostin tänä vuonna melkein 10 kg enemmän lankaa kuin viime vuonna. Kuvassa näkyy 200 g lankaa (muine lisukkeineen), jotka talostani poistuivat Kuinka monta langanpäätä -arvonnan tuloksena. Langat ovat Hopeasäikeen käsinvärjättyä lankaa.
Tämän vuoden neuleita en ala käymään läpi, ne löytyvät kaikki Kässät 2018 -sivultaMonenlaista on tullut tehtyä ja erityisen iloinen olen siitä, että viimeistelin muutamat ufot.
Sitten ensi vuoden toivelistaan: Siirsin vuoden 2018 listalta muutamat jutut vuodelle 2019. Ja uutena toivoisin ehtiväni tulevana vuonna opetella käyttämään neulekonetta, joka on odotellut minua vuositolkulla kodinhoitohuoneessa. Passap-pojun kanssa saisin aika näppärästi tuhottua lankavarastoani ja neulottua varsinkin ohuet langat kivoiksi puseroiksi, kenties?
Lisäksi toivoisin löytäväni jostain aikapiilosta lisää aikaa, että ehtisin suunnitella enemmän omia sukkajuttuja. Minulla on tähän eräs kantava teemakin mietittynä, mutta sitä en halua vielä paljastaa. Katsotaan, kuinka käy...
Ihana auringonnousu oli tänäänkin. Ja aivan kuin olisin kuullut joutsenen äänen joelta. Mutta eihän se ole mahdollista tähän aikaan vuodesta, varmaan tunnistin väärin, oli vaan joku tavarääkky.
Ihanaa vuotta 2019 kaikille! Ja kiitos (mahdollisille) lukijoille :) 

Mikämikä?!?

"Äiti, neulotko sinä myssyä?" - "En, ja tämä ei ole neulomista. Tämä on virkkaamista, ja sitä tehdään tällaisella virkkuukoukulla, jossa on tämmöinen nöpykkä. Ja, jos tämä olisi myssy, niin ei kai kenelläkään olisi niin isoa päätä, että se sopisi siihen." - "Kaarlolla on." (nimi muutettu). Tässä pienen tytön päähän tuli ilmeisesti muistikuva siitä, kuinka Kaarlo-eno päräytti viime kesänä yllättäin moottopyörällään pihaan, ja käveli mustissa ajovaatteissaan, musta kypärä päässään, sisään. En ollut tuolloin itse kotosalla, mutta sisääntulon pelottavin hetki oli ollut ilmeisesti se, kun Kaarlo-eno oli ottanut kypärän päästään :D Tätä pelottavaa sisääntuloa on muisteltu meillä pitkään, mutta nyt Pörri jo sanoo, ettei pelkää tai ujostele enää Kaarlo-enoa.
Mutta: mikämikä se siis on? Se on ihan jättisuuri finni minun leuassani. Eikun tuo päässä oleva, joka ei voi olla myssy, koska se olisi jopa Kaarlo-enon päähän liian suuri. Se on kori. Tietysti se on kori.
Mutta se piti valmistumisen jälkeen kostuttaa ja laittaa yöksi tasoittumaan, että alkaisi näyttää vähän enemmän korilta. Itse koria innostuin virkkaamaan saman tien, kun eräänä päivänä aukaisin Dropsin joulukalenterin luukun nro 10: Christmas Crunch. Siis mikä? Joulun narske? Joulun rouske? Ei tajua...
Lähdin tekemään koria Dropsin Paris-langan sijasta Dropsin Nepalista, joka on paksuudeltaan samanlaista ja sitä on kotosalla vaikka kuinka paljon. Ohjeessa oli kolme kokoa, joista minä aloitin sen suurimman. Virkkailin pohjan ja sisäseinän ohjeen mukaan, mutta sitten tuli ohjeessa sellainen kuvio, jota inhoa: popcorn. Siis poppareita tykkään todellakin syödä, mutten missään tapauksessa virkata. Joten oli pakko alkaa säveltää ja virkkasin käännettävän reunuksen omasta päästä tyyliin: pylväs, ketjusilmukka... ja seuraavalla kerroksella ketjusilmukka, kiinteä silmukka. Itse ainakin tykkään lopputuloksesta ja sehän kait riittää.
Yön yli tekeytynyt väkerrys näyttää jo enemmän korilta kuin ylisuurelta myssyltä. Luulisin, että näillä omenoilla on ihan lämmintä köllötellä alpakkavillaisessa pesässään. Vaikka omenat on tietysti laitettu koriin vain kuvauksellisista syistä. Ja ei ne muutenkaan pääse siellä kovin pitkästi oleilemaan, sillä onko mitään parempaa kuin punainen jouluomena? On tietysti, nimittäin konvehdit ja sen sellaiset!
Keräilin eilen vähän irtopisteitä leipomalla gluteenittomia kookossuklaamuhvinseja. Onnistuivat aivan järkyttävän hyvin, mutta ohjetta ei ole, koska lapoin aineksia summanmutikassa kippoon. Ehkä osaan toistaa onnistumisen, mutta epäilen suuresti...
Tekaisin samassa hötäkässä myös tällaisia salamavalonkalventamia gluteenittomia kaurakookosleipiä. Elmeri epäili, että sisältäisivät kovinkin paljon rasvaa. Mutta eihän kauraleivät koskaan, eihän?
Poikasilta keräilin hajapisteitä valmistaikinatorttusilla, joista laitoin kylläkin 30 kpl pakkasen uumeniin, ja jätin heille vain muutamat maistijaisiksi.
"Miksi tuo ukko on tuolla kasviksessa?" Tätä asiaa pohdimme tänään ruokalautasten äärellä, kun 3-vuotias äkkäsi jouluistutukseen ripustetun pienen keltaisen enkelin. 

Malli: Christmas Crunch by Drops, käännettävä reunus sävelletty itse, toisin kuin ohjeessa
Lanka: Drops Nepal (0500)
Koukku: 4
Langankulutus: 144 g

Tekisinkö vielä lisää koreja, aloittaisinko kirjoneulesukat vai mitä? Tätä asiaa pitää pohtia, mutta sitä ennen pitää käväistä lähikaupassa ostamassa inkivääriä ja sitruunaa. Sain eilen vinkin, että inkivääritee parantaisi flunssaa ja antaisi lisää wirtasta. Sitä todellakin nyt kaivattaisiin! 

Kuinka tuhota kilo huopuvaa lankaa