Pörri-sukat

Neuloin viime talvena pitkiä kirjoneulesukkia ja viereen pörähti Pörri tahtoen myös itselleen pitkät kirjoneulesukat. Sanoin tuolloin hänelle, että voin hänellekin neuloa, mutta samalla ohjeella en voi neuloa, sillä sukista tulisi aivan liian suuret. Pyysin siis piirtämään sukat ja minä neuloisin ne kyllä. Pörri vilahti paperin kanssa huoneeseensa ja tuli heti kohta takaisin, suunnitteluprosessi oli kadehdittavan ripeä. Sain käteeni erittäin värikkäät sukat, ja kyllä, värit oli tarkoituksella valittu: Pörrin lempivärit.

Sukkien väri- ja kuviomaailma oli kenties liikaa silmieni verkkokalvoille, sillä ne eivät ottaneet heti tulta alleen. Tai ehkäpä oli muuta mielenkiintoisempaa neulottavaa. Mutta nyt kaivoin kuvan kasasta esiin ja piirsin kaaviot ruutuvihkoon. Päätin samalla huijata Pörriä ja tehdä lyhyemmät sukat, Pörri ei ehkä muistaisi alkuperäistä toivettaan. Varmistin vielä värit, olivatko ne varmasti samat vai haluaisiko kenties vaihtaa ne. Hyvä yritys, mutta ei.

Valitsin langaksi Dropsin Karisman, täysvillaisen & konepestävän langan. Tiedän kyllä, ettei ole sukkiin otollista lankaa. Olen kerran siitä itselleni sukat tehnyt ja hiihtänyt ne puhki alta aikayksikön. Lämpimät ja ihanat olivat kyllä. Mutta me olemmekin Pörrin kanssa erilaisia sukkatyttöjä: Minä laitan mahdollisimman pitkät sukat jalkaan aina sisällä, kun taas Pörri riisuu kaikki sukat/sukkahousut pois kotiin tullessaan ja tassuttelee paljasvarpain. Pörrin sukanpito rajoittuu erikoistapauksiin ja kenties talvikenkiin, ehkä. Luulen, ettei ehdi saada sukkia puhki ennenkuin ne ovat käyneet hänelle pieniksi.

Neuloin sukat puikoilla 3, varressa on 48 silmukkaa, nilkassa ja jalkaterässä 40. Jalkaterään neuloin suunnitelmasta poiketen vain paksuja raitoja, tähän pyysin suunnittelijalta luvan. Ja, olin väärässä, kyllä Pörri muisti, että sukkien piti olla polvisukat, ei mitkään nysät nilkkasukat. Sukat lensivät aluksi nurkkaan mökötyksen saattelemana. Mutta, pyysin nöyrästi ja selitellen anteeksi, joten ehkä pitää niitä joskus, sillä muutoin suunnittelija oli lopputulokseen tyytyväinen.

Ja minä olin tyytyväinen, että eskarilaisen sukat viipyivät vain pienen hetken puikoillani, sillä näissä on todella minulle kaikkea vähän liikaa :D

Malli: Pörri-sukat. Sukat tyttären piirustuksen mukaan
Lanka: Drops Karisma (60, 13, 76)
Puikot: 3

Koko: Eskarilainen
Langankulutus: 86 g

Valmiin sukan mittoja: Varren pituus 15 cm, terän pituus 19,5 cm. Varren leveys 10 cm, terän leveys vajaa 9 cm.

Talvikarnevaali

Winter Carnival valmistui sopivasti lumiseen maisemaan.

Tämä paita ei alkanut mitenkään suunnitellusti, tosin sama kaava on toistunut joskus ennenkin jonkun tietyn mallin kohdalla: Katselin muuten vain Dropsin ohjeita - tämä malli hyppäsi esiin - jäin tuijottamaan - enhän villapaitaa halua neuloa - enhän kirjoneulevillapaitaa halua neuloa - menin pois - palasin uudestaan tuijottamaan - menin kaivelemaan Karismat esiin - valkkasin värejä - etsin sopivat puikot - aloin neuloa. Ja kaikki tämä saman illan aikana, eikä suunnitelmissa ollut neuloa minkään sortin kirjoneulevillapaitaa. 

Tämä on myöskin 1. paita, jonka olen koskaan neulonut ylhäältä alaspäin eli neulomuslaisen maailmankatsomukseni mukaisesti täysin väärin päin. Tämä on vähän sama kuin sukassa, joka kaiken järjen mukaan pitää neuloa varresta varpaisiin ei varpaista varteen - ja sukkaa en ole vieläkään kokeillut neuloa nurinkurin, vaikkakin aikeissa on, joku kaunis päivä. Mutta paitaan jos palataan, niin kaarrokepusero on ihan lempparijuttu: Saa neuloa koko ajan oikeaa ja valmista tulee nopeasti. Tosinpa hihojen neulominen oli vähän hankalaa, koska koko muu pusero oli jo valmis, ja pyöri siinä mukana. Jos taas paidan olisi aloittanut helmasta, niin vain kaarrokeosuudessa olisi koko paitahommeli ollut samaan aikaan työn alla. Mutta, niin tai näin, tykkäsin tehdä tätä paitaa, kaikkine langanpäineenkin.

Ja niitä langanpäitä, niitähän syntyi 9 eri värillä ihan kivasti, kun väri vaihtui tiuhaan, välillä neulottiin yhdellä värillä vain yksi kerros. Mutta tässä kohdin tunnustan jotain: Minusta langanpäiden päättely on oikeasti ihan jeesjuttu, kuuluu asiaan. Ja, jos saa kaikessa rauhassa tehdä, niin on ihan rentouttavaakin hommaa. Se ei ole minulle mikään hirmuinen mörkö, ainakaan enää. Minulla on myös erittäin salainen ase: Ihan paras päättelyneula! Olenkohan jo vouhottanut tästä neulasta täällä ennenkin? Neula on n. 10 cm pitkä ja kiinnittäkääpä katse tuonne neulan kärkeen, se on ohut ja hieman käyrä. Ai, että se puikkelehtii kivasti langansäikeiden läpi ja päättelee langanpäät kuin itsekseen. No, vähän pitää auttaa, ja jaksaa istua peffallaan penkissä, ja pitää huolta, etteivät sakset lähde kävelemään erään 3-vuotiaan mukana jonnekin pois. Neulaa myytiin aikoinaan, ja toivottavasti vieläkin, sellaisessa useamman neulan pakkauksessa. Ja sen jälkeen, kun hoksasin, että millainen helmi paketissa on, ostin useamman paketin, vaikken muilla neuloilla tee juuri mitään. Mutta nyt minulla on varmasti aina tällainen neula käsillä, kun jotain pitää päätellä, vaikka yksi neula jonnekin käsittämättömästi katoaisi. Sillä tässä taloudessa on joillakin asioilla tapana kadota jonnekin ja minä olen siihen syytön. Minä en ole se, joka kadottaa, vaan minä olen se, joka etsii ja löytää.

Tänä syksynä olemme kokeneet hermoja raastavia hetkiä avaimien kanssa ja juurikin minun avaimieni kanssa! Tulin joskus lokakuussa töistä, mukana oli Pörri, Pörrin hoitokassi, oma laukku, työlaukku ja posti. Eli minulla oli niin sanotusti kädet täynnä. Nakkasin siis eteisessä avaimet lipaston päälle ja näin, miten ne sieltä pomppasivat lattialle. Tämän jälkeen seurasi kaikenlaista kotiintulotohinaa: riisutaan lapsi, katsotaan syrjäsilmällä, miten Pörri nostaa avaimet lattialta ja laittaa niitä johonkin kassin sivulokeroon, kielletään lasta, lapsi ottaa avaimet pois, riisutaan omat vaatteet, siirrellään kasseja, mennään tekemään kiireellä ruokaa, laitetaan pesukone päälle, jne. Seuraavana päivänä, kun yritin tulla kotiin, ei kassissani ollutkaan avaimia. Ei ollut, vaikka käänsin kassin monta kertaa läpi. Onneksi Poikaset päästivät Äiteen kotiin. Sitten etsittiin koko lipasto ja kaikki muutkin mahdolliset paikat. Ei ollut avaimia, ei niin missään. Ja samassa nipussa katosi myös oma postilaatikon avaimeni. Eli meillä oli jäljellä vain yksi postilaatikon avain, jota yhteisesti jatkossa käytimme. 

Kunnes, eräänä iltana, kun olin aikeissa lähteä katsomaan postilaatikon sisällön, ei sitä postilaatikon avaintakaan ollut missään. Se ei ollut siinä, missä normaalisti pidettiin, eikä se ollut missään muuallakaan epänormaalissa paikassa. Ja sitä etsittiin, porukalla. Posti makasi laatikossa, eikä siihen ollut mitään keinoa päästä käsiksi. Uskokaa, kun sanon, että sitä postilaatikon avainta etsittiin, sitä etsittiin niin maan perusteellisesti! Kunnes sitten, eräänä iltana, kun posti oli maannut laatikossa useamman päivän, ja minä pohdin vakavissani, että lähdenkö kääntämään vielä roskalaatikon läpi, tuli reissussa olevalta Elmeriltä viesti. Siinä viestissä oli kuva ja kuvassa postilaatikon avain. Elmeri oli juuri hauskuuttanut työkavereitaan jutulla, kuinka minä olin hukannut ensin kotiavaimen ja postilaatikon avaimen ja sitten vielä toisenkin postilaatikon avaimen. Olipa sitten laittanut kädet takin taskuun ja hämmästyksekseen löytänyt avaimet sieltä! Ei, Elmeri ei ollut hakenut postia silloin, kun avain katosi. Minä hain, mutta en Elmerin takki päällä. En koskaan pidä Elmerin takkia, sillä ne ovat minulle aivan käsittämättömän suuria.

Ja: Mistäs muutama päivä takaperin löytyivätkään ne minun lokakuussa kadonneet kotiavaimeni? Dadaa: Elmerin rönttätakin taskusta, sellaisen takin, jota pitää päällään, kun puuhailee pihalla tai autotallista jotain. Sitä oli silloinkin menossa tekemään, kun käsi kävi taskulla ja löysi kadonneet avaimet...

Eli, tästä eteenpäin, jos jotain joudumme etsimään (kuten Poikasten huppari tai ulkohousut tai mitä vain, pientä tai suurta) menemme ensin kääntämään Elmerin takin taskut, sillä ne tuntuvat imevän jotenkin salaperäisesti esineitä puoleensa..

Tässä kohdin tätä postausta alamme kovasti lähestyä Kuinka monta langanpäätä -veikkausta, jonka laitoin muutama päivä sitten pystyyn. Veikkauksia tulikin mukavasti ja uskokaa tai älkää, joku teistä tiesi, melkein tismalleen oikein, nimittäin Knea, joka sanoi langanpäitä olevan 256. Knea, voit käyttää tästä edespäin itsestäsi titteliä Suuri Langanpäätietäjä, sillä langanpäitä on kipossa 252. Ja Knea, koskapa tiedät näin hyvin, niin voisit ehkä salaisesti paljastaa ensi viikon oikean lottorivin :)

Toisen paketin arvoin kaikkien osallistujien kesken, onnettarena Pörri ja käteen tarttui lappunen: karjalainenkatja.

Onneksi olkoon molemmille voittajille! Kokeillaanpa saada nyt toisiimme yhteys, että saan teidän osoitteet :) Pakettien sisällöstä kuva myöhemmin blogissa, kunhan saajat ovat ehtineet ne ensin availla. Ja kiitoksia myös kaikille muille osallistujille :)

Tämä paita sopii hienosti vaikka jämälankatyöksi. Ja voisin kuvitella tekeväni tämän uudestaankin. Langanjuoksut ovat kuitenkin lyhyitä ja kuviot toistuvat samalla rytmillä koko kerroksen ajan, joten neulominen on siten sulavaa. Ja kuvioiden välillä neulottiin erivärisiä raitoja, jotka tosin näkyvät aika huonosti, sillä kaikki raidat ovat vaaleita sävyjä: valkoista, vaaleanpunaista, vaaleaa beigeä, jäänsinistä.

Malli: Drops Winter Carnival, koko M

Lanka: Drops Karisma, sävyt: 71, 76, 70, 40, 13, 66, 74, 01, 65

Puikot: resoriin 3 1/2 ja kirjoneuleeseen 4 1/2

Langankulutus: 540 g

Apukissa Punainen Lanka -blogin keräykseen

Huomasin viikonloppuna, että Punainen Lanka -blogin Seijasisko oli haastanut kaikki käsityötaitoiset tekemään turvaleluja Oulun Ensi- ja turvakodin lapsille. Ajatus tuntui hyvältä, joten otin haasteen hetimiten vastaan ja ryhdyin tutkimaan kirjoja, joissa on itsetehtyjä leluja. Palasin kuitenkin aika pian takaisin Seijasiskon blogiin, sillä siellä on paljon linkkejä leluohjeisiin, ei tarvitse muuta kuin valita mieluiten ja alkaa toteuttaa. Päädyin tekemään Apukissaa Seijasiskon omalla ohjeella, mutta ohjeesta poiketen pyörönä. Tässäpä tämä katti muikistelee valmiina ja odottaa, että pääsisi jonkun pienen tytön halattavaksi.

Langaksi otin Karismaa kissaväriin, sekä Karismaa ja Veikan jämäkeriä pukuun. Neulominen alkoi käpälistä ja eteni siitä ylöspäin. Kun jalat olivat valmiit, jatkettiin siitä aina kainaloihin saakka. Sitten neuloin hetken etu- ja takakappaletta erikseen ja sitten taas pyörönä pään. Nostin etutassuja varten silmukat ja neuloin ensin pukuvärillä ja sitten kissavärillä tassunpäät.

Oli ihan hauskaa raidoittaa kisua kuin räsymattosukkaa konsanaan. Mutta tassuja neuloessa muistui mieleen, miksi peukun ja sormikkaiden tekeminen ylipäätään on niin hi-das-ta. Neuloin ne tällä kertaa neljällä puikolla.

Puin kisulle iloisenvärikkään haalarin päälle. Kissan voi tosiaan ohjeen mukaan tehdä myös taka- ja etukappaleet erikseen ja ommella sitten kappaleet yhteen. Ja haalarissa oli käytetty aina oikein -neuletta, mutta minä neuloin omani sileänä. Minun kissasta tulikin sitten sellainen pitkä ja laiha, eikä ollenkaan sellainen kuin alkuperäinen. Mutta omin käsin on tehty ja ajatuksen kanssa :)

Ohje: Apukissa vähän mukaillen, Punainen Lanka -blogissa ohje: KLIK. 

Tässä linkki myös haasteeseen, mikäli haluat osallistua: KLIK
Lanka: Karisma 55&33, Veikan jämäkeriä
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 69 g, (kissaväriä n. 24 g)
Kissan pituus 37 cm ja leveys 11 cm