Heippa neulevuosi 2019 - tervetulemas 2020 uusine juttuineen

Rauhallinen ja rentouttava 1,5-viikkoinen joululoma alkaa olla takana päin eli erittäin mukava irrottautuminen normikuvioista. Kiersimme joulun aikaan molemmat mummolat, mikä oli todella mukavaa, tietysti itse mummoloiden ja siellä olevien henkilöiden takia, mutta myös siksi, että pääsimme samalla katselemaan kaunista Suomea akselilla Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Savo eli kaunista järvi-Suomea! Aloitimme ajomatkat puolilta päivin, joten saimme ihastella enemmän ja vähemmän talvisia maisemia valoisaan aikaan ja hämärän tullen kauniita jouluvaloja mökkien ikkunoista ja pihapensaista. Olin kerrankin neulomatta matkan aikana, mutta mummoloissa tikuttelin hieman sukkaa näistä langoista.
Ajattelin saavani sukat kevyesti valmiiksi vielä tämän vuoden puolella, mutta mitä vielä! Aloin suunnitella uusia sukkia ja nyt on puikoilla kirjoneulesukat. Näistä pitää neuloa vielä toinenkin variaatio, eri koolla ja väreillä.
Joululomalla on tullut myös hieman luettua, nimittäin Elena Ferranten Napoli-sarjaa. Suosittelen lämpimästi muillekin! Ensimmäinen osa, Loistava ystäväni, on, tai ainakin aikaisemmin oli, saatavilla myös todellakin loistavana sarjana HBO:lla! On sanomattakin selvää, että luen koko 4-osaisen sarjan. On melko jännittävää, ettei kukaan tiedä (tai tietysti joku tietää) kuka on kirjailijanimen Elena Ferranten takana. Ja kuitenkin hänen kirjansa ovat saavuttaneet maailmanlaajuisen suosion.
Ja sitten menneeseen vuoteen. Minähän olen muutaman vuoden ajan kirjannut jokusella lauseella paperille, että mitä haluaisin tai uskoisin tulevana neulevuotena tekeväni. Ja vuoden vaihteessa katsastan tilanteen, menikö ollenkaan niin kuin arvelin.
Löysin laatikosta aikaisempien vuosien aatelmat, oikealla kuluva vuosi. Väritin ne sydämet punaisella, jotka ovat toteutuneet, melkoisen haaleaksi jäi. Käydäänpä lista läpi: 
<3 Islantilaisneuletakista olisin ehkä voinut värittää toisen sydämenpuoliskon, sillä minullahan on puolitekoinen tekele myttyrällä ja syttyrällä odottamassa uutta intopiikkiä. 
<3 Ohut alpakkatakki ei ole edennyt puikoille asti.
<3 Passap-neulekonetta minulla ei enää ole, se poistui muuton myötä. Ehkä joku muu neulekone joskus tai varmaankin ei.
<3 Sukkaa varpaista varteen en ole vieläkään tehnyt, en tehnyt myöskään vuonna 2018.
<3 Yksi oma sukka-design per kuukausi ei todellakaan ole toteutunut. Muutaman sukan olen suunnitellut ja neulonut, mutten julkaissut. 
<3 Lankojen hamstrauksen suhteen olen ehkä vihreällä. Ainakin sikäli, että tänä vuonna olen kerrankin hankkiutunut enemmästä määrästä eroon kuin mitä asuntoon olen kantanut lisää. Tämä ei johdu siitä, että olisin ollut ostelematta lisää lankoja, sillä olen ostanut niitä peräti 25600 g! No, onhan se muutaman kilon vähemmän kuin edellisenä vuonna, mutta olen minä tyttö kantanut taloon 25 kg lankaa, aika monta kassillista ja laatikollista, siinä on kädet taas venyneet. Mutta, kiitos muuton, olen myös hankkiutunut langoista eroon eli 19850 g lankaa jäi edelliselle paikkakunnalle! Ja kun tähän lisätään neulottu ja virkattu lankamäärä, 6291 g, niin lankaa poistui tänä vuonna 26141 g. Olen siis kerrankin tämän luvun suhteen vihreällä. Lankaa saan neulottua ja virkattua näköjään melko saman määrän vuosittain. Mutta jos ajatellaan tämän vuoden lankaostoja, niin ne riittäisivät minulle tällä kulutuksella neljäksi vuodeksi eli en ostele tarpeeseen vaan mystiseen lankajemmaan. Vetää hiljaiseksi... 
Raapustelin tietysti myös vuoden 2020 listauksen:
<3 Lisäsin jälleen listalle sukat varpaista varteen, josko jo tänä vuonna..?
<3 Olen kantapäiden suhteen vähän tylsähkö, joten olisikohan aika oppia uutta..?
<3 Itselleni haluan tehdä pitkät säärystimet, jotka lämmittäisivät jalkoja silloin, kun pidän talvella hametta. Tästä on vain pieni siirtymä villahousuihin...
<3 Lempiohutpiponi on jo melko kulahtanut, olisi aika tehdä uusi...
<3 Lankamäärä ei tietysti saa kasvaa...
<3 Elmeri tuumasi jokunen kuukausi sitten, että miksi en tekisi neulekanavaa, kun kerran muutenkin koko ajan neulon. Niin, miksikäs en, jos vain löydän siihen aikaa... 
<3 Katsotaan, tulenko taas ulos omien ohjeideni kanssa, niiden suhteen olen pitänyt nyt välivuoden, mutta ehkä taas...
<3 KAListakin on aikaa...
Eli kun listaani katselen, niin voisi kuvitella, että olen keksinyt tavan saada enemmän aikaa päiviini. Ehkä näin onkin, sillä työmatkaan menee vähemmän aikaa. Ja kun ei ole enää omaa pihaa, niin ei ole pihatöitäkään... Joten nähtäväksi jää, kuinka monta väritettyä sydäntä vuoden 2020 -listassani on, kun katselen samaa listaa seuraavan kerran, vuoden päästä. 

Mutta, neulominen jatkuu edelleen ja omien neuleideni analysointi ja raportointi tässä blogissa,  tämä on yksi henkireikä tehdä omia juttujani arjen ohessa. Sivulleni on tilastojen mukaan eksynyt pian 300000 lukijaa, ehkä tuon rajapyykin saavuttaminen on sitten aikanaan arvonnan paikka. Lasketaanpa: Jos yksi vahinkoklikkaus kestäisi vaikkapa sekunnin, niin blogiini on klikkauduttu vahingossa pian yhteensä n. 83 tuntia. Ja tiedän, että osa tänne eksyneistä on viihtynyt täällä pidempäänkin: Kiitos kaikille vierailijoille ja lukijoille! Ja Iso Kiitos kaikista piristävistä ja tsemppaavista kommenteista! 

Ensi vuonna:
Opitaan jotain uutta, nautitaan elämästä, kaivetaan positiiviset asiat esiin! 
Tumpataan negatiiviset jutut maan rakoon, ei päästetä niitä viihtymään mielen päällä liian pitkään!
Tehdään asioita, jotka tuottavat meille mielihyvää! 
Laitetaan hyvä kiertoon! 
Ja varsinkin: Elämäntäyteistä tulevaa vuotta ihan kaikille!

Ulappa ja mökki

Se yksi loppuvuoden juhla lähestyy, joten piti kiireen vilkkaan neuloa muutamat sukkaset pussiin. Tai 40+++ -kokoisista sukista ei voi ehkä käyttää enää kutsumanimeä sukkaset. Parempi nimitys lienee pakkopullat, eikönämäikinälopu-sukat, miksipitääainaviimetippaanjättää-sukat tms. Mutta, minkäs teet, pienet miehet ovat venyneet pituutta sekä lattiaa myöten, että pystysuuntaan, ja se on silloin äiteen tikutettava sen mukaisesti. Mutta, kyllähän näiden ohessa on saattanut katsoa esim. the Crownin uusinta seasonia, joka on, jos mahdollista, vieläkin parempi kuin aikaisemmat, vaikka aluksi tuntui hieman oudolta, koska kaikki näyttelijät olivat vaihtuneet sitten aikaisemman seasonin. Ja, kun töllöttimen seurassa on välillä saanut viihtyä ihan issekseen miehen kulkiessa maailmalla, niin silloin on tullut katsottua esim. Sorjosta, jonka lopputapahtumat olivat niin epäuskottavia, että puuh ja pöh. Ja tietysti Solsidania, vaikka tästä tuli Elmeriltä sanomista, koska menin sitä issekseni katsomaan: On elokuvia ja sarjoja, joita pitää katsoa yhdessä, ja sitten niitä toisia, joita saa katsella yssikseen, koska eivät toista pienestikään kiinnosta. 
Mielikuvituksen puutostilassa annoin Novitan raidoitella sukat valmiiksi. Laitoin molempiin sukkiin 52 silmukkaa ja niillä neuloin menemään. Vihreiden sukkien jalkaterä on hieman pidempi, jotta sopisi riittävän hyvin hobitti-jalkaan. Oli tuo vihreä Mökki myös jotenkin paksumman oloista lankaa kuin sininen Ulappa, joten vihreistä tuli siksikin vähän isommat ja hyvä niin. Tein varteen 15 krs 2o2n-joustinta, 30 krs sileää, 15 krs 2o2n-joustinta. Sitten joustinneuleinen kantalappu, kääntö 8-10-8, kiilakavennukset, sileää ulappaan 44 krs ja mökkiin 47 krs ja päähän leveä nauhakavennus. Varren pituus on 20 cm ja teräosan hieman venyttäen ulapassa 25->27 cm ja mökissä 26->28 cm. Sehän tuo joustinlappuinen kantalappu joustaa terään tarvittaessa lisää pituutta. Sukan leveys tasona mitattuna ulapassa 12 cm ja mökissä 12,5 cm. Eli mökki oli vain tuhdimpaa lankaa kuin ulappa.
Malli: Perussukkaa, miesten koot n. 43 ja 41
Lanka: Novita 7 Veljestä Mökki (893) ja Novita 7 Veljestä Raita Ulappa (840)
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 131 g ja 129 g

Säärystimet pikkuiselle Mummelille

Neuloin pikkuisen Mummelin paleleville jaloille säärystimet, jotka antavat kyytiä kaikelle kylmyydelle ja koleudelle.
Säärystimet on neulottu Dropsin Brushed Alpaca Silk -langasta. Olen siitä ennenkin neulonut kaikenlaista ja todennut kevyeksi ja hurjan lämpimäksi langaksi.
Langassa on 77 % alpakkaa ja 23 % silkkiä. Minä neuloin säärystimet 2-kertaisella langalla, puikoilla 4 1/2.
Koska Mummeli on pikkuinen ja soma, niin laitoin aloitukseen 44 silmukkaa ja neuloin 20 krs 2o2n-joustinta. Sitten jatkoin sileää ja kavensin 1. oikealla krs:lla 4 s pois. Neuloin 40 silmukalla kunnes säärystimen pituus oli 30 cm. Sitten kavensin taas 4 s pois ja jatkoin 36 silmukalla neulomista kunnes säärystimen pituus oli 43 cm. Tämän jälkeen neuloin 2o2n-joustinta kunnes säärystimen pituus oli 50cm ja päättelin silmukat joustavasti.
Arvelin, että 50 cm pitkä säärystin riittää melko kitukasvuiselle Mummelille lämmittämään jopa polvia tai sitten hän voi pitää säärystimiä myttyrällä ja syttyrällä.
Laitoin pakettiin mukaan lakuja. Tai... noooh... osa kuvassa olevista lakuista "ei mahtunut pakettiin mukaan", joten söin ne itse, etteivät vain mene piloille ja vanhoiksi.
Malli: Säärystin noin mittanauhan pituiselle pienelle Mummelille, oma malli
Lanka: Drops Brushed Alpaca Silk, kanerva (8)
Puikot: 4 1/2
Langankulutus: 73 g

Joulutähti

Ullan sivuilla on menossa Ullan sukkajoulukalenteri 2019: Joulukuun jokainen päivä avautuu uusi sukkaohje. Kalenterin luukuista ovat ilmestyneet jo ihastuttavat Heili, Juuret, Pulun kulku, Varpunen, Vanteet, Lumipyryn jälkeen ja Spektri. Tänään oli vuorossa oma ohjeeni, Joulutähti. 
Ullasta otettiin minuun helmikuussa yhteyttä ja tiedusteltiin, kiinnostaisiko minua suunnitella heidän joulukalenteriinsa sukat. Lupauduin mukaan ja ajattelin tämän olevan varsin helppo ja nopea rasti, koska päätin heti, että laitan sukkiini jonkun jouluisen kukan. Mutta, niitähän on niin paljon! Vähän piti juupaseipästellä, ennenkuin valitsin joulutähden, joka ei ole oma joululempikukkani, mutta joulukukista jouluisin, se vain kuuluu niin jouluun.
Sitten tutkailin joulutähtiä, miltä ne oikeastaan näyttävät ja ynnäsin siihen päässäni olevia ideanpoikasia, piirtelin exceliin, valkkailin sopivia värejä, neuloin ja lopuksi kirjoitin ohjeen. Tämä kaikki ottaa aina aika paljon aikaa, eikä kaikki mene yleensä kerralla putkeen, voi joutua purkuhommiinkin, mutta näiden sukkien kohdalla ei niin onneksi käynyt. Kuitenkin, venyttelin suunnittelua kevääseen ja neuloin sukat kesällä. Mutta sitten tuli se yksi muuttuja, nimittäin muutto, joten ohjeen kirjoittelu oli työn ja tuskan takana.  Viimein uhrasin siihen yhden viikonlopun ja sain sen valmiiksi. Ohje kannattaisi todellakin kirjoitella heti sukkien neulomisen jälkeen, koska mitä pidempään sitä vetkuttelee, sitä takkuisemmaksi se menee.
Sukissa on siis kolme erilaista joulutähteä, tein kuvioista symmetriset, jotta ne olisi helpompi neuloa ja ohje muokata kahteen eri pohjekokoon. Nilkkaan laitoin joustinta, että varren pituutta olisi helppo säätää sopivaksi ja sukka sopisi hyvin monenlaiseen nilkkaan. Värien kanssa voi kukin leikitellä aivan niin paljon kuin haluaa. Vaikka kuviot omassa mielessäni ovat joulutähtiä, voi ne ajatella muutenkin. Joten periaatteessa näihin sukkiin voi kukin upottaa omat lempivärinsä, jos vain malli muuten miellyttää silmää ja kutsuu neulomaan.
Ulla viettää tänä vuonna 15-vuotissynttäreitään, joten sukkajoulukalenterilla haluttiin juhlistaa sitä ja antaa jäsenille vuoden lopuksi muhkea nippu ohjeita. Minulta oli aina ennen jäänyt huomaamatta, että Ullaan voisi liittyä jäseneksi, se ei ollut koskaan tarttunut silmiini, vaikka tietysti olen Ullan ohjeita katsellut ja jotain neulonutkin, ainakin Neidonkyynel-lapaset.  Mutta varsinkin, kun joskus on tullut tenkkapoo, että miten joku asia kuuluu neuloa, niin googlettamalla olen päätynyt juuri Ullan sivuille ja siellä on ollut aina erittäin hyvät vaiheittaiset ohjeet, miten homma menee. Siispä liityin minäkin nyt myös Ullan jäseneksi, vuosimaksu oli vain 10 €. Tässä liittymisohjeet, mikäli liittyminen kiinnostaa. Joka tapauksessa Ullassa on paljon ohjeita, jotka ovat kaikille neulottavissa jo nytkin.
Malli: Joulutähti, oma ohje ja tällä hetkellä saatavilla vain Ullan Sukkajoulukalenterissa 2019
Lanka: Gjestal Maija
Langankulutus: vaaleat sukat 168 g ja siniset 196 g. (Vaaleat sukat ovat pohkeen kohdalta kapeammat kuin siniset ja varsi on neulottu hieman lyhyemmäksi).
Puikot: 3
Nopeasti on tämä vuosi mennyt, kohta olemme jo joulussa! Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään joulufiilistä, on vaikea uskoa, että olemme jo tässä kohdin vuotta menossa. Joulutähteen palatakseni: Silloin, kun sellaisen kukan olen kotiini ostanut, olen aina ostanut valkoisen tai roosan, en koskaan punaista. Kuitenkin kaupoissa on enimmäkseen juuri punaisia. Satuin kerran telkun ääreen, kun siellä kerrottiin, miten joulutähtiä kasvatetaan. Siinä oli tärkeintä oikean lämpötilan, kosteuden ja varsinkin valon määrän säännöstely, muutoin kukka ei alkanut kukkimaan. Minusta on aina mielenkiintoista lukea kukkien tarinoita, mistä ne ovat kotoisin, mikä on niiden nimien merkitys ja tietysti myös kasvatus- ja hoito-ohjeita. Sieltä tulee aina yllätyksiä, esim. luonnonvarainen joulutähti saattaa kasvaa useiden metrien korkuisiksi ja joulutähden kasvattaminen pistokkaasta onnistuu kotioloissakin, jos on taitoa ja kärsivällisyyttä. Joulutähteä kutsutaan myös tähtilatvaksi, se on mielestäni jopa kauniimpi nimi kukalle. Kukan latinankielinen nimi on pulcherrima, vapaasti käännettynä erittäin kaunis tai kaunein. Kukka on kotoisin Meksikosta ja atsteekkien mukaan joulutähti on saanut värinsä jumalattarelta, jonka sydän särkyi ja vuosi verta joulutähden päälle värjäten sen lehdet. Tämän artikkelin takana lisää joulutähdestä ja sen hoidosta:  KLIK


Marjapaikat

Alkoi tehdä mieli punaisia lapasia, joten penkaisin lankapussukoista Nallen marjapaikan ja sille kaveriksi luonnonvalkoisen kerän. Langoista neuloin intialaisella peukalokiilalla tumput.
Olen pitänyt koko syksyn ja alkutalven näitä ensimmäisiä tällä tyylillä neulomiani lapasia ja tykkään niistä muuten kovasti, mutta tällä hetkellä siniset sävyt eivät vain iske, joten piti laittaa uudet lapaset puikoille. En ole vähään aikaan neulonut intialaista peukaloa, joten kaivelin esiin omatekemäni ohjeen ja sillä tein nämä lapaset, varren neuloin vain lyhyemmäksi (20 krs). 
Marjapaikoista tuli kuitenkin liian pienet minulle, siis selvästi kapeammat ja sormille lyhyemmät kuin aikaisemmin neulomistani lapasista, vaikka molemmissa on sama lankamerkki käytössä. Saattaa olla, että nykyinen lanka on ohuempaa tai sitten neuloin nyt tiukempaa kuin aikaisemmin. Olen huomannut, että neulon sitä tiiviimpää, mitä nopeammin neulon. Ja nyt löysin salaisen aseen, jonka avulla kirjoneule sujuu enemmän kuin jouhevasti. Esittelen salaisen aseeni hetimiten seuraavan kirjoneuleen kanssa, jonka teen, jossain vaiheessa kirjoneuletta väkisinkin eksyilee puikoille.
Ette varmaan usko, mutta yllä- ja allaoleva kuva on otettu nenällä: Kännykkä toimi kamerana, ja kun toisella kädellä piti luuria ja toinen käsi oli kuvauskohde, niin jäljelle jäi vain nenä, jolla painella kuvausnappulaa vakaasti. Nenällä voi siis tehdä muutakin kuin nuuhkuttaa ja niistää.
Lanka: Novita Nalle Taika marjapaikka 855, Novita Nalle luonnonvalkoinen 010
Puikot: 3
Langankulutus: yhteensä 55 g


Mausteinen Tanssija

Hommasin hiljattain melkoisen kasan lankaa, kun halavalla sain. Ja ihan tarpeeseenkin hommasin,  nimittäin lahjasukkiin ja jemmaan ;D Ensimmäiseksi alkoi kutkuttaa, minkälaiset sukat syntyisivät, kun parittaa Veikan raitalangan Mauste ja multiraitalangan Tanssija, nimittäin lempparillani räsärityylillä eli kerros kummallakin värillä vuoron perään.
Näiden sukkien saaja laittaa kotioloissa lantion keinumaan, vaikkei julkisesti koskaan tanssi, tykkää iloisenvärikkäistä sukista ja mausteisista ruuista. Joten uskoisin sukkien olevan hänelle juuri sopivat.
Meille tuli eilen hieno kerros lunta, joten tänään pääsin kuvailemaan sukat puhtaanvalkoisella hangella ja hienossa, selkeässä, kelissä.
Väitän, että nämä värikkäät sukat tuovat lisää valoa päiviin, varsinkin nyt kaamoksen aikaan. Laitoin sukkiin 60 silmukkaa ja neuloin niihin joustinta, jotta mukautuisivat hyvin miehen jalkoihin. Lankaa kului yhteensä 133 g. Koko on suuri, mutta hyvin ehdin sukat neuloa junamatkalla pohjoiseen: toisen meno- ja toisen paluumatkalla.
Muuten olen kunnostautunut aloittamalla uuden urheilulajin, nimittäin hulavanteilun: Se kuulema palauttaa kadonneen vyötärön ennalleen ja on jopa neljä kertaa tehokkaampaa kuin kävelylenkkeily.  Olen nyt siinä tilanteessa, että vyötärö piilottelee vielä laardin alla, mutta television onnistuin hajottamaan jo toisella pyörityskerralla, kun lanteilta tipahtanut vanne osui kaukosäätimeen, joka ampaisi telkkuruutuun ja jätti siihen ilkeän hämähäkkiä muistuttavan kuvion, kuten Pörri asian ilmaisi. Miehen mielestä hulavanteen pyörittelyni tuli kalliiksi. On se kumma, kun ei tässä huushollissa saa edes urheilla, pitäisikö sitten vain kasvattaa pullukkavattaa..? Olen nyt etsinyt pyörittelylle sellaisen paikan, ettei siellä luultavasti rikkoonnu mikään, näin toivon.
Nämä vihreä kuulakarsut on muuten aivan järkyttävän hyviä! Olen syönyt jo kaksi laatikollista ja enempää en justiin nyt uskalla ostaa, koska nämä eivät minulla säästy.
Pyykkikone on myös pessyt pyykkiä, hyvästi ja mitään valittamatta on pessyt. Alpakkasukkalanka ei tykkää 60:n asteesta, vähän otti nokkiinsa. Onneksi sukat olivat alunperin liian suuret, joten kun laitoin toisenkin sukan 60:een asteeseen, ovat molemmat yhtä pieniä ja mahtuvat vielä juuri ja juuri minun jalkoihin. Eivät kuitenkaan Poikaselle, joka sukkia toisinaan öisin piti.
Täällä on ollut niin paljon mustia sadepäiviä, että kovasti mieltä ilostuttaa eilinen lumisade ja tämänpäiväinen aurinko ja pakkanen. 
Sorsat parveilivat sankoin joukoin järvellä, niitä oli varmasti puolen sataa.

Marraskuu...

Enpä olisi uskonut, että koskaan sanoisin tätä, mutta niin se vain on, minulla on ikävä lunta! Haaveilen talvisesta maisemasta, sinisenpehmoisesta hämärästä, kuuranpeittämästä rantakoivikosta, ja kyllä vain, haaveilen jopa lumilapiosta, lumikolasta ja siitä, miten illan päälle saattoi ottaa arkisen jumppahetken ihan siinä omassa pihassaan. Vaikka, jos totta puhutaan, ulkoistin aikanaan osaksi talvea lumityöt riuskoille Poikasille. Noinkohan täällä etelässä tulee oikeaa talvea ollenkaan? Onko koko talvi märkä ja pimeä, autolla ajaessa ei näe tonttua, tonttulakista puhumattakaan, pimeys imee pienenkin valon pois. Tässä ikävässä ei tuo lohtua ainakaan se, että pohjoisen tuttavat jakavat kuvia kotoisista talvisista maisemista. Täällä etelässä oli lunta yhden päivän verran, ja sitten vain vettä... ja vielä lisää vettä.
Tästä kirjoituksesta alkaa tulla aika masentava, mutta mennään nyt vielä syvemmälle marraskuuhun: Neulerintamallakaan ei ole ollut iloista ja innostunutta neulontaa. Ensin aloitin työn numero yksi, kirjoneuletakin. Se jumahti jonnekin kainaloiden kohdalle, enkä tiedä, koska se siitä jatkuu. Tummanharmaa lanka ei vain innosta, eikä semipörröinen lanka.
Sitten aloitin työn numero kaksi, kirjoneulesukat. Mallin olen piirtänyt aikoja sitten, mutta en ole koeneulonut. Ensimmäinen sukka valmistui ja sen myötä tuli varmuus siitä, että malli pitää piirtää uudestaan. Siinä tökkii hyvin moni asia, esim. värit ja jotkut kuviot. Ja neuloessani tuli idea, miten sukkamallin henkeä voisin jatkojalostaa, paremmaksi. Meinaan kuitenkin sinnillä neuloa toisenkin sukan valmiiksi, sillä kukapa mitään yhdellä sukalla tekisi?
Tällä hetkellä ehkä eniten innostava asia on uusi kirja, jota aloitin eilen illalla lukea ja tänään jatkan...
Niin kerta, marraskuu on ihan tyhmä kuukausi... ja minulla on koti-ikävä.

Vaahtokarkki

Loppukesästä kävin muuton vuoksi koko lankavaraston läpi, kerien joukosta löytyi kaksi kerää pastellinväristä lankaa, mitä oivallisimmat kerät polvisukkiin.
Pakkasin kerät kolmeen muovilaatikkoon, joihin laitoin kaikki lähiaikoina puikoille mitä todennäköisimmin päätyvät kerät. Ja nyt niistä on nihkeän hitaasti valmistunut minulle polvarit.
Tänään otin ihan asiakseni tarkistaa, miltä vuodelta kerät ovat. Kerät ovat vuoden 2015 syksy/talvi lankakartalla, sävy on 847, Vaahtokarkki. Kerät olisivat voineet olla vanhempiakin, sillä olin unohtanut niiden olemassaolon... mutta neuletuntuman puolesta eivät vanhaa kerävarastoa...
Vaahtokarkista en erityisemmin tykkää, vaikka muut makeiset maistuvat. No, kirpeät hedelmäkarkit ovat myös sellaisia, ettei niitä pysty syömään. Mutta sukkiin palatakseni, pastellisävyt olisivat vaatineet hieman tummempaa taustaa tullakseen kuvissa paremmin esiin.
Sukat on neulottu tavanomaisella tavalla, jolla Veikasta polvarit itselleni neulon: alussa 56 silmukkaa ja pohjekavennusten jälkeen 44. Sukkien neulominen sujui muuten niinkuin pitikin, mutta kantalapun kohdalla oli vihreässä värissä solmu ja se aiheutti pientä säätöä, että raidat mätsäsivät, ainakin kantapään jälkeen taas.
Ja pitkästä aikaa myös kärjistä tuli raitojen suhteen samanlaiset. En muista, koska viimeksi olisi näin mätsännyt, yleensä tuossa kohdin toisen sukan kärjessä on leveämpi höpöraita. 
Malli: Polvarit omaan jalkaan omalla mallilla
Lanka: Novita 7 Veljestä Raita, 847 Vaahtokarkki
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 152 g
Että sellaiset unelmoijan sukathan näistä sitten tuli...
Puikoilla jumittaa kirjoneuletakki, ylhäältä alas neulottava. Kaarroke on valmis ja sitten pitäisi neuloa oikeaa ja tylsssäää nurjaa kerrosta, puuh.

Mutta syksyn väriloisto on ollut niin kaunis! Kuvat ovat muutaman viikon takaa.



Neljä myssykkää

Pipoa on kiva neuloa, se valmistuu nopeasti... ja sitten voi aloittaa seuraavan... ja vielä yhden... ja kerta kiellon päälle! Lopulta niitä on kasassa neljä - ja se on hyvä hetki stopata pipomania ja siirtyä seuraaviin neuletöihin. Mutta esitellään nyt ensin nämä myssykät viimeisimmästä ensimmäiseen:
En ollut pitkään aikaan piipahdellut Adlibriksen sivuilla, joten menin sinne kerran ihan vain katselemaan. En ehtinyt viipyillä siellä kauaakaan, kun hoksasin uusimman Klompolompe-kirjan: Talvilapset. Ostelen nykyisin neulekirjoja aika harkiten, mutta Klompelompen suhteen minulla on tietynlainen riippuvuus, kaikki ilmestyneet on saatava, heti. Kirjaa selatessa tuli varmuus siitä, että Isonsiskon lakki pitää Pörrinkäiselle valmistaa, on aivan hänen tyylisensä myssykkä, vaikkei isosisko olekaan.
Tämä myssy oli hauska neuloa, siinä oli pientä haastetta, mutta ei liian vaativaa kuitenkaan. Myssyn alareunaan neulottiin ensin kaitale, jonka päät taiteltiin rusetiksi. Kaitaleen reunasta nostettiin silmukoita, joilla neulottiin päälaki. Ohjeen mukaan olisi rusetin keskiosa pitänyt tehdä samalla langalla, mutta löysin siihen varastoista ohutta nauhaa, on siistimmän näköinen näin. Ihana malli ja niin lady <3 
Ohjeenmukainen lanka olisi ollut Klompelompe Merinoull, mutta omat merinovillaiset lankani ovat hyvästi pakattuina varastossa, joten kaivelin myssyä varten samanvahvuista alpakkalankaa, SandnesGarn Alpakkaa, väri 4611. Myssy neulottiin 3 1/2 puikoilla ja lankaa kului 59 g kokoon 3-6 vuotta.

Neuloin kaksi myssykkää Rowan Denim Revive -langasta, sävy 00210 cream. Minulla oli 200 g lankaa, joka riitti mainiosti kahteen myssykkään. Lankaa jäi jäljelle vielä sen verran, että voin tehdä joskus 3. myssykän, todella riittoisa lanka. 
Ensimmäinen puuvillamyssykkä on neulottu Dropsin Ruth -ohjeella. Ohjeen lanka myssylle olisi ollut Drops Lima, mutta tein myssyni puuvillalangasta ohjeen mukaan ja ohjeen mukaisilla puikoilla eli koko 4. Ohjeessa oli yksi koko, 56/60 ja meidän perheen pallopäät ovat vissiinkin tuossa haarukassa, koska myssy istui kaikkien isojen lasten ja aikuisten päihin. 
Lankaa kului 63 g ja neulepinta oli helppoa pintaneuletta.
Toinen puuvillamyssykkä on neulottu samalla silmukkamäärällä ja puikoilla kuin Ruth, mutta neuloin myssyn 2 oikein, 2 nurin -joustimella. 
Joustimen ansiosta tämäkin pipo istuu monenmuotoiseen ja -kokoiseen palloon.
Lankaa kului 59 g.

Viimeinen myssykkä on neulottu kahdella langalla yhtä aikaa. Toinen lanka oli höyhenenkevyt Rowan Cashmere Haze (701) ja valitsin sille kaveriksi Hverdags du store alpakka (647) -langan. Nämä kaverukset antoivat minulle aika luxus-luokan neulekokemuksen!
Mallin suhteen hakeuduin jälleen kerran Dropsin sivuille ja löysin sieltä ohjeen Nelly. Ohjeenmukainen lanka Nellylle olisi ollut Garnstudio Drops Alpaca ja Garnstudio Drops Kid-Silk. Mutta, koska minulla oli Rowanin vastaavaa lankaa käden ulottuvilla, neuloin myssyn siitä ja kaivelin sille kaveriksi ihanaa Hverdagsin alpakkalankaa. Tämä yhdistelmä ei nähdäkseni ainakaan kalpene alkuperäiselle... 
Myssytä tuli todella muhkea, eikä ollenkaan niin kiiltävä kuin kuvassa, salamavalo vain tekee tepposiaan. Myssy on neulottu pyörönä ja neulos on patenttineuletta. Sehän ei ole kaikista nopeinta neulottavaa, kun jokaisen kerroksen saa ikään kuin neuloa kahteen kertaan, mutta näin syntyy todella muhkea ja lämmin myssykkä! Pidin sitä pienen hetken päässäni ja sisätiloissa alkoi kuumuus ryömiä nuppiin. 
Neuloin pienimmän koon, 52/54, koska kokemukseni mukaan myssyillä on taipumus venyä leveyssuuntaan. Puikkokoko on 4. Ei mahda mitään, mutta itkunauruhan siitä tuli, kun laitoin myssyn omaan päähäni! Näytti siltä, kuin päässäni kasvaisi joku tatti... Toinen mielleyhtymä oli jostain syystä kiinalaiset, puuttui enää, että olisin laittanut päähäni suuret laatikonmalliset silmälasit. Ei mahda mitään, en pysty myssykkää itse pitämään, mutta tiedän erään henkilön, joka pitää muhkeista, pehmoisista ja lämpimistä myssyistä... Lankaa kului yhteensä 85 g (24 g Rowania ja 61 g Hverdagsia). 

Nyt on aika siirtyä seuraaviin neuleisiin, mutta mihin? 
Alkaisinko neuloa Pörrille ohuen neuleen haalarin alle? 
Vai neuloisinko kirjoneulesukat, kolmekin mallia on ollut suunniteltuina pitkään, muttei neulottuna? Vai kaivaisinko esiin kesällä hankkimani langat ja koittaisin muistella, mitä niistä meinasinkaan neuloa Islantilaisia neuleita -kirjasta? 
Vai lähtisinkö ulos, nauttimaan lempivuodenajastani? Tänään on tosin harmaa päivä, ei ollenkaan niin upea kuin eilen.

Vihtaranta KAL - 2/14 Mökki