Kuusihaaste 6/6 - Voima

Bloggailu on jäänyt muun touhuilun jalkoihin, mutta lisäilen tänne näin sateisen vapaapäivän ratoksi kuusihaasteen viimeisen työn eli kämmekkäät. 

Kuusihaasten pohjimmainen lehti oli Novita 5/2020 Talvi. Olen ollut Novitan tilaaja niin kauan kuin muistan, ja lehtiä on hyllyssä useampi korkea pino.

Tässä lehdessä oli vaikka sun mitä silmiä hivelevää.

 

Mietin näiden sukkien neulomista ihan tosissaan, mutta hylkäsin ajatuksen kovin tutusta syystä: liikaa silmukoita, ja en viitsinyt alkaa pienennysleikkiin.

 

Nämä kaksi mallia haluan nostaa isompina kuvina tähän ihan siksi, että ovat niin upeita. Jos joku minun miehistäni sanoisi, että haluaisi tällaisen, niin alkaisin väkertää välittömästi. Vaan he ei halua, ei tahdo.

 

Lehti piti selata useamman kerran, ennen kuin sain valinnan tehtyä, ja neulepuikot osoittivat malliin nro 37, Voima-palmikkokynsikkäät miehelle. 

Ohjeen mukainen lanka olisi ollut Veikka, mutta minä valitsin hyllystä Wonder Woolia, joka on yksi minun tämänhetkinen lempilankani. Tein tästä aikoinaan Hallandin lapaset Miehelle, ja ovat olleet hyvin mieluisat, ja kovassa käytössä.

 

Päätin myös tehdä kynsikkäiden sijaan kämmekkäät. Tykkään itse pitää kämmekkäitä syksyisin ja keväisin. Pitäisi oikeastaan tehdä itsellekin lisää, sillä minulla on tällä hetkellä vain yhdet, lahjaksi saadut, ja ovat menneet koiralenkeillä sangen nuhjuisiksi.

  

Oli vielä mekkokelit, kun näitä neuloskelin, usein katoksen alla, Muhvelopuhvelon kanssa. 

Kämmekkäissä on 48 silmukkaa, ne on neulottu puikoilla 3 1/2. Olisi ehkä kannattanut jatkaa palmikkoa koko kämmenen pituudelta, niin olisi tullut kauniimpi silmille. 

Hieman vähemmän pitäisi laittaa silmukoita, jos itselle tekisin. Ja neuloisin kämmenosasta ja peukusta myös pidemmät. Tai, olisiko hyvä olla kuitenkin kahdet, toiset pidemmät ja toiset lyhyemmät..?

Palmikkokaaviossa mahtoi olla jokunen oikea silmukka->nurja silmukka -tapainen virhe, ainakin näin itse tulkitsin, ja korjasin asian neulomalla hieman toisin.

Valmiit kämmekkäät, valmiina käyttöön.

Ja, kun olin etukäteen Miehelle sanonut, että olen neulonut kämmekkäät, kiinnostaisiko sinua kokeilla niitä? Niin, yhtenä iltana, kun oli lähdössä kävelylenkille, kysäisi, että missäs ne kämmekkäät nyt on? 

 

Malli: Lea Petäjän suunnittelemat Voima-kynsikkäät, Novita 5/2020 Talvi, muokattuina kämmekkäiksi
Lanka: Novita Wonder Wool (058) teeri
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 63 g

Fffiilikset: Tykkäsin tehdä, mieskin tykkää. Tällaisia voisi tehdä lisää, mutta pelkällä joustimella kämmenselkä. Ja itselleni laittaisin vähemmän silmukoita.

A-linjainen villapaita

Kun aikanaan aloin neuloa tätä villapaitaa, ei tästä pitänyt tulla yksivärinen paita, vaan olin suunnitellut Emilia-tyylistä ponchokirjopaitaa Novita Arabia suunnittelukilpailuun. Tarkoitus oli neuloa kuviot graffitilla. Ehdin tuolloin neuloa paitaa helmasta jonkun matkaa, vaan en koskaan päässyt kirjoneuleosuuteen asti, paita unohtui sille sijoilleen. 

Arabia neulelehti ilmestyi marraskuussa 2023, ja kun selasin sitä, niin kiitin onneani, ettei koskaan tullut valmista, sillä lehdessä oli pyöräilevä Emilia, sen minäkin olin ponchopaitaani suunnitellut. Jos olisin saanut paitani valmiiksi, ja tuutannut sen kisaan mukaan, niin siellä olisi ollut vierekkäin kaksi samanoloista mallia. Kumpikohan lehteen olisi tullut, jonkun nobodyn suunnittelema paita vai sen nimekkäämmän... no varmasti sen nimekkäämmän. Ja hienohan se muuten olikin.

 

Ja lisää sähläystä: Joku saattaa muistaa, että neuloin äkkinäisesti loppuvuodesta graffiti-valkoisen kirjopaidan. Graffiti-kerät olivat ne, jotka olin alunperin varannut Emilia-tyyliseen paitaani, jota en siis koskaan tehnyt. Mutta ne valkoiset... Ette usko, minkä sätkyn sain jossain kohtaa kirjopaitaani neuloessani, kun aloin miettiä, että olinko ottanut myös Emilia-aloituspaidan valkoiset kerät kirjopaitaani. Jolloin minulla olisi yksi aloitus, johon ei ollutkaan enää keriä. Tämä pisti minut suuntaamaan kohti lankalaatikoitani... Ja jonkun aikaan pengottuani löysin sieltä valkoiset Emilia-aloituslangat, saatoin huokaista helpotuksesta. Eikä siinä kaikki: Löysin vielä 3. satsin valkoista Wonder Wool -lankaa, sellaisen määrän, että riittää paitaan. Ja minulla ei ollut mitään mielikuvaa, miksi, ja koska olin ne hankkinut. Tuntuvat lisääntyneen ihan itsekseen.

 

Onneksi en sotkenut graffiti-valkoisen kirjopaidan, ja tämän nyt esittelyssä olevan valkoisen paidan, lankoja keskenään: Molemmat ovat samaa värisävyä, 004 kinokset, mutta ne ovat täysin eri sävyisiä. Nyt esittelyssä olevan paidan valkoinen on punertavaa, selkeästi eri sävyistä. Aika mielenkiintoinen olisi lopputulos, jos molempia olisi sekaisin samassa paidassa.

Paita oli melko nopsa neulottava, koko ajan pyörönä, sileää.

 

Paita on neulottu alhaalta ylöspäin, helmassa ja hihan alareunoissa on i-cord aloitus. Tein paidasta A-linjaisen. Tein yläosaan raglat, ja kaulukseen neuloin matalan resorin, 1 s kiertäen oikein, 1 s nurin. 

 

Sovitin paitaa 1. kerran pari iltaa takaperin, koska piti tietää, minkä korkuisen kauluksen paitaan teen. Paitaa sovittaessani totesin, että nyt tuli ihan oversized paita eli hitokseen liian suuri. Varsinkin hihat olivat pitkät. Mutta päätin, että olkoon niin, vetelehdin paidassa kotosalla tai ihan sama. 

 

Neuloin paidan valmiiksi ja päättelin langat. Sitten työnsin paidan villapesuun, koska halusin kaunistaa paidan kovin kippuraisen pinnan. Paita silenikin aivan ihanaksi pesun ja tasokuivatuksen jälkeen. Mutta, kun vetaisin kuivuneen paidan eilen päälleni, oli siitä tullut entistäkin suurempi. 

Olin neulonut paidan hyvin pitkäkätiselle apinalle. 

Punttihihainen paita ei ole kovin kätevä, joten perjantai-illan ohjelmana oli hihojen lyhennys. 

Merkkasin, minkä verran pätkäisen hihoista pois.

Otin silmukat puikoille. 

Leikkasin ylimääräisen hihan pois.

Purin ylimääräisen pois.

Päättelin hihan i-cordilla.

Sama toiseen hihaan.

Hihojen ylimääräiset pätkät alkoivat huudella jotain hyötykäyttöä, joten päätin tehdä niistä hiusdonitsit. 

Otin silmukat puikoille, purin ylimääräisen pois. Laitoin sisään hiuslenkin ja virkkasin nostetut silmukat reunuksen kanssa yhteen.

Toista hiusdonitsia en kuitenkaan enää tehnyt, vaikka tarkoitus olikin tehdä kaksi: Silmukoiden nosto ja purkaminen meni aivan sotkuksi, hihanpätkä lensi roskiin.

Malli: A-linjainen villapaita ja hiusdonitsi, omia malleja, omasta päästä
Lanka: Novita Wonder Wool kinokset (004)
Puikot: 4
Langankulutus: 498 g

Kirjoitan tätä postausta apinapaita päälläni. Toistaiseksi voin sanoa tästä paidasta seuraavaa: Paita ei kutita yhtään, eikä ole liian kuuma. Eikä ainakaan kiristä tai kinnaa mistään :D Voisikohan tästä tulla oikeasti sellainen lempipaita, joka päällä on hyvä olla..? Joka tulee vedettyä päälle, kun viluttaa. Toivon kovasti, että näin olisi.

Sainkos nyt ruksattua ensimmäisen ruudun neulebingostani? Olenkohan hieman taktikoinut, miten sattuikin, että bingossani on yksi ruutu, joka on "valkoinen". 

Bingon seuraava ruutu on jo työn alla.

Muffia ei meikäläisen neulomukset ja sähläykset paljon purista.

Tää paita piti saada neuloa

Graffitivalkoinen kirjoneulepaita tyrkytti itse itsensä, ja aivan suunnittelemattomasti, puikoilleni. En todellakaan ajatellut neulovani nyt mitään kaksiväristä kirjoneulepaitaa. Mutta tässä taas yksi asia johti toiseen.

Paidan syntytarina alkoi siitä, kun kaivelin lankalaatikoitani, ja silmiini sattui pieni pussi, johon olin survonut kahdenlaisia lankoja. Ja, samalla muistin, että olin nähnyt jonkun ohjeen lehdessä, ja oitis hankkinut siihen sopivat langat. Mutta, vaikka kuinka mietin, en saanut paitaa mieleeni. Ja, sen mysteerilehden olin säilönyt eri paikkaan, se ei ollut lankojen kanssa samassa pussissa. Asia alkoi todella vaivata minua. 

Keksin sitten vierailla omassa blogissani, lankakaaos-sivulla. Ja, onneksi pussukkalangat olivat kuvattuina siellä, olin ostanut langat vuonna 2022. Mistä päättelin, että ohje oli ollut jossain vuoden 2022 lehdessä, ja kävin miettimään, mitä käsityölehtiä minulle oli tuolloin tullut. Sitten mieleeni putkahti Ravelry. Laitoin sinne hakusanaksi erinäisiä käsityölehtiä, joita minulla on, sekä vuoden 2022. Ja, dadaa! Näin siellä kuvan paidasta, joka oli saanut minut ostamaan mysteeripussilangat. Se oli Suuri Käsityö 3/2022. Tämännäköinen lehti, ja tämä malli. (Tieto nyt tähänkin, ettei enää huku, kun tulee aika neuloa.)

Kyllä nyt pitää perustaa Vanuttunut Villasukka Etsivätoimisto, tänne vain kaikki ihmeelliset ongelmat, Vanuttunut Villasukka ratkaisee, nopeasti ja ripeästi.

Mutta mitenkä sitten graffitivalkoinen kirjoneulepusero liittyy tähän kuvioon? No, tietenkin sillä tavalla, että kun nyt tiesin, mitä lehteä minun pitää lehtipinoistani etsiä, niin tietenkin kävin niitä siinä ohessa satunnaisesti myös selailemaan. Niin, kun kumminkin olin siellä lattialla kyykkyasennossa ja lehtipinot edessä. Ja, kun katselin Suuri Käsityö -lehteä 9/2018, ja näin siellä kuvan kirjoneulepaidasta, niin aivoni kertoivat käsilleni, että tuo paita pitää muuten neuloa, ja heti. Eikä siinä auttanut pyristellä vastaan.

Tietysti yksi ongelma oli heti käsillä, nimittäin se, ettei minulla ollut ohjeen mukaista lankaa. Mutta löysin Novita Wonder Wool -lankaa, ja sitä näytti olevan riittävästi, joten pienen juupaseipästelyn jälkeen päätin tehdä paidan siitä. Ja samaten päätin, että pistellään koon M ohjeella ja puikoilla 4. Ja samana päivänä paitaa tulemaan, ihan intopinkeänä. Aikataulullisesti se meni näin: 

1. viikko kainaloihin
2. viikko hihat
3. viikko kaarroke ja päättely
4. viikko kuvausten odottelua

5. viikko, kun en ole saanut aikaiseksi bloggailla, mutta tässähän tätä tarinaa nyt tulee.

Löysin ohjeesta kaksi virhettä ja yhden symmetriaa häiritsevän fataalin asian. Kaksi ohjeessa olevaa virhettä olivat sellaisia, että ne kävivät ilmi ihan normaalilla neulojan aivotoiminnalla, en joutunut niiden takia neulomis- ja purkamisrumbaan. Mutta, symmetria-asia, se tuli minulle puskista, kun pääsin kaarrokevaiheeseen, ja aloin ohjetta tarkemmin siltä osin katsoa. 

Ja, siis ei ollutkaan kaarroke, vaan oli ragla. Ja oli ragla, jossa kuviot menee, tulee ja katkeilee raglan kohdalla miten nyt milloinkin sattuvat. Tai ehkä oletettiin neulojan itse laskeskelevan, mistä kohtaa kannattaa, tai ei kannata, kuviota aloittaa. Aivan tekemätön paikka. Ja, älysin myös, että ei näytä paidassakaan kovin hilpeältä, sillä raglat oli kuvassa hiustupsuilla ja kädellä visusti piilotettuina. 

Ja, sitten. No, kun minä olen minä. Sellainen, joka ei sovita keskeneräisiä vaatteita. Joka ei tee mallitilkkua. Joka elää vaarallisesti. Ja taidoillaan, vaistoillaan menee maaliin, ja siellä katsotaan, miten milloinkin kävi. Että, koitin vain kuutioida, kuinka paljon, ja millä välein, kaventelen silmukoita kaarrokkeessa pois, että saattaisi olla hyvä. Ja tein niitä kuvioita, joita halusin, kaventelumielessä. Ja sävelsin ainakin yhden kuvion lisää. Yhden kerran laitoin silmukat useammalle puikolle, ja leväytin tekeleen lattialle, että näyttääkö se paidalta laisinkaan. Mutta en kokeillut päälle, se olisi ollut liian vaivalloista, varmasti muutama silmukkakin olisi livahtanut karkuteille.  Ja sitten, kun olin neulomassa kaulusta, aloin miettiä, että tehdäkö korkea, vai matala kaulus. Silloin oli laitettava keskeneräinen päälle, että osasin päättää. Ja, matala oli oikeanlainen aukko.

Muhvelopuhvelo kävi tarkastamassa laadun ennen päättelyä. Hänen mielestään ihan jees.

Keskimmäinen lapsonen suostui kuvaamaan minut lähirannalla. Taisin saada ihan kivan paidan. Tämä tarina oikeastaan jatkuisi vielä, sillä tällä kirjoneulepaidalla on yhtymäkohta toiseen paitaan, jota olin ollut, ja nyt taasen, tekemässä. Mutta, jätetään se tarina sen paidan ohessa kerrottavaksi. 

Malli nro 34, Suuri Käsityö 9/2018, Susanna Mertsalmi
Lanka: Novita Wonder Wool, 004 ja 044
Langankulutus: 585 g (kuvioväriä 165 g ja pohjaväriä 420 g)
Puikot: 4