Huivi ja höpinää - ja höpinää höpinän päälle: tänä ja ensi vuonna

Vuosi alkaa olla taputeltu, mutta vielä ehtii esitellä vuoden viimeisen neuleen, suuren huivin, sekä pohdiskella, mitä asioita haluaisi tulevana vuonna tehdä. Mutta tekeekö oikeasti, niin se on toinen juttu.
Mutta ennen huiviin perehtymistä muutama tämän viikon kohokohta: Viikko sitten pyysin lapsosia kasaamaan piparkakkutalon. Ajattelin, että se olisi heistä hauskaa puuhaa ja pääsen samalla itte vähemmällä. Kiinnosti myös tietää, saavatko Poikaset sen tiimoilta kovinkin ison kinastelun aikaan vai onnistuisiko kasaaminen ihan sulassa sovussa. 
Menin vähän ajan päästä tarkistamaan tilannetta ja kävi ilmi, että sehän oli koko tönö ollut aika tsipaleina siinä laatikossa ja Poikaset olivat ensiksi palasista koittaneet sitä huussettia kasata, vaan se ei  onnistunut. Olivat sitten päätyneet liimaamaan palasia kasaan, ja kuivumista odotellessa maistelivat koristeita, Pörri auttoi. 
Seurasi uusi yritys saada seinät pysymään pystyssä. Nyt alkoi Poikasilta loppua kärsivällisyys, kun seinät vaan kaatuilivat, eivätkä korjatut osat pysyneet kasassa, vaikka kuinka pruutasivat liisteriä väliin. Kuljetusfirma oli pahasti tyrinyt, kun ei ollut saanut rakenteita ehjinä työmaalle. Mihin lie kuoppaan oli matkalla ajaa kurauttanut? 
Minä olisin itse varmaan sinnillä laittanut sen möksän pystyyn, vaan ei ollut minun juttuni enää, joten annoin luvan syödä seinäelementit ja kattopellit. Ja hyvältähän ne maistuivat, kun laittoi paljon sokerimassaa ja karuskeja päälle. Minusta tuntuu, että nämä piparit mahtoivat olla joulun makoisimmat, lautanen ainakin vikkelästi tyhjeni.
Neulerintamalla olin jo hyvissä ajoin ennen joulua laittanut alulle kirjoneulesukat näistä väreistä ja aikomus oli neuloa sukat jouluna valmiiksi. Mutta jotenkin ne vaan tökkivät, eikä huvittanut neuloa. Eli menin selailemaan vähän nettiä ja kohtapa oli huivi aluillaan Prymiltä saamillani Ergonomics-puikoilla. Pääsin testaamaan niitä, koska niiden koko, 4 1/2, sopi justiinkin ohjeeseen. Ohjeen langan ja puikon tosin vaihdoin toiseen ja mitään mallitilkkuja en tehnyt ;D
Puikot ovat erittäin kevyet ja muodoltaan kolmikulmaiset. Puikkojen päät ovat hassun pullukat, mutta tavallaan litteät. Tuntui, että puikot eivät luista ehkä niin kuin "normipuikot". Toisaalta tuon arvioimiseen olisi pitänyt neuloa tätä samaa lankaa myös muilla puikoilla, mitä en tehnyt, joten en 100-varmuudella voi sanoa, mutta tuntumana kuitenkin. Pitänee testailla lisää.
Mutta sitten pieni hyppäys taas pois huivista ja takaisin jouluviikon juttuihin: Joulu meni lepposissa tunnelmissa ohi, Pukkikin oli älynnyt käydä jo yöllä tuuttaamassa lahjat kuusen alle, niin ettei niitä tarvinnut sen enempää jännitellä, että tuleeko vai eikö tule, ja koska tulee. Ja onko Pukilla joku kovinkin epänormaalin näköinen naamari päällä ja mistä aukosta Pukki pölähtää paikalle.  Kinkku oli supermakoisaa, koska oli köllinyt yön yli leipparissa itsensä ylikypsäksi. Kaikkea muuta joulujuttua oli riittävästi meidän tarpeisiin eli kaikki hyvin. 
Tapaninpäivän jälkeen koko muu perhe päätti lähteä mummolaan, ja Pörri sanoi, että "Äiti ei lähde mukaan. Äiti jää kotiin yskimään." Tämä oli suoranainen viittaus siihen, mitä olin koko joulunajan ja lähiviikot tehnyt: yskinyt. Niin paljon, että kylkiluuhun tai jonnekin sinne huudeille sattui. Eli niinhän minä jäin yssikseni vilkuttelemaan ikkunasta, kun perhe ajoi pois. Tämän jälkeen tapahtui jotain taianomaista: ihmeparantuminen! Keräsin kaikki epämääräiset roinat paikoilleen ja kaivoin imurin esiin ja imuroin yhdellä kädellä koko huussollin. Toisella kädellä en voinut, koska sattui sinne jonnekin. Pyyhin pölyt jne. Kun koko talo oli taas siisti, minä nautin. Ja nautin lisää, kun oli hiljaista. Oli aivan hipihipihiljaista. Kukaan ei halunnut minulta mitään, oli pari päivää aikaa vain minulle, vain omille tarpeille, mitä sitten olisivatkaan. Urheilu oli luonnollisesti poissuljettu, joten otin huivintekeleen kainaloon ja menin Elmerin mänceiviin neulomaan ja katsomaan sarjoja... ja jäin koukkuun: Katsokaa HBO:lta My Brilliant Friend, ihan huippu, kakkosseasonia odotellessa! Ja kyllä, minä pystyin neulomaan, niin kipeä en sentään ollut.
Yskää lääkitsin Inkivääriteellä, jonka maustoin hunajalla ja sitruunalla. Itse teen hörpsin suuresta mansikkakupista.
 Tiedä sitten auttoiko, yskä ei ole vielä loppunut, ehkä jo ensi vuonna. 
Porkkanalaatikko ei ole myöskään vielä loppunut, vaikka olen syönyt sitä pian viikon. Nyt alkaa ehkä jo riittää, ei kiinnosta enää!
Huivi on neulottu Novitan ohjeella: Messuhuivi 2017 Novita 7 Veljestä Pohjola. Ohjeen langalla ja puikolla neuloen sen koko olisi ollut 70x190 cm. Mutta koska minulla oli jemmassa täysvillaistakin lankaa, niin neuloin omani Novita Nordic Wool -langasta ja puikoilla 4 1/2. Pesin valmiin neuleen ja sen lopulliseksi kooksi tuli n. 70x220 cm. Eli sen sisään mahtuu kietomaan aika monenkokoisen naisihmisen.
Valmis neule kannatti pestä, sillä siitä tuli heti taipuisampi ja mukavampi pitää, jopa heti aamusta ns. luonnonkauniina ;D
Huivin neulominen oli jossain puolivälin paikkeilla erittäin puuduttavaa, mutta päätin vaan neuloa sen pois kuleksimasta. Ja huivin loppuosa, lyhennetyt kerrokset, sujuivat nopsasti.
Tämä huivi päätynee työpaikalle, sen voi siellä heittää tarvittaessa päälle.
Malli: Novitan ohjeella: Messuhuivi 2017 Novita 7 Veljestä Pohjola.
Lanka: Novita Nordic Wool (554)
Puikot: Prym Ergonomics 4,5 mm
Langankulutus: 240 g
Mitäs sitä sitten on tullut tehtyä tänä vuonna? Vasemmalla näkyy, mitä toiveita tälle vuodelle oli. Ja väritetyt sydämet toteutuivat. En ole ollenkaan pahoillani, vaikken kaikkia tehnytkään, mitä toivoin tekeväni, vuosi on pitkä aika ja harrastuksen parissa on saatava toteuttaa itseään vapaasti. Mutta lankavaraston kasvuun liittyen annan itselleni kunnolla tukkapöllyä. Miten ihmeessä olen saattanut tuoda tänne tänä vuonna 28800 g lisää lankaa?!? Miten??? Kuitenkin olen neulonut vain 6236 g pois ja lahjoittanut 200 g. Selittäkää tämä minulle!!! Vaikka en ostaisi seuraavana kolmena vuonna grammaakaan lankaa ja neuloisin samaan tahtiin, niin en sittenkään olisi vielä kuluttanut kaikkea ostamaani pois. Ja tässä ei tietenkään ole kaikki, vaan varastossa on aivan järkyttävä määrä lankaa. Tämä on nyt yhtälö, joka ei toimi. Ostin tänä vuonna melkein 10 kg enemmän lankaa kuin viime vuonna. Kuvassa näkyy 200 g lankaa (muine lisukkeineen), jotka talostani poistuivat Kuinka monta langanpäätä -arvonnan tuloksena. Langat ovat Hopeasäikeen käsinvärjättyä lankaa.
Tämän vuoden neuleita en ala käymään läpi, ne löytyvät kaikki Kässät 2018 -sivultaMonenlaista on tullut tehtyä ja erityisen iloinen olen siitä, että viimeistelin muutamat ufot.
Sitten ensi vuoden toivelistaan: Siirsin vuoden 2018 listalta muutamat jutut vuodelle 2019. Ja uutena toivoisin ehtiväni tulevana vuonna opetella käyttämään neulekonetta, joka on odotellut minua vuositolkulla kodinhoitohuoneessa. Passap-pojun kanssa saisin aika näppärästi tuhottua lankavarastoani ja neulottua varsinkin ohuet langat kivoiksi puseroiksi, kenties?
Lisäksi toivoisin löytäväni jostain aikapiilosta lisää aikaa, että ehtisin suunnitella enemmän omia sukkajuttuja. Minulla on tähän eräs kantava teemakin mietittynä, mutta sitä en halua vielä paljastaa. Katsotaan, kuinka käy...
Ihana auringonnousu oli tänäänkin. Ja aivan kuin olisin kuullut joutsenen äänen joelta. Mutta eihän se ole mahdollista tähän aikaan vuodesta, varmaan tunnistin väärin, oli vaan joku tavarääkky.
Ihanaa vuotta 2019 kaikille! Ja kiitos (mahdollisille) lukijoille :) 

Mikämikä?!?

"Äiti, neulotko sinä myssyä?" - "En, ja tämä ei ole neulomista. Tämä on virkkaamista, ja sitä tehdään tällaisella virkkuukoukulla, jossa on tämmöinen nöpykkä. Ja, jos tämä olisi myssy, niin ei kai kenelläkään olisi niin isoa päätä, että se sopisi siihen." - "Kaarlolla on." (nimi muutettu). Tässä pienen tytön päähän tuli ilmeisesti muistikuva siitä, kuinka Kaarlo-eno päräytti viime kesänä yllättäin moottopyörällään pihaan, ja käveli mustissa ajovaatteissaan, musta kypärä päässään, sisään. En ollut tuolloin itse kotosalla, mutta sisääntulon pelottavin hetki oli ollut ilmeisesti se, kun Kaarlo-eno oli ottanut kypärän päästään :D Tätä pelottavaa sisääntuloa on muisteltu meillä pitkään, mutta nyt Pörri jo sanoo, ettei pelkää tai ujostele enää Kaarlo-enoa.
Mutta: mikämikä se siis on? Se on ihan jättisuuri finni minun leuassani. Eikun tuo päässä oleva, joka ei voi olla myssy, koska se olisi jopa Kaarlo-enon päähän liian suuri. Se on kori. Tietysti se on kori.
Mutta se piti valmistumisen jälkeen kostuttaa ja laittaa yöksi tasoittumaan, että alkaisi näyttää vähän enemmän korilta. Itse koria innostuin virkkaamaan saman tien, kun eräänä päivänä aukaisin Dropsin joulukalenterin luukun nro 10: Christmas Crunch. Siis mikä? Joulun narske? Joulun rouske? Ei tajua...
Lähdin tekemään koria Dropsin Paris-langan sijasta Dropsin Nepalista, joka on paksuudeltaan samanlaista ja sitä on kotosalla vaikka kuinka paljon. Ohjeessa oli kolme kokoa, joista minä aloitin sen suurimman. Virkkailin pohjan ja sisäseinän ohjeen mukaan, mutta sitten tuli ohjeessa sellainen kuvio, jota inhoa: popcorn. Siis poppareita tykkään todellakin syödä, mutten missään tapauksessa virkata. Joten oli pakko alkaa säveltää ja virkkasin käännettävän reunuksen omasta päästä tyyliin: pylväs, ketjusilmukka... ja seuraavalla kerroksella ketjusilmukka, kiinteä silmukka. Itse ainakin tykkään lopputuloksesta ja sehän kait riittää.
Yön yli tekeytynyt väkerrys näyttää jo enemmän korilta kuin ylisuurelta myssyltä. Luulisin, että näillä omenoilla on ihan lämmintä köllötellä alpakkavillaisessa pesässään. Vaikka omenat on tietysti laitettu koriin vain kuvauksellisista syistä. Ja ei ne muutenkaan pääse siellä kovin pitkästi oleilemaan, sillä onko mitään parempaa kuin punainen jouluomena? On tietysti, nimittäin konvehdit ja sen sellaiset!
Keräilin eilen vähän irtopisteitä leipomalla gluteenittomia kookossuklaamuhvinseja. Onnistuivat aivan järkyttävän hyvin, mutta ohjetta ei ole, koska lapoin aineksia summanmutikassa kippoon. Ehkä osaan toistaa onnistumisen, mutta epäilen suuresti...
Tekaisin samassa hötäkässä myös tällaisia salamavalonkalventamia gluteenittomia kaurakookosleipiä. Elmeri epäili, että sisältäisivät kovinkin paljon rasvaa. Mutta eihän kauraleivät koskaan, eihän?
Poikasilta keräilin hajapisteitä valmistaikinatorttusilla, joista laitoin kylläkin 30 kpl pakkasen uumeniin, ja jätin heille vain muutamat maistijaisiksi.
"Miksi tuo ukko on tuolla kasviksessa?" Tätä asiaa pohdimme tänään ruokalautasten äärellä, kun 3-vuotias äkkäsi jouluistutukseen ripustetun pienen keltaisen enkelin. 

Malli: Christmas Crunch by Drops, käännettävä reunus sävelletty itse, toisin kuin ohjeessa
Lanka: Drops Nepal (0500)
Koukku: 4
Langankulutus: 144 g

Tekisinkö vielä lisää koreja, aloittaisinko kirjoneulesukat vai mitä? Tätä asiaa pitää pohtia, mutta sitä ennen pitää käväistä lähikaupassa ostamassa inkivääriä ja sitruunaa. Sain eilen vinkin, että inkivääritee parantaisi flunssaa ja antaisi lisää wirtasta. Sitä todellakin nyt kaivattaisiin! 

Höyhenenkevyt

Aivan kuin saajansa, pikkuinen Mummeli <3 Hänen kaulaansa ei sovi mikään iso ja raskas kaulaliina, mutta toivon mukaan tämä hönkäyksen kevyt, jonka tuulikin meinaa napata mukaansa.
Kaulaliina on neulottu Drops Brushed Alpaca Silk -langasta, jossa on 77 % alpacaa ja 23 % silkkiä. Lankaa kului vain 49 g eli kaksi 25 gramman kerää.
Salamavalolla otetussa kuvassa näkyy langan hento kiilto, joka tulee silkistä.
Kaulaliina on periaatteessa neulottu Dropsin Ice Pieces -ohjeella, mutta mukailin liinasta paljon kapeamman: Loin vain 28 silmukkaa ja neuloin numeroa pienemmillä puikoilla eli 8:lla. Kostutin valmiin liinan, venyttelin vähän pidemmäksi ja laitoin kuivumaan. Kaulaliinan pituus on n. 150 cm.
Malli: Ice Pieces by Drops, mukaillen
Lanka: Drops Brushed Alpaca Silk, väri 1
Puikot: 8
Langankulutus: 49 g

Joulu lähenee, mutta minä en ole siitä stressiä ottanut: Innostuin vähän virkkaamaan ja suunnittelemaan pitkästä aikaa sukkia. Sen lisäksi olen potenut kurkkukipua ja sittemmin järkyttävää yskää pian kaksi viikkoa - ja yskää en ole vieläkään saanut yskittyä pois. Jospa tuo joku päivä ottaa ja loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin..?

Talvikarnevaali

Winter Carnival valmistui sopivasti lumiseen maisemaan.
Tämä paita ei alkanut mitenkään suunnitellusti, tosin sama kaava on toistunut joskus ennenkin jonkun tietyn mallin kohdalla: Katselin muuten vain Dropsin ohjeita - tämä malli hyppäsi esiin - jäin tuijottamaan - enhän villapaitaa halua neuloa - enhän kirjoneulevillapaitaa halua neuloa - menin pois - palasin uudestaan tuijottamaan - menin kaivelemaan Karismat esiin - valkkasin värejä - etsin sopivat puikot - aloin neuloa. Ja kaikki tämä saman illan aikana, eikä suunnitelmissa ollut neuloa minkään sortin kirjoneulevillapaitaa. 
Tämä on myöskin 1. paita, jonka olen koskaan neulonut ylhäältä alaspäin eli neulomuslaisen maailmankatsomukseni mukaisesti täysin väärin päin. Tämä on vähän sama kuin sukassa, joka kaiken järjen mukaan pitää neuloa varresta varpaisiin ei varpaista varteen - ja sukkaa en ole vieläkään kokeillut neuloa nurinkurin, vaikkakin aikeissa on, joku kaunis päivä. Mutta paitaan jos palataan, niin kaarrokepusero on ihan lempparijuttu: Saa neuloa koko ajan oikeaa ja valmista tulee nopeasti. Tosinpa hihojen neulominen oli vähän hankalaa, koska koko muu pusero oli jo valmis, ja pyöri siinä mukana. Jos taas paidan olisi aloittanut helmasta, niin vain kaarrokeosuudessa olisi koko paitahommeli ollut samaan aikaan työn alla. Mutta, niin tai näin, tykkäsin tehdä tätä paitaa, kaikkine langanpäineenkin.
Ja niitä langanpäitä, niitähän syntyi 9 eri värillä ihan kivasti, kun väri vaihtui tiuhaan, välillä neulottiin yhdellä värillä vain yksi kerros. Mutta tässä kohdin tunnustan jotain: Minusta langanpäiden päättely on oikeasti ihan jeesjuttu, kuuluu asiaan. Ja, jos saa kaikessa rauhassa tehdä, niin on ihan rentouttavaakin hommaa. Se ei ole minulle mikään hirmuinen mörkö, ainakaan enää. Minulla on myös erittäin salainen ase: Ihan paras päättelyneula! Olenkohan jo vouhottanut tästä neulasta täällä ennenkin? Neula on n. 10 cm pitkä ja kiinnittäkääpä katse tuonne neulan kärkeen, se on ohut ja hieman käyrä. Ai, että se puikkelehtii kivasti langansäikeiden läpi ja päättelee langanpäät kuin itsekseen. No, vähän pitää auttaa, ja jaksaa istua peffallaan penkissä, ja pitää huolta, etteivät sakset lähde kävelemään erään 3-vuotiaan mukana jonnekin pois. Neulaa myytiin aikoinaan, ja toivottavasti vieläkin, sellaisessa useamman neulan pakkauksessa. Ja sen jälkeen, kun hoksasin, että millainen helmi paketissa on, ostin useamman paketin, vaikken muilla neuloilla tee juuri mitään. Mutta nyt minulla on varmasti aina tällainen neula käsillä, kun jotain pitää päätellä, vaikka yksi neula jonnekin käsittämättömästi katoaisi. Sillä tässä taloudessa on joillakin asioilla tapana kadota jonnekin ja minä olen siihen syytön. Minä en ole se, joka kadottaa, vaan minä olen se, joka etsii ja löytää.
Tänä syksynä olemme kokeneet hermoja raastavia hetkiä avaimien kanssa ja juurikin minun avaimieni kanssa! Tulin joskus lokakuussa töistä, mukana oli Pörri, Pörrin hoitokassi, oma laukku, työlaukku ja posti. Eli minulla oli niin sanotusti kädet täynnä. Nakkasin siis eteisessä avaimet lipaston päälle ja näin, miten ne sieltä pomppasivat lattialle. Tämän jälkeen seurasi kaikenlaista kotiintulotohinaa: riisutaan lapsi, katsotaan syrjäsilmällä, miten Pörri nostaa avaimet lattialta ja laittaa niitä johonkin kassin sivulokeroon, kielletään lasta, lapsi ottaa avaimet pois, riisutaan omat vaatteet, siirrellään kasseja, mennään tekemään kiireellä ruokaa, laitetaan pesukone päälle, jne. Seuraavana päivänä, kun yritin tulla kotiin, ei kassissani ollutkaan avaimia. Ei ollut, vaikka käänsin kassin monta kertaa läpi. Onneksi Poikaset päästivät Äiteen kotiin. Sitten etsittiin koko lipasto ja kaikki muutkin mahdolliset paikat. Ei ollut avaimia, ei niin missään. Ja samassa nipussa katosi myös oma postilaatikon avaimeni. Eli meillä oli jäljellä vain yksi postilaatikon avain, jota yhteisesti jatkossa käytimme. 
Kunnes, eräänä iltana, kun olin aikeissa lähteä katsomaan postilaatikon sisällön, ei sitä postilaatikon avaintakaan ollut missään. Se ei ollut siinä, missä normaalisti pidettiin, eikä se ollut missään muuallakaan epänormaalissa paikassa. Ja sitä etsittiin, porukalla. Posti makasi laatikossa, eikä siihen ollut mitään keinoa päästä käsiksi. Uskokaa, kun sanon, että sitä postilaatikon avainta etsittiin, sitä etsittiin niin maan perusteellisesti! Kunnes sitten, eräänä iltana, kun posti oli maannut laatikossa useamman päivän, ja minä pohdin vakavissani, että lähdenkö kääntämään vielä roskalaatikon läpi, tuli reissussa olevalta Elmeriltä viesti. Siinä viestissä oli kuva ja kuvassa postilaatikon avain. Elmeri oli juuri hauskuuttanut työkavereitaan jutulla, kuinka minä olin hukannut ensin kotiavaimen ja postilaatikon avaimen ja sitten vielä toisenkin postilaatikon avaimen. Olipa sitten laittanut kädet takin taskuun ja hämmästyksekseen löytänyt avaimet sieltä! Ei, Elmeri ei ollut hakenut postia silloin, kun avain katosi. Minä hain, mutta en Elmerin takki päällä. En koskaan pidä Elmerin takkia, sillä ne ovat minulle aivan käsittämättömän suuria.
Ja: Mistäs muutama päivä takaperin löytyivätkään ne minun lokakuussa kadonneet kotiavaimeni? Dadaa: Elmerin rönttätakin taskusta, sellaisen takin, jota pitää päällään, kun puuhailee pihalla tai autotallista jotain. Sitä oli silloinkin menossa tekemään, kun käsi kävi taskulla ja löysi kadonneet avaimet...
Eli, tästä eteenpäin, jos jotain joudumme etsimään (kuten Poikasten huppari tai ulkohousut tai mitä vain, pientä tai suurta) menemme ensin kääntämään Elmerin takin taskut, sillä ne tuntuvat imevän jotenkin salaperäisesti esineitä puoleensa..
Tässä kohdin tätä postausta alamme kovasti lähestyä Kuinka monta langanpäätä -veikkausta, jonka laitoin muutama päivä sitten pystyyn. Veikkauksia tulikin mukavasti ja uskokaa tai älkää, joku teistä tiesi, melkein tismalleen oikein, nimittäin Knea, joka sanoi langanpäitä olevan 256. Knea, voit käyttää tästä edespäin itsestäsi titteliä Suuri Langanpäätietäjä, sillä langanpäitä on kipossa 252. Ja Knea, koskapa tiedät näin hyvin, niin voisit ehkä salaisesti paljastaa ensi viikon oikean lottorivin :)
Toisen paketin arvoin kaikkien osallistujien kesken, onnettarena Pörri ja käteen tarttui lappunen: karjalainenkatja.
Onneksi olkoon molemmille voittajille! Kokeillaanpa saada nyt toisiimme yhteys, että saan teidän osoitteet :) Pakettien sisällöstä kuva myöhemmin blogissa, kunhan saajat ovat ehtineet ne ensin availla. Ja kiitoksia myös kaikille muille osallistujille :)
Tämä paita sopii hienosti vaikka jämälankatyöksi. Ja voisin kuvitella tekeväni tämän uudestaankin. Langanjuoksut ovat kuitenkin lyhyitä ja kuviot toistuvat samalla rytmillä koko kerroksen ajan, joten neulominen on siten sulavaa. Ja kuvioiden välillä neulottiin erivärisiä raitoja, jotka tosin näkyvät aika huonosti, sillä kaikki raidat ovat vaaleita sävyjä: valkoista, vaaleanpunaista, vaaleaa beigeä, jäänsinistä.
Malli: Drops Winter Carnival, koko M
Lanka: Drops Karisma, sävyt: 71, 76, 70, 40, 13, 66, 74, 01, 65
Puikot: resoriin 3 1/2 ja kirjoneuleeseen 4 1/2
Langankulutus: 540 g

Kuinka monta langanpäätä?

Piilottelin langanpäitä kolmena eri päivänä, mutta nyt on kaikki langanpäät käsitelty! Pääteltäviä lankoja riitti, sillä neuloin kirjoneulepaidan 9 eri värillä ja pätkin langan aina poikki, kun kuvio tai raita vaihtui... ja se vaihtui tiuhaan! Langanpäistä muodostui 20 g painava iso pallo, joka mahtuu juuri ja juuri olemaan kahden kämmenen päällä - tai tässä kauniissa, minun ikäisessäni, lasikulhossa. 
Mutta haluatteko arvailla, tai ehkäpä tiedätte tismalleen, montako langanpäätä kulhossa on? Ajattelin laittaa aiheesta veikkauksen pystyyn ja lähimmäksi arvanneelle tuo tonttu lahjan, joka sisältää ainakin jotain makoista, jotain neulottavaa... ja mitähän muuta ne tontut vielä pakettiin laittavat? Ja toisen samanmoisen lahjan arvon kaikkien osallistujien kesken. Laita siis oma veikkauksesi kommenttina alle ja palaa sunnuntaina 9.12. blogiini tarkistamaan, oletko voittanut, sillä silloin kerron tuloksen, ketkä voittivat ja millainen paita kulhon alla lymyilee :) Mutta nyt menen laittamaan villapaidan kostean pyyhkeen alle tekeytymään. Ja kylvettämään Pörri-tytön... ja sitten onkin jo aika sytyttää kynttilät ikkunalle: Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa kaikille <3

Pakettiin

Joulupukki lähestyi minua telepaattisesti ja kysäisi, voisinko mitenkään taipua muutamat sukat Poikasille tekemään, kun kerran muutenkin neulon. Tietysti lupasin neuloa, mutta vähän kuitenkin luikertelin, ja kävin toiset sukat kaivelemassa valmiiden sukkien varastosta, pääsin näin hippusen vähemmällä. Eli vanhempi Poikanen saa nämä aiemmin Veikasta neulotut sukat: Klik. Ja neuloin nuoremmalle jössikälle sukat Adlibriksen Sockista.
Poikasten sukat ovat vähän kuin samaa sarjaa, vaikka ne on tehty eri langoista. Räsäreitä on kiva neuloa, mutta miesten sukkien tekeminen on muuten tylsssää. Ja sitä tylsemmäksi käy, mitä suuremmaksi jalat venyy :D Mutta kyllä nämä Netfliksin töllöttämisen tms. oheistuotteena menevät.
Malli: Sukka Poikaselle, 52 s
Lanka: Adlibris Socki B012, B020
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 114 g

Puikoilta tipahteli tänään myös kirjoneulevillapaita, jota olen viimeiset viikot neulonut vaihtelevalla innolla. Luulen, että ensi viikko kuluu iloisesti langanpäitä päätellen, niitä riittää, koska paita on neulottu 9 eri värillä, muutama rivi kullakin... Mutta jos päättelisi pikkuhiljaa, vähän joka ilta, niin ensi viikonloppuna olisi valmista.

Marraskuu...