lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuodenvaihteessa

Vuosi on vaihtumassa, joten on aika tehdä pieni päivitys kuluvasta vuodesta ja vuoden 2017 odotuksista, noin lanka- ja neulontamielessä.

Olen ollut kuluvana vuonna ihan älyttömän neuloosin riivaama, joten neuleita on syntynyt kodin- ja lastenhoidon ohessa. Valmistin kuluvana vuonna 63 erilaista työtä, enimmäkseen sukkasia. Kaikki työt ovat nähtävissä sivulta Käsityöt 2016 kuvina, joten eipä niistä sen enempää.

Mutta yhdelle asialle pitää nyt tulla stoppi: lankahamstraukselle! Elmeri on jo pitkään vihjaillut, että lankoja on aivan liikaa ja nyt alkaa minustakin jo tuntua siltä, sillä langat eivät enää mahdu minnekään, niitä on joka paikka täysi. Siispä meinaankin nyt tehdä jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt eli Uudenvuodenlupauksen. Ja tässä se tulee:
Minä lupaan, että ostan vuonna 2017 enintään 5 kg lankoja ja hankkiudun lahjoittamalla tai myymällä ainakin 5 kg eroon. Näin ollen lankavarasto kääntyy pakostakin hienoiseen laskuun, kun kuitenkin neulonkin lankoja pois: Tänä vuonna sormien läpi lipui 6280 g lankaa, joten kai vuonna 2017 myös jokunen gramma tai kilo. Se on selvää, että 5 kg on pieni määrä myydä tai lahjoittaa, mutta olen jotenkin kiintynyt minun pikkukeräsiin, joten enempää en uskalla luvata myyväni :D

Tältä vuodelta jäi jäljelle yksi uhkaavasti ufoutuva työ, nimittäin yhdet kirjoneulelapaset, joiden yksi tumppu ei vaan halua valmistua. Saapas nähdä, kuinka sille käy...

Vuosi 2017 on Suomi 100 vuotta -juhlavuosi, joten tekisi kovasti mieli neuloa jotain sinivalkoista, nyt heti. Minulla on kuitenkin puikoilla punaiset sukat, joten laitellaan ne ensin valmiiksi ja joskus alkuvuodesta sinivalkoisia asioita.

Pöydällä on myös kaksi aivan huikeaa kirjaa, joista tekisi mieli tekaista jos sun vaikka mitä, entisten ideoiden päälle. Saapas nähdä, mille tässä ehtii, kun perheen pienin vie huomion ja ajan. Toivottavasti pystyn välillä ottamaan puikoille myös haastavampia kirjo- tai kuvioneuleita, ettei mene ihan perussukan yms. tikutteluksi. Mutta paremman puutteessa sitten edes niitä, neulomatta en osaa olla.

Ihanaa vuotta 2017 kaikille vakituisille ja satunnaisille lukijoille, neulojille, käsitöitä rakastaville ihmisille <3

maanantai 26. joulukuuta 2016

Jadenkukat

Aloin ennen joulua tehdä kiireellä sukkasia Poikasille Järbo Mellanraggista silmukkamäärällä 56. Ja siinä Netflixiä vahdatessa en älynnyt ennenkuin ekan sukan puolivälissä, että sukasta tulee aivan julman iso. Laitoin sitten sukantekeleen sivuun ja aloitin toisen, pienemmän. Ja nyt joulun jälkeen vasta viimeistelin Mellanraggit ja laitan laatikkoon odottamaan Poikasen jalan kasvua.
Malli: Oma sukka jonkun toisen jalkaan
Koko: 40-41
Lanka: Järbo Mellanraggi, jadenkukka 28344 ja turkoosi 28215
Puikot: KnitPro Zing 3
Langankulutus: 99 g
Silmukoita: 56
Mittoja: Jalkaterän pituus 26 cm, varren pituus 15,5 cm, leveys 11,5 cm

perjantai 23. joulukuuta 2016

Viimeiset pakettiin

Neuloin tänä vuonna villasukat vain tässä samassa möksässä asusteleville, mutta siitä huolimatta jäi neulomukset viimetippaan, tänään valmistuivat sukat pienimmälle ja aikaisemmin tällä viikolla isoimmalle lapselle. Ja koska pienin ei vielä Pukista mitään ymmärrä, kuvasin sukat jaloissa ennen pakettiin kääräisyä. Vähän haastavaahan se oli jatkuvasti liikkeessä olevien jalkojen kanssa.
Sukat on neulottu Dropsin Karismasta ja kuviot valittu kirjasta Fair Islen neulemallit, kuviot 65, 103 ja 79. Huomasin vasta 1. sukan neulottuani, että varren 1. kuviossa on virhe, se ei ole symmetrinen. Luulin ensin, että olen tohkeissani neulonut väärin, mutta olenkin seurannut kuviota pilkulleen, siitä vain puuttuu se yksi pilkku tai siis tummalla neulottava silmukka. Mutta näillä mennään eli nukutaan päikyt vaunuissa.
Malli: Oma sukka n. 1-vuotiaan jalkaan, kuviot kirjasta Fair Islen neulemallit
Lanka: Drops Karisma 19 ja 40
Puikot: KnitPro Zing 3 1/2
Langankulutus: 57 g
Silmukoita: Resori ja kaksi ekaa kuviota 40, sitten 36
Sukan mitat: Varren pituus 13 cm, terän pituus 13 cm, sukan leveys 8,5 cm

Isoimman Poikasen jalkaan neuloin sukat vielä samalla tavalla kuin olisin itselleni neulonut, paitsi että neuloin terästä jo pidemmän. Tästä eteenpäin pitää alkaa tehdä sekä leveämpiä, että pidempiä sukkia, sen verran hessuhopolainen on Poikasen jalka.
Lankana on seiskaveikan Raita ja Nostalgia. Meinasin alunperin tehdä vuorotellen molemmilla väreillä yhden kerroksen, mutta tein vahingossa heti alkuun Raidalla kaksi kerrosta ja en sitä vähääkään viitsinyt purkaa (!) vaan annoin mennä samalla tapaan eteenpäin.
Malli: Oma perussukka
Lanka: Novita 7 Veljestä Raita 834 ja Nostalgia 090
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 99 g
Silmukoita: 44
Sukan mitat: Varren pituus 16 cm, terän pituus 23,5 cm, leveys 10 cm.

Minulla on vielä yhdet sukat kesken ja kun ne valmistuvat, meinaan ottaa telkunkatseluneuleeksi sukkia, mutta valita vain sellaisia lankoja, joita en ole koskaan ennen neulonut, tulee sillä tavalla vähän vaihtelua tähän hommeliin.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukalenterisäärystimet

Lähdin mukaan Niina Laitisen joulukalenterisukkiin, joiden malli oli suunniteltu Veikalle. Minä valitsin langaksi kuitenkin samantapaisen Akvarelli- ja tavis-Villen. Mutta mitä useampi luukku avautui, sitä varmempi aloin olla siitä, ettei sukista tulisikaan sukkia, vaan säärystimet.
Minulla oli jälleen kerran the Lankaongelma: Samanvahvuiset langat olivat kaikkea muuta kuin samanvahvuisia, Akvarelli-Ville eli punakirjava Ville oli selkeästi tuhdimpaa lankaa. Ja koska se oli minulla kuviovärinä, niin neuloin sen myös dominoivana eli paksuus vahvistui entisestään.
Musta lanka luo kuvassa varjoja, joten paksuusero ei välttämättä näy kovin selkeästi, mutta se on olemassa.
Lopputulos on hyvin punainen marjapuuro.
Sukista oli tulossa hyvin paksut, leveät (ylhäällä 15 cm, alhaalla 10.5 cm) ja pitkät, joten päädyin siksikin typistämään ne säärystimiksi. Ei vaan napannut enää yhtään: Jätin varren viimeisen luukun avaamatta ja neuloin päähän samanlaisen resorin kuin aloituksessa oli.
Malli: Niina Laitisen Joulukalenterisukat 2016 (varsiosa)
Lanka: Akvarelli-Ville 891, Ville 802
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 166 g
Säärystimien pituus: 43 cm
En tiedä, kenen jalkoihin nämä päätyvät, mutta varmuudella eivät ainakaan omiini, niihin ovat liian kookkaat :)

lauantai 17. joulukuuta 2016

Jouluöistä Pakkaskukkiin

Aloitin into piukeana Niina Laitisen pitsiset joulukalenterisukat nimeltään Jouluyöt. Mutta kuinkas sitten kävikään: 3. päivän jälkeen innostus lopahti ja Jouluöistä tulikin Pakkaskukat. Suunnanmuutokseen oli oikeastaan kaksi eri syytä: Ensinnäkin Jouluöissä ei ollut riittävästi tapahtumia, tylsistyin. Mutta vika on varmaan enemmän minussa kuin mallissa. Toinen syy oli se, että sukista oli tulossa mielestäni liian leveät pitsisukiksi, 11 cm 56:lla silmukalla. Lähdin siis 3. päivän jälkeen omille teilleni ja tein polvimittaiset sukat, jotka nimesin Pakkaskukiksi.
Jouluyöt olisi pitänyt tehdä Nallesta, mutta tahdoin kokeilla SandnesGarnin alpakkasukkalankaa, joten sukat on neulottu siitä. Lanka oli mukavaa ja lämpöistä neulottavaa.
Jouluöistä tuli juuri sopivasti resori sukkiin ja loppusukat on pistelty menemään, miten huvitti.
Sukkaan jäi pohjekavennusten jälkeen 44 silmukkaa ja sukan leveys oli tuolloin 9 cm (pohkeen kohdalla 13 cm). Yhdestä kerästä riitti kiilakavennusten loppuun asti, sitten piti laittaa uusi kerä tulemaan.
Sukista olisi tullut yksivärisinä kovin pliisut, joten virkkasin ylös muutamia kukkasia samasta langasta.
Malli: Resori Niina Laitisen Jouluöiden 3 ensimmäistä päivää, loppu omasta päästä
Koko: 35-36
Lanka: SandnesGarn Alpakka Strømpegarn, 5244 (ja kukkiin 1012)
Puikot: Metalliset 3 ja virkkuukoukku 2.50
Langankulutus: Sukat 129 g ja kukat 6 g
Sukan leveys ylhäällä 13 cm, kavennusten jälkeen 9 cm. Varren pituus 37 cm ja terän 21,5 cm.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Lisää täytettä Joulupukin säkkiin

Näpläsin viimeksi tonttujen apurina eräille tyttösille villasukat, mutta lopputulos jäi niin pahasti kaivelemaan, että oli pakko tehdä vielä yksi pari. Näin tyttöset tulevat saamaan enempi samanlaiset sukat ja aikaisemmin tekemäni raidalliset sukat jäävät odottelemaan Pörrin jalan kasvua. Uuden parin lanka on jälleen kerran Mellanraggin sävy Karhunvatukankukka ja Kirsikanroosa. Monisävyinen kerä olikin sitten aika lailla siinä, mutta Kirsikanroosasta voi vielä kantalappuja yms. tehdä.
Tässä vielä molemmat sukkaset ennen paketointia.
Ihastuin Mellanraggiin niin paljon, että täydensin varastoja muutamilla kerillä, koska Black Fridayn johdosta halavemmalla sain. Jännä juttu, että ensin langat lojuivat minulla varastossa vaikka kuinka kauan, eikä minulla ollut mitään hinkua edes kokeilla niitä, ja nyt olen ihan fani, saatava lisää :)
Malli: Oma perussukka pieneen jalkaan, tehty samaan tapaan kuin nämä
Lanka: Järbo Mellanraggi Karhunvatukankukka 28331 ja Kirsikanroosa 28214
Puikot: Knitpro Zing 3
Langankulutus: 65 g

Sitten vielä yhdet, isommat sukat, Elmerin jalkaan. Nämä eivät meinanneet valmistua millään, johtunee joustinneuleen neulomisesta, se on minulle ihan myrkkyä. Halusin kuitenkin kokeilla joustinta Elmerin sukkiin, koska en ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut tekemään hänelle istuvia sukkia, sen verran omituinen on miehen jalka muodoltaan.
Olen neulonut näitä samalla, kun katsomme Elmerin kanssa sarjoja Netflixistä. Sukkien saaja on niin tottunut siihen, että neulon koko ajan jotain, ettei varmaan edes älynnyt huomata, että tulossa on isompi sukka ja mahdollisesti hänelle. Veikkaan, ettei blogianikaan juuri seuraile, joten taputellaanpa kuva tämän tunnustuksen alle.
Lankana on seiskaveikan raitakerä, jonka jäljitin syksyn 2010 värikartalle. Piti oikein lähteä selailemaan vanhoja karttoja, koska lanka tuntui aivan pehmoiselle nykyveikkoihin verrattuna. Lankoja kauhoessa osui käteen vieläkin pehmoisempi Veikka, ihan luxus-kerä. Se on harmaasävyinen Polkka, väri 859. Kunhan raaskin sen käyttää, niin jäljitän senkin syntyvuoden, veikkaan, ettei ole ihan viime vuosina tupsahtanut tehtaasta ulos.

Malli: Koko 45 Elmerin jalkaan, 56 silmukkaa
Lanka: Novita 7 Veljestä Raita 896, kantalappu & kärki luonnonvalkoisella Veikalla
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 123 g

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kirsikanroosalla maustetut Vadelman- ja Karhunvatukan kukat

Ryhdyin Joulupukin apuriksi sukantekoon, joten tuli ihan paras syy kokeilla varastossa vanhentuneita Mellanraggeja... ja ihastuin ikihyväksi!
Lanka oli miellyttävää neuloa ja raidoittui kauniisti. Harmittaa vain ihan kauheasti, kun menin pilaamaan Karhunvatukankukan raidoilla. Mutta tehty, mikä tehty...
Ilman raitoja tuli ainakin Vadelmankukasta kauniimpi ja raikas.
Molepiin käytetty tehostevärinä Kirsikanroosaa.

Malli: Oma sukka 3 1/2 -vuotiaiden jalkaan (mitat tyttöjen äidiltä)
Lanka: Järbo Mellanraggi Vadelmankukka 28332, Karhunvatukankukka 28331 ja Kirsikanroosa 28214
Puikot: KnitPro 3
Langankulutus: 65 g x 2 = 130 g
Silmukkamäärä: Resori 48 ja sen jälkeen 44 silmukkaa
Sukan mitat: Jalkaterän pituus 17 cm, varren pituus 16 cm, sukan leveys 9 cm. Varren toivottu pituus oli tosin 15 cm, mutta hurahti vähän ylipitkäksi :)

Onneksi on vielä monta kerää Mellanraggia jemmassa ja tilasin (kun halavalla sain) muutaman kerän lisää :D

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Uninen peitto

Uninen peitto, monellakin tapaa: unisen värinen ja unettava neuloa, hohhoijjaa! Mutta Pörrin piti saada uusi nukkupeitto, sillä äitiyspakkauksen mukana tullut täkki poljetaan päältä heti, kun äidin katse kääntyy muualle. Ja olen huomannut, että aina oikein -neulepinnasta on vaikeampi kiemurrella pois, sillä aikaisemmin neulomani kevyt peitto pysyy päällä illasta aamuun. Mutta joskus tarvitaan myös paksumpaa villapeittoa.
Käytin peittoon Drops Merino Extra Fine -lankaa, täysiä ja hieman vajaita keriä. Eniten halusin päästä eroon viidestä teräksensinisestä kerästä, joita oli vieläpä kahta eri värjäyserää. Mutta mukaan mahtui myös luonnonvalkoista, vanhaa roosaa ja vaaleaa roosaa. Sitten! Mukaan hyppäsi myös harmaa vale-Drops-Merino-Extra-Fine -lanka, joka oli jotenkin ujuttautunut samaan pussukkaan muiden kanssa ollen kuitenkin jotain aivan muuta. Se oli tuhonnut vyötteenkin, jotta sitä ei voisi jäljittää. Sormet tunsivat heti, että nyt ei ole samaa lankaa, mutta jatkoivat neulomista, koska näyttäisi tulevan samanvahvuinen pinta. No, eipä sittenkään. Paksumpaa lankaa on, epäilen, että on Dropsin Big Merinoa, mutta varmuudella en voi sanoa. Siellä se nyt on muiden keskellä, mokoma.
Ehdin juuri levittää peiton lattialle ja näppästä kaksi kuvaa ja sitten saapui asiakas paikalle kokeilemaan, voiko peiton kanssa nukkua.
Krooh.
Pyyh.
Asiakas jätti peiton mytyksi lattialle ja poistui muihin hommiin. Kelpasiko se? Kyllä? Ei? No, on se, kun ei voi sanoa!
Mutta minäpä sanon yhden asian, tällaiset peitot olisi tosi näppärä valmistaa Passapilla.
Se on odotellut monta vuotta kodinhoitohuoneessa, että joku opettelisi käyttämään sitä.
Se on äärimmäisen pelottavan näköinen laite. Ja jotain huoltotoimia varmaan kaipaisi, öljyä ainakin, ennenkuin se väännetään käyntiin. Hyppääköhän se katosta läpi, jos laitan se päälle?!?
Malli: Unipeitto, aina oikein neuletta, 130 silmukkaa
Lanka: Drops Merino Extra Fine, värit 01, 14, 16, 22 sekä kerä mysteerilankaa
Puikot: 4 1/2
Langankulutus: 461 g
Valmiin peiton koko: 72x86 cm

maanantai 14. marraskuuta 2016

Tee-se-itse -soffa

Elmeri oli pitkään puhunut siitä, miten hyvät soffat voivat olla niin kalliita, kun se ei olisi homma ei mikään laittaa sohva kasaan. Se olisi vain sellaista helppoa kuin heinänteko -tyyppistä askartelua. Sohvanrakenteluasia nousi kuluvan vuoden kesällä uudestaan esiin, kun kymmenen vuotta sitten Kodin Ykkösestä melko halavalla ostettu sohva oli todellakin tullut tiensä päähän, siitä alkoi näkyä, että se oli perheen ykköspaikka. Siihen kuuluvat nojatuolit oli roudattu kaatopaikalle jo pari vuotta takaperin.
Kesäloman alkaessa Elmeri kysyi, että miten on, aletaanko tehdä sohva itse ja kun ei saanut riittävän selkeää vastausta, niin vastasi itse itselleen ja käveli kauppaan ostamaan puutavaraa. Pian autotallista alkoi kuulua paukuttelua. Toki sitä ennen oli keskusteltu uuden sohvan mitoista ja muistilappuseen oli jotain piirusteltu. Ja Elmeri oli kertonut, miten homma tapahtuu.
Entinen sohva laitettiin FB-ryhmän annetaan-osastolle ja se löysi samantien uuden kodin lapsiperheestä. Ja vaikka entinen sohva ei todellakaan mikään kallis laatusohva ollut, oli se nähnyt paljon meidän perheen elämää: Siinä oli naurettu vedet silmissä, siihen oli tehty voltteja, kävelty käsi- ja selkänojilla. Siinä oli pyyhitty kyyneleitä ja katsottu ulos, olisiko ulkona kavereita. Siinä oli otettu makoisia nokosia, oli kinasteltu ja mökötetty. Jos sohva osaisi puhua, niin sillä olisi paljon tarinoita, se oli seurannut Poikasten touhuja vauvasta asti ja meidän kasvun vanhemmiksi.
Idean iskä on siis Elmeri, ilman hänen visiotaan meillä ei olisi omatekemää sohvaa. Meillä olisi joku kaupasta ostettu sohva. Elmeri paukutteli rungon kasaan ja tilasi vaahtomuovit sun muut härpäkkeet Tampereen vaahtomuovista ja pehmusteli sohvan verhoilukuntoon. Kankaan hankimme samasta paikasta kuin vaahtomuovit. Olemme todella tyytyväisiä kyseisen liikkeen palveluun. Saimme mm. näytepaloja nopeasti postilaatikkoon ja kaikki tilaukset sujuivat hyvin ja tarvikkeet matkasivat nopeasti perille. Elmerin osuus sohvasta sujui siis nopeasti, me kävimme vain välillä autotallissa tsekkaamassa, miten homma edistyy. Rungon verhoilun hoidimme osin yhdessä, osin Elmeri yksistään. Hyvä, ettei yhdessä toteutettavia työvaiheita ollut tämän enempää, sillä tiesimme molemmat liiankin hyvin, kuinka homma pitää tehdä :D
Sitten kuluikin melko pitkä aika ennen kuin minä sain kaivettua Singerin esiin ja olin valmis polkaisemaan sohvatyynyt valmiiksi. Ompelu on todellakin tuttua puuhaa ja olen tehnyt sitä paljon lapsuudessa ja nuoruudessa: Lapsena huruttelin ommella barbeille vaatteita äidin vihreällä ompelukoneella. Sittemmin ompelin vaatteita myös itselleni ja kun muutin kotoa pois, meni muutama vuosi ja hankin omaan koneen, jolla ompelu jatkui. Mutta ennen sohvaa oli ompelukone saanut maata varastossa yli vuosikymmenen, eikä sillä oltu ajeltu tikin tikkiä. Ja sen 1. oman ompelukoneen tilalle oli ehditty hommata toinenkin kone, joka myös oli odottanut pari vuotta pääsyä tositoimiin. Joten vähän piti lueskella ohjekirjaa ennen ompelua, varsinkin, kun se 1. tuttu ompelukone ei enää toiminut ja tilalle oli tullut uusi Singer.
Ja sitten alkoivat kädet levitellä kangasta lattialle ja leikata. Ja jalka alkoi polkea pedaalia, surrur vaan kuului. Ja jokunen ärräpää, sillä kädet leikkasivat ja jalka polki nopeammin, mitä pää ehti mukaan. Pörrikin piti hätistellä eri huoneeseen, sillä hän oli apukätenä polkemassa pedaalia, räpläämässä virtajohtoa... ja joka paikassa.
Toinen poikasista kävi järjestelemässä neulat värien mukaan, eihän siitä ompelusta kai muuten olisi mitään tullutkaan. Eikös minulla olekin kaunis äidin minulle tekemä neulatyyny?
Sisätyynyihin käytin vanhoja ehjiä pussilakanoita. Jokaisella on varmasti kaapissa tällaisia vanhoja lakanoita, joissa ei nukuta enää makoisasti. Tyynyjen täytteenä on runsaasti vaahtomuovirouhetta, sohva todellakin imaisee istujan peffan sisäänsä, oikein hyvä soffaperunan kasvualusta.
Ja niin se sohva valmistui viimein eilen, vaikka välillä piti tilata lisää täytettä ja kangasta ja minä ompelin tyynyjä vähän kerrallaan, useana päivän. Hyvä me! Elmerillä on silmää ja taitoa ja minäkään en onnistunut pilaamaan lopputulosta. Sohva on massiivinen, istumaleveys reilut 190 cm + päädyt. Istumasyvyys on otollinen löhöilyyn tai pitkille koiville. Miesväki tykkää ja Pörrikin käy sohvalla rökälehtimässä. Minä istun mieluummin nojatuolissa, sillä siinä on parempi neuloa.
Joitakin ehkä kiinnostaa, tuliko sohvanrakentelu sitten halvemmaksi kuin jos olisimme kävelleet kauppaan ja nostaneet sieltä sohvan peräkärryyn. Sohvia on monenlaisia ja -hintaisia. Tämän sohvan materiaalit ovat parempia kuin edellisen sohvan, tarkoitan nyt ensinnäkin puutavaraa, joka tulee kestämään meidänkin käytön hyvin. Ja jos meistä alkaa tuntua siltä, että tyynyt ovat liian vajaita, voimme täyttää niitä lisää. Ja kun kangas sanoo joku päivä sopimuksen irti, voimme hommata kangasta ja minä polkaisen tyynyille uudet päälliset ja verhoilemme sohvan uudestaan. En usko, että tämä on mikään kertakäyttösohva. Tämän sohvan hinta sopii hyvin meidän kukkarolle. Omalle työlle emme tässä tapauksessa laita hintaa.
En saanut otettua oikein kuvaa, jossa sohva olisi edukseen. Sohva huutelee vielä kahta pienempää tyynyä päänalusiksi. Ja sitten nokosille, vai mitä?

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Sokuria & karuskia

Onkohan nuo edes oikeita sanoja, jostain ovat tarttuneet päähän, mutta älkää kysykö mistä! Vaan nyt on niin vaaleanpunaista, että sokerit ja karkit tulee lähinnä mieleen.
Otin kerän Akvarelli-Villeä ja toisen Raita-Villeä ja näistä keristä tein kahdet sukat samalla silmukkamäärällä, jolla yleensä Veikasta teen eli 44:llä. Tulokseksi sainkin leveämmät sukat eli vähempi silmukkamäärä olisi aivan ok, ehkä 40 tai 42. Raita-Villeä jäi vain pieni 13 g nöttönen ja Akvarellia 54 g. Vasemmanpuoleiset sukat on tehty yksi kerros vuorotellen molemmilla väreillä. Oikeanpuoleiset sukat on tehty Raidalla, poislukien sukansuu, kantapää ja kärki.
Tein tällaisen hienon, tai miten sen nyt ottaa, asetelman ensimmäisenä valmistuneista sukista. Toisiin ei minkäänlainen asetelma enää onnistunut, sillä Pörri oli tikkana paikalla säätämässä sukkien asentoa.
Malli: Oma perussukka
Lanka: Akvarelli-Ville 891 ja Raita-Ville 884
Puikot: KnitPro Zing 3 1/2
Langankulutus: 219 g
Jotenkin takkuisempaa oli Akvarelli-Ville kutoa Raita-Villeen verrattuna. Eikä raitainenkaan niitä kaikista luistavimpia lankoja ole.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Lisäkilometrejä pöksyille

Rinsessa on nuohonnut lattioita etelästä pohjoiseen ja idästä länteen, sekä kaikkia väli-ilmansuuntia, ja ilmansuuntien ja väli-ilmansuuntien yhdistelmiä: Kahdessa lempipöksyssä on oikean polven kohdalla reikä eli hole. Aamulla pyörin takapuoleni ympäri koittaen etsiä jotain sopivaa kangaspalaa paikaksi, mutta sitten välähti, että jospa virkkaan jonkunlaiset kukkaset ja kiinnitän ne lahkeisiin. Kodinhoitohuoneen lankahyllystä löytyi keskeneräinen palapeittoprojekti, josta otin pari Novita Miami jämäkerää ja koukun ja kirjahyllystä kirjan 100 virkattua pitsikukkaa. Kukat oli äkkiä valkattu ja värkätty, toisella silmällä virkkasin ja toisella katsoin Pörrin touhuja lattiatasolla. Ihmekös tuo, jos välillä tuntuu siltä, että silmät katsoo enempi kieroon kuin suoraan.
Pörrillä on aivan oma erikoinen tyyli konttailla, enkä tuota etenemistä osaa edes sanoiksi laittaa, muistuttaa jotenkin ravun etenemistä, vain oikea polvi osuu maahan. Lujasti menee omalla tyylillään, nyttemmin joskus myös tyylipuhtaastikin kontaten. Mutta nyt pitäisi housujen kuluminen alkaa vähentyä, sillä raputyttö lähti neljä päivää sitten kävelemään pieniä matkoja ihan ite, oma ennätys on nyt 10 askelta. Enimmäkseen liikkuu silti vielä kontaten tai kävelykärryn kanssa, sillä niin pääsee nopeammin. Ei mene kuin vilaus siitä hetkestä, kun avaan tiskikoneen luukun ja Pörri on paikalla, vaikka olisin vienyt hänet toiselle puolen huushollia, että ehdin jotain koneeseen tunkea ennen kuin työnjohto saapuu paikalle.
Pinkkeihin pöksyihin menin hätäpäissäni ompelemaan reiän kiinni ennen kukan kiinnitystä ja sehän alkoi tietysti kinnata ihan mahdottomasti, edes kukan päällekiinnitys ei peittäny virhettä. Kovasti kuitenkin koitin mokaani peitellä. Oranssien pöksyjen kohdalla olin viisaampi, kiinnitin ensin kukan ja sitten vähän ompelin reikää pienemmäksi nurjalta. Näin se ihminen oppii vielä tässä iässäkin omista virheistään. Se on ihan p-puhetta, että vanha koira ei muka oppisi uusia temppuja.
Tämä on varsin näppärä tapa korjata pieniä reikiä, mutta en kumminkaan suosittele tätä ihan kaikkiin tapauksiin. Esim. josko vaikka isännältä repeää housuista persusta, niin ei ehkä kannata alkaa sinne mitään astereita, leimuja tai petunioita laittaa kukkimaan. Toisekseen kannattaa varmaan valita ohuempi ja mahdollisesti merseroitu lanka. Minulla olisi niitäkin ollut, mutta liian vaikeasti haettavissa varaston laatikosta, joten tyydyin tönkömpään Miamiin.

Malli: Virkatut kukat kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa, Caitlin Sainio. Pinkkeissä housuissa Mansikankukka yksivärisenä ja oransseissa housuissa Oranssikeltano.
Lanka: Novita Miami, jämäkeristä pätkä
Koukku: 4 mm
Jahas, paikat jäi punnitsematta, mutta siinä ei varmaan olisi puntari paljonkaan heilahtanut, joten ei suurta merkitystä vuoden langankulutukseen.

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa ikinä, että on todellakin saanut nukkua talviaikaan siirtymisen johdosta yhden ylimääräisen tunnin! Menin puolilta öin nukkumaan ja Pörri-herätyskello pirrasi vähän viiden jälkeen. Hetken ihmettelin, kun ei ollut kumminkaan mikään koomaväsy, kunnes tajusin, että olin ehtinyt nukkua reilut 6 tuntia :) Ikinä ennen en ole ymmärtänyt, mitä järkeä koko tässä kellon vääntelyssä on ja tämän päivän jälkeen se tuntuu taas ihan yhtä tyhmältä touhulta kuin aina ennenkin.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Iso ja pieni ruusutarha

Älkää ihmiset menkö Adlibrikseen "vain katselemaan" lankoja tai kirjoja, se on kukkarolle vaarallista! Ainakin kaikille neuloosista kärsiville. Jotain minäkin siellä kertaalleen vain katselin ja kohta oli ostoskorissa kaikenlaista lankaa kokeiltavaksi, kuin myös Adlibris Socki -lankaa. Langasta on aivan ihania väriä ja kun hintakin on vain 2,90 € / 100 g, niin ei ole mikään ihme, että tällä hetkellä kaikki värit (yhtä lukuunottamatta) ovat kaupassa loppu. Erittäin ymmärrettävää, koska Adlibris Socki -lankaa voi neuloa kuten veikkaa ja tuntuu samalta, mutta on järkyttävän paljon halvempaa ja tasalaatuisempaa. Minä tein itselleni ja pian yksivuotiaalle polvarit. Nukkumatti jo huuteli Pörriä mukaansa, joten nopeasti räpsäistiin kuvat sukista, että Äitee saa blokkailla sillä välin, kun pienimmäinen latautuu pinnasängyssään.
Tein ensin sukat itselleni. Minulla oli kaksi kerää lankaa, joten neuloin molemmat sukat omilta keriltään ja ajatus oli tehdä samanlaiset. Toinen kerä ei kuitenkaan alkanut samasta kohdin kuin ensimmäinen ja kärsivällisyys ei riittänyt oikean kohdan hakemiseen, joten neuloa posotin kerän alusta aikomuksenani tehdä täysin eripariset sukat. Toisen sukan nilkkaa lähestyttäessä alkoi kuitenkin tulla paksumpia vaaleita raitoja, joita muistin ensimmäisen sukankin nilkan kohdalla olleen. Ja niinhän siinä kävi, että perssiilleen meni: sukat olivat melkein pari ja se on sellainen yhdistelmä, jota minä en vain kestä. Muutaman värikerroksen heitto, tässä tapauksessa 7, on aivan kestämätöntä, joten purkuun meni koko toisen sukan varsi. Huoh, olisi kannattanut etsiä jo aikaisemmin se valmis 1. sukka käsiinsä ja vertailla, ei vasta nilkan kohdilla. No, se oli yhden päivän takaisku ja nyt ei tarvitse katsella omaa virhettään päivästä toiseen.
Ja kun omat sukat olivat valmiit, niin sittenhän minulla olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla kaksi samanlaista kerän loppua jäljellä ja Pörri olisi saanut samanlaiset sukat, eikö? Paitsi kun ihminen on niin tötteröö, että luulee neulovansa toisesta kerästä toisen ja toisesta toisen, mutta neulookin molemmat täysin siitä samasta kerästä. Ja kun toisen sukan ruskea raita vaan jatkuu ja jatkuu ja pitkästi vaaleita raitoja, niin se ihminen ymmärtää, että perssiilleen meni taas, mutta tällä kertaa ihminen ei pura. Miksi ei? No, siksi, kun sukat ovat täysin eripariset ja toppahaalarin alla pidettävät. Ja ihminen istuu Iskäihmisen vieressä katsomassa jännittävää ja koukuttavaa sarjaa ja kädessä on juuri aloitettu kipollinen Viennettaa. Siinä tilassa pistellään vaan jäätelöt poskeen ja neulotaan sukka valmiiksi.
Malli: Oma polvisukka minulle ja 1-vuotiaalle
Lanka: Adlibris Socki, väri ruusutarha 8004 ja resoriin ja kantapäähän veikan sävy 010
Puikot: KnitPro Zing 3 1/2
Langankulutus: isot 162 g ja pienet 48 g
Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että isojen sukkien kärjet eivät ole yksiyhteen. Mutta se on asia, jonka kanssa voin elää :)

lauantai 15. lokakuuta 2016

Lokakuista lapasarvontaa blogissa

Miau sanovat Jorid Linvikin kissit lapasissa ja pyytävät päästä uuteen kotiin. Kisujen luovutus tapahtuu heti ensi viikolla.
Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tämän postauksen alle "mukana". Lahjomaton onnetar nostaa voittajan nimen jo huomenna sunnuntaina 16.10. klo 18. Lapasten uusi omistaja ilmoitetaan tässä samassa postauksessa eli päivitän tätä sen verran :)
Lapaset on neulottu Jorid Linvikin Cat mittens -ohjeen mukaan, joka on hommattu Joridin ohjepuodista. Samainen malli löytyy myös kirjasta Den store votteboka. Aivan ihastuttava malli, olen tehnyt näitä jo kolmet.
Tietoja lapasista:
- lanka Drops Alpaca 6790/kuninkaansininen & 9020/vaalea helmiäisharmaa
- lapasten leveys 9 cm, pituus 24 cm, ranteesta peukaloon 11.5 cm, peukalosta kärkeen 12.5 cm, peukalon leveys vajaa 4 cm, peukalon pituus 6 cm.

Arpaonnea!

------------------

 Suoritimme juuri arvonnan tahmeasormisen Onnettaren avustamana.
Käpälään tarttui kaksikin lappua, joista toinen tippui pois ja jäljelle jäi: Vil&
Onnittelut voittajalle! Ottaisitko minuun yhteyttä blogin yhteydenottolomakkeen avulla, niin saadaan lapaset postiin :)
Kiitokset kaikille mukana olleille ja mukavaa lokakuun jatkoa :)


 

maanantai 10. lokakuuta 2016

Meri-Aurora & Peippo-Duo

Pikaesittelyssä (Pörrin pian loppuvien päikkyen vuoksi) kahdet telkunkatselun oheistuotteet. Ensimmäisenä ruutuun pläjähtää kuva sinisävyisistä sukista. Pakko sanoa heti alkuun, että en muista, koska olisin neulonut sukat näin nopeasti, täytyy johtua jotenkin tästä langasta. Annoin sukille nimeksi Meri-Aurorat, koska ovat Lankamaailman sinisävyisestä Viking Aurora -langasta näpelletyt meriväriset sukat. Tykkään kovasti väreistä.
Lanka oli aivan ihanaa neuloa ja sukista tuli jotenkin kevyet. Pistin 3.25 puikoille 48 silmukkaa ja sukille tuli painoa vain 81 g, varren pituus 18 cm ja terän 24 cm, leveys 11 cm. Minulla on toinenkin kerä tätä lankaa, erivärisenä vain. Taidanpa nyt tietää, mihin sen käytän. Olen pitkään etsinyt yhdelle kirjoneuleelle sopivaa lankaa, olisikohan se nyt tässä.
Malli: Oma perussukka, koko 37/38
Lanka: Viking Aurora 625
Puikot: KnitPro Zing 3.25
Langankulutus: 81 g
Kuvan sukkia ei ole mitenkään silitelty, jälki on semmoista, kun suoraan puikoilta tulee.
Voi hitsiläinen, tätä lankaa täytyy vissiinkin hommata lisää sitten, kun tulee alennukseen. On paksuudeltaan himpusti paksumpaa kuin Maija tai Nalle.

Sitten toiset sukat, miehen jalkaan. Näissä sukissa on sekoitettu  Novitan Duo -lankaa ja jokusen vuoden takaista Veikan Linnut -sarjan lankaa, sävyä Peippo. Nyt ei tosin ole puoli kuuta peipposesta kesään. Mutta höpötykset sikseen, piti kirjoittaa, että Peippo-lanka oli sekalaisen lankakasan päällä ja vieressä oli taivaansinistä lankaa, joka suorastaan huusi päästä Peipon kanssa samaan sukkaan. Olin kuitenkin niin mamis, etten uskaltanut sitä yhdistää ja otin kaveriksi turvallisemman tummansinisen värin. Saapas nähdä, josko joku päivä vielä niputan taivaansinisen ja Peipon yhteen sukkaan, kun Peippoa jäi jäljelle vielä reilut 90 g.
Laitoin silmukoita 52 ja sutasin 19 cm pitkän varren, leveys 12 cm ja terän pituus 26 cm. Luulisin, että ovat sopivat erääseen noin koon 40 jalkaan ja jalan omistaja pitää kovasti linnuista <3
Malli: Oma perussukka miehen jalkaan, noin koko 40
Lanka: Novita Duo 014 ja Novita 7 Veljestä Linnut, Peippo 824
Puikot: KnitPro Zing 3.5
Langankulutus: 122 g
Miksi kaikki kivat värit katoavat, kuten Veikan Linnut-sarja? Eikä minulla ole edes jemmassa niitä kuin muutamia keriä.

Nyt olisi ihan hirveä vimma päällä suunnitella ja neuloa kirjoneuleita. Kaksi mallia on edelleen neulomista vaille ja päässä muhii muutamia lisää. Mutta tee nyt sitten jotain tuommoista keskittymistä vaativaa, kun kävelytreenejä pitävä Pörri menee pitkin taloa ja näplää kaikkea mitä ehtii :D Mutta aikansa kutakin, sanoo Äitimuori <3