Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Isänpäivänä...

... annetaan omalle rakkaalle Isukille rakkauvella tehdyt sukat <3 Mutta koska Isukki asuu matkan päässä, matkustivat sukat kirjekuoressa saajalleen. Sukat ovat tietysti minulle liian suuret, sillä ne ovat kokoa 40/41, terän pituus n. 26 cm. Esittelen niitä kuitenkin tässä omissa jaloissani, jalat heitettyinä kovia kokeneen Möhkön päälle. Möhköllä ovat riemulla ratsastaneet kaikki kolme lastamme. Se on ollut niin raskasta Möhkölle, että raukka on siitä laihtunut pehmeästä ja pulleasta norsusta aivan kovaksi ja laihaksi luikuksi. Tällä hetkellä se toimii lähinnä minulle rahina, kun istun ja neulon, vaikka tietysti Pörri aina välillä hyppää Möhkön selkään (ja jalkojeni päälle) kiekkumaan ja riekkumaan. Tein sukat paksusta Raggista. Tämäntyyppisistä langoista ei voi koskaan sanoa etukäteen, millaista raitaa tai kuviota sukkaan loihtivat. Se onkin näiden juju ja juttu ja jännityksen paikka neulojalle. Aloitin sukan 55 silmukalla ja neuloin ensin kerroksen oikeaa. Sitten 30 krs 3o2n. S…

Köynnöskukkia

Tulkoon vaan talvi, mutta ei minun sukkiini, ei vielä: Nämä köynnöskukat halusivat välttämättä kukkia ennen lunta, jäätä ja pakkasia.  Idean näihin kukkiin sain kärhöistä ja muista köynnöskukista, joista pidän todella paljon. Harmi vain, että asustamme niin pohjoisessa, etteivät monetkaan niistä täällä pärjäile. Tai tarvitsevat ainakin kunnon talvisuojauksen tai talvehtimisen autotallissa. Mutta jospa joku kaunis päivä pakkaamme kimpsut ja kampsut rekkaan ja hurautamme jonnekin etelämmäksi asustamaan, vaikka sinne Pärnuun.. Monissa köynnöskukissa on ihana sydämenmuotoinen lehti. Pidän kukkasista ja pidän myöskin sydämistä, ne molemmat on nyt yhdistetty näihin sukkasiin. Yhdistelin tosin vapaasti sydänlehtiä ja kukkia, ei tällaisia lajeja ole oikeassa elämässä, ne elävät vain minun päässäni. Sukkien työnimi on Köynnöskukkia, mutta onko se myös lopullisen ohjeen nimi, sitä en osaa vielä sanoa. Ohjeen meinaan kirjoitella näihin puhtaaksi ihan pikimmiten ja työntää sen Ravelryyn muiden o…

Protoilua...

Toisinaan tulee kerralla valmista ja toisinaan ei. Nämä sukat kuuluvat siihen jälkimmäiseen ja saavat kuulla olevansa vain protoversio, vähän huonommat verrattuna johonkin tulevaan. Ne toiset ovat jo puikoilla ja näyttävät ainakin kuvion puolesta selkeämmiltä. Tässä protoversiot nurjalta & päättelyn jäljiltä - pääsemme ihmettelemään näitä ja niitä toisia viimeistään viikon päästä, kun kaikki on valmista. Olemme viettäneet tänään pyjamapäivää, sillä Pörri alkoi eilen nuhia ja viime yö oli yhtä heräilyä. Flunssa ei ole kuitenkaan Pörrin menoa juuri hidastanut. Tässä neitokainen viilettää aikaisemmin tekemäni yökolttu päällä takkaa ympäri. 

Surrur, surisi ompelukone

Ja kaipailisi äänestä päätellen kipeästi lorauksen öljyä uumeniinsa. Pörrin päiväunet lähenivät kovaa kyytiä, joten tuumasimme, että mitäpäs, jos Emo leikkaisi muutaman kankaan ja Pörri leikkisi sillä välin kaapin uumenista löytyneellä nipsukkapelillä. Nipsukoita on aikaisemmin näprännyt paikoilleen naapurin poika, mutta hän on kasvanut jo niin suureksi, että mieluummin näpeltää puhelintaan kuin muovisia monivärisiä nappuloita. Pörri pääsi hyvin nopeasti jyvälle siitä, miten nipsukka tökätään reikään...
 ... ja minä ehdin sillä välin saksia muutaman vanhan paitani kohti uutta elämäänsä. Käytin kaavana Pyjamakriisin hyväksitodettua menetelmää sekä kaavan, että saumojen suhteen. Tavoitteena oli saada sekä leikkelyt, että ompelukset suoritettua mahdollisimman vähällä vaivalla ja nopsaan. Vanha känkkä kässänopeni tuskin lukee blogiani, mutta terkut vaan sinne, että ei-se-ole-niin-viimosen-päälle. Ja kässäily voi olla myös hauskaa!

Yksi ohut flanellipaita, vähän paksumpi flanellipyjaman y…

Postin tuomia

Postipoika heittää lootaan joskus muutakin kuin pinon laskuja ja viime aikoina on Muutakin-osaston tuomiset suuntautuneet myös minulle. Ja kun ne suuntautuvat minulle, on sisältö 99,9 % varmuudella jotenkin neulontaan liittyvää: lankoja, neulelehtiä ja -kirjoja, sekä joskus harvoin vallan valmiita käsitöitä. Tällä viikolla minua on hemmoteltu (valtaosin itseaiheutetusti). Aloitetaan harvinaisemmasta herkusta eli käsintehdyistä villasukista. Olen itsekin jonkinsorttinen villasukkien neulomakone, mutta joskus harvoin, kun saan jonkun toisen minulle tekemät sukat, on se hieno ja arvokas hetki! Kaikki käsintehty menee arvoasteikollani heittämällä kaupastaostettujen tavaroiden edelle. Osallistuin toisen kerran Knitting Socks in Finland -Facebook ryhmän International Sock swap 4:een. Sukkia sai neuloa elo- ja syyskuun, jonka jälkeen ne oli oltava postissa. Henkilö, jolle sukat lähetetään ei ole sama kuin henkilö, jolta sukat saadaan.  Neuloin ja lähetin omat sukkani elokuussa USA:an. Ja ny…

Umpimähkät

Vai pitäisikö sanoa, että: pähkähullut! Minullahan ei ollut viime perjantaina mitään puikoilla, joten sain idean, että mitäpäs jos ottaisi neulemallikirjan ja arpoisi sieltä kuviot sukkiin? Hmmm... joo... mikä ettei...  ja eipä muuta kuin langat, puikot ja kirja esiin ja numeroita arpomaan.
Arvoin numerot RANDOM.ORG:lla, sieltä löytyy oikeasta ylälaidasta True Ramdom Number Generator. Laitoin sinne kohtaa Max numeron 168, joka oli suurin malli valitsemastani mallikirjasta. Sitten vain painoin Generate ja jopa alkoi hra Random Org suunnittelemaan minulle mallia. Ei mennyt kuin vilaus ja hän oli miettinyt minulle jopa 38 kuviota, joiden numerot kirjasin huolellisesti peipperilappuselle.
Huom: Tässä vaiheessa olin vielä aivan järisyttävän innoissani. Seurasin toisella silmällä ja korvalla Vain elämää ja yksi silmä harhaili kappaleiden tahdissa tanssahtelevaan Pörriin ja kuunteli, mitä hänellä oli asiaa... ja en tiedä millä silmällä vielä neuloin, varmaan sillä kolmannella. No, mutta kum…

Pyjamakriisi

Melkein kaikki Pörrin pyminit olivat käyneet pieniksi kippanoiksi. Yritin eilen kaupasta etsiä 92 cm uniasuja, mutta en löytänyt ainuttakaan. Täällä meillä päin ovat kaikki 86-senttiset tytöt venähtäneet hetkessä  suuremmiksi! Noo, varastossa olisi varmaan ollut, jos olisin ehtinyt kiireeltäni suuni aukaista...
Sain sitten idean ommella omasta, pesukoneessa ja kuivurissa pehmoiseksi kuluneesta unimekostani, Pörrille pyminin. Nimittäin sellaisen, jossa olisi valmiiksi varastoituneena unihiekkaa sellaiset määrät, että silmät painuvat itsestään kiinni, kun sen pukee päälle. Edellisistä ompeluksista on kulunut vähän aikaa, mutta tuumasta toimeen: Asettelin bodyn ikäänkuin kaavaksi helmaosan päälle ja sitten vain saksimaan.
Jätin reilut saumanvarat, sillä tarkoitus oli tehdä semmoinen 2-kertainen ommel, jottei saumat hierrä.
 Ompelin siis ensin kappaleet oikealta puolelta kiinni.
Sitten käänsin tekeleen toisinpäin ja ompelin nurjalta puolelta.
Sitten taas kolttu toisinpäin. Tässä vaiheess…