Kesäloma on ohi ja ensimmäinen loman jälkeinen työpäiväkin selätetty, sananmukaisesti Buranan voimalla ja puolella kankulla istuen. Onnistuin jotenkin saamaan ahteriluuston melko kipeään kuntoon. En kuitenkaan laita nyt kuvaa pyllystäni, vaan katsellaan ennemmin tätä auringonlaskutunnelmaa tähän väliin, uskokaa pois, tämä näyttää paremmalta.
Onnistuin siis jotenkin saamaan istumakaluston melko kipeään kuntoon: Loman loppupuolella huhkin yhden päivän istutellen omena-, luumu-, päärynä- ja tammipuita, kärhöjä, viinirypäleen ja 30 tuijaa. Rupeaman päälle hyppäsin en-oman-pyöräni päälle ja polkaisin sillä pari kilometriä. Jossain puolessa välissä alkoi tuntua takamuksessa niin, ettei tiennyt, miten päin olisi satulassa istunut, että olisi pystynyt jatkamaan matkaa. En kyllä muista, että minulla olisi ollut koskaan mitään kummoisempia vaivoja, aika erikoista. Syytän tästä pyörän satulaa tai voihan se olla vanhuuskin, joka jo kolkuttelee ovelle. Istuminen ei tällä hetkellä siis tunnu kovinkaan herkulta, mutta onneksi voi välillä myös seistä.
Kiitos matkustusrajoitusten hellittämisen, pääsin myös Pärnuun. Meille sattui melko mukavat kelit, varsinkin alussa ja lopussa oli oikeinkin lämmintä ja pystyimme olemaan rantsulla ja varsinkin uimaan. En ole olekaan sellainen, että jaksaisin pötkötellä vain paikoillani, joten en pötkötellyt nytkään, vaan virkkailin verkalleen ruutuja. Ja, no, vähän kyllä pötköttelinkin.
Yhtenä päivänä menin rannalle kävelemään, mutta siellä olikin hurja myräkkä ja hiekkapuhallus, piti paeta melko nopsaan pois.
Ja mennä ihaniin, vihreisiin puistoihin kävelemään. Aivan ihania paikkoja, sielu lepää, aina.
Eräänä päivänä Elmeri ja pojat menivät kävelemään aallonmurtajalle, minä ja Pörri jäimme rannalle odottamaan ja jahtaamaan pikkukaloja. Eihän me saatu niitä napattua, mutta Pörri yritti, todella.
Menimme sitten leikkipuistoon ja Pörri tahtoi "maksullisiin", siis niihin vempaimiin, jotka maksoivat jokusen euron, esim. "trampaliinissa" ja "pomppulinnassa" sai temuta 10 minuuttia, kunhan maksoi ensin 3 €. Se aika käytettiin tarkasti.
Sitten minäkin, yhtenä toisena päivänä, menin aallonmurtajalle kävelemään. Mutta palasin melko pian takaisin, sillä kivet olivat auringossa polttavan kuumia ja läpykkäillä en uskaltanut kivillä liukastella. Tämä jää vielä seuraavaan kertaan. Aallonmurtajalle oli palatessani tullut hääpari kuvauksiaan varten, voin kuvitella, miten sulhanen hikoili tummassa puvussaan. Morsimella oli jostain syystä nippu ilmapalloja kädessään, miksi? Halusiko hän leijailla niiden kanssa karkuun? Melko turha toivo, sillä ilta oli vähätuulinen.
Yhtenä päivänä piti käväistä tietysti pienessä lankaputiikissa, siinä, jossa käyn aina Pärnussa käydessäni. Tämä pienenpieni liike on lankoja pullollaan ja sitä pitää täti, jonka kanssa meidän yhteinen kieli on langat ja puikot.
Kasvatin hieman lankavarastoani. Ylävasemman langan valitsi Pörri sukkiinsa. Alavasemmasta teen hänelle myssyn, muista alarivin langoista todennäköisesti lapasia. Ja ylärivin muut langat muuttunevat sukiksi.
Langat lähtivät tähän hintaan.
Loman alussa ajattelin saavani peittoprojektin loppuun. Oikeasti kuvittelin, että olisin saanut virkattua kaikki puuttuvat ruudut valmiiksi ja minulla olisi ollut enää yhdistäminen jäljellä. Todellisuudessa virkkasin puolet tästä määrästä. Minulla on nyt 61 valmista ruutua ja 19 väkerrettävänä. Onhan se kuitenkin jo 3/4 tavoitteesta, joten taputapu ja hyvähyvä kumminkin.
Postipoika toi myös uuden Novita-lehden. Mutta se tuotti minulle tällä kertaa pettymyksen, en löytänyt siitä juuri mitään itseäni kiinnostavaa. Ehkä eniten silmiini pisti tämä neuletakki, joka olisi todella ihana omistaa ja pitää, vaikkakin työläs valmistaa. Olisiko ihan hullun hommaa alkaa tehdä tätä? Houkuttelisi ihan kamalasti.
Niin, ja olen myös hankkinut yhden uuden neulekirjan, josta olen tekemässä myös ensimmäistä työtä, näistä langoista. Mutta siihen palajan, kunhan valmistuu.
Mukavaa heinä-elokuun vaihdetta <3
