Rakovalkealla

Ihanan raikas sinivalkoinen Rakovalkealla sai puikoillani vähän tunkkaisemmat ruskeapunasävyt, ja lankakin vaihtui toiseen.

Rakovalkealla on Merja Ojanperän suunnittelma kaarrokeneule, joka komeilee myös Minun islantilaisneuleeni -kirjan kannessa. Se oli toinen niistä malleista, jotka iskivät heti silmään. Olen sittemmin selaillut kirjaa lisää ja siellä on myös kaksi muuta mallia, jotka kiinnostaisi neuloa, siis yhteensä neljä mallia pyrkimässä puikoille. Mutta kuinka monta paitaa ihminen tarvitsee?

Rakovalkean oikea lanka olisi Alafosslopi, mutta en ryhtynyt sitä etsimään, vaan käytin puseroon Hjertegarnin Natur Uld -lankaa, jota on kerässä sama metrimäärä kuin Alafosslopia. Kyseinen lanka tuli ystäväkseni neuloessani siitä pitkää takkia aiemmin loppuvuonna (kyseinen takki odottelee edelleen steekkausta, sillä varasto on piilottanut ompelukoneen uumeniinsa ja pitää sitä siellä visusti vankinaan...). Natur Uld sattui olemaan myös ennen joulua sopivasti tarjouksessa, joten sekin mätsäsi oikein sopivasti.

Pohjaväri on sävy 2260, punertava beige. Tilasin sitä yhden kerän enemmän kuin ohjeen M-koossa pyydettiin. Jostain syystä lankaa kului kuitenkin enemmän ja se ei riittänyt kaarrokkeen kirjoneuleeseen, vaikka tein puserosta myös lyhyemmän kuin mallissa sanottiin. Jouduin sitten säveltämään kaarrokkeen värit uudestaan, sillä en viitsinyt lähteä ostamaan yhtä lisäkerää pohjaväriä isosta citystä ja tilaaminen ei myöskään sopinut tähän neulekiireeseen. Paita on leveyssuunnassa M-koon mukainen, joten neuletiheys lienee sama molemmilla langoilla. Eri lanka käyttäytyy kuitenkin jollain tavoin erilailla, tämä on hyvä tietää jatkossa, jos korvailen Alafosslopia tällä langalla.

Mainitsin jo alussa, että Rakovalkea sai aivan toisenlaisen vaikutelman, kun sävyt muuttuivat aivan toisiin. Pörrin mielestä paita on ruma ja se on kuulema hänen "aivan rehellinen mielipiteensä ja rehellisen mielipiteen saa sanoa".  Ruskea ja punainen eivät kuulu Pörrin lempiväreihin. Paita passaa minulle aivan hyvin metsäretkille. Neuloin myös kauluksen resorilla ja 15 cm korkeaksi, että tarkenee. En kestä kylmää kaulalla, takki auki leuhottelu ei sovi minulle. 

Natur Uld on pehmeämpää neulottavaa kuin Alafosslopi, käytettävyys varmaan myös eri, vaikka en osaa kertoilla vertailukokemusta vielä. Minulla on myös Alafosslopista neulottu paita, joten ehkä palaan tähän myöhemmin. Sen ainakin huomasin jo päätellessäni, että Natur Uldin langanpäät olivat takkuuntuneet toisiinsa, joten oletan, että lanka on herkästi huopuvaa. En siksi uskaltanut laittaa paitaa pesukoneseen, vaikka olen siellä huoletta pessyt kaikki neuleeni villapesuohjelmalla ja villapesuaineella. Minulla on sopimus koneeni kanssa, ettei se mene pilaamaan neuleitani, mutta nyt en tohtinut tuohon soppariin luottaa. 

Malli: Rakovalkealla, malli Minun islantilaisneuleeni -kirjassa, suunnittelija Merja Ojanperä
Lanka: Hjertegarn Natur Uld, 100 % villaa, pääväri 2260, muut värit: luonnonvalkoinen 100, tummanpunainen 1902, meleerattu roosa 700, vaaleankeltainen 822, tummanruskea 930
Puikot: 6
Langankulutus: 931 g

Tämän tekeleen myötä kiitän kaikkia tästä vuodesta ja toivottelen hyvää uutta vuotta 2022! Naputtelen lyhyen 2021 koosteen ensi vuoden alussa, kunhan selviän vuoden vaihtumisesta (siinä oikeasti mitään selvittävää ole).

Välipäiviä kohti

Hupsistakeikkaa, en ole bloggaillut mitään kahteen kuukauteen! Tämä ei ole ollut mitenkään tarkoituksellinen breikki, koneella kikkiminen ja tekstin tuottaminen enää töiden päälle ei vain ole vetänyt puoleensa. Toisaalta kaikki neuleeni ovat olleet ns. salaisia puuhasteluja, ihme säätämistä tai niistä puuttuu joku osanen, joten ei ole ollut, mitä esitellä. Mutta voinen esitellä ainakin kaksi valmista työtä ja lisäksi vähän muuta höpinää.

Minulla oli tarkoitus tehdä Nina Laitisen Joulu-KAL-polvisukat itselleni väreillä vihreä ja ruskea, mutta teinkin nilkkasukat Poikaselle. Resorin tein ohjeesta poiketen kahden silmukan palmikkoa + yksi nurja. Sukissa on Ninan sukista kolme ensimmäistä kirjoneulekuviota. Lanka on muuten Veikkaa, mutta sininen ja punainen ovat Karisman jämiä. Tuli ihan jättiläiskokoiset sukat, mutta niinhän ne on Poikasen jalatkin kasvaneet ja koko mies. Jännityksellä seuraan, miten kookas tästä keskimmäisestä lapsosesta tulee, veikkaan, että perheen pisin. Tonttu oli pakannut vain toisen sukan pakettiin, se toinen valmistui jouluaaton kuluessa... Pörristä oli hauskaa, että Joulupukki oli pyytänyt minua tekemään sukkia muorin kaverina, koska hän ei itse ehtinyt... Langankulutus 153 g.

Vanhempi Poikanen sai lahjaksi Pälkäneen Marttojen joulu KAL-sukat. No, ei tosiaankaan. Mutta tätä harmaata Veikkaa oikeasti mietin niille pohjaväriksi, vaan en kyseisiä sukkia edes aloittanut, koska olivat liian monimutkaiset kiireiseen loppuvuoteeni. Tein siis varteen hieman kirjoneuletta kahdella värillä, vähän keltaista jämää kaverina, ja muutoin joustinneuletta. Nämäkin sukat ovat kokoa jättiläinen ja niin on myös Poikasen jalat, vaan eivät sivusuuntaan. Vähän voisi sukkien puolesta jalka vielä kasvaa, mutta eiköhän jalan koko ole nyt tässä ja pituuskasvun isoin pyrähdys Poikasella takana, tai Pitkällä Pojalla, kuten mieheni Poikasta nykyisin nimittää. Jotenkin hellyttävät nämä sukat Poikasen jaloissa :D Langankulutus 146 g.

 

Aloita & pura -osastolta: 

Aloitin Ninan Kaarna-KAL lapaset, mutta en voinut seurata ohjetta, vaan aloin pähkäillä, miksi palmikot kiertävät siihen suuntaan, miksei toisin... ja tein itse ohjeenvastaisesti. Ja mietin, miksei toisessa lapasessa mene kierrot toiseen suuntaan. Sain serkultani aivan käypäsen ohjeen, että mitäpä, jos vain tekisit niin kuin ohjeessa sanotaan. Mutta ei, se ei minulta vain onnistunut. Purin pois. 

Aloitin myös Novitan KAL-Joulusukat. No, tämäkin meni purkuun. Tämä malli oli jotenkin sellainen, että se vaati todella paljon keskittymistä ja laskemista, muuten meni armotta väärin. En jaksanut sellaista kaiken kiireen päälle. Tuossa vaiheessa vuotta kaipasin vain aivot narikkaan neulomista eli perusoikeaa tai jotain muuta samana toistuvaa.

Jonkun Novita lankatilauksen mukana tuli hauska kassi tällä kuviolla. Syö-nuku-neulo, tosineuleetikon päiväuni.  Tosielämän ympyrässä on muitakin osasia, jotka ovat tuiki tarpeellisia tässä elämässä tai pakollisia tehtäviä...

Sitten ohjeosastolla on myös ollut vähän tapahtumia: Hommasin Sydän Savossa -mallilehden, kas kyseisen tornin maisemissa olen joskus asustanut ja siellä metsiä samoillut Rusko-koiran kanssa.

Ostin Lumi Karmitsan 3. kirja, kettusukkien ja -lapasten ohjeen vuoksi. Kakkososaa minulla ei mahda ollakaan, mutta ykkönen on jossain varastoituna, odottamassa sitä hetkeä, kun saan taas oman työhuoneen ja kirjahyllyn.

Islantilaisia lapasia -kirjaa odotin kieli pitkällä monta kuukautta, ennen kuin se viimeinkin saapui minulle. Kirjassa malleja riittää, mutta huomiona, että mallit ovat ohuehkoille langoille. 

Minun islantilaisneuleeni -kirja oli kiva yllätys. Tästä kirjasta lähti toissapäivänä puikoille yksi pusero ja toinen odottelee kiltisti vuoroaan jonossa. Tämän kirjan lisäksi olen hommannut myös Novita Kaarrokeneuleet -lehden, siitä ei ole aktiivisesti juuri nyt puikoille pyrkimässä mitään, ehkä myöhemmin.

Pörri sanoi minulle yhtenä päivänä, että pitäisikö minun tehdä ensin keskeneräiset työt loppuun, eikä koko ajan aloitella uusia. Tässä piilee totuuden siemen, olen todellakin laittanut melkoisen määrän töitä alulle, mutta ne odottavat valmistumista:

Minulla on 5 työtä odottamassa päättelyä + puuttuvia kokonaisuuden osasia, näitä en tule bloggailemaan tänä vuonna. 

Yksi neuletakki odottaa steekkausta, sillä en löydä täpötäydestä varastosta ompelukonettani! Harmittaa niin vietävästi! Olen käynyt kahdesti penkomassa vähän varastoa, mutta minulla ei ole pienintäkään haisua, missä kone voisi olla, yhyy.

Sitten on niitä keskeneräisiä töitä. Olen aloittanut kolmet sukat, joista yksi omalla mallilla, mahdollisesti yhteen "kisaan". Sitten on myös yhdet lapaset, kauluri ja kaarrokeneule, jotka kyllä valmistuvat, joskus. Pitää ihan miettiä nyt, että oliko muuta. Niin, Novitan sukkalehdestä on myös yksi aloitus, joka ei tosin etene yhtään.

Tämä joululoma on tullut todella tarpeeseen! Ja ulkona on ollut niin kaunista. Olemme kävelleet päivittäin Pörrin kanssa rakennukselle, matkan varrelle osuu sorsien ja yksinäisen joutsenen talvehtimispaikka. Joutsen tuhmailee kovasti: Josko lintuja ruokitaan, niin joutsen retuuttaa sorsaraukkoja siivistä pitkään ja hartaasti, jos tulevat liian lähelle ruokaa. Voi linturaukat :(

Kävin eilen tankkaamassa Cittarista maitoa ja osuin tarjouskorien ääreen. Ihmettelin kaupassa, mikä on tämä vanha lanka, kun en sitä koskaan muistanut nähneeni, enkä sille hintaakaan löytänyt. Otin sitten neljä kerää ja myöhemmin kotosalla selvisi, että se onkin uutuuslankaa, jota oli jo meidän kaupassa saatavilla :) Ihanaa liukuvärjättyä lankaa <3 

Päivittelin myös Lankakaaos-sivuni kaikkien lankahankintojen osalta...

Tämä siivekäs olento toivottaa kaikille rauhallisia ja rentouttavia välipäiviä <3 <3 <3