Hommasin syksyllä antikvariaatista vanhan neulekirjan, ja ajattelin nyt pistellä kuvat kaikista sen sisältämistä neuleista tänne. Me, jotka tykkäämme katsella tähän aikakauteen sijoittuvia sarjoja, tunnemme läikähdyksen rinnassa, kun näitä kuvia katselemme. Ja saattaa lukijoissa olla heitäkin, joille neuleet ovat aivan omakohtaisesti tuttuja.
Kirjan nimi on Neulepukimia koko vuodeksi, ja se sisältää valtavan määrän ohjeita, vaikka kyseessä on ohut kirja, vain 77 sivua. Ohjeiden pituus on kuvan kanssa yleensä yksi sivu.
Kirjan painovuosi on 1950
Kirjassa on myös omistuskirjoitus, mutta en saa selvää etunimestä, sukunimi lienee Ryti. Mikä teidän mielestänne on ollut omistajan etunimi? Onko Elle? Välistä löytyi myös pieni ruutupaperi, johon on tehty muistiinpanoja. Joillakin sivuilla oli lyijykynämerkintöjä, eli ohjeet ovat selkeästi olleet käytössä. Teettekö te muuten merkintöjä neulekirjoihinne? Minä kyllä teen, ja joskus harvemmin erilliselle paperille.
Hyviä neuvoja -sivu oli hauskaa luettavaa. Malleista on siis yksi koko saatavilla, muuten saa jokainen neuloja soveltaa aivan itse. Ja ennen osattiin tämä, soveltaminen. Ja niin minuakin on neuvottu neulomaan, Äidin toimesta. Se on kantanut aina tähän saakka. Kiitos Äidin <3
Nostetaanko muutama malli tähän keulille? Mitäpä, jos minä, sekä mieheni Elmeri, lähtisimme tällaisissa tamineissa kaupungille kävelemään, ehkä kävisimme myös juomassa nisukaffeet? Minä voisin laittaa ylleni tällaisen turkoosin jakkupuvun. Toki minulla olisi myös vaihtoehtoinen musta hame neulottuna tähän, kumpikin sopii, tarpeen mukaan.
Miehelleni olisin tehnyt tyylikkään herrasmiehen liivin. (Pitää ehdottomasti kysäistä Elmeriltä, haluaisiko hän tällaisen liivin, tässä kelpaisi palaveerata toimistolla.)
Lapset olisin tietysti pukenut siististi, tässä vaiheessa he olisivat toki vielä aivan pieniä. Ja leikkisivät nätisti ja sopuisasti leluillaan, putipuhtoisina, hiukset kauniisti kammattuina. (Ei siis housun persustat ratkenneina ja vaatteet lotomärkinä, kun ovat kiipeilleet puissa ja uineet ties missä ojissa, sekä pyörineet pitkin maata.)
Tyttärellä tietysti suuri rusetti päässä ja kaunis mekko päällä. (Tämän pystyn kuvittelemaan, voisi olla oikeastikin näin. Paitsi, että mekon väri on väärä, punainen se ei saisi missään nimessä olla. Ja ehkä nuo kaulukset olisivat hänelle liikaa. Ja kengät väärän väriset. Ai, että, nämä nykyajan lapset on niin vaikeita.)
Tietysti kävisin myös hiihtämässä ja luistelemassa, jolloin pukisin päälleni urheilupuseron. Minulla olisi kaapissani ainakin keltainen ja valkoinen, niistä sopii valita.
Kun Elmeri alkaa pelata tennistä, pukee hän päälleen tämän aistikkaan pujoliivin. Ja minä seuraan ihaillen kentän reunalla, kun Mieheni lyö rystylyöntejään, juoksuttaen vastustajan aivan läkähdyksiin.
Minulla on kaapissa myös koko joukko naisellisia lyhythihaisia puseroita ja takkeja. Ne tuovat vartaloni muodot kauniisti esiin.
Olen ollut tekeväinen, joten minulla on myös asukokonaisuuksia.
On pitkähihaisia kauniita naisellisia puseroita ja villatakkeja, mitään ei minulta puutu. On asuja arkeen, ja vähän juhlavampaankin tapahtumaan.
Olen tehnyt myös lämmikettä käsiin ja jalkoihin.
Vielä tein lapsilleni lisää vaatteita ja naapurien kullannupuille myös. Kas, minullahan on aikaa, sillä olen kotifrouva.
Miehelleni en ole tehnyt niin kovin montaa vaatetta, mutta nämä vaatekappaleet kuuluu Miehen kaapissa olla: pujoliivi ja viihtyisä herrojen takki.
Toinenkin herrojen takki. Ja tietysti valkoinen purjehduspaita.
Ja toki urheilusukat.
Vielä viihtyisä herrasmiehen villapaita.
Kun olen neulonut kirjan kaikki neuleet, on aika tilata joku näistä, ettei aikani käy pitkäksi.
Oikeasti voisin neuloa tästä kirjasta vaikka sun mitä. Ja, ehkä neulonkin.
