Pahvilaatikon vuoksi

Tajusin tänään, että olen mahdollisesti hieman samanlainen kuin äitini, myös pahvilaatikoihin liittyen. Kas, kun äitini jäi aikoinaan eläkkeelle, sai hän työkavereiltaan läksiäislahjat pakattuina hyvin moneen erilaiseen pahvilaatikkoon, se kertonee kaiken... Niinpä siis minäkin, heti kun silmät pahvilaatikkoon tarkentuivat, tilasin Novitan Juhlan Aika -peittoboksin. Ettäpä osaakin olla tyylikäs pahvilaatikko.

Ja se laatikko tuli tänään.

Lankojen värit ei kylläkään sisustukseen natsaa.

Mutta voihan näistä neuloskella jotain muuta & joitakin keriä voi pistellä peittoonkin.

Laatikossa oli peittoon tarvittavat langat, ohje, nahkainen merkki. Ja siis the Laatikko, tietenkin. Peiton ajattelin neuloa, mutta valitsen ruuduista mallit, joista eniten tykkäilen. Ja hieman toisenlaiset sävyt kaivelen peittoon. Ja todennäköisesti pienemmän peiton teen. Aloitin 1. ruudun eli Retropalmikon tuossa äskettäin, kiva oli neuloa ja nätti tulee. Mukavaa, että tällaisia yhteisneulontoja järjestetään! Vaikka olen vannonut, etten lähde mihinkään KAL-juttuihin mukaan. Hei, taas mennään...

Juhlan Aika -peitto KAL, ohjeet ilmestyvät Novita Knits- sivulle pikkuhiljaa. Paitsi, jos on tilannut boksin, sitten kaikki käsillä heti ja voi suunnitella, mitä tekee, mitä ei.

Räsäripeitto jämälangoista

Koska räsäripolvarit ovat sukkaosastolla kaikkein mieluisimmat, niin miksipä ei jämälangoista virkattu räsäripeitto olisi peitto-osastolla kaikista kivoin ja koukuttavin! Räsäripeitto oli oikeasti pitkästä aikaa sellainen käsityö, jota ei olisi malttanut laskea käsistään. 

Kaikki alkoi siitä, kun rakkahin serkkuseni jakoi minulle kuvan yksivärisestä virkkaamastaan ruudusta ja kehui mallia tosi kivaksi virkattavaksi. Ja siltähän se juurikin näytti, myöskin parin tarkentavan kysymyksen jälkeen. Päässä alkoi muhia ajatus yhtenä kappaleena virkatusta jämälankapeitosta, virkkaussuunta keskeltä ulospäin, ei palojen yhdistelyä lopuksi. Eli kaivelin kaikki Veikan jämäkerät laatikkoon ja pienen tuumailun jälkeen lähdin virkkaamaan. 

Jämälangat olivat pääosin raitalankoja, mutta joukossa oli myös muutama yksivärinen kerä. Muistin neuloneeni vihreistä Poikasille sukkia, siis silloin, kun olivat pieniä pallopääpoikia, 10 vuotta sitten, niin se aika lentää... Päätin virkata kaikki vihreät sävyt peiton loppupuolella ja muutenkin sijoittelin samansävyisiä lankoja peräkkäin. Virkkasin aivan kaikki jämät peittoon, myös ne sormen ympärille kierretyt pienenpienet nöttöset. Langat päättelin samantien, osin virkaten sisään, osin neulalla.

Malli on todellakin yksinkertainen, virkataan kahta kerrosta: 1: 3 pylvästä + 1 ketjusilmukka. 2: 3 ketjusilmukkaa + 1 kiinteä silmukka. Nurkissa virkataan samaan kaareen 1: 3 pylvästä + 1 ketjusilmukka + 3 pylvästä. 2: 1 kiinteä silmukka + 3 ketjusilmukkaa + 1 kiinteä silmukka. Kakkoskerrokseen kannattaa laittaa sellaiset värit, joiden ei halua tulevan liian paljon esiin. Tosin minä vaihdoin väriä aina siinä kohtaa, missä edellinen kerä nyt sattui loppumaan, joten värit menivät, miten menivät.

Kun olin virkannut kaikki jämäkerät, oli peiton koko 115x115 cm eli Pörrin kokoiselle sopiva peitto. Hän kävikin sitä aika ajoin mallaamassa itselleen, että joko olisi sopiva. Minulla oli ajatuksena, että virkkaan jämälankojen jälkeen muilla väreillä, aivan koskemattomista keristä. Kaivelin niitä jopa valmiiksi esiin. 

Mutta uudelleen ajateltuna päätinkin toimia toisin: Laitoin viltin pesukoneeseen villapesuainepesuun, jotta peitto hieman pehmenisi. Peitto saa olla toistaiseksi tämän kokoinen. Ehkä jemmaan uuden kasan jämälankoja ja jatkan niillä peiton suurentelua lopulliseen mittaansa. 

Malli: Räsäripeitto
Lanka: Novita Veikan jämäkeräsiä

Koukku: 4 mm
Peiton koko: 115x115 cm
Langankulutus: 882 g

 

 

 

Muistoja menneestä

Kolme ja puoli viikkoa hirmuisen kivaa, tuskaista, vimmaista, puuduttavaa ja vaikka mitä muuta tunnetilaa puikotellen. Ja siihen päälle pari päivää palojen yhdistelyä, joka on oikeasti kivaa hommaa. Kaikki tämä tuntui kannattavalta siinä vaiheessa, kun viimeinenkin pala oli neulottu & yhdistelty. Peitto oli käynyt pyörähtämässä pesukoneessa ja tullut sieltä ulos pehmenneenä. Viltti oli levitelty yöksi kuivaustelineiden päälle pötköttämään. Ja sitten: Hän, uusi peittomme, oli valmiina kietomaan viluisen ihmisen mutkaansa ja tekemään sen, mitä varten oli synnytetty: Pelastamaan ihmisen marraskuulta ja mörriltä.

Muistoja menneestä KAL eli yhteisneulonta alkoi Novitaknitsin sivuilla 19.10.  Peitosta ei mahdettu kovin ilmoitella etukäteen, minä ainakin havahduin siihen liki silloin, kun se alkoi. Mutta innostuin aiheesta niin paljon, että kaivelin parit helposti löytyneet kerät esiin ja laitoin lisää lankaa tilaukseen, näin pääsin ajallaan alkuun. Omalla kohdallani kävi aivan hyvin, sillä Isoveli sattui olemaan vielä yhden päivän alennuksessa Tapion lankakaupassa, mistä sitä tilasin. Värit valitsin sen mukaan, mitkä sopivat punasävyisiin keriin, joita kotoa muutaman löysin.

Peiton suunnittelijat Minna Metsänen ja Sisko Sälpäkivi olivat katselleet Neovius Oy:n 1940-luvulla julkaistuja Virkkaus ja neuletyöt -lehtiä ja sopeuttaneet sieltä pintaneuleita peittoon. Jokainen pala esiteltiin ihastuttavasti: Palalla oli vanhan neuleohjeen nimi ja palan mukana näkyi osa kyseistä vanhaa neuleohjetta. Olisipa mahtavaa saada tuollaisia vanhoja neuleohjeita käsiinsä <3 

Peiton 1. pala oli nimeltään Pujoliivi. Tämä pala muodostui omaksi suosikikseni, mikä yllätti minut itsekin, sillä palassa oli inhokkiani: korinpohjaneuletta. Mutta, pala oli todella mukava tehdä! Jopa niin mukava, että tein lopuksi yhden ylimääräisen palan sillä ohjeella. 

Mutta siihen oli taas omat syynsä: Peiton koostetiedoissa mainittiin (ja taitaa edelleenkin virheellisesti lukea), että paloja on 7 erilaista ja kutakin neulotaan 5 kappaletta. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, mikä selvisi vasta viimeisen, 7. Palmikkopalan, kohdalla, jota olisikin pitänyt neuloa kuusi. Palojen kokonaismäärää, oliko 35 vai sittenkin 36, ihmetellessä selvisi, että 3. palan, Neulottu pienokaisen peite, kokonaismäärä oli tiputettu jälkikäteen viidestä neljään. Sanon suoraan, että oli melkoista sekoilua, huonoa tiedottamista ja kaiken kaikkiaan otti päähän. Ei ehkä niinkään virheet vai olivatko sitten ohjeen muuttamista lennosta, mutta se, ettei niitä oikaistu ja tiedotettu, tuo epätietoisuus. Neuloin sitten 7. palaa vain 4 kappaletta, yhden kullakin värillä ja päätin jäädä odottamaan kokoamisohjetta. Ja, kun sen näin, niin neuloin 35. palan sillä värillä kuin halusin ja sillä mallilla kuin halusin. Ja suunnittelin oman yhdistelykaavion kuten halusin, olihan selvää, ettei minun palaset sopineet enää valmiiseen palapeliin. Mutta lopputulos on silti hyvin samantapainen. Tässä oma palapelini.

Ladoin valmiit palat ruudukon mukaisesti odottamaan kasausta. Kasaamisen jätin lauantaille. Ja ompelua riitti myös sunnuntaille, sillä lauantaille oli muutakin tekemistä, ja rajansa on myös yölliselle kukkumiselle neula kädessä.

Ai niin, tein muutoksia myös 5. palaan, joka oli Kesäinen leikkipuku. Muutokset eivät johtuneet siitä, ettenkö olisi pitänyt mallista, vaan siitä, että olin saanut neulomisesta etusormeni kipeäksi ja mustelmalle (eipä ole koskaan ennen käynyt näin), joten etsin helpomman tavan tehdä samantapaista pintaneuletta. Tulos ei ehkä ollut aivan yhtä kaunis kuin alkuperäinen, mutta sai luvan kelvata. Peiton neulomistahti ei ollut ihan KALille ominainen, sillä ohjeen pätkää pitäisi tulla sellaisella tahdilla, että neulojat pysyvät "helposti" kyydissä mukana. 10 ruutua viikossa on melko paljon, jos on muutakin tekemistä kuin neulominen, esim. työt, perhe, kotityöt, lenkkeily... ja ne muut neuleet. No, muut neuleet jäivät melko vähälle, vaikka yhden sukan aloitin yhtenä iltana, kun alkoi tympäistä. Palasin seuraavana päivänä takaisin "ruotuun". 

Sitten on enää tämä ongelma, että miten kuvaat peiton sisällä, että olisi edukseen tai mahtuisi ylipäätään kuvaan. Eipä juuri mitenkään. 

Mutta: Tämä peitto on ihana! Ja vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen, niin ei haittaa enää nyt, kun viltti on valmis. Mieskin kehui valmista peittoa, sen värejä, joista tykkää todella paljon :)

1. Pujoliivi

2. Jaakon villakko 

3. Neulottu pienokaisen peite

4. Mainio villatakki

5. Ruudutettu villatakki

6. Oma mukaelmani mallista Kesäinen leikkipuku

7. Palmikkopala

Malli: Muistoja menneestä, Novitaknits (Minna Metsänen, Sisko Sälpäkivi)

Lanka: Novita Isoveli, sävyt: 010, 073, 043, 508 

Puikot: 5

Langankulutus: 1532 g (pääteltynä, oikeasti kulutus suurempi, sillä hukkalankoja/langanpäitä ei ole punnittu)

Puseron kilkuttelua ja peiton kalistelua

Ei minulla mitään valmista ole, mutta muutaman keskeneräisen urakan tahdon vilauttaa, puikot ovat viihtyneet käsissä, kiitos syysloman ja ainaisten sadepäivien! Pistelin Luodottaren jälkeen heti uuden villapaidan alulle. Suuruudenhulluudessani suunnittelin sen olevan ihan nopsa tapaus ja valmis parissa viikossa. No, ei todellakaan ole, mutta pikkuhiljaa se sieltä tulee...

Puseron väliin kiilasi Novitan Muistoja menneestä KAL. Se tuli aivan puskista. En ollenkaan tajunnut, että se olisi alkamassa. Ja sitten se alkoi, siis heti, nyt maanantaina. Hätäpäissäni vannoin, etten ainakaan Isoveljestä tule peittoa tekemään, vaan jostain aivan muusta langasta. Seuraavassa hetkessä kaivelin kaikki helposti kotoa löytyneet Isoveljet ja sitten surffailin netissä ja koitin löydää Isoveljeä tarjouksesta, ja löysinkin,  nimittäin Tapion kaupasta. Oikeasti. Päädyn varmaan joku päivä Fingerporiin: Eka kuvassa kerron tärkeillen, että minä ostan aina lankoja vain harkiten ja tarpeeseen. Seuraavassa, tokakuvassa, on koko kämppä vuorattu lankakerillä, pääni pilkottaa jonkun kasan alta ja rekka peruuttaa pihaan uuden ale-lankalastin kanssa. 

Olen muuten ihan koukussa Muistoja menneestä KALiin. Siitä julkaistaan ohje kaksi kertaa viikossa, jokaista palaa tehdään viisi kappaletta. Huomenna tulee uusi pala, jee! Ja haluasin saada käsiini tuollaisia todella vanhoja käsityölehtiä, joita Novitan sivulla pilkottaa, mistähän niitä saisi..? Eikö Novita voisi alkaa julkaista noita vanhoja lehtiä uudestaan, minulle ainakin uppoaisi...

 

Parin viikon takainen vesivärimaalaus Rapolasta. Ei vaiskaan, vaan epäonnistunut valokuva... ööh taideteos.

Lumitähti-peitto

Peitolla on talvinen nimi, mutta peitto on kesäisestä langasta virkattu, kesäinen käsityö. Ja, se on kulkenut minun matkassani koko kesän, paikasta toiseen. Ja se valmistui eilen. 

Aloitin peiton hetken mielijohteesta kesän alussa, kun helteet puskivat päälle, ja kaikki muut käsityöt tuntuivat liian kuumilta. Kipinä peittoon tuli vahingossa tilatusta liian suuresta määrästä Novita Siro -lankaa; kas kerässä olikin 100 g, ei 50 g lankaa, kuten tilatessa luulin. Ja mihinkäs muuhun ylimääräiset langat pystyisi yhtä hyvin upottamaan kuin peittoon?

Lumitähti-malli löytyi Novitan ohjesivuilta: Malli on mielestäni yksinkertaisen kaunis ja selkeä. Ohjeen mukainen lanka olisi ollut Novita Nordic Wool, jota olisi tarvittu 1300 g, koukulla 4-4,5 mm. Mutta, minä käytin siis puuvilla-pellava-viskoosista Siroa, ja tulipa muuten pehmoinen peitto! Ohje oli selkeä ja malli helppo oppia, muutaman palasen kun virkkaili, niin ohjetta ei sen jälkeen tarvinnut katsella. 

Mutta, paloja piti virkata 80 kpl, että peitosta sai peiton kokoisen. Tämä lienee 1. peitto, jonka olen tehnyt sopivaksi myös aikuiselle..?

Kun palat oli virkattu, niin ne piti yhdistellä. Kokeilin ensin yhdistää paloja virkaten, mutta päädyin kuitenkin yhdistämään palat neulalla, se tuntui itselle sopivammalta. Yhdistäminen oli aikaa vievää hommaa, siis iso urakka. Siitäkin huolimatta, että tykkäsin, siis oikeasti tykkäsin, tästä hommasta. Yhdistelin paloja ensin pöydällä, pala toisensa perään, kunnes minulla oli kahdeksan palan pötkylä.

Ensimmäiset 5 pötkylää valmistin perjantai-iltana ja loput pötkylät valmistuivat lauantai aamuna, minulla oli kymmenen tällaista pötkylää. Tilastolliset asiat kiinnostavat jonkin verran, joten kellotin varsin, kuinka kauan minulta kestää yhdistää kaksi palaa toisiinsa. Ja sitten laskeskelin, kuinka kauan kestää, että ompelu-urakka on ohi. Sain varsin huikean ajan: 9 h 28 min! Yhdistelyn alkumetreillä se tuntui huimalta määrältä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen saattaa olla hyvinkin oikea :) 

Sitten pääsin yhdistelemään pötkylöiden pitkät sivut toisiinsa.

Huomasin, että korkeaselkäinen nojatuoli oli yhdistelyalustana varsin hyvä. Saatoin laittaa palaset siihen ja seisoa yhdistelyn aikana. Tämä asento ei käynyt niin paljon niskaan, koska ei tarvinnut olla niin kumarassa. Pitkien pötkylöiden osalta otin kaksi kertaa pötkylän mittaisen langan ja aloitin pötkylän yhdistämisen pötkylän keskeltä, neljännen palan jälkeen. Mittasin langan puoleksi ja menin ensin keskeltä vasemmalta oikealle ja sitten keskeltä oikealta vasemmalle, kunnes kaksi pötkylää oli kiinnitetty toisiinsa. Tässä puuhassa minulla kului rattoisasti lauantaipäivästä kaikki se aika, jonka pystyin käyttämään itselleni eli poislukien ruuan laitot, siivoilu, leikkipuistossa käynti yms. Ajattelin saavani peiton yhdisteltyä jo lauantaina, mutta ei sitä määrättömästi jaksanut tehdä...

Yhdistelyn jälkeen virkkasin peiton ympärille pylväskerroksen. Tätä ei ohjeessa ollut, mutta halusin saada peitolle viimeistellyn ilmeen. Ympärivirkkaukseen kului 38 g lankaa ja aikaa kului pari tuntia.

Ja olikos se sitten valmis? Oli se, mutta silitin sen vielä ja mittasin. Peiton koko on 125x155 cm eli aika lailla samankokoinen kuin mallissakin, himpusti suurempi.

Pörri otti tabletillaan minusta ja peitosta kuvia. Hän on tosi nopea kuvaaja, tabletti vain heiluu ja kuuluu räpsräps ;D Sitten minä otin puhelimellani hänen tablettikuvista kuvia, että sain ne koneelleni. Tekniikan ihmelapsi asialla :D

Malli: Lumitähti-peitto, Sisko Sälpäkivi

Lanka: Novita Siro

Koukku: 3,5 mm

Langankulutus: 1040 g

Peiton koko: 125x155 cm

Kaamea peitonvirkkauskipinä iski päälle! Ja se aiheutti järisyttävän lankojen hamstrausilmiön, pitäisi vain kehdata päivittää lankakaaos sivusto, ööh. Vaan olisihan noita kaikenlaisia käsitöitä muutenkin kesken, josko koittaisi noita saada ensin valmiiksi ja sitten uutta putkeen, eikös niin?