Köynnöskukkia

Tulkoon vaan talvi, mutta ei minun sukkiini, ei vielä: Nämä köynnöskukat halusivat välttämättä kukkia ennen lunta, jäätä ja pakkasia. 
Idean näihin kukkiin sain kärhöistä ja muista köynnöskukista, joista pidän todella paljon. Harmi vain, että asustamme niin pohjoisessa, etteivät monetkaan niistä täällä pärjäile. Tai tarvitsevat ainakin kunnon talvisuojauksen tai talvehtimisen autotallissa. Mutta jospa joku kaunis päivä pakkaamme kimpsut ja kampsut rekkaan ja hurautamme jonnekin etelämmäksi asustamaan, vaikka sinne Pärnuun..
Monissa köynnöskukissa on ihana sydämenmuotoinen lehti. Pidän kukkasista ja pidän myöskin sydämistä, ne molemmat on nyt yhdistetty näihin sukkasiin. Yhdistelin tosin vapaasti sydänlehtiä ja kukkia, ei tällaisia lajeja ole oikeassa elämässä, ne elävät vain minun päässäni. Sukkien työnimi on Köynnöskukkia, mutta onko se myös lopullisen ohjeen nimi, sitä en osaa vielä sanoa. Ohjeen meinaan kirjoitella näihin puhtaaksi ihan pikimmiten ja työntää sen Ravelryyn muiden omien ohjeideni jatkoksi.
Paljastin viime viikolla hieman tästä projektistani, tuolloin olivat 1. sukat valmiit ja 2. pari puikoilla. Tein ensimmäisen parin teräosiin nopeasti neulottavan valepalmikon. Ne ovat siinä mielessä hyvät, että sukat sopivat nyt paremmin kenkiin ja valepalmikko on kaikessa yksinkertaisuudessaan myös kaunis.
Toisten, liki samanlaisten, sukkien neulominen heti perään oli melkoisen puuduttavaa, mutta urakoin ne valmiiksi tyyliin sukka per 3-4 päivää. Lopullisen version kuvioita on hieman siistitty, mutta koitin pitää kuviot silti sellaisina, ettei pitkiä, sidottavia, langanjuoksuja olisi kuin muutamalla rivillä. Nämä mahtavat olla 1. sukat, joissa mallikuviot toistuvat samanlaisina koko rivin verran eli kerrankin helppo- ja nopsatekoiset kirjoneulesukat.
Täällä enempi pohjoisessa on vain tänään niin pimeä päivä, ettei sukista saa onnistumaan oikein minkäänlaista kuvaa, ei sisällä, eikä ulkona. 
Ja näin flunssaisena ei ollut kovinkaan herkullista kuvailla tuulisella ja kolealla parvekkeella, mutta pitihän sitä yrittää, josko siellä olisi ollut parempi valo. Molempiin sukkiin on käytetty lankoina Nallea, ensimmäiseen protoversioon myös Nalle Taikaa.
Malli: Köynnöskukkia, oma design, ohje tulossa Ravelryyn
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3
Langankulutus: 1. pari 175 g, 2. pari 184 g

Olen neulomisen ohella hahmotellut seuraavaa kuviota exceliin. Olen tällä hetkellä hieman jumissa säären loppuosan kuvion kanssa, mutta jos saan tuon pattitilanteen oikenemaan, niin siitä lähtee tulemaan seuraavaa kirjoneulesukkaa. 

Protoilua...

Toisinaan tulee kerralla valmista ja toisinaan ei. Nämä sukat kuuluvat siihen jälkimmäiseen ja saavat kuulla olevansa vain protoversio, vähän huonommat verrattuna johonkin tulevaan. Ne toiset ovat jo puikoilla ja näyttävät ainakin kuvion puolesta selkeämmiltä. Tässä protoversiot nurjalta & päättelyn jäljiltä - pääsemme ihmettelemään näitä ja niitä toisia viimeistään viikon päästä, kun kaikki on valmista.
Olemme viettäneet tänään pyjamapäivää, sillä Pörri alkoi eilen nuhia ja viime yö oli yhtä heräilyä. Flunssa ei ole kuitenkaan Pörrin menoa juuri hidastanut. Tässä neitokainen viilettää aikaisemmin tekemäni yökolttu päällä takkaa ympäri. 

Surrur, surisi ompelukone

Ja kaipailisi äänestä päätellen kipeästi lorauksen öljyä uumeniinsa. Pörrin päiväunet lähenivät kovaa kyytiä, joten tuumasimme, että mitäpäs, jos Emo leikkaisi muutaman kankaan ja Pörri leikkisi sillä välin kaapin uumenista löytyneellä nipsukkapelillä. Nipsukoita on aikaisemmin näprännyt paikoilleen naapurin poika, mutta hän on kasvanut jo niin suureksi, että mieluummin näpeltää puhelintaan kuin muovisia monivärisiä nappuloita.
Pörri pääsi hyvin nopeasti jyvälle siitä, miten nipsukka tökätään reikään...
 ... ja minä ehdin sillä välin saksia muutaman vanhan paitani kohti uutta elämäänsä. Käytin kaavana Pyjamakriisin hyväksitodettua menetelmää sekä kaavan, että saumojen suhteen. Tavoitteena oli saada sekä leikkelyt, että ompelukset suoritettua mahdollisimman vähällä vaivalla ja nopsaan. Vanha känkkä kässänopeni tuskin lukee blogiani, mutta terkut vaan sinne, että ei-se-ole-niin-viimosen-päälle. Ja kässäily voi olla myös hauskaa!


Yksi ohut flanellipaita, vähän paksumpi flanellipyjaman yläosa sekä värikäs toppi oli hetkessä pätkitty uuteen uskoon sillä välin, kun Pörrin pienet sormet näpläsivät nappuloita paikoilleen ja suu kävi.

Minäkin ehdin muutaman nappulan asetella paikoilleen, kukiksi, kuinkas muuten. Kas, tässäpä teille suunnitelma seuraavasta kirjoneuleesta:
Sitten Pörri kuorsailemaan. Ja sivumennen sanoen, nukkuu edelleen. Kuuli kai unen läpi ompelukoneen laulun, eikä uskalla herätä, koska tietää, että jotain on Emo taas kurpannut kasaan. Nimittäin miesten flanellipaidasta pyjaman. 

Ja minun käyttämättömästä Calvin Kleinin pyjaman yläosasta pyjaman Pörrille:

Ja Desigualin topista mekon:

Kuvaukset uuden onnellisen (?) omistajan päällä pitää todellakin jättää nyt väliin. Nähtäväksi jää, ovatko asut vielä liian pitkiä Pörrille.
Kiitos myös Pekka-vaarille äsken postilaatikkoon tömpsähtäneestä lehdestä!
Selasin sen pikaisesti läpi ja syvennyn siihen kohta tarkemmin. Siinä on ainakin yksi mielenkiintoiselta vaikuttava juttu, joka pitää lukea, nimittäin juttu Soilesta, Neulova Narttu -blogin pitäjästä. Tuo blogi on yksi suosikkejani, jonka päivityksiä en jätä väliin :)
Huomasitte varmaan, että laitoin blogini ulkoasun uusiksi. Mitäs tykkäättekö vai tykkäättekö ollenkaan? Onko jotain toiveita luettavuuden suhteen, pitäisikö olla suurempaa tai pienempää fonttia? Pitäisikö tämän teksti leveyttä säätää kapeammaksi tai leveämmäksi tai oikeanpuoleisen sivupalkin? Sisältöön ette voi valitettavasti vaikuttaa, halusitte tai ei, niin samat jorinat jatkuvat edelleen...

Postin tuomia

Postipoika heittää lootaan joskus muutakin kuin pinon laskuja ja viime aikoina on Muutakin-osaston tuomiset suuntautuneet myös minulle. Ja kun ne suuntautuvat minulle, on sisältö 99,9 % varmuudella jotenkin neulontaan liittyvää: lankoja, neulelehtiä ja -kirjoja, sekä joskus harvoin vallan valmiita käsitöitä. Tällä viikolla minua on hemmoteltu (valtaosin itseaiheutetusti).
Aloitetaan harvinaisemmasta herkusta eli käsintehdyistä villasukista. Olen itsekin jonkinsorttinen villasukkien neulomakone, mutta joskus harvoin, kun saan jonkun toisen minulle tekemät sukat, on se hieno ja arvokas hetki! Kaikki käsintehty menee arvoasteikollani heittämällä kaupastaostettujen tavaroiden edelle.
Osallistuin toisen kerran Knitting Socks in Finland -Facebook ryhmän International Sock swap 4:een. Sukkia sai neuloa elo- ja syyskuun, jonka jälkeen ne oli oltava postissa. Henkilö, jolle sukat lähetetään ei ole sama kuin henkilö, jolta sukat saadaan.  Neuloin ja lähetin omat sukkani elokuussa USA:an. Ja nyt, pitkältä tuntuvan odottelun jälkeen, sain itsekin sukat postissa. Hyvää kannattaa odottaa! USA:laisen Cherien neulomat sukat ovat aivan ihanat ja sopivat jalkoihini täydellisesti! Lanka on käsinvärjättyä ohutta sukkalankaa. Itsellä tulee ainakin toistaiseksi neulottua harvemmin fingering-vahvuisesta langasta, joten siksikin oli mukava saada siitä neulotut sukat. Ai, että minä tykkään minun uusista sukista <3
Mennäänpä sitten seuraavaan ilonaiheeseen: Lumi Karmitsan uusimpaan kirjaan Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2. Mietin hetken, tilaanko kirjan, sillä neulon tosi harvoin muiden ohjeiden mukaan ja en ole ykkösosastakaan mitään vielä neulonut, vaikka se ei todellakaan ole kirjan vika. 
Kakkososa on täynnä hauskoja neuleita ja pidän paljon siitä, miten Lumi kulkee omia polkujaan ja piirtelee, mitä sydän sanoo. 
Yökyöpeli ja Hasta la vista olisi hauska neuloa, minulle itselleni.

Pääkallosukat eivät itselleni iske, mutta Hohottajat voisivat olla Poikasille mieleen.
Häitä odotellessa -malli on minusta kirjan hauskin. Mutta ehkä miettisin kaksi kertaa, onko häiden odottelu lapasten saajalle vaikea asia, ennenkuin antaisin lapaset lahjaksi :D
Niin, pidän myös siitä, miten ohjeet on laadittu, tiivisti, ilman pitkiä höpinöitä.

En ottanut Klompelompesta yhtään kuvaa, koska en yksinkertaisesti osannut päättää, mitkä mallit nostaisin ylitse muiden! Minun pitäisi kuvata ne kaikki - tahtoisin tehdä (melkein) kaikki! Olen niin tyytyväinen, että harkinnan jälkeen päätin ostaa tämän Klompen toisenkin kirjan. Ja siitä saan kiittää Tupsu-serkkuani, joka oli lainannut kirjan ja infosi minua kirjan sisällöstä. Minulle oli nimittäin jäänyt kirjan esittelystä "Teos on edeltäjäänsä laajempi Klompelompe-kokonaisuus, johon on koottu erityisesti pojille ja miehille sopivia neuleita." sellainen kuva, että kirjassa on enimmäkseen neuleita isoille ja pienille miehille, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kirjassa on paljon neuleita myös meille pienille ja isoille tytöille, on myssykkää ja neuletakkeja, jotka vain odottavat toteuttamista :) Olen tyytyväinen myös tähän ostokseen, maksaa varmasti rahansa takaisin.

Tällä viikolla tuli myös Suuri Käsityö - ja Novita-lehdet. Olen yrittänyt perua ensiksimainittua, mutta se on tehty niin vaikeaksi, että se tulee minulle edelleen. En ole juuri koskaan kummastakaan lehdestä mitään ohjeita toteuttanut, mutta onhan ne mukava saada ja lukea/selata läpi. Neulelehtiä alkaa vain olla niin korkeat pinot, että varastointi alkaa olla pienimuotoinen ongelma. 

Umpimähkät

Vai pitäisikö sanoa, että: pähkähullut! Minullahan ei ollut viime perjantaina mitään puikoilla, joten sain idean, että mitäpäs jos ottaisi neulemallikirjan ja arpoisi sieltä kuviot sukkiin? Hmmm... joo... mikä ettei...  ja eipä muuta kuin langat, puikot ja kirja esiin ja numeroita arpomaan.
Arvoin numerot RANDOM.ORG:lla, sieltä löytyy oikeasta ylälaidasta True Ramdom Number Generator. Laitoin sinne kohtaa Max numeron 168, joka oli suurin malli valitsemastani mallikirjasta. Sitten vain painoin Generate ja jopa alkoi hra Random Org suunnittelemaan minulle mallia. Ei mennyt kuin vilaus ja hän oli miettinyt minulle jopa 38 kuviota, joiden numerot kirjasin huolellisesti peipperilappuselle.
Huom: Tässä vaiheessa olin vielä aivan järisyttävän innoissani. Seurasin toisella silmällä ja korvalla Vain elämää ja yksi silmä harhaili kappaleiden tahdissa tanssahtelevaan Pörriin ja kuunteli, mitä hänellä oli asiaa... ja en tiedä millä silmällä vielä neuloin, varmaan sillä kolmannella. No, mutta kumminkin, 1. listan kuvioista ei sopinut silmukkamäärään, joka minulla oli 60, eikä kuviota voinut säätää sopimaan. Hyppäsin sen yli ja seuraava numero vei kirjan kohtaan, josta löytyi the Poro! Ehei... en olisi halunnut poroa sukkiini patsastelemaan, mutta poro siihen tuli. Minun piti vain lisätä 5 silmukan täytekuvio taakse. Näin jälkeenpäin ajatellen poro on kyllä varren ainoa järkevä kuvio.
Ja sukan edetessä pidot eikun paranivat, seuraava kuvio, jonka sain silmukkamäärään sopimaan, oli tähti. Tunnustan, etten tykkää yhtään tähtikuvioista. Ja tähti sukkaan tuli. Sitten piti jo alkaa kavennella ja tässä vaiheessa kaikki into olikin kaikonnut kuin tuhka tuuleen. Päiväkin oli jo vaihtunut toiseksi. Mutta onneksi minulla oli pitkä lista numeroita, että oli ikään kuin mistä valita, silmukkamäärän puitteissa tosin. Ja sukista alkoi tulla todella oudot, joten päätinkin, että säärystimet riittäköön tätä hullutusta, mutta parin teen, kun kerran hommaan ryhdyin.
Toisessa säärystimessä muutin sääntöjä: Otin kirjasta 1. mallin, jossa oli sama kerrosmäärä, kuin 1. tekeleen vastaavassa varrenkohdassa ja joka oli mahdollisesti jotenkin samanoloinen tai ei ainakaan kauhean paljon erilainen. Ja niin raahustin neuloa toisenkin loppuun ja päätin koko komeuden tai pitäisikö sanoa kauheuden samanlaisesti kuin 1. varressa oli. Paitsi: Luin kuviota 1. varresta enkä kirjasta, niin tein loppuhuipennukseksi yhden ylimääräisen kerroksen, jonka myös huomaa.
Kaikkia hulluja ideoita ei tarvitsisi aina lähteä toteuttamaan! :D Ja muuten: Miksiköhän mallikirjan nimi on 150 Scandinavian Knitting Designs, kun kirjassa on kumminkin 168 mallia???
Malli: Umpimähkät, kuviot arvottu kirjasta 150 Scandinavian Knitting Designs
Lanka: Novita 7 Veljestä 011 ja 099
Puikot: KnitPro 3 1/2
Langankulutus: 129 g
Olen edelleen sitä mieltä, että Veikka on liian paksua kirjoneuleeseen, mutta tuleehan siitä toisaalta nopeasti valmista.
Ja nyt on puikoilla jo aivan uudet kuviot ja niitä ei todellakaan ole suunnitellut kukaan hra Ramdom Org.

Pyjamakriisi

Melkein kaikki Pörrin pyminit olivat käyneet pieniksi kippanoiksi. Yritin eilen kaupasta etsiä 92 cm uniasuja, mutta en löytänyt ainuttakaan. Täällä meillä päin ovat kaikki 86-senttiset tytöt venähtäneet hetkessä  suuremmiksi! Noo, varastossa olisi varmaan ollut, jos olisin ehtinyt kiireeltäni suuni aukaista...
Sain sitten idean ommella omasta, pesukoneessa ja kuivurissa pehmoiseksi kuluneesta unimekostani, Pörrille pyminin. Nimittäin sellaisen, jossa olisi valmiiksi varastoituneena unihiekkaa sellaiset määrät, että silmät painuvat itsestään kiinni, kun sen pukee päälle. Edellisistä ompeluksista on kulunut vähän aikaa, mutta tuumasta toimeen: Asettelin bodyn ikäänkuin kaavaksi helmaosan päälle ja sitten vain saksimaan.
Jätin reilut saumanvarat, sillä tarkoitus oli tehdä semmoinen 2-kertainen ommel, jottei saumat hierrä.
 Ompelin siis ensin kappaleet oikealta puolelta kiinni.
Sitten käänsin tekeleen toisinpäin ja ompelin nurjalta puolelta.
Sitten taas kolttu toisinpäin. Tässä vaiheessa kaula-aukko näytti siltä, ettei siitä mene läpi minkäänkokoinen pää.
Käänsin ja ompelin helman ja hihansuiden saumat. Avarsin kaula-aukkoa ja ompelin sinne sellaisen kaitaleen. En tiedä, menikö se ihan kaikkien oppien mukaan, mutta kiinni ainakin jäi.
Lopputulos ei kestä tarkempaa tarkastelua, mutta luotan siihen, ettei Nukku-Matti tarkastele,  onko saumat viivasuoria ja mihin suuntaan kinnaa.  Ja ei varmaan näekään, koska on niin pimeää. Ja ensi kesänä, kun on taas valoisaa, ei tämä pymini mahdu enää päälle :)
Uutta pehmoista pyminiä ei saanut ottaa koettamisen jälkeen päältä pois. 
Mutta pyminitarve ei ole tällä kuitattu, uusia tarvitaan edelleen. Ja vähän muutakin vaatetta. Joten pitänee käydä piipahtamassa jossain verkkokaupassa...

Vintiömyssy

Kaivelin yhtenä päivänä lankahyllyäni ja löysin takarivistä kolme täyttä ja yhden vajaan kerän Drops Big Merinoa värissä luumu. En ollenkaan muistanut, että minulla olisi sitä väriä jäljellä ja varsinkaan noin paljon, mahdoin tilata sitä kerran reilusti Elmerin kaulaliinaa varten. Olin jo päättänyt tehdä Pörrille Klompen Vintiömyssyn, minulla oli sitä varten varattuna kaksi kerää vaalean roosan väristä lankaa. Roosa vaihtui luumuun, koska halusin tehdä varmuuden vuoksi reilumman koon ja onhan luumu melko makoinen.
Nyt on sitten neulottu helmineuletta... riittävästi. Koitin tehdä mahdollisimman napakkaa, jotta kypärä säilyttäisi muotonsa, eikä lörpähtäisi johonkin suuntaan.
Neuloessa mietin, että tuleekohan koosta 3-4 vuotta liiankin suuri pian 2-vuotiaalle, mutta neuloin ilmeisesti niin tiukkaa, että pääsen tekemään vuoden päästä taas uuden. Mutta en helmineuleella, se on varmaa. Myssyn poskelta poskelle -mitta on yhtään venyttämättä 36 cm. Eli sopiva noin 50 cm kokoiseen päähän.
Kaksi kerää riitti myssyyn, vaikka ohjeenmukainen tarve olisi ollut kolme, siis ilmeisesti vähän kolmatta kerää.
Malli: Vintiömyssy kirjasta Klompelompe, Ihania neuleita lapsille
Koko: 3-4 vuotta
Puikot: 5
Langankulutus: 95 g
Mitäs sitten? Minulla ei ole nyt puikoilla mitään muuta. Se on hyvin poikkeuksellista, normaalisti neulon kahta tai kolmea juttua samanaikaisesti. Ei ole myöskään mitään suunnitelmia. Ja tänään tulee Vain elämää eli jotain pitää laittaa aluille, heti-pian-kohta-nyt!

SNY - toukokuu