Vuosikerta-Ufojen äärellä

Tuli edellisessä postauksessa puheeksi ufot, joten otin ja kaivoin ne kaikki esiin. Tai luulen, ettei niitä tämän enempää ole... Esitelläänpä ne kaikki nyt tässä, vanhimmat ensin, kuten hyviin tapoihin kuuluu.

Ufo nro 1: Huovutetut tossut,  Novita Huopanen
Missä on toinen tossu? Ei missään, koska sitä ei ole. Vain tämä yksi koetöppönen valmistui ja tarkoitus oli kait tehdä näitä ainakin puolelle sukua joululahjoiksi.. Ohje ja siinä olleet muistiinpanot ovat pysyvästi hukassa, eikä mitään hajua, millä puikoilla olen tämän tehnyt ja minkä koon tossukka tämä on (jos ohjeen vaikka jostain netin syövereistä löytäisin).
Tulisiko tästä vaikka linnulle pesä? Sehän on se miljoonan pesäpöntön tempaus käynnissä..? Mikä lintu tässä tykkäisi pesiä, telkkä ehkä? Ripustanko minä tämän koivuun vai kuuseen?
Eli mitä ihmettä minä tällä teen?

Ufo nro 2: Koukuttu peitto, Novita 7 Veljestä
Hurahdin joskus 6-7 vuotta sitten (tai jotain semmoista) koukkuamiseen. Innostus kesti juuri ja juuri niin kauan, että sain peiton tähän vaiheeseen. Se on varmaa, ettei tästä koskaan peittoa tule, mutta voisiko tästä tulla vaikka lattiatyyny? Yksi poikasista haluaisi säkkituolin, sehän on vähän niinkuin lattiatyyny...eikö? Jos purkaisi tuon tummanharmaan osuuden ja hoitelisi alapuolen vaikka fleecellä ja sisään vähän täytettä. En vaan tykkää tuosta keskikuviosta ollenkaan.
Tai voisikohan tästä tulla koiralle peti? Koiraa ei vain ole, eikä tule.
Tämä on toki myös niinkuin lippu, pitäisiköhän hommata lipputanko ja vetäistä emännänviiriksi salkoon?
Haluaisiko joku tämän? Voin vaikka postittaa siitä ilosta, että pääsen tästä eroon.

Ufo nro 3:Neulottu hihallinen poncho, Novita Softy
Tämä on aikalailla samaa vuosikertaa kuin Ufo nro 2. Tämä ufo otti ja yllätti minut, tämähän oli valmiimpi kuin muistinkaan. Olen tehnyt myös takakappaleen melkein valmiiksi vai onkohan tuo etukappale? Muistelin, että vain toinen kappale olisi melkein valmis. Siis vain hihat, yhdistäminen, kaulus ja hapsukat puuttuvat. Ei vain kiinnosta enää vähääkään.
Haluaako joku tämän? Langatkin varmaan jostain löytyvät, eivät toki ole samassa sijoituspaikassa kuin tämä ufo. Tämänkin postitan ihan iloisin mielin, jos jollekin vain kelpaa.

Ufo nro 4: Virkattuja afrikkalaisia kukkasia, Novita 7 Veljestä
En edes muista, mitä tästä on pitänyt tulla, varmaan taas yksi suuruudenhullu peitto...
Mitä nämä haluaisivat olla? Haluaisivatkohan nämä olla vaikka roskiksen täytettä?

Ufo nro 5:Villasukat, olisikohan joku Hot socks lanka???
Kesällä 2010 kävimme Elmerin kanssa Saksassa autonhakumatkalla. Paluumatkalla piti saada käsille autossa puuhaa. Yhden sukat valmistuivat, sitten loppui matka kesken.
Nämä voisin pikapikaa tekaista valmiiksi, sukille on aina tarvetta. Vähän isolta tosin näyttävät.

 
Ufo nro 6: Virkattuja somalialaisia kukkasia, vauvalanka Ciao Trunte
Nooo, yksi peittoprojekti taasen. Tämä ei ole mikään jämälankaprojekti, vaan hommasin tähän aivan erikseen langatkin. Ainoastaan valkoinen reunuslanka puuttuu, tuo kuvassa oleva valkoinen ei ole samanmerkkistä lankaa, joten sitä en tule käyttämään.
Tämän haluaisin niin tehdä valmiiksi. Toivottavasti joku päivä innostun taas.

Ufo nro 7: Neuletakki, Novita Miami
Kesällä 2013 lähdimme koko perheellä Santorinille loman viettoon, lähdön hetkellä piti äkkiä keksiä joku neulomus matkaan. Se on tässä. Muistelin, että olisin aloittanut myös toisen etukappaleen, mutta jos näin on, niin se on haihtunut kuin tuhka tuuleen. Jo valmistuneessa etukappaleessa on suklaatahra, voi noita poikasia.. ööh. Lähteneekö pesussa pois?
Joo, tämä pitää tehdä valmiiksi. Saa luvan valmistua mieluusti kesään mennessä tai ainakin sen aikana. Tarkennus: puhun nyt kesästä 2016.

Ufo nro 8:Virkattu peitto, Novita Miami
Tästä piti taas tulla ties miten suuri peitto. Viime kesänä en tätä tehnyt, mutta sitä edellisenä muistaakseni... Lankojakin on jemmassa kaiken väristä, ei jää muuten siitä kiinni! Miami on ihana lanka virkata, suosittelen.
Pikku-Pörrille pitää tehdä tästä iloisenvärinen peitto. Olkoon tämä tulevan kesän virkkausprojekti!

Nonniin. Siinäpä nuo olivat. Jos jotain hyviä asioita koittaa hakea, niin ufoja ei ole siunaantunut sen jälkeen, kun aloitin blogin pitämisen. No, tuo Ufo nro 8 on poikkeus sääntöön. Peitot tuppaavat jäädä minulla kesken, suuresti arvostan kaikkia, jotka saavat ne aikoinaan valmiiksi!
Jos joku kiinnostuu noista hylkäämistäni ufoista, niin kyselkäähän lisätietoja :)

Neulomuslaiskimusmaista räsymattosukkaa

Neulomuslaiskimus iski päälle, eikä neulominen kiinnostanut moneen päivään vähääkään tai ihan pienesti vain. Aikani laiskoteltuani otin puikot käteeni ja kilkuttelin sukat valmiiksi.
Sini/savusävyinen seiskaveikka raitalanka raikastuu ihanasti puhtaanvalkoisella langalla.
Minusta nämä ovat jotenkin hyvin Suomi-henkiset sukat ja istuvat paitsi jalkaan, myös suomalaiseen sielunmaisemaan.
Malli: Oma polvisukka seiskaveikalle
Lanka: 7 Veljestä Raita 819 ja valkoinen 011
Puikots: Metalliset 3 1/2
Langankulutus: 162 g
En yhtään tiedä, mitä seuraavaksi käteeni tarraan: virkkaisinko jotain vai kaivelisinko jonkun ufon ja tekaisisin sen valmiiksi vai suunnittelisinko jotain uutta omaa...

Taimitarhan kukkasukat

Yleensä tähän aikaan vuodesta on meillä helvetti irti, nimittäin kukantaimisellainen: Joka puolella on aivan liikaa purnukoita puskemassa jotain vihreää. Mutta tänäpä vuonna näin ei olekaan. Tänä vuonna kasvatellaan kolmea ihmisentainta... ja Niina Laitisen Taimitarhan kukkasukat.
Miksi sitten ei muita kukkasia ollenkaan? No, yksinkertaisesti siksi, että viimeiset vuodet olen taimia innolla kasvattanut ja hyvin ovat kasvaneetkin, mutta tämä Suomen ns. kesä on rankaissut niitä heti kovalla kädellä, kun olen ne käsistäni ulos päästänyt. Ja nyt, kun en taimia kasvattele, niin tulee varmuudella superlämmin kesä heti kesäkuusta syyskuuhun... mutta jos ei näin käy, niin aina voi sujauttaa kukkasukat jalkaan ja kukkaloisto on taattu!
Sukkien ohjetta julkaistiin päivittäin yksi kukkanen kerrallaan Niina Laitinen Designs Facebook-sivulla. Ensimmäinen kukka puikahti kasvamaan 1.3. ja viimeinen 13.3. Ajattelin ensin tekeväni peräti kaksi paria sukkasia, mutta onneksi järkiinnyin heti alussa ja tein vain yhden parin, sillä aikaa ei nyt olisi enempään ollutkaan.
Ohje löytyi kolmenlevyisiin sukkiin, joista tein pienimmän koon ja sekin on vähän leveähkö, mutta ei onneksi liiaksi. Mutta sukan varsi on selvästi suunniteltu pitkille rotusäärille, koska jalassani sukat menevät jopa polven yli. Mutta semmoista se on, kun on lyhyet rotusääret eli persjalat. Jalkaterästä tein lyhyemmän, mitä ohjeessa.
Valitsin kukkalangoiksi monivärisiä Nalle-lankoja, sain siten vielä ylimääräisen annoksen jännitystä seurailemalla, millaisia kukkasia langat sukkiin piirtelevät. Jemmassa on onneksi vielä vanhojakin Nalle Kukkaketoa, Luontopolkua ja Marjaretkeä sekä uusimpia Taikaa ja Gardenia. Melko kauan sai odotella, että moniväriset Nallet tulivat takaisin, mutta onneksi tulivat, sillä pidän niistä todella paljon!
Sitten jotain kritisoitavaa: Muutamassa kohden jää sukan taakse ikävä rako kukkien väliin. Tuohon olisi tietysti voinut jotain yksittäistä väritöpsykkää neuloa, jos olisi ollut hereillä ja tajunnut, mutta näin ei tietystikään ollut. Toinen asia, jonka tekisin nyt toisin, on resori. Siitä tuli ainakin minulla liian löpsykkä, sukat eivät pysy oikein jaloissa. Resorin tekisin myös näin jälkiviisaana toisin. Ja sitten ne langanpäät, niiden päättely! Sukat valmistuivat eilen, mutta tänään oli jäljellä vielä sen 7x7+rapiat päälle langanpäätä pääteltäväksi.
Erittäin lämpimästi suosittelen itseäni päättelemään ne seuraavalla kerralla heti neulomisvaiheessa (Dropsin ohjevideo). Vaikka suhteellisen nopeasti tuosta suoriuduin sillä välin, kun Pörri veteli aamun kauneusuniaan.
50 minuuttia meni ja langanpäät oli selvitetty.
Malli: Taimitarhan kukkasukat by Niina Laitinen.
Lanka: Nalle lankoja. Pohjaväri musta 099, väliväri luonnonvalkoinen, kukan varsi vihreä Nalle Garden 868. Kukat: Kukkaketo Päivänkakkara 810, Kukkaketo Kirsikkapuu 805, Taika violetti 853, joku sinisävyinen Nalle raitalanka, Garden pinkki 865, Luontopolku Joki 811.
Puikot: Metalliset 3
Langankulutus: 172 g

Seiskaveikkaperussukan muodonmuutoskokeilu

Menin käpälöimään hyväksi todettua omaa seiskaveikkaperussukkaa ja nyt en osaa sanoa, menikö aivan metsään vai pikkasen vaan harhapoluille, sillä sukasta tuli näin neuloen jalkapöydän kohdalta hieman liian leveä minun makuuni.
Tein sukkaan ristiinvahvistetun ranskalaisen kantapään. Ja luin jostain facebook-ryhmästä, että kantalapun 1. silmukkaa ei kannata nostaa neulomatta, vaan neuloa normaalisti, näin ei kantalapun reunasta nostetuilla silmukoilla synny reikäistä neulosta, vaan aivan tiivis. Jotkut tuntuivat neulovan 1. tai jopa kaksi kantalapun ensimmäistä silmukkaa aina oikein, myös nurjalla, mutta minä neuloin 1. silmukan nurjalla nurin ja oikealla oikein. Kokeilen vielä seuraavissa sukissa tuota aina oikein neulomista, tuleeko silloin vieläkin parempi.
 Kärkeen tein nauhakavennuksen.
Malli: Oma käpälöity perussukka omaan jalkaan
Lanka: Novita 7 Veljestä Raita 856
Puikot: Metalliset 3 1/2
Silmukoita: 44
Langankulutus: 102 g
Olen tehnyt monet ohuet sukat viimeksi ja niiden jälkeen tuntuu seiskaveikka todella paksulta ja kankealta neuloa.
Ehkä teen jatkossa kuitenkin sen vanhanmallisen kantalapun näihin seiskaveikkasukkiin, en ranskalaista. Tai jos teen ranskalaisen, niin tuota pitää vielä parannella. Kantalapun reunasilmukat kokeilen tehdä jatkossa myös toisin.