Pidän villasukkia jaloissa päivin ja öin, minulla on useampi pari samaan aikaan pidossa. Huomasin, että minulle oli kertynyt iso pino reikäisiä villasukkia, jotka kaipasivat huomiota osakseen.
Kaivoin jämälankakerän ja Mummun vanhan parsinsienen esiin, ja aloin pistellä reikiä umpeen. Mummun parsinsieneen oli tullut Tädin ja Äidin välisenä jatkotoimituksena myös varsi mukaan. Ja, vaikka alunperin ajattelin, että tuskin vartta tarvitsen, niin otin sen nyt käyttöön. Ja olihan se varsin kätevä. Ihan huippuvehje tämä Mummun vanha parsinsieni!
Tykkään sukkien parsimisesta, vaikka en olekaan mikään säntillinen, saatika oikeaoppinen, parsija: Minä enempi huolehdin reijän umpeen parsimalla ainakin pääilmansuunnista, ja pahimpien reikien kohdalla vielä väli-ilmansuunnista. Aika useasta sukasta oli kantapäätä kadonnut niin paljon, ettei sitä ihan vain kävelemällä ole kulutettu, sukkia on natustellut meidän karva-Pirkko.
Parsiminen oli kahden illan homma, sillä paikattavia sukkia oli 6 paria. Tai olihan niitä kaksi enempikin, mutta armahdin kaksi paria: Toisesta parista oli kadonnut kantapäät kokonaan Muffin suuhun, ja toinen pari oli alunperinkin liian leveä minun jalkoihin. Leikkasin noista kahdesta parista terät pois. Ehkä teen niillä joskus jotain, ehkä en.
Toivottavasti näitä sukkia ei tarvitse alkaa ihan heti uudestaan parsimaan. Ja, jos näin kävisi, niin ehkä sukat saa sitten jo mennä menojaan, katsotaan. Olisi tosin kiva nähdä kuvia sellaisista ihan rakkaimmista villasukista, jotka on parsittu monen monituista kertaa.
Niin, eli minun parsintatulos ei ole visuaalisesti kovin kaunista katseltavaa, mutta jospa näillä taas töpöttelisin menemään. Jossain vaiheessa pitää neuloa jokuset aivan uudet polvarit, mutta nyt ei ehdi.
Ja neulebingoon tuli yksi rasti lisää.
