Keräsin viime vuonna ale-korista kolme kerää vaaleansinistä Tuuli-lankaa. Tarkoitus oli tehdä niistä Tytölle pehmoinen pipo. Mutta, tytön lempiväri on muuttunut vaaleansinisestä vaaleanviolettiin jo kuukausia sitten, joten suunnitelmiin tuli muutos: Tein piposta omaan päähäni sopivan. Tosin, eihän sitä tiedä, vaikka pipo päätyisi Tytölle joskus vuosien päästä, kun hänen päänsä on kasvanut omani kokoiseksi... ja lempiväri on ehkä taas vaihtunut..? Tuskin tulen pipoa itse pitämään, vaikka vannomatta paras.
Pipo on neulottu 3-kertaisella Tuuli-langalla, puikoilla 3. Laitoin aloitukseen 120 silmukkaa, ja neuloin 2o2n-resoria.
n. 18 cm jälkeen aloin kavennella joka kerros 6 silmukkaa pois, kunnes jäljellä oli enää 6 silmukkaa, langan läpi vedettäväksi. Pipolle tuli pituutta 23.5 cm, sopiva n.56 cm palloon.
Tuuli-langasta ja minusta ei tullut hyviä kaveleita, saatika lakkaita ystäviä. Neulominen oli niin tahmeaa ja takkuista, että samassa ajassa olisi helposti neulonut pidemmän pätkän sukkaa tai puseroa, ja hyvästi iloisemmissa merkeissä. Olinkin alunperin ajatellut tekeväni pipoon kaksinkertaisen reunuksen, mutta ajatus yksinkertaisesta piposta vahvistui jokaisen väkerretyn silmukan myötä.
Vaaleansinisen piposen myötä sain Neulebingooni yhden leiman. Seuraava leima on työn alla, ja taitaa olla aloitus myös yhteen työhön, jota en pysty bingooni sovittamaan...



