Virkattu Alfama-laukku

Heinäkuussa aloittamani Alfama-laukku valmistui myöhäiskesän rientoihin. Paloja oli hurjan hauska virkata. Päättely otti oman kyllä aikansa, onneksi päätteleminen ei ole minulle Mörkö-Peikko.

Alfama-laukun ohje löytyy keväällä ilmestyneestä Novita Virkkauslehdestä. Ohjeen mukainen lanka olisi ollut Veikka, mutta minä käytin Nallea, koska sitä oli sopivasti saatavilla, monissa väreissä. Valitsin nämä 12 väriä laukkuun. 

Virkkasin 4 palaa siten, että jokaisen palan aloitus oli pinkillä, 3. väri tumma luumu ja viimeinen kerros pellavalla. Pellava kävi myös toisen kerran palassa, jollain aiemmalla kerroksella. Muut värit vaihtoivat paikkaa jokaisessa ruudussa. 

Pohjapalassa värijärjestys on hieman eri, enemmän järjestelty. Omiin silmiini neljä sekoilupalaa ovat hauskempia kuin tämä pohjapala.

Yhden palan koko on 24x24 cm. Yksi pala painaa n. 40 g. Sitten järjestelin palat, kuten valmiissa laukussa olisivat.

Ja virkkasin pohjapalan kiinni sivupaloihin. Virkkasin palat yhteen samalla tavalla kuin tässä ponchossa, koska en muita yhdistelytapoja halua enää käyttää, tää on niin näpsäkkä ja kaunis. Samalla tavalla yhdistin palat myös tähän toppiin.

Ja sittenhän se laukku oli palojen puolesta kasassa. Ja edessä oli yläreunan ja kahvojen virkkaus. 

Yläreunassa poikkesin ohjeesta. Ensinnäkin siksi, että käytin ohuempaa lankaa, joten tarvitsin kahvaan enemmän ketjusilmukoita. Toisekseen siksi, etten laiskuuttani jaksanut nysvätä kahvaa kaksikerroksiseksi, vaan tein siitä vain yksikerroksisen. Yläreunan kiinteitä silmukoita oli tylsä tehdä. 

Laukku ei ollut kuitenkaan vielä valmis, jotenkin se kaipaili vuorta, ettei sisältö hulahtele aukoista kartanolle. Löysin ohuesta kankaasta ommellun vuorihameen, jonka silppusin sopiviksi paloiksi ja ompelin yhteen.

Sitten ryhdyin ompelemaan vuorta ensin käsin kiinni, mutta kesti liian kauan. Ompelukoneella se oli hetkessä huristeltu. 

Laitoin kassiin 10 Nalle-kerää, enemmänkin olisi mahtunut. Ja sitten kuvaamaan. 

Joka suunnalta tietysti, koska kassi on joka suunnalta eri näköinen. 

Ja ripusteluasennossa tietysti myös.

Semmoinen kassi. Lankaa kului 237 g, siitä pellavaa vajaa kerä. Ja oli hauskaa. Paitsi yläosan ja ripojen virkkaaminen ei ollut. Mutta reippaasti oikaisten niistäkin suoriuduin. Nyt sitten jonnekin esittelemään kassia. Ehkäpä Waltikan Venetsialaisille..? Tai ei sittenkään siellä, tämän kanssa ei voi tanssahdella, pitää olla joku pienempi veska.

Mitä värejä Alfama-laukkuun?

Perhe on nyt vähän hajallaan: Yksi Poikanen lähti suorittamaan inttiä, mikä on ollut minulle tunteita riepotteleva kokemus. Kovasti on ollut ikävä ja kaihoisa mieli päällä. Onneksi pian on tutustumispäivä, niin pääsen katsomaan, millaisen mesta se intti on, ja miten Poikanen siellä pärjäilee. No, tiedänhän minä, että varmasti pärjäilee, mutta en tiennytkään, miltä Poikasen pesästä lentäminen tuntuu. Mies lähti puolestaan Tytön kanssa minilomalle Pärnuun. Sieltä tulee ihania rantsu- ja Pärnu-talokuvia. Lämmittää sydäntä, että nämä kaksi eniten Pärnu-rakkautta tuntevat ovat siellä yhdessä lomailemassa. Minä, Muffi ja yksi Poikanen jäimme pitämään kotia pystyssä. Mies sanoi lähtiessään, että minun pitäisi sillä välin järjestellä vähän näitä minun tavaroitani aka lankojani, että hän pääsee tekemään huoneeseen kattopanelointia. Ja, mitä siis teen, kun mister Kontrolli poistuu: Olen neulonut, istunut koneella ja neulonut, tehnyt ruokaa mahdollisimman vähin ponnistuksin, ja neulonut lisää, rapsutellut Muffia, käynyt Muffin kanssa lenkillä, sekä hypistellyt ja kastellut kukkasia. Siinä se, siinä kaikki, mitä olen tehnyt. Ja tietysti nukkunut vähän ym. pakollista. 

Ja, tietysti olen vähän "järjestellyt" näitä minun lankojani. Nimittäin valkannut värejä yhdestä laatikosta, ja toisestakin. Levittänyt kerät pöydälle. Miettinyt pääni puhki, mitä värejä käyttäisin, mitä yhdistelisin toisiinsa. Ja lopuksi laitoin kerät kolmanteen laatikkoon. Miksi moinen ponnistelu, kerien järjestelyn suhteen? No, Puikoillakin esitteli blogissaan upeaa virkattua Alfama-laukkuaan. Ja muistin, että oma Alfama-laukkuni on edelleen aloittamatta, ja nyt olisi korkea aika sen jo päästä koukulle. Mutta värit, mitkä värit, siinäpä vasta pulma. 

Aloitin myös Novita Mica-KAL puseron. Minulla on lankana tässä Novita Rose ja puikot 4.5. Olen neulonut nyt 1. pätkän tästä puserosta, ja purkanutkin yhden kötöstyksen: Menin selän korotuksissa niin sekaisin, etten enää tiennyt missä kohtaa ohjetta olen menossa. Ja miksi varten selän korotuksia ylipäätään teen: haluanko, onko pakko, voinko päästä helpommalla? Tai oikeastaan en purkanut, vaan heitin koko muutaman rivin aloituksen roskapönttöön. Tämä tekele on nyt tehty ilman selän korotuksia. Mutta epäilyttää vielä, että olenko tehnyt aloitusreunan ja ensimmäiset kerrokset liian löysällä, ihan kamalasti rullautuu reuna. On toki oikeaa neuletta, ja reunassa ei ole mitään resoria tms. joten rullautuuhan se ihan luonnostaan. Vaan pitäisikö purkaa, vai kehitellä tuohon mahdollisesti lopuksi joku virkattu reuna..? Taidan jatkaa vain eteenpäin, katsotaan, mitä tästä tulee, jos tulee mitään paitaa ensinkään. Onneksi on vanhaa Rose-lankaa runsaasti,voi neuloa ja täyttää sillä roskapöntöt.