DIY... ja varsinkin assistentin kanssa: vanhasta mekosta uusi

Kaapissa on venynyt ja vanunut vuosikausia, kymmenenkin, mekko, jota en ole juuri koskaan pitänyt. Mekko on tyyliä päästä varpaisiin, avoinainen selkäosa, ja etuosan tissipusseihin voi yrittää survoa lollot hyllymään. Ai, miten hemaiseva, tällä nykyvartalolla ja -iällä... Mekossa on kuitenkin yksi hyvä puoli, tai oikeastaan kaksikin: Kangas on täyttä puuvillaa. Kangas on ohutta. Eli suomeksi: Kankaasta saa vilpoisan kesämekon. Ja pyytämättäkin sain apurin, jonka kanssa ryhdyimme tuumasta toimeen.

On arvoitus, miksi minulla on sinikuviollinen mekko. Minulla mahtoi olla joskus sininen kausi, jolloin pidin sinisiä vaatteita.

Mallasin tulevaa mekkoa yhdellä toisella varsin kulahtaneella mekolla, joka on ollut niin ihana, että on varsinainen päiväelämän jälkeen siirtynyt kulahtaneeksi ja pehmuiseksi yöpaidaksi. Nukku-Mattia ei haittaa. Ja Miestä vielä vähemmän.

Raidallinen kulahdusmekko on hieman lyhyt, joten uusi mekko voi olla hieman pidempi, yltää silloin polvien tienoille.

Leikkasin yläosan tissipussit ja selkäkuminauhoituksen pois.

Leikkasin kainaloaukot ja kaula-aukot.

Assistentti saapui paikalle tarkistamaan tuloksen. Hän tarkisti myös jokaisen leikatun kangassuikaleen, nimittäin petiinsä rakennetulla tarkastusasemalla.

Hoksasin, että solmiamisnauhat ovat oivaa valmista kanttinauhaa, eikun kanttaamaan.

Kainaloaukot kantattuina.

Ja valmis mekko. Kainaloaukoista tuli sangen hulppeat, pääsee ilma virtailemaan, eikä jää kainalokuoppiin pyörimään ja hyörimään. Muuten mekko on kellomaisen väljä, siis oiva kesäkotimekko, joka päällä meinaan kotosalla pyörähdellä, ja melko varmasti muuallakin.