Mikämikä?!?

"Äiti, neulotko sinä myssyä?" - "En, ja tämä ei ole neulomista. Tämä on virkkaamista, ja sitä tehdään tällaisella virkkuukoukulla, jossa on tämmöinen nöpykkä. Ja, jos tämä olisi myssy, niin ei kai kenelläkään olisi niin isoa päätä, että se sopisi siihen." - "Kaarlolla on." (nimi muutettu). Tässä pienen tytön päähän tuli ilmeisesti muistikuva siitä, kuinka Kaarlo-eno päräytti viime kesänä yllättäin moottopyörällään pihaan, ja käveli mustissa ajovaatteissaan, musta kypärä päässään, sisään. En ollut tuolloin itse kotosalla, mutta sisääntulon pelottavin hetki oli ollut ilmeisesti se, kun Kaarlo-eno oli ottanut kypärän päästään :D Tätä pelottavaa sisääntuloa on muisteltu meillä pitkään, mutta nyt Pörri jo sanoo, ettei pelkää tai ujostele enää Kaarlo-enoa.

Mutta: mikämikä se siis on? Se on ihan jättisuuri finni minun leuassani. Eikun tuo päässä oleva, joka ei voi olla myssy, koska se olisi jopa Kaarlo-enon päähän liian suuri. Se on kori. Tietysti se on kori.

Mutta se piti valmistumisen jälkeen kostuttaa ja laittaa yöksi tasoittumaan, että alkaisi näyttää vähän enemmän korilta. Itse koria innostuin virkkaamaan saman tien, kun eräänä päivänä aukaisin Dropsin joulukalenterin luukun nro 10: Christmas Crunch. Siis mikä? Joulun narske? Joulun rouske? Ei tajua...

Lähdin tekemään koria Dropsin Paris-langan sijasta Dropsin Nepalista, joka on paksuudeltaan samanlaista ja sitä on kotosalla vaikka kuinka paljon. Ohjeessa oli kolme kokoa, joista minä aloitin sen suurimman. Virkkailin pohjan ja sisäseinän ohjeen mukaan, mutta sitten tuli ohjeessa sellainen kuvio, jota inhoa: popcorn. Siis poppareita tykkään todellakin syödä, mutten missään tapauksessa virkata. Joten oli pakko alkaa säveltää ja virkkasin käännettävän reunuksen omasta päästä tyyliin: pylväs, ketjusilmukka... ja seuraavalla kerroksella ketjusilmukka, kiinteä silmukka. Itse ainakin tykkään lopputuloksesta ja sehän kait riittää.

Yön yli tekeytynyt väkerrys näyttää jo enemmän korilta kuin ylisuurelta myssyltä. Luulisin, että näillä omenoilla on ihan lämmintä köllötellä alpakkavillaisessa pesässään. Vaikka omenat on tietysti laitettu koriin vain kuvauksellisista syistä. Ja ei ne muutenkaan pääse siellä kovin pitkästi oleilemaan, sillä onko mitään parempaa kuin punainen jouluomena? On tietysti, nimittäin konvehdit ja sen sellaiset!

Keräilin eilen vähän irtopisteitä leipomalla gluteenittomia kookossuklaamuhvinseja. Onnistuivat aivan järkyttävän hyvin, mutta ohjetta ei ole, koska lapoin aineksia summanmutikassa kippoon. Ehkä osaan toistaa onnistumisen, mutta epäilen suuresti...

Tekaisin samassa hötäkässä myös tällaisia salamavalonkalventamia gluteenittomia kaurakookosleipiä. Elmeri epäili, että sisältäisivät kovinkin paljon rasvaa. Mutta eihän kauraleivät koskaan, eihän?

Poikasilta keräilin hajapisteitä valmistaikinatorttusilla, joista laitoin kylläkin 30 kpl pakkasen uumeniin, ja jätin heille vain muutamat maistijaisiksi.

"Miksi tuo ukko on tuolla kasviksessa?" Tätä asiaa pohdimme tänään ruokalautasten äärellä, kun 3-vuotias äkkäsi jouluistutukseen ripustetun pienen keltaisen enkelin. 

Malli: Christmas Crunch by Drops, käännettävä reunus sävelletty itse, toisin kuin ohjeessa

Lanka: Drops Nepal (0500)

Koukku: 4

Langankulutus: 144 g

Tekisinkö vielä lisää koreja, aloittaisinko kirjoneulesukat vai mitä? Tätä asiaa pitää pohtia, mutta sitä ennen pitää käväistä lähikaupassa ostamassa inkivääriä ja sitruunaa. Sain eilen vinkin, että inkivääritee parantaisi flunssaa ja antaisi lisää wirtasta. Sitä todellakin nyt kaivattaisiin!