Huivi ja höpinää - ja höpinää höpinän päälle: tänä ja ensi vuonna

Vuosi alkaa olla taputeltu, mutta vielä ehtii esitellä vuoden viimeisen neuleen, suuren huivin, sekä pohdiskella, mitä asioita haluaisi tulevana vuonna tehdä. Mutta tekeekö oikeasti, niin se on toinen juttu.
Mutta ennen huiviin perehtymistä muutama tämän viikon kohokohta: Viikko sitten pyysin lapsosia kasaamaan piparkakkutalon. Ajattelin, että se olisi heistä hauskaa puuhaa ja pääsen samalla itte vähemmällä. Kiinnosti myös tietää, saavatko Poikaset sen tiimoilta kovinkin ison kinastelun aikaan vai onnistuisiko kasaaminen ihan sulassa sovussa. 
Menin vähän ajan päästä tarkistamaan tilannetta ja kävi ilmi, että sehän oli koko tönö ollut aika tsipaleina siinä laatikossa ja Poikaset olivat ensiksi palasista koittaneet sitä huussettia kasata, vaan se ei  onnistunut. Olivat sitten päätyneet liimaamaan palasia kasaan, ja kuivumista odotellessa maistelivat koristeita, Pörri auttoi. 
Seurasi uusi yritys saada seinät pysymään pystyssä. Nyt alkoi Poikasilta loppua kärsivällisyys, kun seinät vaan kaatuilivat, eivätkä korjatut osat pysyneet kasassa, vaikka kuinka pruutasivat liisteriä väliin. Kuljetusfirma oli pahasti tyrinyt, kun ei ollut saanut rakenteita ehjinä työmaalle. Mihin lie kuoppaan oli matkalla ajaa kurauttanut? 
Minä olisin itse varmaan sinnillä laittanut sen möksän pystyyn, vaan ei ollut minun juttuni enää, joten annoin luvan syödä seinäelementit ja kattopellit. Ja hyvältähän ne maistuivat, kun laittoi paljon sokerimassaa ja karuskeja päälle. Minusta tuntuu, että nämä piparit mahtoivat olla joulun makoisimmat, lautanen ainakin vikkelästi tyhjeni.
Neulerintamalla olin jo hyvissä ajoin ennen joulua laittanut alulle kirjoneulesukat näistä väreistä ja aikomus oli neuloa sukat jouluna valmiiksi. Mutta jotenkin ne vaan tökkivät, eikä huvittanut neuloa. Eli menin selailemaan vähän nettiä ja kohtapa oli huivi aluillaan Prymiltä saamillani Ergonomics-puikoilla. Pääsin testaamaan niitä, koska niiden koko, 4 1/2, sopi justiinkin ohjeeseen. Ohjeen langan ja puikon tosin vaihdoin toiseen ja mitään mallitilkkuja en tehnyt ;D
Puikot ovat erittäin kevyet ja muodoltaan kolmikulmaiset. Puikkojen päät ovat hassun pullukat, mutta tavallaan litteät. Tuntui, että puikot eivät luista ehkä niin kuin "normipuikot". Toisaalta tuon arvioimiseen olisi pitänyt neuloa tätä samaa lankaa myös muilla puikoilla, mitä en tehnyt, joten en 100-varmuudella voi sanoa, mutta tuntumana kuitenkin. Pitänee testailla lisää.
Mutta sitten pieni hyppäys taas pois huivista ja takaisin jouluviikon juttuihin: Joulu meni lepposissa tunnelmissa ohi, Pukkikin oli älynnyt käydä jo yöllä tuuttaamassa lahjat kuusen alle, niin ettei niitä tarvinnut sen enempää jännitellä, että tuleeko vai eikö tule, ja koska tulee. Ja onko Pukilla joku kovinkin epänormaalin näköinen naamari päällä ja mistä aukosta Pukki pölähtää paikalle.  Kinkku oli supermakoisaa, koska oli köllinyt yön yli leipparissa itsensä ylikypsäksi. Kaikkea muuta joulujuttua oli riittävästi meidän tarpeisiin eli kaikki hyvin. 
Tapaninpäivän jälkeen koko muu perhe päätti lähteä mummolaan, ja Pörri sanoi, että "Äiti ei lähde mukaan. Äiti jää kotiin yskimään." Tämä oli suoranainen viittaus siihen, mitä olin koko joulunajan ja lähiviikot tehnyt: yskinyt. Niin paljon, että kylkiluuhun tai jonnekin sinne huudeille sattui. Eli niinhän minä jäin yssikseni vilkuttelemaan ikkunasta, kun perhe ajoi pois. Tämän jälkeen tapahtui jotain taianomaista: ihmeparantuminen! Keräsin kaikki epämääräiset roinat paikoilleen ja kaivoin imurin esiin ja imuroin yhdellä kädellä koko huussollin. Toisella kädellä en voinut, koska sattui sinne jonnekin. Pyyhin pölyt jne. Kun koko talo oli taas siisti, minä nautin. Ja nautin lisää, kun oli hiljaista. Oli aivan hipihipihiljaista. Kukaan ei halunnut minulta mitään, oli pari päivää aikaa vain minulle, vain omille tarpeille, mitä sitten olisivatkaan. Urheilu oli luonnollisesti poissuljettu, joten otin huivintekeleen kainaloon ja menin Elmerin mänceiviin neulomaan ja katsomaan sarjoja... ja jäin koukkuun: Katsokaa HBO:lta My Brilliant Friend, ihan huippu, kakkosseasonia odotellessa! Ja kyllä, minä pystyin neulomaan, niin kipeä en sentään ollut.
Yskää lääkitsin Inkivääriteellä, jonka maustoin hunajalla ja sitruunalla. Itse teen hörpsin suuresta mansikkakupista.
 Tiedä sitten auttoiko, yskä ei ole vielä loppunut, ehkä jo ensi vuonna. 
Porkkanalaatikko ei ole myöskään vielä loppunut, vaikka olen syönyt sitä pian viikon. Nyt alkaa ehkä jo riittää, ei kiinnosta enää!
Huivi on neulottu Novitan ohjeella: Messuhuivi 2017 Novita 7 Veljestä Pohjola. Ohjeen langalla ja puikolla neuloen sen koko olisi ollut 70x190 cm. Mutta koska minulla oli jemmassa täysvillaistakin lankaa, niin neuloin omani Novita Nordic Wool -langasta ja puikoilla 4 1/2. Pesin valmiin neuleen ja sen lopulliseksi kooksi tuli n. 70x220 cm. Eli sen sisään mahtuu kietomaan aika monenkokoisen naisihmisen.
Valmis neule kannatti pestä, sillä siitä tuli heti taipuisampi ja mukavampi pitää, jopa heti aamusta ns. luonnonkauniina ;D
Huivin neulominen oli jossain puolivälin paikkeilla erittäin puuduttavaa, mutta päätin vaan neuloa sen pois kuleksimasta. Ja huivin loppuosa, lyhennetyt kerrokset, sujuivat nopsasti.
Tämä huivi päätynee työpaikalle, sen voi siellä heittää tarvittaessa päälle.
Malli: Novitan ohjeella: Messuhuivi 2017 Novita 7 Veljestä Pohjola.
Lanka: Novita Nordic Wool (554)
Puikot: Prym Ergonomics 4,5 mm
Langankulutus: 240 g
Mitäs sitä sitten on tullut tehtyä tänä vuonna? Vasemmalla näkyy, mitä toiveita tälle vuodelle oli. Ja väritetyt sydämet toteutuivat. En ole ollenkaan pahoillani, vaikken kaikkia tehnytkään, mitä toivoin tekeväni, vuosi on pitkä aika ja harrastuksen parissa on saatava toteuttaa itseään vapaasti. Mutta lankavaraston kasvuun liittyen annan itselleni kunnolla tukkapöllyä. Miten ihmeessä olen saattanut tuoda tänne tänä vuonna 28800 g lisää lankaa?!? Miten??? Kuitenkin olen neulonut vain 6236 g pois ja lahjoittanut 200 g. Selittäkää tämä minulle!!! Vaikka en ostaisi seuraavana kolmena vuonna grammaakaan lankaa ja neuloisin samaan tahtiin, niin en sittenkään olisi vielä kuluttanut kaikkea ostamaani pois. Ja tässä ei tietenkään ole kaikki, vaan varastossa on aivan järkyttävä määrä lankaa. Tämä on nyt yhtälö, joka ei toimi. Ostin tänä vuonna melkein 10 kg enemmän lankaa kuin viime vuonna. Kuvassa näkyy 200 g lankaa (muine lisukkeineen), jotka talostani poistuivat Kuinka monta langanpäätä -arvonnan tuloksena. Langat ovat Hopeasäikeen käsinvärjättyä lankaa.
Tämän vuoden neuleita en ala käymään läpi, ne löytyvät kaikki Kässät 2018 -sivultaMonenlaista on tullut tehtyä ja erityisen iloinen olen siitä, että viimeistelin muutamat ufot.
Sitten ensi vuoden toivelistaan: Siirsin vuoden 2018 listalta muutamat jutut vuodelle 2019. Ja uutena toivoisin ehtiväni tulevana vuonna opetella käyttämään neulekonetta, joka on odotellut minua vuositolkulla kodinhoitohuoneessa. Passap-pojun kanssa saisin aika näppärästi tuhottua lankavarastoani ja neulottua varsinkin ohuet langat kivoiksi puseroiksi, kenties?
Lisäksi toivoisin löytäväni jostain aikapiilosta lisää aikaa, että ehtisin suunnitella enemmän omia sukkajuttuja. Minulla on tähän eräs kantava teemakin mietittynä, mutta sitä en halua vielä paljastaa. Katsotaan, kuinka käy...
Ihana auringonnousu oli tänäänkin. Ja aivan kuin olisin kuullut joutsenen äänen joelta. Mutta eihän se ole mahdollista tähän aikaan vuodesta, varmaan tunnistin väärin, oli vaan joku tavarääkky.
Ihanaa vuotta 2019 kaikille! Ja kiitos (mahdollisille) lukijoille :) 

13 kommenttia:

  1. Aika- ajoin käyn täällä lueskelemassa, katselemassa mitä sinä olet käsityörintamalla saanut aikaan. Hienoja neuletöitä
    Loppuvuosi on mennyt sairauden ehdoilla, neulomiset jäi siinä kohti toiseksi, nyt on taas yhdet sukat puikoilla, mieltä voimaannuttavaa puuhaa tuo neulominen.
    Hyvää uutta vuotta sinulle ja kaikille läheisillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos piipahtelusta, taidat jättää minulle toisinaan kommentin myös, se on mukavaa :) Olen samaa mieltä kanssasi, neulominen antaa todella paljon, liki kaikissa tunne- ja vireystiloissa. Sitä on vain sellaisten vaikea ymmärtää, jotka eivät itse neulo (esim. minun mies ;). Kaikkea hyvää Sinulle tulevaan vuoteen!

      Poista
  2. Ihana huivi! :) Toivottavasti yskäkin pian hellittää. Minulle joulupukki toi keittiövaa'an, niin olen tässä itsekin lankainventaarion just tehnyt. Ihan positiivisia lukemia näyttää kyllä, siitä lisää ensi vuoden puolella jossain postauksessa. ;) Iloa ja inspistä uuteen kässävuoteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eiköhän tämä tästä aikanaan, tavalla tai toisella :D Keittiövaaka on ihan ykköslahja neulootikolle, lahjanantajalla on ollut silmää. Iloa ja onnea myös Sinun vuoteesi ja lankapostausta odotellessa :)

      Poista
  3. Lankakaaos :D Ihan hyviä selityksiä olit kuitenkin kirjoitellut lankaostoille. Ei minullakaan onnistunut (tänäkään vuonna) eli vaikka kudoin melkein viisi kiloa niin lankoja ilmestyi kaappiin reilusti enemmän. En osaa selittää tätäkään, joten jospa vain annamme itsellemme tukkapöllyä ja lupaamme yrittää ensi vuonna...

    Onnea Uudelle Vuodelle 2019 !
    Tsemppiä lankalaihikseen ja tavoitteiden saavuttamiseen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain syitä pitää koittaa löytää, ettei vaan osta, vaan jostain siinä hetkessä hyvästä syystä kuitenkin: syy-seuraus... Olet kuitenkin neulonut paljon, joten kaappiin ilmestyneet lisälangat tulenevat tarpeeseen, eikö vain? Tsemppiä sinne myös, katsotaan vuoden päästä, ollaanko parempia ihmisiä :) Ja onnellista Uutta Vuotta!

      Poista
    2. Tietysti, totta kai tarpeeseen vaikka kaapissa on jo ennestään aivan liikaa lankaa... Miehen mukaan voisin perustaa oman pienen lankakaupan :D

      Poista
  4. Kiva, että jossain on vielä enemmän lankaa kuin minulla ;)
    Onnea tulevalle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä alkaa olla pikkuhiljaa epämukavaa, myös minulle: tila loppuu...
      Onnea vuodelle 2019 (ja kirjoittelehan siihen kirjallisuusblogiisi lisää <3)

      Poista
  5. Tervehdys!

    Olen seurannut blogiasi noin vuoden verran. Muotoilet kaiken kertomasi niin kauniisti. Esim. vaikka odotuksesi lehtien tippumisesta puusta." Eräänä kauniina, tuulisena, aurinkoisena vapaapäivänä"... Kaunis lause, joka jäi erityisesti mieleen ja jota olen mielessäni usein makustellut.

    Itse olen potenut neuloosia vasta pari vuotta ja lankaa on kertynyt varastoon ehkä kolme kiloa. Tilaustöihin " asiakkaat" ovat ostaneet langat valmiiksi ja minulle jää jämät. Ne olen neulonut sukiksi eri variaatioilla, ja lähettänyt hyväntekeväisyyteen milloin mihinkin.

    Olen hyödyntänyt esim.Novitan ja Adlibriksen alet.Tänä vuonna olen tikunnut vähän vajaa 10kg, joten en osta MITÄÄN , ennenkuin olen varastossa olevat langat tikunnut pois.
    "Katsoa saa, mutta ei koskea" periaatteella olen lankatarjouksia seurannut.

    Sinun lankavarastosi on huikea, koitappas nyt käyä kaupassa ja kävellä lankahyllyn ohi " silmät kiinni" ja tikuta vain varastoa pienemmäksi :-)

    Tiedän naisen, joka on ahkera leipoja. Hänen aviomiehensä itki, että ulkona oleva leikkimökki on täynnä vehnäjauhoja, eikä mikään riitä, lisää on joka kauppareissulla saatava.
    Säikähdin, että käykö minullekkin niin lankojen kanssa, mutta onneksi langat eivät heti sisätiloissa pilaannu.

    Oikein hyvää uutta vuotta sinulle ja koko perheelle. Muista blogata ja ilahduttaa meitä lukijoita ja etenkin minua myös vuonna 2019.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos tästä pitkästä ja ihanasta viestistäsi! Pitäisin tätä blogia varmasti vaikkei kukaan tätä lukisikaan, mutta on silti ihana kuulla, että tämä tuottaa iloa myös muille :) Minäkin haluaisin olla lankaostoksissa yhtä jämy kuin Sinä, mutta vielä en ole, ehkä joku päivä. Paljon oletkin lankaa neuleiksi muuttanut :)
      Ansaitsen kyllä täysin tämän ystävällismielisen opastuksen, jonka Sinulta sain.
      Rakkautta ja iloa tulevaan vuoteen :)

      Poista
  6. Ihana huivi ja kiva teksti jälleen kerran. Ihanaa uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja onnellista uutta vuotta myös Sinulle!

      Poista

Heinäkuista kriiseilyä...