Kevätaurinko

Minäkin aloitin... ja purin... ja aloitin uudestaan... ja seurasin ohjetta... ja sitten en enää seurannut... ja lopulta jotain valmistui.

Ensin valkkasin huolella lankojani ja aloitin huivin pehmeästä Adlibriksen Merinistä. Neuloin vähän matkaa ja siirryin muihin neuleisiin. Sillä välin Kevätaurinko eteni 2. osaan ja sepä ei näyttänyt minusta hyvältä, joten purin pienen alkuni ja päätin olla tekemättä koko huivia.

Sitten huivi eteni 3. osaan ja sen nähdessäni päähäni ui kuva kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta: Vanhahko nainen vetäisee harmaan pässinpökkimäisen huivin harteilleen ja kurkkii huolestuneena akkunasta ulos... Vanhoja suomalaisia elokuvia tuli lapsena katsottua todella paljon, varsinkin mökin akulla toimivasta pikkutöllöttimestä, joka toimi, miten toimi. 
Eli: Kaivelin Luodottaresta jääneet 2-säikeiset esiin ja laitoin huivin uudelleen alulle.

Neuloin huivia 1. kertaa käytössä olevilla Prymin Ergonomicseilla, jotka olivat uutukaisina huomattavan nihkeät karstalangan kaverina. En kuitenkaan antanut periksi ja huivin loppupuolella puikot pelittivät jo aivan hyvin ja olin varmasti myös tottunut niihin.

Neuloin kolme ensimmäistä pätkää ohjeen mukaan, mutta sitten lähti laukalle: 4. osuus olisi ollut pitsiä, jota olisi ainakin alussa pitänyt neuloa tiiviisti ohjeen kanssa. Sehän ei minulle sopinut, joten neuloin tämän osuuden harvakseltaan valepalmikolla. Mutta niin leveästi en viitsinyt neuloa kuin olisi pitänyt.

5. osuus meni mallineuleen osalta suurin piirtein ohjeen mukaan, mutta viimeinen 6. osuus lähti menemään hieman omaa polkuaan. Ja sitten alkoi lanka käydä kerällä vähiin, joten ajattelin, että olisiko se sitten tässä. Ja päättelin huivin i-cordilla. Se olikin hauska päättelytapa. Ja taisin muutenkin neuloa 1. kertaa i-cordia, huivin reunoihin.

Mutta, oliko se sitten muka yllätys, että huivista ei tullutkaan tasasivuinen, kun en sitä ohjetta ihan noudattanut :D Sanottakoon, että tykkään itse pitää ohuita, kapeahkoja ja riittävän pitkiä huiveja, sellaisia, jotka voi kietaista kaulan ympärille takin kanssa. Ja langan pitää olla silkkimerinoa tai merinoa tai alpakkaa; ei saa kutittaa vähääkään. Että, missähän minä tätä huivia pidän..? Ilmoitelkaahan, jos tarvitsette luonnenäyttelijää vanhantyyliseen elokuvaan, kurkkimaan akkunasta ulos...

Taitaa mennä Pörrin leikkeihin, luulen. Ellei sitten tule todella kova pakkanen, sellainen kuin pohjoisessa. Ja pitää kieputtaa pää paksun huivin alle, vain silmät jäävät kurkkimaan.

Lempihuivini on edelleen tämä. Langan materiaalista ei mitään tietoa, mutta toimii :)

Malli: Kevätaurinko-KAL,Taito E-P, alkuperäinen malli by Niina Laitinen
Lanka: Virtain Villan karstalanka, 100 % villaa, 2-säikeinen, 100 g = 240 m
Puikot: Prym Ergonomics, 4 
Langankulutus: 276 g

Nyt pitäisi saada tehdä jotain, josta olisi aivan yli-töpinöissään, mutta sellaista ei ole juuri nyt aloitettuna, on vain pakkopullia. En jaksa tehdä pakkopullia ja KALit meinaan kiertää nyt kaukaa. Josko vaihteeksi lukisi ja odottelisi töpinäneuletta...

Vähänkös lauantaina oli mahtava ilma! Rapolassa aurinko helli, tuuli tuiversi, ensimmäset perhoset lentelivät ja tietysti muuttolinnut, sinivuokko aloitteli kukintaa, sielu lauloi <3