Vihtaranta KAL - 13/14 Kisut

Mökin naapurissa oli ihan pikkuinen maatalo, tässä muisteloissa torppa. Se oli vanha punainen talo, jossa oli keittiö ja huone. Siellä asui vanhempi lapseton pariskunta, jolla oli siisteyden pidossa paljonkin parantamisen varaa. En ole eläissäni astunut yhtä sotkuiseen kämppään kuin heidän, he polttivat myös solkenaan tupakkaa. Mutta, vaikka he olivat omanlaisiaan, niin he olivat kilttejä, ja pitivät eläimistään hyvän huolen.

Mökin ja torpan välissä oli aitaus, jossa lehmät viettivät aikaansa siten, kun lehmät nyt tyypillisesti viettävät. Vaeltavat ihan hitaasti, pötköttelevät maassa, no, tämähän käsiteltiin jo jossain aiemmassa osassa, eipä käydä toistamaan. Mutta pointti on se, että lehmät eivät ole mitään raivoisasti ihmisiä päin ryntäileviä härkätaistelumaisia sonneja. Mutta, sonnimainen käytös oli juurikin se juttu, jota veljet minulle uskottelivat: Lehmät olivat mökin ja torpan välissä ainoastaan vaaniakseen minua. Ne odottelivat siellä minua, ainoana toiveenaan päästä puskemaan minua sarvillaan. No, sattui olemaan myös niin, että minulla oli mökkilempparihousuina punaiset joustofroteiset housut. Eli lehmät aivan varmasti lähtisivät hyökkäämään kimppuuni sillä sekunnilla, kun astun turvalliselta mökkitontilta aitauksen puolelle. Joten, kun piti päästä käymään torpalla, niin juoksin aitauksen välin niin nopeasti kuin ikinä pääsin. Ja vieläkin nopeammin, jos joku lehmä lähti hitaasti ja uteliaasti löntystelemään samaan suuntaan.  

Miksi minun sitten piti mennä tuon torpan suuntaan, mikä siellä veti minua magneetin lailla puoleensa? Vastaus on "miau". Kissat. Minun piti päästä katsomaan kissoja, haaveilemaan omasta kissasta, viemään kissoille kaloja. Kalat oli ripustettu oksaan roikkumaan. 

Ja, sitten, eräänä kesänä, toteutui suurin toiveeni: Torpan kissa sai pentuja, ja yksi kissavauva tuli meille! Voi, tuota onnen määrää! 

 

Neulo kaavion kerrokset 34-46.

S:

M: