Muffin takki

Muffin turkista puuttuu aluskarva, mikä tarkoittaa sitä, että turkki ei varsinaisesti lämmitä pakkasella tai tuulisella säällä. Ja meidän peruslenkki kiertää enimmäkseen järven rantaa pitkin, joten josko yhtään tuulee, niin se tuntuu myös. Koiralla on kaksi takkia: tuulitakki ja toppatakki. Ensiksi mainittu on ollut varsin kätevä: kevyt, pikku sateen ja tuulen pitävä. Mutta toppatakki on melko tönkkönen päällä, ja sen tilalle piti ehdottomasti saada toisenlainen takki. 

Ja, meillähän oli jo todella paljon lunta, keskikokoista hauvaa vatsaan asti. Niin paljon, että koira meni pomppien hangessa (kuva 15.12.24). Harmi vain, että liki kaikki suli pois, nyt näkyy jo maa siellä ja täällä (kuva 27.12.24). 

 

Minulla oli varastossa sekalaisia keräsiä Novitan Icelandic Wool -lankaa. 50 g kerässä on 90 m lankaa, täyttä villaa. Aika moni kerä on päätynyt kotiin ale-koreista. 

Valitsin kasasta kolme Muffi-väriä, otin numeron 4.5 puikot ja loin silmukat takkiin. Takki on neulottu aina oikein silmukoilla, peffasta päätä kohti.

 

Käytin mallina Muffin tuulitakkia, joka on aika lailla sopivan kokoinen hänelle, ja muutenkin kätevä käyttää. Siinä ei ole oikeastaan kuin yksi vika: Selässä oleva talutushihnan aukko on liian ylhäällä, valjaiden kiinnitys on paljon alempana, takin aukko ei osu kiinnityslenkin kohdalle ollenkaan. Tuon asian päätin tehdä neulomaani takkiin toisin. Muffi kuvitteli, että lattialle levitetty takki on hänelle laitettu matto, jonka päällä sopii istua ja katsella ulos...

 

Kuvittelin, että takki olisi parissa päivässä tehty, mutta siinä olikin yllättävän paljon näpertelyä, ja piti miettiä, että miten minkäkin kohdan takissa toteutan. Takki valmistui kuitenkin eilen, ja kävimme sen  kuvailemassa. Muffi antoi pukea sen nätisti päälle, eikä takki tuntunut haittaavan millään tavalla menoa, aivan normaalisti viipotteli menemään. Ja onhan takissa kaupanpäällisenä minun sormieni tuttu tuoksu. Koira on muutenkin tottunut villatakkiin, sillä nukkuu monesti minun vanhan villatakin alla tai päällä. Nyt neulomani takki on melko kevyt ja joustava päällä, paino 274 g. 

 

Pitää vielä katsoa, pitääkö ommella yksi nappi lisää, että saan remmikiinnitykseen enemmän säätöä. Ja pitääkö aukkoon laittaa myös yksi nappi, jolla rako säätyisi tarvittaessa pienemmäksi. 

 

Ja sitten alamme vain käyttää takkia, ja keräämään kokemuksia siitä. Tulemme seuraamaan ainakin sitä, että miten karva käyttäytyy takin alla, alkaako takkuuntumaan vai ei. Katsotaan myös, miten neuleen pinta elää käytössä. Ja tietenki sitä, miten muhvelopuhvelo viihtyy siinä, ja pitääkö jotain säätää lisää. 

Malli: Muffin takki, oma malli
Lanka: Novita Icelandic Wool (596, 702, 550)
Puikot: 4.5
Langankulutus: 274 g
Fffiilis: Aivan ok protoksi

Joulun aika kului kotosalla rauhaisasti akkuja ladaten.

 

 

Säiden puolesta on ollut melko harmaata. Joskin todistettavasti yhtenä päivänä aurinko hieman kurkisteli. 

 

Minun seuraneitini, stalkkerini.

Tää paita piti saada neuloa

Graffitivalkoinen kirjoneulepaita tyrkytti itse itsensä, ja aivan suunnittelemattomasti, puikoilleni. En todellakaan ajatellut neulovani nyt mitään kaksiväristä kirjoneulepaitaa. Mutta tässä taas yksi asia johti toiseen.

Paidan syntytarina alkoi siitä, kun kaivelin lankalaatikoitani, ja silmiini sattui pieni pussi, johon olin survonut kahdenlaisia lankoja. Ja, samalla muistin, että olin nähnyt jonkun ohjeen lehdessä, ja oitis hankkinut siihen sopivat langat. Mutta, vaikka kuinka mietin, en saanut paitaa mieleeni. Ja, sen mysteerilehden olin säilönyt eri paikkaan, se ei ollut lankojen kanssa samassa pussissa. Asia alkoi todella vaivata minua. 

Keksin sitten vierailla omassa blogissani, lankakaaos-sivulla. Ja, onneksi pussukkalangat olivat kuvattuina siellä, olin ostanut langat vuonna 2022. Mistä päättelin, että ohje oli ollut jossain vuoden 2022 lehdessä, ja kävin miettimään, mitä käsityölehtiä minulle oli tuolloin tullut. Sitten mieleeni putkahti Ravelry. Laitoin sinne hakusanaksi erinäisiä käsityölehtiä, joita minulla on, sekä vuoden 2022. Ja, dadaa! Näin siellä kuvan paidasta, joka oli saanut minut ostamaan mysteeripussilangat. Se oli Suuri Käsityö 3/2022. Tämännäköinen lehti, ja tämä malli. (Tieto nyt tähänkin, ettei enää huku, kun tulee aika neuloa.)

Kyllä nyt pitää perustaa Vanuttunut Villasukka Etsivätoimisto, tänne vain kaikki ihmeelliset ongelmat, Vanuttunut Villasukka ratkaisee, nopeasti ja ripeästi.

Mutta mitenkä sitten graffitivalkoinen kirjoneulepusero liittyy tähän kuvioon? No, tietenkin sillä tavalla, että kun nyt tiesin, mitä lehteä minun pitää lehtipinoistani etsiä, niin tietenkin kävin niitä siinä ohessa satunnaisesti myös selailemaan. Niin, kun kumminkin olin siellä lattialla kyykkyasennossa ja lehtipinot edessä. Ja, kun katselin Suuri Käsityö -lehteä 9/2018, ja näin siellä kuvan kirjoneulepaidasta, niin aivoni kertoivat käsilleni, että tuo paita pitää muuten neuloa, ja heti. Eikä siinä auttanut pyristellä vastaan.

Tietysti yksi ongelma oli heti käsillä, nimittäin se, ettei minulla ollut ohjeen mukaista lankaa. Mutta löysin Novita Wonder Wool -lankaa, ja sitä näytti olevan riittävästi, joten pienen juupaseipästelyn jälkeen päätin tehdä paidan siitä. Ja samaten päätin, että pistellään koon M ohjeella ja puikoilla 4. Ja samana päivänä paitaa tulemaan, ihan intopinkeänä. Aikataulullisesti se meni näin: 

1. viikko kainaloihin
2. viikko hihat
3. viikko kaarroke ja päättely
4. viikko kuvausten odottelua

5. viikko, kun en ole saanut aikaiseksi bloggailla, mutta tässähän tätä tarinaa nyt tulee.

Löysin ohjeesta kaksi virhettä ja yhden symmetriaa häiritsevän fataalin asian. Kaksi ohjeessa olevaa virhettä olivat sellaisia, että ne kävivät ilmi ihan normaalilla neulojan aivotoiminnalla, en joutunut niiden takia neulomis- ja purkamisrumbaan. Mutta, symmetria-asia, se tuli minulle puskista, kun pääsin kaarrokevaiheeseen, ja aloin ohjetta tarkemmin siltä osin katsoa. 

Ja, siis ei ollutkaan kaarroke, vaan oli ragla. Ja oli ragla, jossa kuviot menee, tulee ja katkeilee raglan kohdalla miten nyt milloinkin sattuvat. Tai ehkä oletettiin neulojan itse laskeskelevan, mistä kohtaa kannattaa, tai ei kannata, kuviota aloittaa. Aivan tekemätön paikka. Ja, älysin myös, että ei näytä paidassakaan kovin hilpeältä, sillä raglat oli kuvassa hiustupsuilla ja kädellä visusti piilotettuina. 

Ja, sitten. No, kun minä olen minä. Sellainen, joka ei sovita keskeneräisiä vaatteita. Joka ei tee mallitilkkua. Joka elää vaarallisesti. Ja taidoillaan, vaistoillaan menee maaliin, ja siellä katsotaan, miten milloinkin kävi. Että, koitin vain kuutioida, kuinka paljon, ja millä välein, kaventelen silmukoita kaarrokkeessa pois, että saattaisi olla hyvä. Ja tein niitä kuvioita, joita halusin, kaventelumielessä. Ja sävelsin ainakin yhden kuvion lisää. Yhden kerran laitoin silmukat useammalle puikolle, ja leväytin tekeleen lattialle, että näyttääkö se paidalta laisinkaan. Mutta en kokeillut päälle, se olisi ollut liian vaivalloista, varmasti muutama silmukkakin olisi livahtanut karkuteille.  Ja sitten, kun olin neulomassa kaulusta, aloin miettiä, että tehdäkö korkea, vai matala kaulus. Silloin oli laitettava keskeneräinen päälle, että osasin päättää. Ja, matala oli oikeanlainen aukko.

Muhvelopuhvelo kävi tarkastamassa laadun ennen päättelyä. Hänen mielestään ihan jees.

Keskimmäinen lapsonen suostui kuvaamaan minut lähirannalla. Taisin saada ihan kivan paidan. Tämä tarina oikeastaan jatkuisi vielä, sillä tällä kirjoneulepaidalla on yhtymäkohta toiseen paitaan, jota olin ollut, ja nyt taasen, tekemässä. Mutta, jätetään se tarina sen paidan ohessa kerrottavaksi. 

Malli nro 34, Suuri Käsityö 9/2018, Susanna Mertsalmi
Lanka: Novita Wonder Wool, 004 ja 044
Langankulutus: 585 g (kuvioväriä 165 g ja pohjaväriä 420 g)
Puikot: 4