Graffitivalkoinen kirjoneulepaita tyrkytti itse itsensä, ja aivan suunnittelemattomasti, puikoilleni. En todellakaan ajatellut neulovani nyt mitään kaksiväristä kirjoneulepaitaa. Mutta tässä taas yksi asia johti toiseen.
Paidan syntytarina alkoi siitä, kun kaivelin lankalaatikoitani, ja silmiini sattui pieni pussi, johon olin survonut kahdenlaisia lankoja. Ja, samalla muistin, että olin nähnyt jonkun ohjeen lehdessä, ja oitis hankkinut siihen sopivat langat. Mutta, vaikka kuinka mietin, en saanut paitaa mieleeni. Ja, sen mysteerilehden olin säilönyt eri paikkaan, se ei ollut lankojen kanssa samassa pussissa. Asia alkoi todella vaivata minua.
Keksin sitten vierailla omassa blogissani, lankakaaos-sivulla. Ja, onneksi pussukkalangat olivat kuvattuina siellä, olin ostanut langat vuonna 2022. Mistä päättelin, että ohje oli ollut jossain vuoden 2022 lehdessä, ja kävin miettimään, mitä käsityölehtiä minulle oli tuolloin tullut. Sitten mieleeni putkahti Ravelry. Laitoin sinne hakusanaksi erinäisiä käsityölehtiä, joita minulla on, sekä vuoden 2022. Ja, dadaa! Näin siellä kuvan paidasta, joka oli saanut minut ostamaan mysteeripussilangat. Se oli Suuri Käsityö 3/2022. Tämännäköinen lehti, ja tämä malli. (Tieto nyt tähänkin, ettei enää huku, kun tulee aika neuloa.)
Kyllä nyt pitää perustaa Vanuttunut Villasukka Etsivätoimisto, tänne vain kaikki ihmeelliset ongelmat, Vanuttunut Villasukka ratkaisee, nopeasti ja ripeästi.
Mutta mitenkä sitten graffitivalkoinen kirjoneulepusero liittyy tähän kuvioon? No, tietenkin sillä tavalla, että kun nyt tiesin, mitä lehteä minun pitää lehtipinoistani etsiä, niin tietenkin kävin niitä siinä ohessa satunnaisesti myös selailemaan. Niin, kun kumminkin olin siellä lattialla kyykkyasennossa ja lehtipinot edessä. Ja, kun katselin Suuri Käsityö -lehteä 9/2018, ja näin siellä kuvan kirjoneulepaidasta, niin aivoni kertoivat käsilleni, että tuo paita pitää muuten neuloa, ja heti. Eikä siinä auttanut pyristellä vastaan.
Tietysti yksi ongelma oli heti käsillä, nimittäin se, ettei minulla ollut ohjeen mukaista lankaa. Mutta löysin Novita Wonder Wool -lankaa, ja sitä näytti olevan riittävästi, joten pienen juupaseipästelyn jälkeen päätin tehdä paidan siitä. Ja samaten päätin, että pistellään koon M ohjeella ja puikoilla 4. Ja samana päivänä paitaa tulemaan, ihan intopinkeänä. Aikataulullisesti se meni näin:
2. viikko hihat
3. viikko kaarroke ja päättely
4. viikko kuvausten odottelua
Löysin ohjeesta kaksi virhettä ja yhden symmetriaa häiritsevän fataalin asian. Kaksi ohjeessa olevaa virhettä olivat sellaisia, että ne kävivät ilmi ihan normaalilla neulojan aivotoiminnalla, en joutunut niiden takia neulomis- ja purkamisrumbaan. Mutta, symmetria-asia, se tuli minulle puskista, kun pääsin kaarrokevaiheeseen, ja aloin ohjetta tarkemmin siltä osin katsoa.
Ja, siis ei ollutkaan kaarroke, vaan oli ragla. Ja oli ragla, jossa kuviot menee, tulee ja katkeilee raglan kohdalla miten nyt milloinkin sattuvat. Tai ehkä oletettiin neulojan itse laskeskelevan, mistä kohtaa kannattaa, tai ei kannata, kuviota aloittaa. Aivan tekemätön paikka. Ja, älysin myös, että ei näytä paidassakaan kovin hilpeältä, sillä raglat oli kuvassa hiustupsuilla ja kädellä visusti piilotettuina.
Ja, sitten. No, kun minä olen minä. Sellainen, joka ei sovita keskeneräisiä vaatteita. Joka ei tee mallitilkkua. Joka elää vaarallisesti. Ja taidoillaan, vaistoillaan menee maaliin, ja siellä katsotaan, miten milloinkin kävi. Että, koitin vain kuutioida, kuinka paljon, ja millä välein, kaventelen silmukoita kaarrokkeessa pois, että saattaisi olla hyvä. Ja tein niitä kuvioita, joita halusin, kaventelumielessä. Ja sävelsin ainakin yhden kuvion lisää. Yhden kerran laitoin silmukat useammalle puikolle, ja leväytin tekeleen lattialle, että näyttääkö se paidalta laisinkaan. Mutta en kokeillut päälle, se olisi ollut liian vaivalloista, varmasti muutama silmukkakin olisi livahtanut karkuteille. Ja sitten, kun olin neulomassa kaulusta, aloin miettiä, että tehdäkö korkea, vai matala kaulus. Silloin oli laitettava keskeneräinen päälle, että osasin päättää. Ja, matala oli oikeanlainen aukko.
Muhvelopuhvelo kävi tarkastamassa laadun ennen päättelyä. Hänen mielestään ihan jees.
Keskimmäinen lapsonen suostui kuvaamaan minut lähirannalla. Taisin saada ihan kivan paidan. Tämä tarina oikeastaan jatkuisi vielä, sillä tällä kirjoneulepaidalla on yhtymäkohta toiseen paitaan, jota olin ollut, ja nyt taasen, tekemässä. Mutta, jätetään se tarina sen paidan ohessa kerrottavaksi.
Lanka: Novita Wonder Wool, 004 ja 044
Langankulutus: 585 g (kuvioväriä 165 g ja pohjaväriä 420 g)
Puikot: 4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saada mainosspämmiä, joten jouduin ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)