Jämälankasukkia

Olen pistänyt alulle niin monia neuleita, ettei mikään meinaa valmistua. Mutta nyt tulee esiteltäväksi jotain, nimittäin parit jämäsukat.

Minulla on kaksi suurta lasipurkkia, johon säilön jämälankoja pieninä nöttösinä. Toisessa purkissa on sekalaisia värejä ja vahvuuksia. Ja toisessa on veikka-vahvuisia lankoja, aina kaksi pallukkaa samanväristä pätkää. Tämän lisäksi minulla oli, mutta ei tule olemaan toista kertaa, tällainen: Iso lankapallukka, johon olen kerinyt samanvahvuista sekalaista väriä peräkkäin. Päätin tehdä ensin isosta lankapallukasta eripariset sukat, itselleni.

 

Löysin kantikkaat puiset puikot, ja kylläpä niillä olikin nautinnollista neuloa. Silleen hiljoksilteen, ei niin nopeasti kuin metallisilla. 

Isolta pallukalta tuli ensin kovin punasävyistä lankaa: Ensimmäisen sukan varresta tuli melkein täysin punasävyinen. Neuloin ensin molempiin sukkiin varret, ja sitten terät. Tuli melko höpsöt sukat, kotisukat ehdottomasti, liian eripariset julkiseen käyttöön. Ehkä keksin jatkossa aivan erisävylangoille jotain muuta käyttöä kuin sukat, vaikka peiton paloiksi tms.

 

Toinen sukkapari on neulottu samansävyisin pätkin. Tällaisia värejä oli tarjolla per sukka, aivan kaikkia en kuitenkaan käyttänyt sukkiin, nöttöset ovat yllättävän riittoisia. 

Neuloin sukkia yhtä aikaa, joten ne myös valmistuivat samanaikaisesti. Sukista tuli varsin iloiset ja värikkäät.

  

Kiinnitin langanpätkät "Russian join" -tekniikalla. Eli langanpäät laitetaan ristikkäin, ja päät pujotetaan neulalla lankojen sisään. Tuosta löytyy paljon ohjevideoita, jos tekniikka kiinnostaa. Ihan näppärä juttu, eikä tarvitse lopuksi päätellä langanpäitä. Sukkiin tulee sinne ja tänne muutamia vähän paksumpia silmukkakohtia, kun lanka loppuu ja uusi lanka alkaa. 

Molemmat parit on neulottu samalla reseptillä: 52 silmukkaa aloituksessa, pohjekavennusten jälkeen 44 silmukkaa. 

 

Malli: Jämälankasukat, oma malli minulle
Lanka: Jämälankoja, Veikka & vastaavia

Puikot: Puiset kantikkaat 3.5. Toisessa parissa metalliset 3.5
Langankulutus: 162 g + 162 g

Sitten tunnustan tänä vuonna ostamani langat. Ja olen tietoinen siitä, että olen luvannut, että jos ostan lankoja, niin vain tarpeeseen. Eli minun pitäisi käyttää nämä tämän vuoden aikana pois...

Villatakki työn alla näistä

Jättiraitaa! 150 g kerällä! Ei pystynyt ohittamaan...

 

Sitten vielä kuvapläjäys Muhvelopuhvelon ja minun lenkkireittien varrelta. Ihanaa, että viimein on valoisaa, ja on kevät! Linnut laulelee kauniisti ja luonto alkaa heräillä muutenkin: Näin tänään kevään 1. kukan, nimittäin yhden leskenlehden pihalla. Aivan pian nousevat sinivuokot lähimetsiin <3 

Sukkien parsintaa

Pidän villasukkia jaloissa päivin ja öin, minulla on useampi pari samaan aikaan pidossa. Huomasin, että minulle oli kertynyt iso pino reikäisiä villasukkia, jotka kaipasivat huomiota osakseen.

 

Kaivoin jämälankakerän ja Mummun vanhan parsinsienen esiin, ja aloin pistellä reikiä umpeen. Mummun parsinsieneen oli tullut Tädin ja Äidin välisenä jatkotoimituksena myös varsi mukaan. Ja, vaikka alunperin ajattelin, että tuskin vartta tarvitsen, niin otin sen nyt käyttöön. Ja olihan se varsin kätevä. Ihan huippuvehje tämä Mummun vanha parsinsieni! 

 

 

 

Tykkään sukkien parsimisesta, vaikka en olekaan mikään säntillinen, saatika oikeaoppinen, parsija: Minä enempi huolehdin reijän umpeen parsimalla ainakin pääilmansuunnista, ja pahimpien reikien kohdalla vielä väli-ilmansuunnista. Aika useasta sukasta oli kantapäätä kadonnut niin paljon, ettei sitä ihan vain kävelemällä ole kulutettu, sukkia on natustellut meidän karva-Pirkko.

 

Parsiminen oli kahden illan homma, sillä paikattavia sukkia oli 6 paria. Tai olihan niitä kaksi enempikin, mutta armahdin kaksi paria: Toisesta parista oli kadonnut kantapäät kokonaan Muffin suuhun, ja toinen pari oli alunperinkin liian leveä minun jalkoihin. Leikkasin noista kahdesta parista terät pois. Ehkä teen niillä joskus jotain, ehkä en.

Toivottavasti näitä sukkia ei tarvitse alkaa ihan heti uudestaan parsimaan. Ja, jos näin kävisi, niin ehkä  sukat saa sitten jo mennä menojaan, katsotaan. Olisi tosin kiva nähdä kuvia sellaisista ihan rakkaimmista villasukista, jotka on parsittu monen monituista kertaa. 

Niin, eli minun parsintatulos ei ole visuaalisesti kovin kaunista katseltavaa, mutta jospa näillä taas töpöttelisin menemään. Jossain vaiheessa pitää neuloa jokuset aivan uudet polvarit, mutta nyt ei ehdi.

Ja neulebingoon tuli yksi rasti lisää.