Helmikuinen aurinko, aavistus talven taittumisesta, pisti minut ostamaan aurinkoisia lankoja. Tai, jos rehellisiä ollaan, niin se oli lanka-ale, mutta värivalintaa se ei yksistään selitä. Tuli satavarmuus siitä, että Pörrille pitää saada kesäksi iloinen mekko, sellainen, että pieni tyttö on kuin nopeasti paikkaansa vaihtava, puhua pälpättävä ja nauravainen auringonsäde.
Kun langat olivat kasassa ja puikot tyhjenneet edellisistä töistä, oli aika valita malli, jolla mekko toteutetaan. Pienen iltaisen surffailun jälkeen päädyin ensin Novita Talvi 2004 -lehdessä olleeseen Tytön liivimekkoon. Mutta lisäselailun jälkeen lopullinen valinta oli Dropsin malli Lyrah. Päätin, että neulon mekon muuten kirjavalla langalla, mutta alareunuksen, taskut ja mekon yläosan yksivärisellä. Ja sitten nukkumaan ja keräämään voimia seuraavalla vapaapäivälle, jolloin neulomiselle olisi paremmin aikaa...
Seuraavana päivänä laitoin sarjan Vallan linnake Areenasta pyörimään ja eikun neulomaan. Sarjaa ahmiessa pääsi jotain tärkeää katoamaan päästä, olin nimittäin neulonut pitkälti reunuksen yli, kun tajusin, että:
1) Neuloin sittenkin Novitan mallilla, vaikka olin päättänyt neuloa Dropsin mallilla.
2) Minun olisi pitänyt neuloa jo eri värillä, mutta minä päästelin vain yksivärisellä menemään.
Koska en viitsinyt alkaa purkuhommiin, päätin jatkaa Novitan mallilla, mutta vaihdoin kuitenkin kirjavan langan kehiin. Muutaman kerroksen neulottuani päätin raidoittaa mekkoa myös yksivärisellä, ettei siihen syntyisi kummallisia värilaikkuja kirjavasta langasta.
No, syntyihän niitä sittenkin. Ei se raidoitus niitä mihinkään kadottanut, teki pinnasta vain entistä levottomamman. Muistui mieleen, etten yhtään tykkään langoista, jotka muodostavat täysin ennalta-arvaamattomia kuvioita, mitkään leopardikuosit sun muut maastokuviot eivät ole minun juttuja. No, mutta, sain ainakin sitä mitä halusin: väriläikän tytön päälle.
Mekko on nyt koneessa peseytymässä ja tyttö meinaa laittaa sen huomenna päivähoitoon päälle. Pörristä on kehkeytynyt oikea mekkotyttö, housuja pidetään vain, jos on ihan pakko, ja mekko sen olla pitää, mitä rimpsuisempi, sen parempi. Jospa tätä mekkoa voisi pitää puseron kanssa liivimekkona ja kesällä aivan sellaisenaan.
Ja, en minä loppuviimein seurannut sitä Novitankaan ohjetta...
Mutta, oli mukava lanka neuloa, eikä pinnasta tullut kova. Nyt on hirmuinen määrä näitä lankoja jäjellä, apuvaaa!!!
Malli: Kainaloihin asti Novita talvi 2004, Tytön liivimekko, koko 100 cm
Lanka: Novita Cotton Soft (279), Novita Cotton Soft Color (829)
Puikot: Alareunus 3 1/2, muuten 4. Virkkuukoukku nro 3 reunuksien virkkaukseen
Langankulutus: 205 g (yksiväristä vähän kolmatta kerää)
Vallan linnake on nyt katsottu, oli koukuttava sarja. Tykkään eniten katsoa juuri pohjoismaisia sarjoja ja tähän oli valikoitunut taitavia, valovoimaisia, näyttelijöitä. Ja se on ihan parasta, kun voi katsoa jonkun sarjaan putkeen (tai niin putkeen kuin arjelta ja perheeltä pystyy :)
Nonniin, näin ne asiat etenee, mitäpä sitä sitten seuraavaksi neulotaan ja katsotaan?
Ihana ja iloisenvärinen mekko tuli! :)
VastaaPoistaAinakin jälkimmäistä :D
PoistaKyllä neuloisin noin aurinkoisen asusteen, jos neulomisen taidot yltäisivät mekkotasolle.
VastaaPoistaMikä ihme siinä on, että aina kun käyt kaupassa, etkö jo ihan piakkoin
löydä itsesi lankaosastolta, ja kädet täynnä lisälankakeriä, vaikka kotona kaapit- ja laatikot täyttyvät, jokin keväisissä lankaväreissä vetää puoleensa, eilenkin taas huomasin ostaneeni vähän lisää, mihin tämä johtaakaan.
Tuollainen mekko syntyy suhteessa jopa helpommin ja nopeammin kuin sukka, ei tarvitse niin pienen kappaleen kanssa tuhertaa menemään.
PoistaJotenkin ne jalat itsestään kävelee sinne lankahyllyjen luo ja kädet alkavat hiplata lankoja, ei sille mitään mahda :)