Mökillä

Kesälomalla on pakko päästä jossain kohtaa käymään mökillä. Tällä kertaa möksäily osui loman toiseksi viimeiselle viikolle. Aivan alkumatkasta kävin heittämässä Miehen Tampereelle. Ja, sitten harhailin ympäri Tamperetta, koska onnistuin kääntyilemään risteyksistä vääriin suuntiin, enkä meinannut millään osua oikealle reitille. Syytän tästä Navia, joka neuvoi kääntymään seuraavasta risteyksestä oikealle.  No, miten sitten pystyin olemaan eksyksissä, vaikka tein juuri niin kuin käskettiin? En ymmärrä, mikä juttu se on, että silloin harvoin kun Tampereelle pakon edestä autolla menen, niin Tampere ei päästä minua millään pois. Sanoin Miehelle, että nyt riitti, en enää koskaan ajele Tampereella. Enkä ajele myöskään Helsingissä. Hän sanoi, että ethän sinä nyt voi noin sanoa, aikuinen ihminen. 

Mökki sijaitsee melko pitkän ja vaivalloisen matkan päässä, joten, kun sinne lähtee köröttelemään, niin se on välilautauksineen ainakin 5 tunnin reissu.  Köröttelin mökille lasten ja koiran kanssa, ja otimme matkalla Mummelin kyytiin. Loppumatkan tiet ovat niin mäkisiä, mutkaisia ja huonokuntoisia, että yleensä joku lapsista yrjöilee viimeistään siellä. Tällä kertaa sijoitin autossa yleensä yrjöilevän lapsen etupenkille. Ja, yrjöpussia ei tarvittu, vaikka huonovointinen olikin. Ilmeisesti etupenkillä istuminen auttaa. Mutta, matkustamisen vaivalloisuus unohtuu samantien, kun pääsee perille, mökille. Paikan tuttuus, hiljaisuus ja rauha, kaunis luonto, se parantaa. Poikanen otti samantien virvelimen käteen ja lähti laiturille heittelemään.

Muffi meni aivan sekaisin onnesta, kun pääsi vapaana kirmailemaan. Voi, sitä juoksun ja hypähtelyn määrää! Kiersin aluksi hänen kanssaan tontin rajat, ja sen jälkeen koiruli pysyi hyvin tontilla, ei lähtenyt harhailemaan metsään tai naapurin puolelle. Loivalla rinnetontilla juoksentelu oli mannaa: Ruohoinen, sammaloitunut tanner on pehmuinen jaloille. Mökillä juoksenteli ja nuuhkutteli niin onnellinen koira. Nyt, kotosalla tuntuu aivan siltä, kuin hän olisi minulle möksällään, koska toin takaisin kotiin, ja pitää olla kiinni (?)

Muffin piti välillä ottaa nokoset tuvan sohvalla. Mummeli oli laittanut sinne somia pitsityynyjä ja villapeiton, siinä sopi levätä ja uneksia. Yöt nukutti makoisasti minun ja tytön kanssa samassa sängyssä. Öisin kävimme myös hämäräkävelyllä tontilla, jostain syystä Muffi pyysi joka yö ulos, vaikka kotosalla emme moisia harrastele. 

Muffin oleilu ei ollut mökillä pelkkää lomaa, sillä hänen piti pitää silmällä useita henkilöitä, jotka saattoivat olla eri puolilla tonttia. Ja, varsinkin alussa kulki Muffi minun perässäni, etten vain livahda karkuun. Rannassa piti vahtia ihmissiskon uimista, ja haukahdella, että tulisi jo järvestä pois. Muffi ei pidä vedestä, eikä uimisesta. Ja, mehän tietysti uimme paljon, sillä vesi oli juuri sopivan lämpöistä. Järvi on joka säällä kaunis, sillä se pitää sisällään myös rannat ja taivaan.

Mökiltä löytyi tietysti meidän vanhoja leluja, esimerkiksi pikkueläimiä, jotka kaivettiin esiin.

Pelasimme myös Höpönlöpöä. Siinä on kaksi pakkaa, toisessa on kysymyksiä ja toisessa on vastauksia. Pakat sekoitetaan, ja sitten kortit nostetaan järjestyksessä, toinen pelaaja kysyy, toinen vastaa. Kysymykset ja vastaukset tuottavat hauskaa höpönlöpöä. Mökillä on kahdenlaiset kortit, vanhemmat pakat ovat kuvien kera, uudemmat ilman kuvia. No, on ne uudemmatkin ainakin 20 vuotta vanhat :D 

Mökkeily on mukavaa.