Lankavarastoni vanhin aarre

Aloin mietiskellä edellisen blogitekstini keskusteluun liittyen, että mikä on oman lankavarastoni arvokkain helmi, se lanka, josta ei raaski millään luopua, vaikka se on odottanut jo iät ja ajat puikoille pääsyä. Minun vanhin lanka-aarteeni on ehdottomasti joskus 80-90 -lukujen taitteessa hankkimani Marimba, aivan ihana ohut täysvillainen, konepestävä lanka:
Menimme Oulussa erääseen aivan pikkaraiseen lankakauppaan opiskelijakaverenini kanssa ja Marimbaa tarttui matkaan. Tällaisia lankoja ei Novita ole tehnyt enää aikoihin ja nyt kun Wool lopetetaan, ei Novitalle jää enää mitään likimainkaan tämänkaltaista. Onneksi on paljon muita lankavalmistajia.
Ostin Marimbaa kahteen tarkoitukseen: kirjoneulepaitaan ja villatakkiin. Tuo kirjoneule tuli toteutettua ja se on minulla vieläkin, varastossa. Käytin siihen monia kirkkaita perusvärejä ja kuviot ja koko paita syntyi omasta päästä. Pidin sitä aikoinaan paljon, mutta en enää vuosikymmeniin (aika rientää;), pois en kuitenkaan anna.

Toinen Marimba-hankintani odottaa edelleen puikoille pääsyä. Ostin luonnonvalkoista lankaa tarkoituksenani tehdä siitä villatakki itselleni. Järjestelin pari päivää sitten lankani uudestaan ja siirsin langat kodinhoitohuoneen lankahyllystäni sisävaraston pahvilaatikkoon, myytävät-osastolle se ei omasta toimestani päädy. Ehkä jonakin päivänä syntyy se valkoinen villatakki? Tai jälkipolvi miettii aikoinaan, että mihin tämänkin lankakerän tumppaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saada mainosspämmiä, joten jouduin ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)

Vihtaranta KAL - 1/14 Mökkitie