Klassikko & saa nauraa & tuleva KAL

Olen ollut hipihiljaa, mutta jouten en ole ollut. Siitä kohta lisää, mutta ensin haluaisin esitellä klassikon jostain 20 vuoden takaa: Nallesta neulotun lämpimän villapaidan, jonka kaivan joka talvi pakkaskeleillä esiin. Väristä voidaan olla montaa mieltä, eikä väri kuulu nykyiseen värikarttaan, mutta kun ulkona on pakkasta -15 ja enemmänkin, niin silloin mennään käytännöllisyys edellä ja laitetaan lämpimästi päälle. Että taretaan myyrätä ulkona... ja varsinkin seisoskella pikkumyyrän touhuja katsellen.
Paita yltää miltei pepun alle, joten siinäkin mielessä lämmittää myös strategisen osaston. Ja tämä paita on minulle siksi erityisen rakas, koska siihen liittyy myös kaunis muisto: Muistan, mitä Mummuni sanoi, kun näki minut tämä paita päällä: "Voi, kun sinulla on sievä paita. Oletko sinä sen itse kutonut?" Olin minä ja mallineuleen olin jostain lehdestä ottanut, muuten itse sovelsin. Aika hyvässä kunnossa on paita vielä nytkin, vai mitä mieltä olette?
Yhtä sukkaa olen myös silloin tällöin neulonut, mutta eräs Areenasta katsottu Kotiin takaisin -jakso mahtoi olla liian jännittävä, koska neuloin kantalappua säären sivusyrjään. Siihen loppui kiinnostus tätä nimenomaista sukkaa kohtaan :D Mutta Areenasta pitäisi ehtiä useampi Kotiin takaisin -jakso katsoa pois ennen kuin katoavat.
Ryhdyin sitten suunnittelemaan tulevaa KAL-sukkaa ja se on nyt sillä mallilla, että 1. protoversio on puikoilla ja olen alustavasti hahmotellut koot kolmelle pohkeelle: n. 62, 74 ja 84 silmukkaa. Silmukkamäärät saattavat tuosta muutamalla silmukalla heitellä, jos viilailen kuvioita. Mutta, jos ehdin nyt neuloa ja laittaa ohjeita kuntoon, niin helmikuun puolivälissä aletaan kylvää kukantaimia. Lisätietoa tuonnempana.

2 kommenttia:

  1. Eihän tuossa ole mitään nauramista, hyvä pitokuntoinen neulepusero.
    Pakkaskeleillä puolustaa kyllä paikkansa.
    Sukan kantapää oli vähän lipsahtanut.Aloitin uuden sukkamallin, ruusunnuput, niitä ei parane neuloa kyseistä sarjaa katsoessa tai tapahtuu takuulla kummia. Keljuttaa se purkutyö, mutta tekevälle sattuu.

    VastaaPoista
  2. Kirjoneule on vähän hankala telkun ohessa, purkaminen tulee helposti liiankin tutuksi. Minä olen nyt monen vuoden harjoittelun jälkeen oppinut neulomaan hitaasti kirjoneuletta ja katsomaan telkkua yhtä aikaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saada mainosspämmiä, joten jouduin ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)

Vihtaranta KAL - 1/14 Mökkitie