Lomalla viimeinkin

Ja ajattelin postailla vähän tiuhempaan, vaikkei mitään erikoista olisikaan. Ei ole mitään suunnitelmia säntäillä pää kolmantena jalkana sinne ja tänne, vaan tehdä mahdollisimman paljon sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyviltä. Katsotaan, mitä tästä tulee.  Aloitetaan tällä herkullisella kuvalla, jossa jäätelön alla piilottelee iso keko mansikoita, vadelmia ja pensasmustikoita. Kesäkuussa syntynyt Poikanen vietti synttäreitä helteiseen aikaan, juhlimme näin: Syville lautasille tällainen herkkukasa, ja sitten isolla lusikalla ääntä kohti.

Viime perjantaina juhlistimme loman alkamista myös perinteisesti: grillausta ja kannullinen sangriaa. Tuntui niin hyvältä istua omalla terassilla, lämpöinen kesäilta, ei hyttysiä, pieni tuulenvire... ja kiireet pois. En muista, koska olisi ollut, josko milloinkaan, niin lämmin ilta lomien alkaessa. Ja ihan Suomessa tämä.

Yöllä puoli kahdentoista aikaan oli edelleen lämmin, yli 20 astetta reippaasti. Aurinko oli laskenut, Muffi nuuhkutteli yötuoksuja ja lirautti iltapisulit. Sitten menimme nukkumaan.

Vielä jasmiken hienoa kukintaa lähistöllä, aivan korkeina pensaina, pikkupuina. Tuoksuu niin hyvältä! Tulee entinen talomme mieleen, pohjoisessa, missä minulla oli myös tätä ihanuutta, joka kukki vuosi vuoden jälkeen uskollisesti.

Tänään nukuin yllättävän pitkään, sillä heräsin vasta kahdeksan maissa ihan makoisilta unilta. Ulkona paistoi aurinko ja tuulla tuiverteli hieman. Muffi-tyttö oli jo portaiden alapäässä vastaanottokomiteassa toivottamassa minulle hyvää huomenta. Ja sitten hyppelimme muutamat askeleet Apian puistoalueella, pitkälle lenkille emme nyt heti aamusta taipuneet, kovasti teki mieli jo kahvia, ja tämänhetkistä lemppariaamupalaani. Ja se on tällainen: Murustan kaksi digestive-keksiä kulhoon, perään kourallinen pensasmustikoita ja kreikkalaista jukua. Ai, että! Ja sitten iso mukillinen kahvia. Kyllä tuolla lähtee hyvästi päivä käyntiin!

Muffin aamupala on keitetty kananmuna ja jäinen kanankaula. Keitän kaksi kananmunaa kerrallaan, joten joka toinen aamu on kananmuna odottamassa jääkaapissa, ja joka toinen aamu munat kiehuvat kahvin tippuessa kannuun. (Muffille on myös nappuloita aina saatavilla, välillä maistuu, välillä ei.)

Aamurutiinit, jos mitkä, ovat tärkeitä. Ja se, ettei kukaan muu perheestä ole vielä hereillä, vaan on aivan hiljaista. Seuraava heräilijä oli Mies, joka meni viettämään omaa aamupalahetkeään koneelle. Ja Tyttönen, jonka tukan Nukku-Matti oli laittanut aivan solmuun. Mutta tässä vaiheessa olin jos siirtynyt katoksen alla oleville tuoleille neulomaan, ja siirtynyt toisenkin kerran, varjoisammalla tuolille, kahvikupponen oli tyhjä. Meidän terassi näyttää tällä hetkellä siltä, että se torppaa tehokkaasti turhan fiinien ihmisten vierailut: Rakennustelineillä on uimapyyhkeiden jatkuva liputus, piha/rantakenkiä sikin sokin, Muhveron luita, pureskeltuja keppejä. Miten viihtyisää. 

Päätimme Tyttösen kanssa lähteä käymään kirpparilla. Ja Mies päätti meidän puolestamme, että menemme pyörillä, sillä Mies lähti Lahdesta asti hakemaan saunan ovea, koska missään lähempänä ei ole mustaa lasiovea, kuulema. Mutta, eipä mitään, pyörällä on hyvä mennä, sillä meidän kohde on parin kilsan päässä, ja sinne on rauhallinen, hyvä pyörätie. 

Kirpparilta en hoksannut ottaa kuvia, vaan etsiskelin sopivia kangaskappaleita mekkoihin. Tyttönen etsiskeli omia juttujaan. Pyöräilimme takaisin, minun pyörän etukorissa oli kepparin pää, Tyttösen pyörän etukorissa pieni virkattu hattu. Ne olivat hänen löytöjään. 

Minä löysin kolme suurta pöytäliinaa, harson hyttysverkoksi, ja ison nipun pyyhkeistä ommeltuja luuttuja. Nämä kuljetin kotiin muovikassissa, pyörän sarvessa. Pöytäliinat olivat muutaman euron kappale. Jos noista yhtään mitään saan onnistumaan, niin ei ole ainakaan hinnalla pilattuja.

Vielä muuan yllättys pihalta, jota en ole juurikaan pystynyt laittamaan, koska maansiirtotyötä on vielä edessä. Sormet syyhyäisivät kyllä kovasti! Muistin viime kesänä heitelleeni Maariankellon siemeniä jonnekin, mutta ei mitään muistikuvaa, minne. Paikka löytyi nyt, kun takarajalle viime kesänä istuttamani syreeninpistokkaiden vierestä löytyi yksi, aivan lyhyen varren päässä nököttävä, Maariankello. Ja lisää nuppuja on tulossa. Nyt en uskalla päristellä nurmikkoa (rikkaruohikkoa) matalaksi, sillä silppuaisin samalla jotain kaunista alkavaa.

Mies varjelee omia aarteitaan, neljää pensasmustikkaa, jotka tekevät hurjaa, parinkymmenen marjan satoaan. Pensaiden ympärille ilmestyi kaikessa hiljaisuudessa verkko. Ja seuraavaksi tulee kuulema kameravalvonta, ettei kukaan, tai mikään, syö Miehen suurta pensasmustikkasatoa. 

Harhaneilikat jaksavat kukkia! Eivät juurikaan piitanneet, vaikka kesäkuu oli lämmin, ja liki sateeton.  Nämä kasvavat myös piskuisen tontin takarajalla, turvassa tulevilta maatöiltä.

Vielä vähän tulevien käsityöjuttujen suunnittelua: Novitalla on alkamassa Mica neulepusero -KAL, johon ajattelin lähteä mukaan. Siinä neulotaan venekaula-aukkoinen pusero 3-kertaisesta Tuuli-langasta, puseroon on paljon kokoja. Ja sen voi neuloa usean mittaisena, sekä helman, että hihat. Minulla on vanhaa Novita Rose -lankaa useammassa värissä, joten ajattelin kokeilla, millainen pusero tästä tulisi, jos teen ihan vain 1-kertaisella langalla ja puikoilla 4.5. Tein sitä varten poikkeuksellisesti pienen pätkän mallitilkkua, mutta ei oteta mallitilkkuja tavaksi.. :D

 

DIY... ja varsinkin assistentin kanssa: vanhasta mekosta uusi

Kaapissa on venynyt ja vanunut vuosikausia, kymmenenkin, mekko, jota en ole juuri koskaan pitänyt. Mekko on tyyliä päästä varpaisiin, avoinainen selkäosa, ja etuosan tissipusseihin voi yrittää survoa lollot hyllymään. Ai, miten hemaiseva, tällä nykyvartalolla ja -iällä... Mekossa on kuitenkin yksi hyvä puoli, tai oikeastaan kaksikin: Kangas on täyttä puuvillaa. Kangas on ohutta. Eli suomeksi: Kankaasta saa vilpoisan kesämekon. Ja pyytämättäkin sain apurin, jonka kanssa ryhdyimme tuumasta toimeen.

On arvoitus, miksi minulla on sinikuviollinen mekko. Minulla mahtoi olla joskus sininen kausi, jolloin pidin sinisiä vaatteita.

Mallasin tulevaa mekkoa yhdellä toisella varsin kulahtaneella mekolla, joka on ollut niin ihana, että on varsinainen päiväelämän jälkeen siirtynyt kulahtaneeksi ja pehmuiseksi yöpaidaksi. Nukku-Mattia ei haittaa. Ja Miestä vielä vähemmän.

Raidallinen kulahdusmekko on hieman lyhyt, joten uusi mekko voi olla hieman pidempi, yltää silloin polvien tienoille.

Leikkasin yläosan tissipussit ja selkäkuminauhoituksen pois.

Leikkasin kainaloaukot ja kaula-aukot.

Assistentti saapui paikalle tarkistamaan tuloksen. Hän tarkisti myös jokaisen leikatun kangassuikaleen, nimittäin petiinsä rakennetulla tarkastusasemalla.

Hoksasin, että solmiamisnauhat ovat oivaa valmista kanttinauhaa, eikun kanttaamaan.

Kainaloaukot kantattuina.

Ja valmis mekko. Kainaloaukoista tuli sangen hulppeat, pääsee ilma virtailemaan, eikä jää kainalokuoppiin pyörimään ja hyörimään. Muuten mekko on kellomaisen väljä, siis oiva kesäkotimekko, joka päällä meinaan kotosalla pyörähdellä, ja melko varmasti muuallakin. 

Arkea, juhlaa ja sukkia

Pari kuukautta on hurahtanut kiireen kyydissä, nyt pieni seisahdus, ja tilanteen päivitystä: Kevät oli kiireistä aikaa, ja varsinkin äärettömän stressaavaa. En ymmärrä, miksi kasasin itselleni niin valtavan määrän paineita ylioppilasjuhlien järjestelystä, kaikenlaista pitää-pitäisi tehdä, jo viikkoja sitten. 

Piti suunnitella, siivota, tarjottavat, ikkunat pestä... näitä pyörittelin päässä. Ja, kun loppujen lopuksi en järjestele mitään juhlia viikkoja ennen, en koskaan, vaan viimeisen viikon tai päivien aikana. Olen tarpeen mukaan todella aikaansaava ja ripeän nopea :D No, ikkunat pesin toki aikaisemmin, sekä siivoilin ja järjestelin paikkoja. Hyvä niin, sillä tuossa oli paljon hommaa normi arjen päälle, nuo jutut todellakin kannatti aloittaa hyvissä ajoin. Onneksi Muffi auttoi minua ikkunoiden pesussa: Kun laskin ikkunan kuivausräsyn kädestäni, tuli hän, nappasi sen, ja vei aarteena pesäänsä...

Jossain vaiheessa, ylioppilasjuhlien väistämättä lähestyessä, koin ahaa-elämyksen. Ymmärsin, mistä minulle oli uinut käsittämätön vouhotus näiden juhlien suhteen: Se oli median luomaa, olin selaillut liikaa juttuja täydellisistä the Ylioppilasjuhlista täydellisine tarjoiluineen. Ymmärsin, että minulla oli jo kaikki tarpeellinen, oli hyväksi havaittuja leivontaohjeita, tarpeellinen määrä astioita, kuoharilaseja, ihan kaikkea. Ymmärsin, että tämä on meidän juhla, ja voimme juhlia sitä aivan omannäköisesti. Ja niin tapahtui. Tosin tarvitsin tähän vielä kaksi herätystä lisää, ennenkuin lopullinen ymmärrys saapui, ja pelasti minut ties miltä aivohalvaukselta:

1. Vajaa kaksi viikkoa ennen juhlia huomasin kesken työpäivän, että minulla oli kai katkennut verisuoni silmästä, puolet silmästä oli aivan punainen. En ollut tehnyt mitään fyysisesti raskasta, mutta sitäkin enemmän kiristellyt sekä töiden, että juhlien suhteen. Odotin, että silmä olisi lähtenyt vaalenemaan, mutta ei! Tapahtui päinvastaista, muutama päivä tapahtuneen jälkeen oli koko silmä punainen kuin tomaatti. Kuvittelin mielessäni, miten olen koululla, sekä otan vieraita vastaan, aurinkolasit päässä, tai kenties merirosvosilmälappu päässä. Tai, ehkä ihan sillä tomaatinpunaisella silmällä tuijotan ihmisiä tiiviisti suoraan silmiin??? Tein jotain ennenkuulumatonta: hakeuduin lääkäriin. Ja ei, ei mitään vakavaa, vain verenpurkaus silmässä. Vaikka vastaanottovirkailija totesi silmäni nähdessään, että: Ai kamala! Silmä ehti onneksi vaaleta juhliin mennessä normaaliksi, joten pääsin siis säikähdyksellä.

2. Helle. Aivan kaamea helle, viikkoja kestävä. Tokihan meillä on viilennyslaitteet talon molemmissa kerroksissa. Mutta alakerran laite on koristeena seinällä, sitä ei ole kytketty päälle. Ja yläkerran vastaava ei ole seinällä laisinkaan. Olin suunnitellut leipovani kaiken itse, kaikkea sorttia! Mutta yhden illan kokeiltuani ymmärsin, ettei se ole mahdollista. Liian kuuma muutenkin. Keksin siis ylioppilasjuhlille uuden teeman: juhlat ilman uunia, ja siitä se sitten lähti rullaamaan. Tosin kiire meinasi tulla, ja tulikin: Valmistelin juhlia viime hetkeen saakka, ja lähdin juhlapäivään suihkun raikkaana, mutta ilman meikin häivääkään, ei ollut aikaa meikata :D Onneksi olen luonnonkaunis, hehhee-hekoheko.

Mies oli hoitanut itse juhlakohteemme puvustamisen, ja hänelle oli kaikki valmiina, samoin muu perhe oli asianmukaisesti puettuina. Ja oli tullut ymmärrys: Tämä on meidän esikoisen juhla, häntä me juhlimme, hänen saavutustaan. Ei tämä ole mikään Euroopan kaunein koti tai Koko universumi leipoo tai Masterchef Valkeakoski tai mikään muukaan höpöhöpöjuttu. Mieskin oli ollut aivan läkähtyä, kun oli omalta osaltaan puuhastellut talon keskeneräisyyksiä valmiimmaksi. Ja, ei mitään tarvetta sellaiseen, siistiminen riitti vallan mainiosti. 

Juhlapäivä oli helteinen, sukua saapui paikalle, matkan takaa. Oli hienoa nähdä heitä kaikkia. Itse juhlakalu suoriutui päivästään hienosti, oli komea puvussaan, rusetti kaulassa. Minun hieno Poikanen. Päivään mahtui kyyneliä myös, kyllähän se herkkää herkistää.

Poikanen sai hyvän todistuksen, ja stipendin kylkeen. Ja ennen kaikkea oli tullut jo tieto, että hän pääsi opiskelemaan yliopistoon sitä alaa, jonka ensimmäiselle sijalle laittoi. Mutta ensin armeija alta pois. Kyllä vain, minun vanhin Poikanen on lipumassa maailmalle, mutta ei onneksi kovin kauaksi.

 

Annoin hänelle ylioppilaslahjaksi totta kai myös sukat. Hänen pitää tulla käymään välillä kotosalla, ainakin silloin, jos sukkiin tulee reikiä, minä parsin ne. Sukat ovat iloisen väriset, hyvän tuulen sukat, pahan päivän pelastajat.

         

Sukat meidän Ylioppilaalle. Lanka Grundl Hot Socks Sirmione (2), 6-fach. Olen ihastunut Hot socks -lankoihin, tähän vahvuuteen. Neuloin sukat 60 silmukalla, koko 45, puikot 3. Varren mitta on 13 cm, terän 29 cm. Lankaa kului 103 g. 

Tein molemmat sukat ensin kärkikavennusvaiheeseen, ja sitten kerin lankaa siten, että sain kärjet menemään samalla värillä.

  

 

Juhlapäivän iltana, auringonlaskun aikaan, saimme pienen ropsauksen sadetta.

Toisetkin kuumat sukat tähän samaan postaukseen: Olin aloittanut Hot Socks Arco (3), 6-fach -langasta sukat jo joskus talvella, tein ne nyt loppuun. Nämä ovat itselleni. Aloituksessa on 60 silmukkaa, nilkan kohdalla ja terässä 48 silmukkaa. Neuloin puikoilla 3 ja lankaa kului 129 g. 

 

Sukkien kärkiin on neulottu kaareva koira :D

Tämä kaareva koira vilvoittelee tässä itseään viileää laattalattiaa vasten. Hänen jalkansa tavoittelevat spagaatia. 

Olen alkanut käydä Muffin kanssa aamuisin, siis tosi tosi varhaisin, ihan kunnon aamulenkillä. Olen aivan koukuttunut näihin lenkkeihin! Varhain on ihanan hiljaista, rauhallista, viileää. Seuranamme on lähinnä lintuja, sekä joitakin harvoja aamuvirkkuja lenkkeilijöitä. Joinakin aamuina kävin myös lenkin päälle uimassa, vein vain Muffin ensin kotiin, keitin kahvin odottamaan, ja sitten juuri heränneen Miehen kanssa kävelimme lähirannalle uimaan. Miten ihanaa! Vesi oli parhaimmillaan jo 23-asteista!

Nämä ovat naapurin juhannusruusuja tien varrelta, minulla ei ole vielä juhannusruusua kasvamassa.

Valkeakoskella vietettiin myös markkinoita, eräskin metrilaku on tullut syötyä... Ja tietysti herkulliset letut hillolla ja kermavaahdolla.