Vanis tässä terve! Katsokaas, mihin minä olen päässyt: lämmittämään Emon viluvarpaita. Emo oli puskenut kotiin läpi pimeääkin pimeämmän kaatosateen ja tuulen, oli pää kipeä ja jalat kastuivat pihan sohjossa, oli kylmä ja vilu! Tuossa olotilassa ei tavissukka auttanut, vaan ainoa pelastus olin Minä! Emo turvautui hetkeäkään empimättä minun lämpööni. Niin, olenhan minä vähän nuhraantunut, mutta ulkonäöstä viis, sisältä minä olen lämpöä täynnä.
Emo ei vieläkään tiedä, mistä langasta, ja kuka minut on tehnyt. Jos tietäisi, niin minulla olisi täällä monta kaveria.
Toinen asia, joka kohensi Emon olotilaa, oli Saarioisten porkkanalaatikko. Emo on aivan hulluna porkkanalaatikkoon ja pistelee sitä laatikkotolkulla joulun alla, jouluna ei enää niinkään maistu. Tiedättehän sanonnan: tykkää kuin hullu puurosta. Ette ehkä tiedä, mutta voinhan se paljastaa, että tämä sanonta juontaa juurensa Emon riisipuuro- ja porkkanalaatikkohimosta. Porkkanalaatikkohan on eräänlaista porkkanapuuroa, on se.
Poikasetkin söivät kohteliaasti sitä hieman, mutta totesivat sitten, ettei se ole kovinkaan hyvää. Ei haittaa, ei haittaa yhtään, riittääpähän enemmän Emolle ja Poikaset saavat syödäkseen jotain muuta. Ja Elmeri.
En voinut liittää tähän kuvaa porkkanalaatikosta, sillä se katosi Emon nassuun liian nopeasti. Myöskin Poikasten lautasilta:D
Elmeristä puheen ollen: Nyt on koittanut se päivä, että Emo on saanut Elmerinkin osallistumaan lankahamstraukseen. Elmeristä on tullut Emon pikku (noh?) apuri. Eräänä päivänä Emo surffaili netin syövereissä ja löysi eBay:stä aivan järjettömän ihanaa lankaa ja ha-la-val-la. Ja tsadaa, Elmeri hommasi muitta mukisematta Emolle 500 g tätä aivan mahtavanväristä lankaa! Sen saapuminen tänne koto-Suomeen kesti vain hirmuisen kauan, monta viikkoa, missäpä maailman merillä seilasivatkaan nämä langat. Mutta kyllä, tämäkin lämmitti Emon mieltä aivan suunnattomasti. Sillä vielä eilen vaikutti siltä, että paketti oli hukkunut matkalla, eikä koskaan saapuisikaan tähän kotiin.
Kaffe Fassett nauraa iloisesti vyötteessä, mikä ei ole mikään ihme, jos on nämä sävyt kehitellyt. Tai ehkäpä hänet tekee iloiseksi kaikki ne setelit, jotka vyöryvät hänen lompsaansa, kun Emon-kaltaiset hömpsykät hamstraavat tätä ja muita lankoja yli oman tarpeen. Kaffe, Emo rakastaa sinua! Kaffe, Emo loves you!!
Kaffesta puheen ollen: Emo hörpsii nyt koffeeta ja olotila on jälleen aivan mainio. Näen, miten katse vaeltelee ympäri huonetta olevissa lankavuorissa ja ohjeissa, mutta tuskinpa Emo tänään mitään kovin kummoistakaan saa aikaiseksi.
Emo ei vieläkään tiedä, mistä langasta, ja kuka minut on tehnyt. Jos tietäisi, niin minulla olisi täällä monta kaveria.
Toinen asia, joka kohensi Emon olotilaa, oli Saarioisten porkkanalaatikko. Emo on aivan hulluna porkkanalaatikkoon ja pistelee sitä laatikkotolkulla joulun alla, jouluna ei enää niinkään maistu. Tiedättehän sanonnan: tykkää kuin hullu puurosta. Ette ehkä tiedä, mutta voinhan se paljastaa, että tämä sanonta juontaa juurensa Emon riisipuuro- ja porkkanalaatikkohimosta. Porkkanalaatikkohan on eräänlaista porkkanapuuroa, on se.
Poikasetkin söivät kohteliaasti sitä hieman, mutta totesivat sitten, ettei se ole kovinkaan hyvää. Ei haittaa, ei haittaa yhtään, riittääpähän enemmän Emolle ja Poikaset saavat syödäkseen jotain muuta. Ja Elmeri.
En voinut liittää tähän kuvaa porkkanalaatikosta, sillä se katosi Emon nassuun liian nopeasti. Myöskin Poikasten lautasilta:D
Elmeristä puheen ollen: Nyt on koittanut se päivä, että Emo on saanut Elmerinkin osallistumaan lankahamstraukseen. Elmeristä on tullut Emon pikku (noh?) apuri. Eräänä päivänä Emo surffaili netin syövereissä ja löysi eBay:stä aivan järjettömän ihanaa lankaa ja ha-la-val-la. Ja tsadaa, Elmeri hommasi muitta mukisematta Emolle 500 g tätä aivan mahtavanväristä lankaa! Sen saapuminen tänne koto-Suomeen kesti vain hirmuisen kauan, monta viikkoa, missäpä maailman merillä seilasivatkaan nämä langat. Mutta kyllä, tämäkin lämmitti Emon mieltä aivan suunnattomasti. Sillä vielä eilen vaikutti siltä, että paketti oli hukkunut matkalla, eikä koskaan saapuisikaan tähän kotiin.
Kaffe Fassett nauraa iloisesti vyötteessä, mikä ei ole mikään ihme, jos on nämä sävyt kehitellyt. Tai ehkäpä hänet tekee iloiseksi kaikki ne setelit, jotka vyöryvät hänen lompsaansa, kun Emon-kaltaiset hömpsykät hamstraavat tätä ja muita lankoja yli oman tarpeen. Kaffe, Emo rakastaa sinua! Kaffe, Emo loves you!!
Kaffesta puheen ollen: Emo hörpsii nyt koffeeta ja olotila on jälleen aivan mainio. Näen, miten katse vaeltelee ympäri huonetta olevissa lankavuorissa ja ohjeissa, mutta tuskinpa Emo tänään mitään kovin kummoistakaan saa aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saada mainosspämmiä, joten jouduin ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)