Aatonaaton (uskomaton määrä vokaaleja samassa sanassa!) pakkaset eivät peljästyttäneet minua, vaan astuin siniseen hämärään oikeilla talvikamppeilla varustautuneena: Ensin urheilukerrasto ja korkeakauluksinen fleece, jalkoihin tietysti pelkät villasukat. Sitten Budapestista uutenavuotena 2012 ostettu valkoinen toppapuku, joiden housuosa on jotenkin kutistunut, koska vetoketju ei mene kiinni. Sitten jalkoihin vielä reilunkokoiset lämpimät kengät. Käsiini löysin paksut Kärkkäisen muutaman euron lapaset ja päätäni pääsi koristamaan aikaisemmin virkkaamani Hile-pipo (se jossa on 2 virkattua kerrosta päällekkäin). Ja sitten ei muutakuin kädenheilautus kotiin jäävälle miesväelle ja baanalle..
Ehdin kävellä vain 200 m, kun aloin miettiä pyörtämistä takaisin kotiin. En ollut vielä tuon matkan rasittama, vaikka se alkaakin ylämäellä, mutta se Hile-pipo kiristi niin päätäni, ettei tosikaan! Jatkoin matkaani pelkästään laiskuuttani, en vaan viitsinyt palata takaisin vaihtamaan pipoa. Siinä kävellessäni mietiskelin, olisiko Hile-pipolle käyttöä kidutusvälineenä, sillä alkoi tuntua todellakin siltä, että pää poksahtaa kohta rikki, eikä pipon venyttäminen auttanut yhtään asiaa.
Yksinäinen aivosoluni, joka pystyi vielä puutumiseltaan liikkumaan, vaelsi Kärkkäis-lapasiini ja alkoi pohtia, olisiko järkeä neuloa oikein paksut kirjoneulelapaset oikeille talvikeleille, niin ei tarvitsisi jossain köpösissä tekokuitutumpuissa käsiään pidellä. Samainen aivosolu jatkoi vaellustaan ja liikahti turkoosiin Andes-lankaan, jota olin aiemmin hommannut ja loihti mielikuvan turkooseista lapasista intialaisella peukalolla. Ja sitten, juuri ennen halvaantumistaan, tuo aivosolu koristeli lapaset vielä virkatuilla lumihiutaleilla.
Tässä vaiheessa tempaisin Hile-pipon päästä ja laitoin sen otsalle ja pään päälle lipaksi ja vetäisin hupun tiukasti komistuksen ympärille. Loppulenkin suunnittelin tiiviisti turkooseja lumihiutalelapasia ja ennen kaikkea mietin sitä, minne olin Andes-keräni laittanut?
Tein lapaset intialaisella peukalolla, koska se istuu todella hyvin ja on mukava tehdä. Minulla on kirja 100 virkattua lumihiutaletta, Caitlin Sainio ja siitä yritin ensin oikein valitsemalla löytää parhaimman mallin. Mutta lopulta päädyin ottamaan summassa sen, mikä minulle kirjasta aukeni, koska valinnanvaraa oli yksinkertaisesti aivan liikaa:)
Lapasissa on siten malli nro 53 Scharnitzer. "Tämä pyörteinen malli on saanut nimensä Tirolissa puhaltavan kylmän pohjoistuulen mukaan." (Ja kaikki lukijani sanokoot tuon lumihiutaleen nimen ääneen kuten tirolilainen sanoisi:D Ja minä luin virkkausohjeen tapani mukaan vähän oikomalla, koskapa toiseksi viimeinen kerros ei ole aivan mallinmukainen. Purkamaan en kuitenkaan ryhtynyt, vaan tein toisestakin lumihiutaleesta samanlaisen vääränlaisen. Kiva kirja muuten:)
Lanka: Drops Andes (65% Wool, 35% Alpaca) turkoosi 6420, lumihiutaleeseen Hjertegarn Exclusive Alpaca (100% Baby Alpaca) valkoinen 2100
Puikot: Bambuiset 7 ja virkkuukoukku 2.50
Silmukoita: 24
Langankulutus: 102 g
Lumihiutale kirjasta 100 virkattua lumihiutaletta, Caitlin Sainio, mukailtu malli nro 53: Scharnitzer
Tahtoo tehdä lisää lapasia:)
Tahtoo tehdä lisää lumihiutaleita:)
Ehdin kävellä vain 200 m, kun aloin miettiä pyörtämistä takaisin kotiin. En ollut vielä tuon matkan rasittama, vaikka se alkaakin ylämäellä, mutta se Hile-pipo kiristi niin päätäni, ettei tosikaan! Jatkoin matkaani pelkästään laiskuuttani, en vaan viitsinyt palata takaisin vaihtamaan pipoa. Siinä kävellessäni mietiskelin, olisiko Hile-pipolle käyttöä kidutusvälineenä, sillä alkoi tuntua todellakin siltä, että pää poksahtaa kohta rikki, eikä pipon venyttäminen auttanut yhtään asiaa.
Yksinäinen aivosoluni, joka pystyi vielä puutumiseltaan liikkumaan, vaelsi Kärkkäis-lapasiini ja alkoi pohtia, olisiko järkeä neuloa oikein paksut kirjoneulelapaset oikeille talvikeleille, niin ei tarvitsisi jossain köpösissä tekokuitutumpuissa käsiään pidellä. Samainen aivosolu jatkoi vaellustaan ja liikahti turkoosiin Andes-lankaan, jota olin aiemmin hommannut ja loihti mielikuvan turkooseista lapasista intialaisella peukalolla. Ja sitten, juuri ennen halvaantumistaan, tuo aivosolu koristeli lapaset vielä virkatuilla lumihiutaleilla.
Tässä vaiheessa tempaisin Hile-pipon päästä ja laitoin sen otsalle ja pään päälle lipaksi ja vetäisin hupun tiukasti komistuksen ympärille. Loppulenkin suunnittelin tiiviisti turkooseja lumihiutalelapasia ja ennen kaikkea mietin sitä, minne olin Andes-keräni laittanut?
Tein lapaset intialaisella peukalolla, koska se istuu todella hyvin ja on mukava tehdä. Minulla on kirja 100 virkattua lumihiutaletta, Caitlin Sainio ja siitä yritin ensin oikein valitsemalla löytää parhaimman mallin. Mutta lopulta päädyin ottamaan summassa sen, mikä minulle kirjasta aukeni, koska valinnanvaraa oli yksinkertaisesti aivan liikaa:)
Lapasissa on siten malli nro 53 Scharnitzer. "Tämä pyörteinen malli on saanut nimensä Tirolissa puhaltavan kylmän pohjoistuulen mukaan." (Ja kaikki lukijani sanokoot tuon lumihiutaleen nimen ääneen kuten tirolilainen sanoisi:D Ja minä luin virkkausohjeen tapani mukaan vähän oikomalla, koskapa toiseksi viimeinen kerros ei ole aivan mallinmukainen. Purkamaan en kuitenkaan ryhtynyt, vaan tein toisestakin lumihiutaleesta samanlaisen vääränlaisen. Kiva kirja muuten:)
Lanka: Drops Andes (65% Wool, 35% Alpaca) turkoosi 6420, lumihiutaleeseen Hjertegarn Exclusive Alpaca (100% Baby Alpaca) valkoinen 2100
Puikot: Bambuiset 7 ja virkkuukoukku 2.50
Silmukoita: 24
Langankulutus: 102 g
Lumihiutale kirjasta 100 virkattua lumihiutaletta, Caitlin Sainio, mukailtu malli nro 53: Scharnitzer
Tahtoo tehdä lisää lapasia:)
Tahtoo tehdä lisää lumihiutaleita:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saada mainosspämmiä, joten jouduin ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)