Hertta-pupu

Tai olisiko tämä ennemminkin  Hertta-rusakko tai Nipsu, jolle on ilmestynyt tupsuhäntä? 

Hertan ohje on Novitan uusimmassa lehdessä ja kun päätin alkaa sitä tehdä, niin materiaalit otettiin sieltä, mistä ne ensimmäiseksi ja helpoiten löytyivät -> Kävelin varastoon ja Novitan Miamit olivat helpoiten saatavilla. Käsiin osui vaaleanruskeaa, jota kaikissa muissa töissä (Pörrin kesähatuissa) on vuodesta toiseen hyljeksitty. 

Muistakaa: Aina on lupa uneksia. Aina on lupa haaveilla. Aina on Miami.

Aloin virkata pupua perjantai-iltana ja en pystynyt lopettamaan, ennen kuin pupu oli valmis. Kun olisi pitänyt jo lopettaa ja mennä viimeinkin nukkumaan, niin minun piti virkata vielä yksi käsi, ja sitten yksi korva, ja toinenkin. Kiinnittelin osat paikoilleen sitä mukaa, kun valmistuivat ja päättelin langanpäät saman tein. 

Oikeaa täytemateriaalia olisi varmasti ollut jossain, mutta otin vanhan tyynyn, tein siihen pienen reiän ja kaivelin Hertalle täytteet siitä. Täytettä riittää nyt useampaankin äkkinäiseen tarpeeseen. Täyttelin Herttaa sitä mukaan, kun työ edistyi. Ja kerrankin seurailin ohjeita liki tarkalleen, hyvät ja selkeät olivat Hertan teko-ohjeet.

Ja vielä viimeisenä rastina tein jonkinlaist silmät ja nenän... sekä suu, jota oikeassa Hertassa ei ole ollenkaan, mutta mikä pupu se sellainen on, jolla ei ole suuta, millä se porkkanoita ja salaattia narskuttaisi? Kello kävi jo yhtä yöllä, kun pupu oli muuten valmis, mutta vaatteita vaille. Hertta pötkötteli siis työpöydälläni ilkosillaan viime yön, mutta tänä aamuna sille piti kiireesti alkaa valmistella vaatteita. Pörri valitsi Hertan vaateparren väriksi sinisen. Niin, Pörri tosiaan tykkää sinisestä väristä. 

Neuloin ensiksi lakin, joka tehtiin aina oikein neuloksena. Ja korvia varten piti tehdä tietysti aukot. 

Myssy neulottiin vain tasona ja jonkin matkaan aukkojen teon jälkeen alettiin kaventelemaan, jotta myssy istuisi paremmin päähän.

Taakse jäänyt viiste ommeltiin osittain kiinni.

Lopuksi virkattiin vielä solmiamisnyörit ja reunus hatun etuosaan. Ja pääteltiin aika monta langanpätkää.

Sitten myssykkää saattoi jo sovitella Hertan päähän.

Hyvinhän se sopi. Melkoinen velmu tuo Hertta.

Sitten puseroa nyhertämään, se neulottiin ylhäältä alaspäin.

Tässä en olekaan ottanut välikuvia näemmä ollenkaan, vaikka melkoi kauan tätäkin pikku paitaa nysväsin. Paitaan olisi kuulunut tehdä vielä röyhelökaulus, mutta kysyin Pörriltä, että "Eihän tähän paitaan tarvitse tehdä röyhelökaulusta, eihän?" Ja Pörri vastasi, että "Ei tarvitse, sellainen on ihan turha nyt." Joten, jos kerta Pörri ei halunnut ja kaivannut, niin en kai sitten väkisin... ööh.

Nappipurkista löytyi pieni sininen nappi selkään ja sitte puin paidan Hertan päälle. Se tykkäsi siitä kovasti, vaikka paita ei olekaan niin fiini kuin pitäisi. 

Pitäisiköhän Hertan vaihtaa nimeä, jotenkin ei näytä ihan Hertalta..?

Malli: Hertta-pupu, suunnittelija Sari Nordlund, Novita-lehti 4/2020

Lanka: Novita Miami (602) ja Gjestal Baby Ull (826)

Koukku: 3

Puikot: 2 1/2

Langankulutus: Pupu 44 g, myssy 7 g, paita 10 g

Huh-huh, olipas se koukuttavaa nyherrystä, samassa ajassa olisi tehnyt sukkaparin jos toisenkin. Nyt pitää vähän puhallella ja toivoa, ettei Hertalle tarvitse tehdä ihan heti uusia vaatteita. Tai varsinkin, ettei Pörri keksi, että hänen muutkin (kymmenet) pehmolelut pitää vaatettaa, etteivät ne palele.

Hertta meni täksi yöksi Pörrin kainaloon tuutumaan...