Väriä

Luonnon värit ovat vielä enimmäkseen vihreät, joten piti aivan hakemalla hakea tontin syksyisin kasvi näiden värikkäiden sukkien kaveriksi. Koivuissa on vain yksittäisiä keltaisia lehtiä, vaikka osa niistä onkin jo päätynyt maahan. Tulevina päivinä tulee koko koivikko muuttumaan ihan vilauksessa keltaiseksi, ja lokakuun alussa ovat puut paljaat ja jokinäkymä avara. Mutta ennen kuin se tapahtuu, toivoisin, että lehdet eivät leijaile maahan pikkuhiljaa, vaan kerralla, joku kaunis, aurinkoinen ja tuulinen vapaapäivä. Olisi hauskaa nähdä kultainen lehtisade, kävellä Pörrin kanssa koivikkoon ja koittaa napata lehtiä kiinni. 

Syyskuu on aivan ehdottomasti kaikista paras kuukausi ja en panisi pahakseni, vaikka syyskuun kesto olisi jotenkin mystisesti vaikka kolmekin kuukautta. Syyskuun jälkeen ovat ranking-listallani elokuu ja lokakuun alkupuolisko. Marras- ja joulukuu ovat ihan syvältä. En keksi niistä mitään muita hyviä puolia kuin sen, että saan hyvällä syyllä istahtaa nojatuoliin ja neuloa menemään. Ja hakea kaupasta joulusuklaata. Ja, tammi-helmi-maaliskuu menee jokseenkin samalla tyylillä, vaikkakin silloin on onneksi lunta, joka tuo valoa ja antaa mahdollisuuden suksimiseen. Kaikki loputkin kuukaudet menettelevät, mutta mikään ei ole lähimainkaan yhtä ihana kuin syyskuu. Paitsi syyskuinen metsä ja kävely siellä.

Ostin heinäkuussa Pärnusta erittäin iloisen Regia 6-fädig Square Color -kerän. Ja puikotkin jouduin ostamaan, että pystyin aloittamaan neulomisen. Sukat eivät kuitenkaan edenneet, sillä silloiset helteet eivät houkutelleet neulomaan villaista, joten sukat valmistuivat vasta tänään. Aloitin sukat 56 silmukalla ja nilkan kohdalla on jäljellä 44. Sitten neuloin kantapään silmukat eri värisellä langalla ja jatkoin vaan suoraa pötkylää kärkikavennuksiin ja loppuun asti. Näihin sukkiin on siis tehty jälkikäteen neulottu kantapää, johon olen hyvin ihastunut. Tässä postauksessa enemmän siitä, jos se kiinnostaa: KLIK

Tämä mahtaa olla 1. kerta, kun neulon Regia 6-fädig -langalla. Tein sukan varresta 36 cm pitkän, mutta se saisi olla vielä himpusti pidempi. Olen nyt oppinut, että jälkikäteen neulottu kantapää vie varrelta pituutta, joten jos tekee kyseisen kantapään, on varresta hyvä tehdä normaalia pidempi. Toisekseen on siinä ja siinä, että sukat saisivat olla ylhäältä vieläkin kapeammat, että sukka olisi vähän napakampi ja pysyi paremmin paljaalla jalalla. Näiden sukkien leveys on ylhäällä 12 cm ja alhaalla 9,5 cm. Minähän pidän polvisukkia varsinkin öisin, kas, sehän nukuttaa makoisasti, kun jalat ovat lämpimät.

Katsotaanpa vielä tätä minun tammikuun alussa nopsaan listaamaani toivelistaa kuluvalle vuodelle: Olen nyt tehnyt näistä neljä jutskua pois. Pääsin tänään näiden sukkien myötä värittämään värikkäiden asioiden sydämen punaisella. Mutta ovatko listaamani asiat edelleen sellaisia, jotka houkuttelevat? Varpaista varteen: kyllä. Looppaaminen: ei vähääkään! Islantilaisneule, villatakki ja ohut alpakkaneulo, mikäpä ettei. Ja lankavarasto, noo, se kasvaa ja kasvaa, minkäs teet...

Malli: Oma polvisukka
Lanka: Regia 6-fädig Square Color (01125)
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 114 g

Nonniin! Yhdet kirjoneulepolvarit odottelevat päättelyä ja postausta, ja kahdet kirjoneulesukat odottavat postausta. Ja kaikki odottavat ehkä myös ohjeen kirjoittelua. Sitä ohjeen kirjoittelua odottaa edelleen myös Valgeranna-takki ja Rakastunut keijukainen lapaset ja sukat. Mutta nyt on syyskuu, joten on ihan muut jutut mielessä. Ja pitkästä aikaa on myös sellainen tilanne päällä, ettei minulla ole yhtään neuletta kesken: Joudun (=saan) aloittaa tänään jotain uutta, josta olen oudosti innoissani. Ja huomenna, saan aloittaa vielä uudenkin kirjoneulesukan, jota olen suunnitellut noiden muiden kirjoneuleiden ohessa, aina silloin ja tällöin. Siitä tulee jotain äidille ja tyttärelle... jos vain onnistuu...

Valgeranna

Kesälomareissun lähetessä tuli aika pohtia sopivaa reissuneuletta, jotain huoletonta ja helppoa, sekä ehdottomasti ei-villaista. Ja koska olin samoihin aikoihin haalinut itselleni halavalla hyvän kasan hiekanväristä Novita Cotton  Bamboo -lankaa, niin siitä piti jotain kehitellä. Löysin kivan ohjeen, jolla aloin neuloa, mutta purin tekeleen resorin jälkeen pois. Miksikö? No, siksi, koska ohjeen takki olisi pitänyt palojen valmistuttua kursia kokoon ja mielessä oli kesäkuussa valmistunut puuvillainen Miami-takki , jonka jälkeen olin päättänyt, että seuraava takki saakoon valmistua yhtenä kappaleena. Joten päädyin neulomaan ns. omasta päästä.

Täytyy sanoa, että vaikka tapana onkin neuloa aika paljonkin enempi tuntumalla, niin nyt neuloin liki sokkona: Silmukkaluvun haarukoin sopivaksi ja neuloessa vähän säädin etu- ja takakappalaiden silmukkajakoa paremmin sopivaksi. Pieni pelko oli kuitenkin olemassa, että tuleeko takista johonkin suuntaan täysin vääränkokoinen, sillä sovitusta kokeilin 1. kerran, kun koko takki oli viittä senttiä vaille valmis! Ja tässä kohdin kiitin itseäni siitä, että kaventelin ragloissa aluksi pitkään harvemmin, vaikka osa minusta epäili, pitäisikö kavennukset tehdä tiuhemmin. Onneksi suoritin edes jonkinlaisia laskelmia ennen kavennusten alkua... Päässä alkoi jostain syystä soida Maltin ja Valtin laulu Homma hanskassa - tämä minun neulominen on vähän samanlaista... on homma hanskassa, vaikka joskus mokaillaankin, tuurilla ja taidolla... ja minun tapauksessani: varsinkin sillä tuurilla :D

Nimesin takin Valgerannaksi, joka on hieno uimaranta Pärnun kupeessa. Ja aaltojen muovaama hiekka muistuttaa takkiani. Valgerannassa on myös hieno seikkailupuisto jännityksestä ja haasteista pitäville, kerron joskus, miten paljon minua siellä jännitti ja pelotti! Valgerannassa on myös golf-kenttä heille, ketkä tykkäävät hakata pientä palloa. Minulla on tarkoitus tehdä pieni postaus Pärnusta tässä joku päivä, sillä Pärnulla on aika iso sija minun syrämmessäni <3

Kuva:Tuula Valo

Meinailen myös kirjoitella takista ohjeen, kun vain ehdin ja kerkiän ja pystyn: Hartiat ovat tällä hetkellä niin jumissa, ettei koneella istuminen ja neulominen tee oikein kutaa. Mutta jospa tämä tästä lähtisi laukeamaan. Ja koneella on istuttava kuitenkin töissä ja neulomisesta ei malta pitää taukoa... joten hierontaa ja sen sellaista, sillä mennään.

Malli: Valgeranna, oma malli ja tulossa saataville koossa M

Lanka: Novita Cotton Bamboo (621)

Puikot: 4

Langankulutus: 436 g

Kiinnitän takkiin vielä vetoketjun ja palaan Valgerannaan jossain tulevassa postauksessa. 

Lovely Lisa

Viime kesänä Pörrille virkkaamani Lovely Lisa -hatut olivat käyneet jotenkin kippanoiksi, joten kaivoin samaisen Dropsin ohjeen esiin ja virkkailin kesähatun 2018. Mallissa riittää kokoja aina 12-vuotiaalle asti, joten tämä samainen hattu tulee todennäköisesti olemaan minulle jokavuotinen kesäkäsityö Number 1. 

Langaksi valitsin tällä kertaa Novita Miamin, josta tuli huomattavasti pehmoisempi hattu kuin viimekesäisistä Drops Paris -lankalaisista. Tyttö ainakin valitsi uuden pehmoisen hatun aina päähänsä, viimevuotiset olivat niin last season... 

Miami-lanka ei pettänyt tälläkään kertaa, onneksi sitä on vielä varastossa tuleviinkin tarpeisiin. Tein koon 3-5 vuotta ja lankaa kului hieman toista kerää koukulla 4. Aikaa ei tuhraantunut juuri mitään ja malli on helppo, suosittelen kaikille hattulaisista pitäville ja virkkauksen ystäville.

Malli: Drops Lovely Lisa
Lanka: Novita Miami (715)
Koukku: 4
Langankulutus: 53 g

Jäänsiniset

Jatkan kesälomaneuleiden esittelyä ja tällä kertaa ovat vuorossa jäänsiniset pitsisukat. Olen tehnyt samalla mallineuleella ennenkin sukkia, ainakin kahdet, nimittäin kanervanväriset Drops Merino Extra Finesta ja valkoiset Veikasta. Tämä malli taitaa olla sellainen, että palaan siihen aika ajoin. Olen lainannut mallineuleen Dropsilta (154-31), mutta tällä kertaa jätin reunimmaiset nurjat silmukat pois ja sukista tuli taas hieman erinäköiset. En myöskään viitsinyt penkoa aikaisempien sukkien silmukkamääriä yms. esiin, vaan tein mutulla menemään.

Lanka on Novita Juhania, joka on Veikan paksuista, mutta muutoin pehmoisempaa, johtuisikohan siitä, että siinä on 75 % kierrätysvillaa. En ole aikaisemmin neulonut Juhanista, joten tämä oli varsin iloinen yllätys ja löytö. Juhania minulla ei tietenkään ole enempää, toivottavasti jossain taas törmään siihen ja älyän ostaa varastoonkin.

Malli: Oma polvisukka, johon on istutettu Dropsin mallineule 154-31

Lanka: Novita Juhani (324)

Puikot: 3 1/2

Langankulutus: 143 g

Kesän tuotoksia olisi vielä tulollaan hatun ja takin muodossa... ja sitten saavat uudet tuulet jo puhaltaa: Suunnittelin loman alussa kirjoneulesukat, sormet syyhyävät päästä neulomaan ne pois :)

Vihreälle miehelle

Kaksoisveljeni täytti heinäkuussa pyöreitä, joten päätin antaa hänelle lahjaksi sukat. Olin varmaankin tehnyt hänelle edellisen kerran sukat joskus silloin, kun olin vielä yläasteella, joten siitä on jokunen vuosi... ja kymmenet... vierähtänyt. 

Äitini värikoodasi tämän veljeni vihreäksi (ja toisen veljeni siniseksi), joten päätin tehdä hänelle vihreät sukat. Sopivat hienosti hänen tummanvihreisiin silmiinsä :)

Veljeni sanoi joskus, että hänellä on vino pino sukkia, jopa sellaisia, joita Mummumme on aikoinaan hänelle tehnyt. Ja ne sukat vaan kestää ja kestää... Joten voi olla, etteivät nämä sukat päädy hetikään sankarin jalkoihin, paitsi, jos pääsevät jostain käsittämättömästä syystä ohituskaistalle... ja ohi.

Malli: Villasukat miehelle
Lanka: Viking Aurora (633)
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 103 g

Rumat ja ihan mahdottomat

Terppa taas, hikeä pukkaa pelkkä villaisen neulomisen ajatuskin, mutta onneksi näin ei ollut kuukausi sitten, joten eipä muuta kuin vääntämään juttua vanhoista tekeleistä: Adlibris Socki Misty morning näytti kerällä kovin houkuttelevalta, mutta sukaksi muututtuaan jo pelkkä katselu sumentaa silmiä. Ja sanon sen heti, etten koskaan ikinä tule tekemään tämäntyyppisestä sekoraitalangasta mitään muita sukkia kun räsäreitä. 

Aikomus oli tehdä kahdesta keräsestä todellakin samanpariset sukat, mutta Turkin tehtaalla ei nähtävästi ymmärretä, että joskun raitalanka menee tekovaiheessa pätki, niin sitä ei sovi jatkaa ihan miten sattuu. Ja minä todellakin koitin selvittää, missä kohtaa raita olisi jatkunut oikealla tavalla. Niin paljon koitin, että langanpäitä oli pääteltäväksi enemmän kuin tarpeeksi. Lopulta totesin, että ei siitä tule mitään, antaa sukkien elää omaa elämäänsä säären keskikohdan jälkeen.

Sukka se on rumakin sukka, mutta lahjaksi ei näitä voi kelleen antaa, eikä kodin ulkopuolella kehtaa näyttäytyä. Noo, ehkäpä roskapussin voi nämä jaloissa nopsaan viedä tai postilaatikolla piipahtaa. Mutta sillä tavalla, etteivät naapurit näe. Tai ainakaan kovin läheltä. Ja jalkojen sopii pysytellä visusti omalla tontilla.

Malli: Oma polvari
Lanka: Adlibris Socki Misty morning (B002)
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 148 g

Laitetaan loppuun yksi nätti oranssinen kuva Pärnusta :)

Junassa neulotut sukat

Jouduin yhtenä päivänä istumaan junassa pitkät pätkät, ja siinä, jos missä, on aikaa neuloa... ja salatutkiskella muita matkustajia. 

Suunnittelin ennen matkaa vaikka minkämoista neuletta mukaan, mutta lopulta päädyin ihan simppeliin Adlibriksen Sockilla neulottavaan polvisukkaan. Laitoin sukan alulle jo kotona ja puikot heiluivat varsinkin menomatkalla vikkelästi, sillä pääsin päättelemään 1. sukan jo Tampereen kohdalla. Siinä vaiheessa viereeni istui hetkeksi toinenkin henkilö puikkoja heilutellen. Se tuntui jotenkin kiusallisen hassulta. Ja yhden sukan jälkeen päätin, että toinen sukka saa odottaa vuoroaan paluumatkalle eli loppumatkan luin kirjaa.  Ja kuuntelin edelleen, tai pikemminkin jouduin kuuntelemaan, kaikkien muiden vaunussa matkaavien tavoin, kolmen teinitytön taukomatonta kikatusta ja juttuja. Juna lähti aamulla kovin varhain ja he olivat nukkuneet niin vähän. He viljelivät myöskin runsaasti erästä v:llä alkavaa sanaa. Siinä tuumasi eräskin matkustaja loppumatkasta, ettei halua kokea tätä enää koskaan. 

Helsingissä oli kovin tuulinen päivä, mutta aurinkoista. Minulla oli hetki aikaa kävellä puistossa ja nauttia suurista puista ja upeista maisemista. Pääkaupunkimme on kesällä kovin kaunis ja siellä olisi ollut hauska viivähtää pidemmästikin, mutta lopulta olin tapani mukaan juna-asemalla liiankin aikaisin tököttämässä ja odottamassa junakyytiä kotiin. Siinä kohdin jouduin sulovilen -verkkarimiehen istuyrityksen kohteeksi, kuinkas muutenkaan.

Paluumatkalla laitoin toisen sukan alulle ja neuloin sitä jalkaterään asti. Sitten alkoi tuntua kerrankin siltä, että nyt on neulottu tarpeeksi. Kukaan ei onneksi tullut viereeni istumaan, joten matka kului jälleen muita tarkastellen. Paluumatkalla vaunussa istui äitejä lapsineen ja heillä riitti yhteisiä juttuja. Vaunussa vieraili myös nuorehko nainen, joka selvitteli puhelimessa hyvinkin henkilökohtaisia asioitaan. Ja koko vaunu kuunteli korvat niin höröllään kuin vain ikinä kykeni. Harmistus oli suuri, kun nainen poistui kesken kaiken toiseen vaunuun, koska istumapaikan oikea omistaja saapui paikalle. Niin moni asia jäi meiltä kuulematta. Olisikohan pitänyt lähteä kävelemään naisen perässä seuraavaan vaunuun... hmmm.. :D

Sukat valmistuivat lopulta kotosalla ja väri on minusta niin hyvä. 

Malli: Oma polvisukka

Lanka: Adlibris Socki B011 Pink Parade

Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 149 g
Tämän postauksen myötä laitan Vanuttuneen Villasukan elokuulle asti kesälomalle. Katsotaan sitten, onko mitään valmistunut vai onko kesä mennyt muuten kujeillen.
Mukavaa kesää kaikille ja juhannusta ja tapaillaan taas elokuussa :)

Marjulit jälkikäteen neulotulla kantapäällä

Kesä ja lämpö palasivat perähikiään. Ja koska yhdestäkään parvekkeen ruukusta ei ole siemen kasviksi jalostunut (!), niin laitetaan edes jotain kukkimaan.

Aloitin Marjulit joskus helmi-maaliskuussa yhdessä syssyssä Taimihässäköiden ja harmaiden Marjulien kanssa. Sain toisen varren ja hyvän matkaa terääkin tehdyksi, kun innostus lopahti, liian monet samanlaiset sukat putkeen olivat liikaa. Mutta nyt kaivoin ne esiin ja neuloskelin ne aidosti uudella innolla loppuun. Ja joinakin iltoina jopa niin, että järki sanoi, että mene hyvä nainen nukkumaan, että ehdit edes jonkinmoiset kauneusunet vetäistä ennen kuin kello sinut aamulla herättää (ja Pörri kerran yöllä potalle).

Sukkien värimaailma ei ehkä talvella aivan napannut, varsinkin päivänsinen vihreät lehdet ja mikseipä koko päivänsini, ottivat silmään. Mutta nyt, auringon poltteessa, mikäpä ettei. 

Neuloin sukkiin ensimmäistä kertaa ikinä jälkikäteen neulotun kantapään. Ja ei jää viimeiseksi kokeiluksi tämä, istuu hyvin ainakin minun kantapäihin, jotka ovat muodokkaat (lue: valtavat). Kantapää aloitetaan varren jälkeen neulomalla jalkapohjan kahden puikon silmukat erivärisellä langalla (kuin peukalossa ikään). Ja sitten vain neulotaan jalkaterä loppuun normisti. Kun sukka on muutoin valmis, puretaan eri värillä neulottu lanka ja otetaan silmukat siitä puikoille.

Sitten neulotaan yksi kerros oikein.

Ja sen jälkeen kavennetaan kuin leveässä nauhakavennuksessa joka 2. krs.

Kunnes jäljellä on muutamia silmukoita. Minä lopetin kaventelun, kun jäljellä oli yhteensä 10 silmukkaa. Sitten pääseekin vähän ompeluhommiin muutaman reiän takia. 

Kantapäästä tulee terävä ja hassunnäköinen, mutta oudosti se silti istuu jalkaan. Ja kuten sanottu, niin varmasti teen toisenkin kerran. Kantapäävalintaani sain kimmokkeen vilkuiltuani Arnen ja Carlosin sukkia vähän sivusilmällä. 

Malli: Marjulit (Oma malli)

Koko: Minulle

Lanka: Muuten Nallea, mutta päivänsini Maijaa ja viimeinen hajuherne Rotvallia

Puikot: 3

Langankulutus: 153 g

  

Aina on lupa uneksia

Aina on lupa haaveilla. Aina on Miami.

Paitsi: Novita Miami-lankaa ei enää valmisteta, mikä on mielestäni harmi, joskin minulla on tätä lankaa jemmassa kaikissa sateenkaaren väreissä. Miami on mukava lanka neuloa ja virkata, paksuuskin on juuri hyvä, ei mene liian hitaaksi nyhertämiseksi. 50 g kerässä on 125 m lankaa, sitä neulotaan 4 - 4 1/2 puikoilla ja 10 cm palassa on 19 s ja 28 krs (jos nyt näin oikein vyötteestä tihrustaa). Puolet langasta on puuvillaa ja puolet akryyliä. Tykkään ja voin suositella.

Toisekseen: Tästä takista uneksittiin ja haaveiltiin enemmän ja vähemmän kiihkeästi n. 5 vuotta ennen kuin se valmistui. Olimme vuonna 2013 lähdössä perhelomalle Santorinille, kun pienessä paniikissa koitin keksiä jonkun kesäisen neuleen mukaan eli tämän takin. 

Tätä oli kovin mukava neuloa varjossa, mutta se ei kuitenkaan valmistunut loman aikana. Ja takki ns. ufoutui, vuosikausiksi. Kunnes toukokuussa päätin hoitaa homman kotiin ja neuloa sen valmiiksi.

Kaivelin sen korista esiin. Takakappale ja toinen etukappale olivat valmiit ja toinenkin etukappale jossain kainalon huudeilla menossa. Toisessa etukappaleessa oli myös suklaata muistona etelän lämmössä nautitusta Magnum-jäätelöstä.

Jokunen viikko siinä meni, että sain osat nyherrettyä valmiiksi kaiken muun kevätkiireilyn ja muun ohessa. Sittenpä minulla oli viisi kappaletta odottamassa päättelyä ja yhdistelyä. Mietin, että kukahan senkin hoitaa, joten päätin hoitaa ihan itse. Päivä siihen meni taas muun hösötyksen ohessa. Seuraavan takin neulon varmasti yhtenä tai melkein yhtenä kappaleena...

Nostelin eilen virkkuukoukulla vielä silmukat kaula-aukon reunasta ja neuloin kauluksen. Sitten laitoin takin pesukoneeseen puhdistumaan vuosikausien pölystä ja Santorinin tuhkasta ja siitä suklaasta. Tänään ompelin napit ja sitten kuvaamaan. Jihuu!!!

Sattui muutenkin olemaan valkoista ja harmaata päällä, joten ei muuta kuin takki päälle ja parvekkeelle malliksi.

Tuulikin oli eilisen myrskyn jälkeen vähän hellittänyt, ei tarvinnut pelätä, että tuuli nappaa mukaansa ja nakkaa naapurin puolelle.

Olen oikeastaan vähän yllättynyt siitä, että kuinka hyvä takista kuitenkin tuli. Kyllä tällä varmaan kehtaa kesällä kuljeskella ja mikseipä talvellakin pitää. 

Napit eivät kuitenkaan ole mitään tarkoin tätä takkia valittuja, vaan tänään kaivelin laatikosta ainoat mahdolliset, joita saattoi edes jollain lailla ajatella...

Nallukka on lattialta löytynyt rekvisiitta.

Malli: Novita Kesä 2012 -lehdestä, Naisen kohoneulejakku, suunnittelija Lea Petäjä. Tästä klikkaamalla ohje ehkä aukeaa Novitan Vanhasta Neulomosta: KLIK. Ohjeen mukaan helmaan olisi kuulunut sellainen röyhelö, mutta olen enempi pelkistetyn mallin ystävä, joten jätin sen pois. Tässä linkki myös Ravelryn ohjesivulle: KLIK

Koko: M

Lanka: Novita Miami 011

Puikot: 4

Langankulutus: 471 g

Mallineule oli aika hauska neuloa ja siinä mielessä kiva, että sen oppi hetkessä ulkoa. Pelkäsin vähän, että takki venähtää sivusuuntaan pesukoneessa, mutta niin ei ainakaan vielä käynyt...

No, niin. Näin ne ufot valmistuvat. Minkähän suuruudenhullun tai muuten vain huikean projektin tässä aloittaisin, että voin joskus viiden tai kymmenen vuoden päästä tuuletella, kuinka ahkera olen?