Marjulit jälkikäteen neulotulla kantapäällä

Kesä ja lämpö palasivat perähikiään. Ja koska yhdestäkään parvekkeen ruukusta ei ole siemen kasviksi jalostunut (!), niin laitetaan edes jotain kukkimaan.

Aloitin Marjulit joskus helmi-maaliskuussa yhdessä syssyssä Taimihässäköiden ja harmaiden Marjulien kanssa. Sain toisen varren ja hyvän matkaa terääkin tehdyksi, kun innostus lopahti, liian monet samanlaiset sukat putkeen olivat liikaa. Mutta nyt kaivoin ne esiin ja neuloskelin ne aidosti uudella innolla loppuun. Ja joinakin iltoina jopa niin, että järki sanoi, että mene hyvä nainen nukkumaan, että ehdit edes jonkinmoiset kauneusunet vetäistä ennen kuin kello sinut aamulla herättää (ja Pörri kerran yöllä potalle).

Sukkien värimaailma ei ehkä talvella aivan napannut, varsinkin päivänsinen vihreät lehdet ja mikseipä koko päivänsini, ottivat silmään. Mutta nyt, auringon poltteessa, mikäpä ettei. 

Neuloin sukkiin ensimmäistä kertaa ikinä jälkikäteen neulotun kantapään. Ja ei jää viimeiseksi kokeiluksi tämä, istuu hyvin ainakin minun kantapäihin, jotka ovat muodokkaat (lue: valtavat). Kantapää aloitetaan varren jälkeen neulomalla jalkapohjan kahden puikon silmukat erivärisellä langalla (kuin peukalossa ikään). Ja sitten vain neulotaan jalkaterä loppuun normisti. Kun sukka on muutoin valmis, puretaan eri värillä neulottu lanka ja otetaan silmukat siitä puikoille.

Sitten neulotaan yksi kerros oikein.

Ja sen jälkeen kavennetaan kuin leveässä nauhakavennuksessa joka 2. krs.

Kunnes jäljellä on muutamia silmukoita. Minä lopetin kaventelun, kun jäljellä oli yhteensä 10 silmukkaa. Sitten pääseekin vähän ompeluhommiin muutaman reiän takia. 

Kantapäästä tulee terävä ja hassunnäköinen, mutta oudosti se silti istuu jalkaan. Ja kuten sanottu, niin varmasti teen toisenkin kerran. Kantapäävalintaani sain kimmokkeen vilkuiltuani Arnen ja Carlosin sukkia vähän sivusilmällä. 

Malli: Marjulit (Oma malli)

Koko: Minulle

Lanka: Muuten Nallea, mutta päivänsini Maijaa ja viimeinen hajuherne Rotvallia

Puikot: 3

Langankulutus: 153 g