Neljä myssykkää

Pipoa on kiva neuloa, se valmistuu nopeasti... ja sitten voi aloittaa seuraavan... ja vielä yhden... ja kerta kiellon päälle! Lopulta niitä on kasassa neljä - ja se on hyvä hetki stopata pipomania ja siirtyä seuraaviin neuletöihin. Mutta esitellään nyt ensin nämä myssykät viimeisimmästä ensimmäiseen:

En ollut pitkään aikaan piipahdellut Adlibriksen sivuilla, joten menin sinne kerran ihan vain katselemaan. En ehtinyt viipyillä siellä kauaakaan, kun hoksasin uusimman Klompolompe-kirjan: Talvilapset. Ostelen nykyisin neulekirjoja aika harkiten, mutta Klompelompen suhteen minulla on tietynlainen riippuvuus, kaikki ilmestyneet on saatava, heti. Kirjaa selatessa tuli varmuus siitä, että Isonsiskon lakki pitää Pörrinkäiselle valmistaa, on aivan hänen tyylisensä myssykkä, vaikkei isosisko olekaan.

Tämä myssy oli hauska neuloa, siinä oli pientä haastetta, mutta ei liian vaativaa kuitenkaan. Myssyn alareunaan neulottiin ensin kaitale, jonka päät taiteltiin rusetiksi. Kaitaleen reunasta nostettiin silmukoita, joilla neulottiin päälaki. Ohjeen mukaan olisi rusetin keskiosa pitänyt tehdä samalla langalla, mutta löysin siihen varastoista ohutta nauhaa, on siistimmän näköinen näin. Ihana malli ja niin lady <3 

Ohjeenmukainen lanka olisi ollut Klompelompe Merinoull, mutta omat merinovillaiset lankani ovat hyvästi pakattuina varastossa, joten kaivelin myssyä varten samanvahvuista alpakkalankaa, SandnesGarn Alpakkaa, väri 4611. Myssy neulottiin 3 1/2 puikoilla ja lankaa kului 59 g kokoon 3-6 vuotta.

Neuloin kaksi myssykkää Rowan Denim Revive -langasta, sävy 00210 cream. Minulla oli 200 g lankaa, joka riitti mainiosti kahteen myssykkään. Lankaa jäi jäljelle vielä sen verran, että voin tehdä joskus 3. myssykän, todella riittoisa lanka. 

Ensimmäinen puuvillamyssykkä on neulottu Dropsin Ruth -ohjeella. Ohjeen lanka myssylle olisi ollut Drops Lima, mutta tein myssyni puuvillalangasta ohjeen mukaan ja ohjeen mukaisilla puikoilla eli koko 4. Ohjeessa oli yksi koko, 56/60 ja meidän perheen pallopäät ovat vissiinkin tuossa haarukassa, koska myssy istui kaikkien isojen lasten ja aikuisten päihin. 

Lankaa kului 63 g ja neulepinta oli helppoa pintaneuletta.

Toinen puuvillamyssykkä on neulottu samalla silmukkamäärällä ja puikoilla kuin Ruth, mutta neuloin myssyn 2 oikein, 2 nurin -joustimella. 

Joustimen ansiosta tämäkin pipo istuu monenmuotoiseen ja -kokoiseen palloon.

Lankaa kului 59 g.

Viimeinen myssykkä on neulottu kahdella langalla yhtä aikaa. Toinen lanka oli höyhenenkevyt Rowan Cashmere Haze (701) ja valitsin sille kaveriksi Hverdags du store alpakka (647) -langan. Nämä kaverukset antoivat minulle aika luxus-luokan neulekokemuksen!

Mallin suhteen hakeuduin jälleen kerran Dropsin sivuille ja löysin sieltä ohjeen Nelly. Ohjeenmukainen lanka Nellylle olisi ollut Garnstudio Drops Alpaca ja Garnstudio Drops Kid-Silk. Mutta, koska minulla oli Rowanin vastaavaa lankaa käden ulottuvilla, neuloin myssyn siitä ja kaivelin sille kaveriksi ihanaa Hverdagsin alpakkalankaa. Tämä yhdistelmä ei nähdäkseni ainakaan kalpene alkuperäiselle... 

Myssytä tuli todella muhkea, eikä ollenkaan niin kiiltävä kuin kuvassa, salamavalo vain tekee tepposiaan. Myssy on neulottu pyörönä ja neulos on patenttineuletta. Sehän ei ole kaikista nopeinta neulottavaa, kun jokaisen kerroksen saa ikään kuin neuloa kahteen kertaan, mutta näin syntyy todella muhkea ja lämmin myssykkä! Pidin sitä pienen hetken päässäni ja sisätiloissa alkoi kuumuus ryömiä nuppiin. 

Neuloin pienimmän koon, 52/54, koska kokemukseni mukaan myssyillä on taipumus venyä leveyssuuntaan. Puikkokoko on 4. Ei mahda mitään, mutta itkunauruhan siitä tuli, kun laitoin myssyn omaan päähäni! Näytti siltä, kuin päässäni kasvaisi joku tatti... Toinen mielleyhtymä oli jostain syystä kiinalaiset, puuttui enää, että olisin laittanut päähäni suuret laatikonmalliset silmälasit. Ei mahda mitään, en pysty myssykkää itse pitämään, mutta tiedän erään henkilön, joka pitää muhkeista, pehmoisista ja lämpimistä myssyistä... Lankaa kului yhteensä 85 g (24 g Rowania ja 61 g Hverdagsia). 

Nyt on aika siirtyä seuraaviin neuleisiin, mutta mihin? 

Alkaisinko neuloa Pörrille ohuen neuleen haalarin alle? 

Vai neuloisinko kirjoneulesukat, kolmekin mallia on ollut suunniteltuina pitkään, muttei neulottuna? Vai kaivaisinko esiin kesällä hankkimani langat ja koittaisin muistella, mitä niistä meinasinkaan neuloa Islantilaisia neuleita -kirjasta? 

Vai lähtisinkö ulos, nauttimaan lempivuodenajastani? Tänään on tosin harmaa päivä, ei ollenkaan niin upea kuin eilen.

Huivi mysteerilangasta

Kaivelin kesäkuussa lankahyllystä aurinkoisen vyyhdin, josta ajattelin tekeväni huivin. Lanka oli selkeästi ohutta ja kerässä oli sitä n. 120 g. Muuta en langasta tiennyt, sillä vyöte oli kadonnut taivaan tuuliin. Kävin läpi myöskin blogini Lankakaaos-sivun, eikä kerää näkynyt siellä. Kerästä/vyötteestä on varmasti kuva jossain vanhemmissa postauksissani, joten koitin myös hakea blogistani erinäisillä hakusanoilla esim. paketti, posti jne., mutta lanka pysyi mysteerinä. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että olen hankkinut langan blogini olemassaoloaikana, ja silloin lankakerästä täytyy olla kuva jossain blogissani. Eihän se voi olla mahdollista, etten ole raportoinut uusia lankoja???

Otin vyyhdin hyppysiini, oikaisin ja asettelin tuolin selkämykselle kerimistä varten. Tässä pääsi tapahtumaan pieni virhe, joka poiki minulle jättimäisen lisätyön: Joku lanka meni ristiin, ja keriminen oli sen jälkeen yhtä takkuamista! Kerin lankaa useamman tunnin monessa pätkässä: kerran kesäkuussa ja kahdesti heinäkuussa! Mutta lopulta oli tämäkin lanka nätisti pyöreällä pallukalla. 

Aloin neuloa langasta huivia Dropsin ohjeella Aire. Dropsin mallin lanka olisi ollut Drops Lace, joka on todella ohutta lankaa. Minulla olisi ollut sitäkin varastossa, muistaakseni vaaleanharmaana, mutta lähdin tekemään huivia kuitenkin mysteerilangastani. Huivin kanssa kävi lopulta niin, että neuloin koko huivin ohjeen peruskaavan mukaan, enkä tehnyt kevennettyä reikäneuletta, reunuksesta puhumattakaan. Pitänee neuloa huivi joskus uudestaan aivan ohjeen mukaan, sillä malli on minusta erittäin kaunis.

Huivin koko oli neulomisen jäljiltä 110x47 cm eli todella pikkuinen. Kastelin huivin ja pistelin sen nuppineuloilla 2-kerroin sohvatyynyyn venymään, koska minulla ei ole mitään oikeaa huivin venyttäjälaitosta olemassa. Huivi kasvoi pingotuksen jäljiltä kokoon 140x75 cm eli sellaiseksi kaulaan kietaistavaksi lämmikkeeksi.

Malli: Typistetty Dropsin Aire
Lanka: Sen kun tietäisin, niin ei jäisi vaivaamaan!
Puikot: 4
Langankulutus: 114 g

Pyöreitä täyttäneelle

Piipahdin eräänä iltana lähikaupassa hakemassa pientä ruokatäydennystä. Kaupassa käydessä tulee aina kuljettua lankahyllyjen ohi, vaikkei mitään varsinaista ostotarvetta tai -aietta olisikaan. Silmiin osui tuolloin Veikan Multiraidan uudet värit tai ainakin minulle olivat uusia. Laitoin ostoskärryyn kaksi kerää sävyä Runoilija ja neuloin niistä miesten sukat lahjaksi.

Sukissa on 56 silmukkaa, varsi ja jalkapöytä on neulottu joustimella, jotta sukat istuisivat paremmin jalkaan. Neuloin sukkiin melko lyhyen varren, koska rupesi arveluttamaan, tuleeko varresta joustimesta huolimatta liian kapea. Varren pituus on reilu 13 cm ja jalkaterän mitta on 28 cm.

Sukkien kaveriksi hommasin suuren lasipurkin, jonka täytin kuivatuilla hedelmillä yms. naposteltavalla, josta tiedän saajan pitävän. Onnittelukorttiin piirsi Pörri sankarin kuvan, me muut kirjoitimme nimemme. 

En pystynyt osallistumaan itse juhlatilaisuuteen, mutta siellä oli kuulema ollut lämmin tunnelma. Sellainen juhla kuin sankarikin <3

Malli: Miesten sukka miehen jalkaan

Lanka: Novita 7 Veljestä Multiraita (808)

Puikot: 3 1/2

Langankulutus 124 g

Olipa mukava neuloa pitkästä aikaa ihan vaan perussukkaa. Ja vaikka en erityisen paljon tykkää tehdäkään isoa miehen koon sukkaa, niin nämä oli mukava valmistaa. 

Prymin syksyn lankapaketti

Taloon saapui sormia syyhyttävä lankapaketti: Anne Prymiltä laittoi minulle lankoja, joita en ole ennen kokeillut, kiitos Annelle <3 Mukana oli ensiksikin Rowan Cashmere Haze, pehmoinen 25 gramman pompula, sekoitus baby alpacaa, cashmerea ja silkkiä. Kerässä on jopa 230 m lankaa. Lankaa neulotaan 4 puikoilla ja tiheys on 23x30. Puikoilla ei ole juuri nyt mitään, mutta tämä kaksikko pääsee sinne seuraavaksi keikkumaan.

Toinen uusi lankatuttavuus on Rowan Denim Revive. Lanka on tehty kierrätysfarkusta ja -puuvillasta. Tuntu on juuri sellainen kuin hyvin pidetyissä farkuissa on: sekoitus tuttua, mukavaa ja pehmeää. 50 g kerässä on 100 m lankaa, jota voi tikutella 3 3/4 puikoilla, tiheys 22x29. Mieleen tuli, että tästä langasta syntyisi kivoja pipoja, lankaa on 200 g, joten saattaisi riittää kahteenkiin pipoon. 

Kolmas lanka on Rowania sekin, nimittäin vyyhdillä lepäilevä, tiilenpunainen, Valley Tweed. Lanka on käsinpestävää 100 % villaa, kerässä on 207 m lankaa, puikoilla 3 1/4 on tiheys 24x36. Lankaa on 100 g ja tällä hetkellä en osaa sanoa, mitä langasta voisin tehdä. Tulisiko tästä vaikkapa ohuet sormikkaat tai lapaset?

Täytyy kyllä todeta, että Rowan on painanut lankojen tiedot niin pienellä printillä, että piti etsiä ihan suurennuslasi esiin, että näki lukea. Ei ole tuo lähinäkö enää ihan parhain mahdollinen :D Mutta mennäänpä takaisin lankapussukan sisältöön: Anne oli sujauttanut mukaan vielä puikkoset, nimittäin Prym Ergonomics 4 mm, 80 cm. Näillä voisi puikotella huivia tulemaan.

Mukava syyskuun aloitus, vaikkei säiden puolesta mitenkään syksyiseltä tunnukaan vielä :)

Elokuussa, muuton jälkeen

Viimeinen kuukausi on ollut niin vauhdikas, etten ole ehtinyt ajatellakaan neulomista, saatika, että tänne jotain tarinoita kirjoittelisin. Mutta nyt on elämä asettunut jo melko lailla raiteilleen, joten on aikaa käydä läpi viimeisen kuukauden tapahtumia ja neulekin on laitettu alulle. Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa olivat tiukkoja aikoja: Kävimme läpi ja pakkasimme liki kaiken tavaramme vain kahdessa viikossa. Meillä on vielä siellä tavaraa, joka pitää käydä läpi, mutta jotkut huoneet tyhjenivät kokonaan.

Ensimmäinen pakkausviikko ei ollut kovin tehokas, sillä tuolloin oli helleaalto ja kaikki tietävät, kuinka vähän kuumuudessa jaksaa ahertaa. Toisella viikolla olin minä taas töissä, joten illat sujuivat tavaraa läpi käyden. Onneksi miesväki oli päivisin tehokas ja kaikista tehokkaimpia tavaran lonijoita olivat Poikaset, joilla ei ollut mitään typeriä tunnesiteitä johonkin ihan höpöhöpötavaraan. Ja peukku Ikean muuttolaatikoille, ihan huippuja! Ja voimme käyttää ne uudestaan sitten, kun toivottavasti joskus saamme rakennettua tänne itsellemme uuden talon ja muutamme sinne.

Suuri talomme oli imenyt sisäänsä uskomattoman paljon tavaraa, jota emme enää oikeasti tarvinneet. Tuolloin kävi useasti mielessä, että miksi sitä pitääkin olla sellainen orava, joka tekee pahan päivän varastoja sinne ja tänne, nyt ne kaikki tulivat esiin ja ne oli käytävä läpi: Veimme säkkikaupalla vaatteita keräykseen ja kaatopaikalle myös. Osan annoimme/möimme pieneen hintaan FB-ryhmässä pois. Tiukka aikataulu teki meistä tehokkaita ja turha vatulointi jäi pois. Oli oikeastaan hyväkin, että oli kiire: Ajatukset olivat toiminnassa ja muuttoon liittyvään murehtimiseen ei ollut aikaa.

Yksi päätös syntyi ja tulen sen nyt aina muistamaan: En ikinä enää kerää samanlaista tavaramäärää, vaan tavara, joka ei oikeasti minua enää palvele, saa jatkaa elämäänsä muualla. Tähän on tietysti yksi poikkeus: langat. Nekin jouduin käymään läpi ja melkoisen osan annoin/myin pois. Siltikin sain niitä ujutettua uskomattoman paljon myös rekkaan. Lankamäärä oli jonkinlainen vitsailun aihe myös muuttomiesten joukossa, heistä tuntui, että kantoivat uuteen kotiin vain lankoja... Onneksi meillä on täällä iso varasto, johon langat saatoin sijoittaa. Mutta onhan näitä vieläkin liikaa, tähän palaan joskus myöhemmin...

Seuraavaksi minun pitäisi varmaan päivittää lankatilastoni edes jollain lailla ajan tasalle. Pieni ongelma on se, etten pitänyt kirjaa siitä, kuinka monta kg lankoja milloinkin möin/annoin pois. Mutta joku päivä koitan laittaa Lankakaaoksen seuranta -sivun mutulla kohdilleen, jotain kuvia on myydyistä/lahjoitetuista langoista kuitenkin olemassa. Ikeassa on suuria kannellisia muovilaatikoita, jotka ovat aivan huippuja lankojen säilytykseen: Niihin saa survottua 2x niin paljon lankaa kuin mitä fysiikan lakien mukaan olisi edes mahdollista. Sain yhteen laatikkoon survottua kaikki Maijat. Ja kolmeen tällaiseen muovilaatikkoon kaikki sellaiset langat, joita lähiaikoina tulen todennäköisesti käyttämään.

Kaiken muuttotohinan ohessa piti selvitellä myös Poikasten tulevia kouluja ja Pörrin hoitopaikkaa. Yritin ensin selvitellä noita asioita heinäkuussa, mutta eihän silloin mitään tapahdu, koska kaikki ovat lomalla. Mutta niin vain löytyi kullekin lapselle koulu ja hoitopaikka, sitäkin myötä asiat ovat kolahtaneet kohdilleen. Ja olen varsinkin ihastunut nuoremman Poikasen uuteen opettajaan: Hän on pian eläköityvä suurta sydämenviisautta omaava hieno ihminen. Käydessäni vanhempainillassa minulle tuli varmuus siitä, että hänen luokkansa oppilaiden tiedonsaanti ja päivän kulku on maailmankaikkeuden parhaimmissa mahdollisissa käsissä: Oppilaat saavat tietoa hyvän kautta. Vanhemman Poikasen vanhempainilta ei ole vielä ollut, mutta vanhempi Poikanen on luontaisesti sellainen, että hän pärjää aina ja kaikkialla, nuorempi on aluksi ujoisempi. Pörrin hoitoonmeno sujahti myös samointein, sillä hän on reipas, puhelias ja utelias uusille asioille ja ihmisille. Mikä se sitten oli oma fiilikseni, kun 1. aamuna työkoneen kaiken tämän purkamattoman tavaran keskellä käynnistin?

Alussa tuntui siltä, että ei tästä tule yhtään mitään, mutta niin se vain oma paikkani täältä löytyi... ja työrauha. Viimeksi mainittuun auttoi suuresti se, että muu perhe lähti omiin päivähommiinsa, tavarat löysivät paikkansa ja laitoin oman työpöytäni samantapaiseen nurkkaan, missä työpöytäni oli aikaisemminkin. Eilen saimme viimein nopeamman netin, joten yhteydetkin pelaavat nyt moitteettomasti. Eli nyt on työrytmi kohdillaan ja oikeastaan pystyn tekemään täällä paremmin töitä kuin avokonttorissa. Olen myös paljon energisempi, koska saan nukkua tunnin enemmän ja silti ehdin hoitaa aamutouhut, hakea ja joskus viedä tytön hoitoon - ja tehdä sen normi työpäivän kuten ennenkin. Takaraivosta on kadonnut se aikaisempi edestakaiseen ajeluun liittyvä kiireen tuntu, on aika vapauttava olo. Lounas on hoitunut salaatilla ja lisäksi parit kahvikupposet; oma henkilökohtainen ruokala on aikalailla nurkan takana ja kaiken saa ilman jonottamista :) Ajattelin aluksi, että olisiko tämä kovinkin yksinäistä täältä käsin, mutta ei ainakaan nyt siltä tunnu, sillä päivittäin on palavereita ja ihmisten kanssa tulee sitä kautta juteltua, plus muut yhteydenotot.

Vanhalle virkatulle verholle löytyi pitkästä aikaa myös paikka, sillä se sopii hyvin keittiön ikkunaan. Tämä malli on minusta kaunis, tein sillä aikoinaan kaksi erillistä verhoa, toinen on mökillä. Menen kohta käymään taas entisellä asunnolla, jolloin pitää käydä läpi varaston tavaroita. Siellä pitäisi olla muutamat muutkin virkatut verhot, pitää katsoa, voisiko ne jonnekin laittaa. Joka tapauksessa ne pitää säilyttää.

Täällä on paljon kesäisemmät lämpötilat kuin pohjoisessa. Ja sisämaan tuuli ei ole luihin ja ytimiin menevää, kuten meren lähellä. Maasto on enemmän sellaista kuin lapsuudessa ja nuoruudessa. Olen löytänyt ihastuttavan, pitkän lenkkireitin, jonka aikana olen koko ajan veden ja luonnon keskellä. Kuva ei tee oikeutta upealle reitille. En voi kuvitella parempaa, sellaista ei ehkä olekaan... Lenkkipolun varrelta on jo löytynyt omia mielipaikkoja ja niitä tulee lisää. Olen varma, että viihdyn täällä <3 Siellä, missä on luontoa ja perhe, siellä on koti. Ja langat tietysti ;D Toki lopullisen kotiutumisen tuo aikanaan se, että saamme tänne omanoloisen talon. Mutta jo nyt tuntuu aivan hyvältä :)

Omenat ja muut mysteerikasvit

Olin jo unohtanut, mutta nyt muistin: Minähän en ole esitellyt ollenkaan tammi-helmikuussa aloittamaani omenankasvatuskokeilua. Minusta on nimittäin tulossa hyvää vauhtia ihan varteenotettava omenatarhuri... tai sitten ei.  Laitoin siis talvella kahdenlaisia mysteerisiemeniä, joita epäilin omenansiemeniksi, purkkeihin ja jääkaappiin kylmäkäsittelyyn. Purkit olivat parisen kuukautta jääkaapissa ja sitten vein ne autotalliin, joka meillä on viileä myös. Toukokuun lopulla olivat toisen purtelon siemenet lähteneet hyvään kasvuun, mutta toisen purtelon taimet olivat kovin kitukasvuisia. Istutin ne kaikki väljemmästi purkkeihin ja laitoin lämpöiseen eteiseen kasvamaan.

Kitukasvuiset kuolivat aika nopsasti sen jälkeen, kun olin niitä koulinut, mutta oikeamman puoleiset voivat edelleen hyvin. Ne kasvavat nyt omissa purnukoissaan parvekkeella. Ajattelin ottaa ne täältä mukaan, kun muutetaan tai ainakin yhden taimen, sillä muutenhan en tiedä, saanko nämä menestymään vai en.

Ja eivät mysteerisiemenien taimet ihan tähänkään lopu. Meillä on olohuoneessa yksi ruukku, johon jokainen on käynyt tuikkaamassa ties mitä siemeniä kasvamaan. Ja nyt sieltä on tullut kahdensorttisia taimia. Tiedän, että ruukkuun on laitettu ainakin tammenterhoja ja sitrushedelmien siemeniä, mutta mahdollisesti muitakin. Ensinnäkin on tämmöinen taimi, mikähän tämä nyt sitten olisi?

Ja sitten on tämänsorttista kasvia.

Niin eli mitä nuo ovat, kertokaahan viisaammat :)

Takatalvisukat

Toukokuun alussa, kun kevät oli juuri hurahtanut käyntiin, ja pahaa-aavistamattomat muuttolinnut olivat lehahtaneet meidän huudeille, tapahtui jotain aivan kamalaa: Koko Suomeen levisi jääkylmää ilmamassaa, ja sade, jonka olisi pitänyt kastella kaikki lempeästi, tulikin aivan toisessa olomuodossaan, lumena. Lumipyry alkoi torstaina ja perjantaiaamuna oli pihalla niin paksu lumikerros, ettei voinut ajatellakaan, että olisi lähtenyt liukastelemaan yli 40 km kesärenkailla töihin. En ollut tuolloin ainoa, joka jäi tekemään etäpäivää. Laitoin läppärin keittiön pöydälle, siinä oli työn ohessa hyvä seurailla pihalla parveilevia lintuja. Ja niitä oli paljon! En ole koskaan nähnyt niin suuria parvia peippoja ym. hyönteissyöjiä, jotka tulivat pihaamme syömään sinne viemiäni siemeniä. Lumet sulivat onneksi lauantaina pois, mutta linnut viipyilivät pihalla vielä pitkään sen jälkeen. 

Näiden takatalvisukkien langat oli valittu illalla, jolloin lunta tuprutteli. Jostain syystä teki tuolloin mieli tehdä sinisävyiset sukat, joten valinta osui nähin keriin. Sukat on neulottu fingering-vahvuisista langoista, kaksi lankaa rinnakkain. Nämä langat ovat kuin värikartta, vai mitä?

Sukkien valmistuminen vain kesti ja kesti. Mutta eilen neuloin viimeiset rivit ja päättelin sukat. Nyt ei ole puikoilla enää mitään kesken. Ehkä jotain pitää sinne keksiä. Mietin, että tekisinkö Pörrille vaikka puuvillaisen takin, katsotaan. 

Yritin tehdä sukista samanlaiset, purin jopa pitkät pätkät keristä pois 2. sukkaa aloittaessani, että värit mätsäisivät. Ja siltä se aluksi näyttikin, että onnistuin. Mutta eipä sitten kuitenkaan, kun vähän pidemmälle pääsin. Annoin mennä omia menojaan. 

Tuli ehkä vahdattua Game of thronesin viimeistä seasonia samalla liiankin tiiviisti ja aika hämärääkin oli ja tumma lanka... seliseli.

Aika kiva lanka neuloa, tiiviskierteinen, joten kestänee hyvin?

Laitoin värit menemään jälleen limittäin, että saisin pehmeät sävyt.

Malli: Omasta päästä

Lanka: Lang Jawoll Magic Degrade 85.0024

Puikot: 4 

Langankulutus: 148 g

Heinäkuista kriiseilyä...

Miltä se tuntuu, kun elämä menee uusiksi, näin keski-ikäisenä? Kun koin edellisen kerran samaa, oli elämää rutkasti enemmän edessä kuin takana päin. Olin nuori, lähdössä opiskelemaan uudelle paikkakunnalle. Sehän oli vain sekoitus jännää ja ihanaa, sekä pikkuinen ripaus ikävää. Nyt se on paljon enemmän. On paljon enemmän, mikä muuttuu, eikä koskaan palaa samanlaiseksi.

Tämä rakas koti, jonka mies on rakentanut meille. Täällä on tilaa elää, tämä on kuin linnake, hyvällä tavalla. Täällä ovat kasvaneet pojat pienistä rapapyllyistä isoiksi teineiksi, toinen toistaan veljellisesti koulien. Ja nuorimmainen tyttönen on liihottanut ensimmäiset vuotensa kuin alati pölpöttävä perhonen, josko sellaista olemassa onkaan. Täällä olemme kasvaneet me vanhemmiksi ja paremmiksi meiksi. Tässä talossa on eletty hyviä, elämänmakuisia vuosia, jotka ovat kuluneet niin nopeasti, ettei laskuissa pysy, eikä järki pysty seuraamaan. Muistan kaikki ne paikat, missä kukin lapsista oppi kävelemään. Ja heidän ilonsa siitä, luonteensa mukaan. Ja kaikki ne pienet ja isot muutkin hetket, kuin välähdykset, vuosien varrelta. Pysyväthän ne mukana, minussa.

Nämä maisemat, jotka meitä ympäröivät, ovat ainutlaatuisia. Rannan koivikko, jokisuisto takanaan, on muodostunut minulle sielunmaisemaksi. Täällä näkee kauniisti kauaksi. Kun tämän päästämme menemään, emme koskaan saa tätä takaisin. 

Ja Poikaset, kaikki heidän kaverinsa... sekä hyvä naapurusto. Pitkäaikainen työpaikka ihmisineen, joka ainakin miehellä muuttuu ja minullakin monilta osin. Tämä kaikki on tuttua ja turvallista. 

Tiedän, mistä aurinko nousee ja minne se laskee. Miten maisemat ja valo muuttuvat eri vuodenaikoihin. Koska joutsenet saapuvat. Koska pääsen metsään kävelemään jalkojani kastelematta. Tiedän, mitkä kasvit pihalla menestyvät ja antavat minulle vain vähäisen työn, sekä ihastelun ilon. Tiedän, milloin lumet tulevat katolta alas, ja miten pihan saa parhaiten keväällä sulamaan. Kun illalla menen nukkumaan, on hipihiljaista, ei ole liikenteen melua eikä kukaan ölise. Täällä ei kuljeskele mitään outoa porukkaa pahat mielessään, omat tavarat pysyvät tallessa. Tiedän naapureista vain sen, mikä minun pitääkin tietää, kaikki saavat elää omanlaistansa elämää. Kuulostaako paratiisilta? Ehkä onkin, ja kuitenkin olemme pian 500 km muualla päin. 

Olemme viettäneet viimeiset vajaat kaksi viikkoa Pärnussa. Siellä oli täysin päinvastaiset kesäkelit kuin vuosi takaperin: Jollei satanut ja aurinko paistoi, oli niin tuulista, että kesävaatteet ja uimisen sai unohtaa. 

Ukkosti rakeiden kera ja ilman. Sekä vettä muuten vain. Tai ainakin meinasi. 

Oli niin koleaa, että jotkut ihmiset kulkivat siellä toppatakki päällään, mutta suomalaisia he eivät olleet. Pahinta oli säiden ennustettavuuden puuttuminen. Kotipaikkakunnalla tietää, mistä milloinkin tuulee ja miten säät vaihtelevat, jos ovat muuttuakseen. Pärnussa oli ihan kaunista ja kohta taivas pilvessä. Sääennusteita oli ihan turha lukea ja niihin luottaa. Ei ollut kovin häävi lomasää, mutta Pärnusta silti tykkään, kovasti. Siellä on omanlaisensa tunnelma, joka iskee minuun. Ja meillä oli tällä kertaa pyörät mukana, niillä pääsi hurauttamaan vaikka minne (jollei satanut) ja huomasi enemmän asioita, niitä pieniä ihania. Pärnu on jännittävä sekoitus rappiota ja kauneutta. Ihmiset pitävät pihoistaan huolta, vaikka pihan laidalla nököttävä tönö olisi kuinka vaatimaton. 

Palasimme eilen kotiin, matkustimme koko päivän, aamuviidestä alkaen. Kotona olimme kymmenen maissa illalla. Lapset jaksoivat hienosti reissata, vaikka matkaa tehtiin autolla, laivalla, autolla, junalla ja vielä autolla. Kävimme matkan varrella uudella paikkakunnallamme, katsomassa tulevaa, väliaikaista asuntoa, sekä tonttiamme. Vuokra-asunto on sellainen, että perheemme sinne jotenkin mahtuu, kunhan mietimme tarkkaan, mitä tavaroita sinne viemme, mistä luovumme kokonaan tai mitä laitamme varastoon. Edessä on paljon työtä ja asunto on hyvin kaukana nykyisestä, myös tasoltaan. No, sopeudumme, koska on pakko, toivottavasti emme kovin onnettomiksi muutu. Ja odotamme, että saamme itsellemme uuden, omannäköisen kodin. Uudella tontilla seisoessa tuntui siltä, ettei malttaisi odottaa, että pääsee sinne asumaan. Illalla, kotiin tullessa taas tuntui niin hyvältä tulla kotiin. Hyvin repivää. 

Jos Pärnun huonoista keleistä voi jotain hyvää keksiä, niin sen, että sain neulottua puuttuneet kaksi kirjopolvisukkaa valmiiksi. Nyt minulla on kaksi paria kirjosukkia, joita en kuitenkaan saa paljastaa ennen joulukuuta. No, toki sukat pitää päätellä vielä ja ohje kirjoittaa. Ja nuo on tehtävä parin päivän sisään, koska sitten olen kiinni muuttoon liittyvissä asioissa useamman viikon, josko riittääkään. 

Nyt kotoinen puuhastelu tuntuu hyvältä parin viikon Pärnun "toimettomuuden" jälkeen. Ruuanlaittokin maistuu ja kaikki kotityöt, kun niistä on saanut pitää vähän taukoa. Mutta kunhan tahti tästä kiihtyy muuttojuttuineen, niin pinnakin kiristyy, veikkaan.

Neuloin kirjosukkien jämistä Pörrille lapaset. Sormia varten olisin saanut neuloa vähän enemmän pituutta, mutta jospa vähän aikaa mahtuisivat käteen. Neuloin lapaset puikoilla 3, sellaisilla Novitan lyhyemmillä puikoilla, jotka olivat yllättävän hyvät. Vähän kuin KnitPron lyhyet puikot. Lanka on Maijaa ja sitä kului 30 g.

Pyykkikone ja kuivausrumpu ovat laulaneet ja ruohonleikkuri pärissyt tänään. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja lämpötila ollut juuri optimi puuhastelun suhteen. 

Kiertelin myös pihalla kuvaamassa kukkasia. Ritarikannukset, harjaneilikat, maitokellot, karpaattienkellot ym. odottavat vielä nupuillaan, pääsen ihastelemaan niitä noin viikon päästä.

Pitääköhän minun vuokrata lankojani varten joku oma varasto.

Joku lämmin tila, johon ei tuholaishyönteiset pääse. Vai olisiko parasta vain hankkiutua suurimmasta osasta eroon.

Siinäpä sitä onkin miettimistä.