Vihtaranta KAL - 13/14 Kisut

Mökin naapurissa oli ihan pikkuinen maatalo, tässä muisteloissa torppa. Se oli vanha punainen talo, jossa oli keittiö ja huone. Siellä asui vanhempi lapseton pariskunta, jolla oli siisteyden pidossa paljonkin parantamisen varaa. En ole eläissäni astunut yhtä sotkuiseen kämppään kuin heidän, he polttivat myös solkenaan tupakkaa. Mutta, vaikka he olivat omanlaisiaan, niin he olivat kilttejä, ja pitivät eläimistään hyvän huolen.

Mökin ja torpan välissä oli aitaus, jossa lehmät viettivät aikaansa siten, kun lehmät nyt tyypillisesti viettävät. Vaeltavat ihan hitaasti, pötköttelevät maassa, no, tämähän käsiteltiin jo jossain aiemmassa osassa, eipä käydä toistamaan. Mutta pointti on se, että lehmät eivät ole mitään raivoisasti ihmisiä päin ryntäileviä härkätaistelumaisia sonneja. Mutta, sonnimainen käytös oli juurikin se juttu, jota veljet minulle uskottelivat: Lehmät olivat mökin ja torpan välissä ainoastaan vaaniakseen minua. Ne odottelivat siellä minua, ainoana toiveenaan päästä puskemaan minua sarvillaan. No, sattui olemaan myös niin, että minulla oli mökkilempparihousuina punaiset joustofroteiset housut. Eli lehmät aivan varmasti lähtisivät hyökkäämään kimppuuni sillä sekunnilla, kun astun turvalliselta mökkitontilta aitauksen puolelle. Joten, kun piti päästä käymään torpalla, niin juoksin aitauksen välin niin nopeasti kuin ikinä pääsin. Ja vieläkin nopeammin, jos joku lehmä lähti hitaasti ja uteliaasti löntystelemään samaan suuntaan.  

Miksi minun sitten piti mennä tuon torpan suuntaan, mikä siellä veti minua magneetin lailla puoleensa? Vastaus on "miau". Kissat. Minun piti päästä katsomaan kissoja, haaveilemaan omasta kissasta, viemään kissoille kaloja. Kalat oli ripustettu oksaan roikkumaan. 

Ja, sitten, eräänä kesänä, toteutui suurin toiveeni: Torpan kissa sai pentuja, ja yksi kissavauva tuli meille! Voi, tuota onnen määrää! 

 

Neulo kaavion kerrokset 34-46.

S:

M:

Vihtaranta KAL - 12/14 Verhot

Mökillä oli oranssit ja hyvin värikkäät verhot: Pohja oli oranssi, verhoissa oli mansikoita, sekä keltaisia ja valkoisia kukkia. 

Mökillä oli muutakin värikästä: Sängyissä oli kankaasta ommellut tilkkupeitot. Oli myös taikapeitto, tilkuista tehty torkkupeitto, jonne kääriytyneenä sai makoisat unet. Pöydällä oli tietysti vahakangas. Oli oranssit kuhmuiset lautaset. Mökillä oli, ja sinne kierrätettiin kaupungista kaikki "mikä vielä mökillä menee". Mökillä vallitsi varsinainen värien iloinen sekamelska. Ja, tämä ei jäänyt tietenkään pelkästään sisustukseen, vaan vaatteisiin myös. Hyvä puoli tässä oli tietenkin se, että mökillä ei tarvinnut varoa vaatteita, sai olla miten haluaa, ja mennä täysillä... 

Neulo kaavion kerrokset 19-33.

S:

M:

Vihtaranta KAL - 11/14 Räsymatto

Mökin lattioilla oli räsymattoja. Vanhat vaatteet leikattiin kuteiksi, ja kuteet kudottiin matoiksi. Matot olivat ihana sekoitus kaikenlaisia värejä. Pidän ajatuksesta, että matoista löytyy muistoja vanhojen vaatteiden muodossa. Toisekseen ne ovat yleensä kauniita katsella. Ja onhan se kierrätystä parhaimmillaan.

Räsymatot pestiin erillisellä mattolaiturilla. Siinä oli pöytä, jossa mattoja harjattiin niin maan perusteellisesti. Ennen harjausta matot liotettiin hyvin suurissa saaveissa. Mökillä pestiin paitsi mökin matot, myös kaupunkiasunnon matot. Matonpesu oli, ja on mukavaa puuhaa.

Mietiskelin tänään, että kotityöt olivat mökillä erityisesti Äidilleni melko työlästä tuolloin: ei ollut sähköä, ei sisävessaa, vesi kannettiin kaivosta ämpärillä aittaan. 

Astiat pestiin ulkona, erillisellä tiskipaikalla. Mutta sitä ennen piti lämmittää tiskivesi, kantaa astiat sinne, pestä ja kantaa astiat takaisin. Itsekin tiskanneena voin kertoa, että kun ympärillä inisi parvi itikkaystäviä, niin astiat tuli tiskattua hyvin sukkelasti. Itikat lauloivat iltalaulujaan ja tunkivat iholle, vaikka oli hupparin huppu vedettynä tiukasti päähän.

Vaatteita laitettiin likoamaan ja pestiin nyrkkipyykillä. Yleensä saunomisen yhteydessä jäi kuumaa vettä, jolla oli hyvä vaatteita pestä. Ja tietysti niitä vietiin myös kaupunkiin pestäväksi. 

Mutta, kyllä minäkin juoksin äidin apuna: hain kellarista maitoa tai mitä pyydettiin, nipun ruohosipulia penkistä, kutsuin muita syömään, keitin raparperikiisseliä. Ja yhteen juttuun osallistuivat muuten kaikki meidän muksut: Kun oli munkinpaistopäivä, niin pyörittelimme munkkirinkuloita pöydän täyteen, ja äiti paistoi ne. 

Mutta, tämä kaikki oli pientä sen rinnalla, mitä Äiti teki <3

Lähdetään tekemään jalkaosaa

Lähtötilanne, silmukoita puikoilla 1-4:

S: 22-15-14-23

M: 23-16-15-24

Neulotaan oikein, kahdella eri värillä. Neulo napakasti. Neulos on minun suuresti rakastamaa räsymattoa eli räsäriä:

1. krs värillä a (tähän sopii hyvin monivärinen, pätkävärjätty tai kirjava lanka)

2. krs värillä b 

Tee kiilakavennukset parillisilla (eli värin b) kerroksilla: Neulo 1. puikon kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen. Tee 4. puikon alussa kahden noston kavennus tai ylivetokavennus. Toista kavennuksia joka 2. kerros, kunnes puikolla1 on S:14 - M:15 silmukkaa ja puikolla4 on S:15 - M:16 silmukkaa. Eli on sama silmukkamäärä ja silmukkajako puikoilla kuin nilkan kohdalla, ennen kantapäätä:

S: 58 silmukkaa, jaettuina puikoille 1-4: 14-15-14-15

Jalkapöydän puikoilla eli puikoilla 2-3 on yhteensä 29 silmukkaa. 
Jalkapohjan puikoilla eli puikoilla 1 ja 4 on yhteensä 29 silmukkaa.

M: 62 silmukkaa, jaettuina puikoille 1-4: 15-16-15-16

Jalkapöydän puikoilla eli puikoilla 2-3 on yhteensä 31 silmukkaa. 
Jalkapohjan puikoilla eli puikoilla 1 ja 4 on yhteensä 31 silmukkaa.

Minä tein molempiin sukkiin yhteensä 18 kerrosta räsäriä, mutta jos haluat lyhyemmän jalkaosan, niin lopeta räsäri viimeisen kavennuksen jälkeen, eli tee vain 16 kerrosta räsäriä. 

Vihtaranta KAL - 10/14 Kantapää

Tehdään vahvistettu kantapää. Käännetään kantapää sillä tavalla, kuin on mummolta, äidiltä ja koulussa opittu. 

Minä laitan kantalappuun aina parittoman silmukkaluvun, sillä tavalla tulee minusta hyvä. Neulon myös kantalapun kaksi reunimmaista silmukkaa aina oikein, siis lapun molemmissa reunoissa, ja nurjalla & oikealla puolella. Näin siksi, että siten lapun reunasta on helppo poimia silmukat, sitten kun kantapää on käännetty.  

Aloitustilanne:

S: 58 silmukkaa, jaettuina puikoille 1-4: 14-15-14-15
Kantapää tehdään jalkapohjan puikoilla eli puikoilla 1 ja 4, joilla on yhteensä 29 silmukkaa. (Jalkapöydän eli puikkojen 2-3 (29 silmukkaa) jätetään lepäämään. 

M: 62 silmukkaa, jaettuina puikoille 1-4: 15-16-15-16

Kantapää tehdään jalkapohjan puikoilla eli puikoilla 1 ja 4, joilla on yhteensä 31 silmukkaa. (Jalkapöydän eli puikkojen 2-3 (31 silmukkaa) jätetään lepäämään. 

Kantalappu:

- Neulo 1. puikon silmukat oikein 4. puikon silmukoiden jatkoksi (ks. 1. kuva alla). Käännä työ.

- NP: Neulo 2 s oikein ja loput silmukat nurin, kunnes jäljellä on 2 s. Neulo ne oikein. Käännä työ.

- OP: Neulo 2 s oikein, nosta seuraava silmukka neulomatta, neulo s, nosta neulomatta... jatka kunnes jäljellä on 2 s, neulo ne oikein. 

Toista NP ja OP kerroksia kunnes kantalapun vasemmassa laidassa on 15 "ainaoikein reunasilmukkanypyä". (Kuvaan alle on merkattu muutamia nuolella. Näistä nostetaan sitten aikanaan silmukoita jalkaosaan.)

 

Kantapään kääntö:

Lähdetään kääntämään kantapäätä jaolla: S:8-13-8  -  M:8-15-8

- Aloituskerros, OP: Neulo 2 s oikein. Nosta s neulomatta, neulo s, nosta s neulomatta, neulo s.... jatka, kunnes jäljellä on 9 s, tee ylivetokavennus (eli nosta s neulomatta, neulo seuraava s ja vedä nostettu silmukka neulotun yli). Käännä työ.

Tästä eteenpäin jatka näin:

- NP: Nosta silmukka nurin neulomatta, neulo nurin kunnes jäljellä on 9 s, neulo kaksi seuraavaa silmukkaa nurin yhteen. Käännä työ.

- OP: Nosta s oikein neulomatta, neulo s, nosta s neulomatta, neulo s... jatka, kunnes jäljellä on 8 s, tee ylivetokavennus. Käännä työ. 

- NP: Kuten edellinen NP kerros, mutta neulo 2 s nurin yhteen, kun jäljellä on 8 s.

- OP: Kuten edellinen OP kerros, mutta tee ylivetokavennus, kun jäljellä on 7 s.

Jatka näin neuloen, kunnes jäljellä on enää keskimmäiset silmukat eli S:13 - M:15 silmukkaa, ja olet viimeksi neulonut NP kerroksen (kuva alla, koko M)

Neulo S:7 - M:8 silmukkaa oikein = puikko4. Puikolle1 jää S:6  -  M:7 silmukkaa. (kuva alla, koko M, puikko4 oikealla, puikko1vasemmalla)

  

Silmukoiden nosto kantalapun reunasta:

Nosta kantalapun molemmista reunoista 15+1 silmukkaa. (Alla havainnekuvaa, puikolta 4. Minä nostan puikkojen välisen eli tässä tapauksessa 16. silmukan, aina vasta neuloessani 1. kerrosta, koska minulla on siihen oma tapa, miten sen teen, ettei jää reikää.) Puikolla1 on siten S:6+16=22 - M:7+16=23 silmukkaa. Puikolla4 on S:16+7=23  -  M:16+8=24 silmukkaa.

Huomenna aloitamme jalan neulomisen, tiedossa on kolme osaa ja kärki. 

Vihtaranta KAL - 9/14 Juomista

Kalassa, marjametsällä, lenkillä, leikin lomassa, rannalla, vesillä... juomista piti olla. Kesällä juomista pitää olla: Kaivovettä, maitoa, mehua mukiin, mehua pienestä värikkäästä kerhopullosta. Aitan varjoisalla takaseunustalla oli ämpärissä kotikaljaa. Ja, juhannuksen kunniaksi ostettiin kori limukkaa, yksi puteli per muksu per päivä. 

Neulo varren viimeinen kaavio. Viimeinen kerroksen jälkeen jäljellä on:

S: 58 silmukkaa, jaettuina puikoille 1-4: 14-15-14-15
Jalkapöydän puikoilla eli puikoilla 2-3 on yhteensä 29 silmukkaa. 
Jalkapohjan puikoilla eli puikoilla 1 ja 4 on yhteensä 29 silmukkaa.

M: 62 silmukkaa, jaettuina puikoille 1-4: 15-16-15-16
Jalkapöydän puikoilla eli puikoilla 2-3 on yhteensä 31 silmukkaa. 
Jalkapohjan puikoilla eli puikoilla 1 ja 4 on yhteensä 31 silmukkaa.

S:

M:

Vihtaranta KAL - 8/14 Kesäloma

Kesäloma, siihen sisältyy monenlaista tekemistä ja muistoa, hyvin montaa niistä on käsitelty, ja tullaan käsittelemään tulevissa kuvioissa. Paljon jää kertomatta. Tässä sanassa on mukana myös monenmoista tunteiden kirjoa: iloa, naurua, kiukuttelua, mökötystä, kinastelua, riemua, mustasukkaisuutta, väsymystä... lista on loputon. 

Yhteen sanaan mahtuu niin paljon, ja mahtuu edelleen, sekä minun, että teidän lukijoiden kesälomiin. 

Tämänpäiväinen toinen kuvio on kattila. Mökin punainen kattila. Meidän aitassa oli pieni kaasuhella, johon mahtui kaksi kattilaa. Toisella levyllä saattoi keittää vaikka pottuja, ja toisella tehdä nakkikastiketta. Tai pottumuusia ja lihapullakastiketta purkista. Tai hernekeittoa, kalakeittoa, makkarakeittoa, nakkisoppaa... Tai raparperikiisseliä, marjakiisseliä, vaniljakiisseliä, sitruunakiisseliä... Tai lettuja ja lettuja. Mökillä ei ollut sähköjä. Oli maakellari. Ruoka oli yksinkertaista tuohon aikaan, mutta täytti vatsat. 

Kun kattilan aika ei ollut enää toimia ruokakattilana, siitä tuli kotiin pullakattila: Leivotut pullat laitettiin siihen, ja kattila kaappiin. Emalikattilan kantta ei pystynyt niin hiljaa liikauttamaan pullaa ottaessaan, etteikö koira olisi sitä kuullut ja tullut viivana paikalle. Tämä koira ei ollut tässä tarinassa aiemmin esiintynyt Rekku-koira, vaan minun teiniajan Rusko-koirani, ruskea ihana labbis. 

Viime kesänä mökillä käydessäni huomasin, että punainen kattila oli saanut uuden elämän kukkaruukkuna, se nökötti katoksen pielessä ja siitä kasvoi päivänsini. 

Minun oli pakko valita punaisen kuvion taustaksi turkoosi. En saa päähäni, mitä turkoosia mökillä oli, mutta jotain turkoosia oli. Pitää suorittaa faktan tarkistusta, kunhan tämä KAL on ohi...

Varren toiseksi viimeisiksi kuvioiksi voi valita soppakattilan tai tekstin. Tai molemmat. 
Järjestellään myös silmukat uudelleen puikoille, ks. kaaviot.

S

M

Vihtaranta KAL - 7/14 Karkkipäivä

Karkkia ei syöty joka päivä, oli karkkipäivä. Silloin sai karkkia, mutta ei mitään jättipusseja, kuten nykyisin, vaan tyyliin karkkiaski ja lakupötkö tai tikkari. Saimme viikkorahaa, ja minä ainakin sijoitin jokaisen pennin iloisesti karkkiin.

Mökillä karkkia saattoi ostaa ensinnäkin kauppa-autolta, joka kaartoi ehkä kerran/kaksi kertaa viikossa mökkitielle, pysähtyen jonnekin puoliväliin. Siellä odotteli sekalainen joukko vakkariasukkaita ja mökkiläisiä kuikuilemassa, että koskas se auto näkyy. Maitoa oli ainakin saatava lisää ym. tuoretavaraa. Ja, sitten, ehkä se kettukarkkipussi, joka oli tarkoitus jakaa mökillä veljien kesken. Mutta mökille päästyäni annoin siitä ensiksi Rekku-koiralle...

Kun kauppa-auto ei enää kurvaillut meillä päin, ja olimme jo isompia, piti karkkia lähteä hakemaan polkupyörillä lähimmistä kylistä: Lähimpään kauppaan oli 13 km suuntaansa, sitä kuoppaista yms. mökkitietä. Vähän kauempaan kauppaan oli 19 km suuntaansa, ja kuoppatietä riitti siihenkin suuntaan. Mutta, kun herkkuja oli saatava, niin silloin poljettiin sillä fillarilla menemään. Lähin kauppa lopetti jossain vaiheessa, jolloin 38 km pyörälenkki jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. No, olihan se tietysti vaihtoehto tuotattaa jollain autoilevalla herkkuja, tai lähteä mukaan, kaveriksi.

Neulo kaavion kerrokset 66-77

S

M

Vihtaranta KAL - 6/14 Viinimarjat

Mökkitontin molemmilla puolilla kasvoi viinimarjoja: Suuria puskia, jotka antoivat kivasti sekä mustia- että punaisia viinimarjoja. Marjat maistuivat ihmisille, mutta myös räkättirastaille. Rastaat viihtyivät hyvin pensaiden liepeillä. Veljet ja rastaat kävivät sotaa keskenään, mutta ei mennä nyt siihen.

Räkättirastaista voi kuitenkin mainita sen, että meillä oli eräänä kesänä orvot poikaset lemmikkeinä. Hoisimme kukin omaamme, rastaat saivat matosia syödäkseen, vatsat olivat pulleina. Kunkin rastaan jalassa oli erivärinen teippilaastari erottamassa, ettemme vahingossa hoida jonkun toisen poikasta. Ja, kun menin mainitsemaan hoidokit, niin eräänä kesänä oli myös orpoja oravanpoikasia, niitä ruokittiin nuken tuttipullolla. Niille tehtiin häkkikin, jossa ne saivat olla, ja vahvistua. En muista, saatiinko ne pelastettua, enkä sitäkään, että kuinka monta niitä oli, ainakin kaksi. Orvot oravat olivat ensin, ja paljon myöhemmin orvot räkättirastaat. Mitään orpokotia emme siis kuitenkaan pyörittäneet, joka kesä.

Takaisin viinimarjapensaisiin: Puskien takana käytiin kerran kisa siitä, kuka pissaa pisimmän kaaren. Minä olin varma häviäjä, vaikka yritys oli hyvä, jompikumpi veljeksistä vei voiton. Minusta ei ollut voittamaan tässä välinelajissa.

Leikit olivat monesti kilpailuhenkisiä, ja niissä oltiin tosissaan mukana: Meille tehtiin seiväshyppytelineet, minä hypin siinä, missä veljetkin, mutta he mahtoivat olla lajissa parempia, vaikka huono en ollut minäkään. Isolla tiellä olevan postilaatikon luona piti käydä juosten ja takaisin, muut ottivat aikaa. Matkaksi tuli n. 5 km. Jollain oli kesän ennätys hallussa, ei kyllä koskaan minulla. Olen joskus miettinyt, kävivätkö kaikki oikeasti siellä asti, kukaanhan ei ollut todistamassa. Tätä pitää kysyä muilta, minä ainakaan en fuskannut. Korttipelit, Kimble, Afrikan tähti, Monopoli, hirsipuu, ristinolla, minigolf, sulkapallo, tikanheitto... totta kai haluttiin aina voittaa, joka sanoo muuta, valehtelee, niin, että korvat lepattaa päässä.

Pojat leikkivät myös paljon ihan kahdestaan, heillä oli tekemisiä, joka ei minua kiinnostanut, ja joskus minua ei yksinkertaisesti huolittu mukaan. Mutta, oli minullakin leikkejä, jotka eivät heitä kiinnostaneet: Minulle oli tehty puusta hevonen, jolla saattoi ratsastaa, ja leikkiä hoitavansa hevosta. Tämä ei kiinnostanut veljiä. Onneksi serkkutyttö kävi joskus mökillä, niin saimme leikkiä tyttöjen leikkejä. Mökillä kävi myös kauempana asuvia serkkuja, vaikkakin harvoin. 

Pitää vielä mainita yksi leikki, jota leikimme kaikki yhdessä, ja pitkään: Meillä oli tosi paljon pieniä muovisia eläimiä, kotieläimistä villieläimiin. Niille rakenelimme erilaisia aitauksia, kahluulampia ja miljöötä ulos, ja leikeimme niillä. Samat eläimet ovat vieläkin mökillä, ja kaikkien meidän lapset ovat myös leikkineet niillä. Muovi on ikuista.

Neulo kaavion kerrokset 51-65. Älä katkaise pohjavärin lankaa, sillä jatketaan vielä. Huomaathan myös, että pohjekavennukset alkavat

         = Nosta neulomatta

     = Kaksi oikein yhteen

    = Ylivetokavennus tai kahden noston kavennus

         = Ei silmukkaa, ei ole neulottava silmukka kaaviossa

S

M

S

M

Vihtaranta KAL - 5/14 Järvellä

Järven pohja on luonnostaan upottava, mutta toiselle puolelle laituria oli tuotu hiekkaa, jolloin muodostui ns. lastenranta. Lastenrannassa kahlailtiin ja uitiin käsipohjaa. Pyydystettiin pikkukaloja. Porskittiin uimarenkaalla ja pelastusliivit päällä. Ja opeteltiin uimaan. Siellä oli turvallista harjoitella, kun jalat ylsivät reilusti pohjaan. Äiti oli ommellut pojille Tarzan-läpät, ne kelluivat veden pinnalla, kun pojat sukeltelivat. Minulla ei ollut Jane-asua, mikä on jäänyt kaivertamaan. Kaksoisveljeni "osasi uida, ainoastaan pää ei pysynyt pinnalla." 

Mutta varsinaisen uimataidon oppimisjulkaisu tapahtui aina laiturin päässä: Siellä oli 3-4 suurta kiveä laiturista poispäin. Kun oli uinut 1. kiveltä laiturin päähän, Äidin odottavien käsien luo, oli oppinut uimaan. Muistan vieläkin sen hetken, kun tämä tapahtui. Siitä sai rohkeutta uida kiveltä toiselle, ja takaisin. Mutta ei tietenkään ilman aikuisia, ei ennen kuin taidot olivat riittävän vahvat. Ja kyllähän ne vahvistuivat. Vietimme loputtomasti aikaa järvessä. Olimme juurikin noilla kivillä polttista pallolla tai lumpeilla. Mökillä oli joskus myös meitä pari vuotta nuorempi serkkutyttö, hänellä oli vaaleanpunainen Pink Panther, se oli kadehdittavan hieno. Mitä enemmän lapsia, sen paremmat leikit.

Mutta kaikista parasta uiminen oli myrskytuulessa, kun tuuli teki laiturin päähän suuria aaltoja. Silloin kelluimme siellä uimarenkailla, kunnes hampaat kalisivat, ja meidät käskettiin välillä saunaan lämmittelemään. Helteellä vesi oli maidon lämmintä: Järvi on matala, joten se lämpeni nopeasti, ja jäähtyi samaten. Järveen mentiin uimaan heti aikaisin keväällä, kun jäät olivat hädin tuskin lähteneet, talviturkki, ja mielellään myös karvahattu, piti heittää heti pois.

Rannassa oli useampi vene, eri tarkoituksiin. Oli kalastukseen tarkoitettu vene, jonka perässä oli moottori. Sillä saattoi päräyttää kauemmaksi virvelöimään tai ongelle. Sillä eihän ne kalat toki oman rannan lähellä asuneet, vaan niitä piti lähteä ihan asioikseen kauempaa hakemaan. Tykkäsin lapsena virvelöidä, enää en tykkää kalastella millään muotoa. Ja, osasin ajaa perämoottorilla, ihan kuten pojatkin. 

Oli myös vaneriveneestä tehty eräänlainen jolla. Isukki teki veneeseen purjemaston ja peräsimen, molemmat saattoi halutessaan myös irroittaa, jos halusi käyttää venettä tavisveneenä. Nyt jäin miettimään, entäpä köli? Oliko se myös? Ainakin oli Äidin ompelema satiininen, syreeninsininen purje. Se kiilteli hieman, oli hieno. Olen siis ainakin joskus osannut myös purjehtia. Isukki oli aikoinaan tosi kätevä tekemään meille kaikenlaista jännää, kuin myös Äiti.

Oli kolmen istuttava kanootti. Kun lähdimme kanootilla meloskelemaan, niin Äiti kehoitti/käski/määräsi ottamaan juomista mukaan, laittamaan hatut päähän ja pelastusliivit päälle. Näin tapahtui. Mutta, kun katseyhteys mökkiin katkesi, lähtivät liivit päältä pois, ainakin helteellä ja tyynellä säällä. Olemme sittemmin aikuisemmalla iällä tunnustaneet tämän "rikoksen" myös Äidille. Kanootilla ei kannattanut lähteä tuulisella säällä yksikseen melomaan. Sitä oli hankala hallita, ja raskas meloa. Mutta pitihän sitä tuotakin joskus tehdä, ihan sinnillä vaan.

Oli surffilauta. Naapurimökkiläisille oli suurta hupia istua laitureilla ja katsella, miten harjoittelu sujuu. Sitten he kaikkosivat, kun opimme surffaamaan. Olin surffaamisessa itse asiassa melko hyvä. Siitä on kiittäminen telinevoimitelutaustaa, ja kaiken sorttisen liikunnan. Vietimmekin pitkiä aikoja järvellä, osa istui veneessä, joku surffasi, ja surffivuoro vaihtui lennosta. Selällä oli parhaimmat tuulet, rannan lähettyvillä ei niinkään. Joskus tuuli alkoi tyyntyä, kun olin toisella puolella järveä. Kesti kauan lepatella itsensä kotirantaan.

Oli kaikenlaisia itse tehtyjä lauttoja. Ja uimapatjoja, joilla kelluttiin järvellä. Mökkirannan edessä on pieni saari, jonne soudin velipojat leikkimään erakkoja. Lounasaikaan vein heille sinne ruokaa... :D Uimataidon karttuessa saattoi saarelle uida, jos oli joku kellumassa jollain välineellä vieressä. Vähän saarta kauampana oli myös suuri kivi, jonne saattoi myös uida. Sinne vietiin myös lokeille kalanperkeet.

Teimme myös retkiä järvellä oleville saarille, koko poppoon voimin. Mukaan otettiin aina lettupannut ja lettutaikinaa. Se oli koko sen jutun juju. Ja oli hauskaa.

Lomarutiineihin kuului tietenkin aamu-uinti + useita uinteja päivän aikana. Sauna lämpeni aina tarvittaessa, milloin jotain nyt vain huvitti saunoa. Mikään ei virkistänyt niin paljon kuin pulahdus järveen helteellä tai kuumissaan, vaikka lenkin tai sienimetsän päälle. 

Molempiin kokoihin on jälleen kaksi vaihtoehtoista kaaviota, voit valita, tai neuloa molemmat. Kaavioissa on muutamilla riveillä 7 silmukan langanjuoksuja, ne kannattaa sitoa. 

Neulo kaavion kerrokset 33-50

V = Nosta neulomatta

S

M