Vanuttunut Villasukka esittäytyy

Olen Vanuttunut Villasukka, enkä vain kerran, vaan hyvästi ja monta kertaa...
Kaikki alkoi siitä, kun tämän talon Emo pesi minut, miehen sukan, pesukoneessa muiden tavissukkien kanssa. Niin, minähän en siis ole mikään tekokuitusekoitesukka, vaan minäpä se olenkin Ihan Oikeasta Villalangasta kudottu Oikea Villasukka. Niin, arvaatte jo varmaankin, että minä vanutuin ja kutistuin pieneksi naisen sukaksi. Mutta siitäkös Emo riemastui, koska nyt minä en sopinut enää Miehen jalkaan ja hän sai minut ihan itselleen. Mies ei taas tästä kovinkaan tykännyt, vaan väitti Emon pesseen minut tarkoituksella koneessa, jotta saisi minut omaksi. Mutta ei kai Emo sellaista tekisi, ei ei ja ei... tai... Tiedättekös, minusta on mukavampi olla naisen jalassa kuin miehen. Paremmat työolot, you know...

Niin, minua on nyt vähemmän kuin ennen, mutta minäpä poika olenkin nyt paksumpi ja vieläkin lämpimämpi. Ja kun pakkanen oikein nakertaa varpaita tai tarvitaan oikeat varusteet, niin sepä olenkin minä, joka pääsen tositoimiin! Minut haetaan lipastosta ja se olen minä, joka pääsen huopatossuihin. Ja se olen minä, joka eheytän ulkosalla kylmettyneet jalat. Niin, minä olen kiertänyt Saaren monta kertaa ja kuunnellut Emon aatoksia. Mutta en tänä vuonna, sillä tänä vuonna ei ole ollut oikeaa talvea. Ei edes täällä, enempi pohjoisessa kuin etelässä.

Emolla on aina vähintään yksi sukkapari työn alla. Hän on sitä mieltä, että ei mikään ole niin rentouttavaa kuin villasukan neulominen. Paitsi ehkä metsässä samoilu. Tai puutarhassa tonkiminen.
Ja pitäähän villasukkia olla iso kasa, koska kotona ei voi olla ilman villasukkia, ei päivin, eikä varsinkaan öin. Se on oikeastaan ihan mukavaa, on paljon villasukkakavereita, vaikka ovatkin vähän eri rotua kuin minä. Jotkut villasukat ovat päässeet ihan ulkomaan lomille, kovasti ovat olevinaan ja muka parempia kuin muut.

Minua Emo ei ole itse kutonut, luulenpa, että Anoppi teki minut Miehelle eli Elmerille kuten Emo miestään kutsuu.  Mutta nyt minut on siis vähän niinkuin kaapattu, mistä olen siis kovin iloinen, sanoinhan sen jo?

Emolla ja Elmerillä on kaksi Poikasta. Joskus Emo kutsuu heitä aivan syystä nimillä Kieku ja Kaiku. Niin, he ovat vielä melko pieniä poikia, tokalla ja eskarissa. En pidä siitä, miten pienempi pirulainen joskus potkaisee minua, kun olen unohtunut lattialle lojumaan. Mutta Emon ja Elmerin mielestä Poikaset ovat aivan mahtavia ja he ovat onnellisia, että juuri nämä kaksi päättivät syntyä heidän perheeseen.

Olemme Emon kanssa vähän samanlaisia, koska Emostakin tuntuu monesti, että hän on aivan kuin minä, Vanuttunut Villasukka. Emolla on koko ajan niin paljon puuhaa. Hänellä on Työ, on Työmatkat, on Poikasten viemiset ja tuomiset. Kaikki tuo aiheuttaa kiirettä ja hirmuista ajelua varsinkin silloin, kun Elmeri on pakannut kapsäkin ja lähtenyt Työreissulle, Emon mielestä turhan usein.
Ja kotona on harrastuksia häiritseviä, pakollisia ja hirveän ikäviä ja tylsiä Kotitöitä. Ja niitä on lisäksi aivan liikaa! Emo väittää, että suurimmat syylliset tuohon ovat Elmeri sekä Poikaset. Mutta Elmeri puolustautuu sanomalla, että myöhäistä katua, me miehet x3 ollaan nyt tässä. Onko tuo nyt muka joku oikea ja hyvä puolustus?

Emo on hirmuinen lankahamsteri. Ja kyllä! Niitä lankoja on paljon! Olen huomannut, miten Emo vaivihkaa vie ja piilottelee lankalaatikoita varastoon. Mutta joskus Elmeri siltikin löytää ne ja huudahtaa epäuskoisena, että onko sinulla niitä lankoja täälläkin?!? No, mitäpä tuota nyt kysymään, kun silmät sen jo kertovat? Tämä ei olisi ongelma, jos Emolla olisi Oma Lankakauppa. Niin, se on hänen kaikista salaisin haaveensa.

On myös yksi asia, joka tapahtuu joka kevät:  Elmeri huudahtaa, että nytkö se taas alkaa?!? Mikä alkaa? No, eipä muu kuin se, että ympäri taloa ilmestyy kaikenlaista purnukkaa, joista alkaa puskea vihreää. Mitäpä tuotakaan enää ihmettelemään, pitäisihän tuo olla tuttua jo edellisiltä vuosilta?
Purnukoita on viime vuosina ollut vähemmän kuin ennen. Tämä johtuu siitä, että Emo on luovuttanut ja heittänyt kaikenlaiset kokeilut pois. Ilmastolliset olosuhteet kun kertakaikkiaan ovat tämmöiset täällä enempi pohjoisessa kuin etelässä. Emo haaveilee paremmista olosuhteista. Se on hänen toinen salainen haaveensa.

Joka kevät ja syksy Emo häipyy pitkiksi ajoiksi metsään, eikä haluaisi tulla ollenkaan pois. Se on tässä aivan lähellä. Emolla pitää aina olla Metsä kivenheiton päässä, sillä hän rakastaa sitä! Mutta Emo ei rakasta itikoita eikä mäkäräisiä, joten keskikesällä Emoa ei metsässä juuri näy. Paitsi poimimassa marjoja. Niin, siitä Emo jostain syystä pitää myös todella paljon. Ja varsinkin mökillä on paljon hyviä, mutta tietenkin huippusalaisia vattu-, mustikka- ja puolukkapaikkoja.

Niin, tämmöinen tämä minun perheeni on. Nyt toivon vaan, että Emo tekisi kaikki keskeneräiset käsityöt pois. Miksi pitää hurahtaa koukkuamiseen, ristipistoihin, virkkaukseen ja muuhun, kun kumminkin vain enimmäkseen neuloo sitä ja tätä ja tuota? Jos minä olisin Emo, niin tekisin ensin yhden valmiiksi ja sitten aloittaisin uuden. Mutta Emo ei ole järkevä eikä puheitani kuuntele. Haluaa elää ja olla sellainen kuin on ja kuunnella Omaa Sydäntään? Mitä siitäkin muka tulee, kysyn vaan?