Siirry pääsisältöön

Vanuttunut Villasukka esittäytyy



Olen Vanuttunut Villasukka, enkä vain kerran, vaan hyvästi ja monta kertaa...
Kaikki alkoi siitä, kun tämän talon Emo pesi minut, miehen sukan, pesukoneessa muiden tavissukkien kanssa. Niin, minähän en siis ole mikään tekokuitusekoitesukka, vaan minäpä se olenkin Ihan Oikeasta Villalangasta kudottu Oikea Villasukka. Niin, arvaatte jo varmaankin, että minä vanutuin ja kutistuin pieneksi naisen sukaksi. Mutta siitäkös Emo riemastui, koska nyt minä en sopinut enää Miehen jalkaan ja hän sai minut ihan itselleen. Mies ei taas tästä kovinkaan tykännyt, vaan väitti Emon pesseen minut tarkoituksella koneessa, jotta saisi minut omaksi. Mutta ei kai Emo sellaista tekisi, ei ei ja ei... tai... Tiedättekös, minusta on mukavampi olla naisen jalassa kuin miehen. Paremmat työolot, you know...

Niin, minua on nyt vähemmän kuin ennen, mutta minäpä poika olenkin nyt paksumpi ja vieläkin lämpimämpi. Ja kun pakkanen oikein nakertaa varpaita tai tarvitaan oikeat varusteet, niin sepä olenkin minä, joka pääsen tositoimiin! Minut haetaan lipastosta ja se olen minä, joka pääsen huopatossuihin. Ja se olen minä, joka eheytän ulkosalla kylmettyneet jalat. Niin, minä olen kiertänyt Saaren monta kertaa ja kuunnellut Emon aatoksia. Mutta en tänä vuonna, sillä tänä vuonna ei ole ollut oikeaa talvea. Ei edes täällä, enempi pohjoisessa kuin etelässä.

Emolla on aina vähintään yksi sukkapari työn alla. Hän on sitä mieltä, että ei mikään ole niin rentouttavaa kuin villasukan neulominen. Paitsi ehkä metsässä samoilu. Tai puutarhassa tonkiminen.
Ja pitäähän villasukkia olla iso kasa, koska kotona ei voi olla ilman villasukkia, ei päivin, eikä varsinkaan öin. Se on oikeastaan ihan mukavaa, on paljon villasukkakavereita, vaikka ovatkin vähän eri rotua kuin minä. Jotkut villasukat ovat päässeet ihan ulkomaan lomille, kovasti ovat olevinaan ja muka parempia kuin muut.

Minua Emo ei ole itse kutonut, luulenpa, että Anoppi teki minut Miehelle eli Elmerille kuten Emo miestään kutsuu.  Mutta nyt minut on siis vähän niinkuin kaapattu, mistä olen siis kovin iloinen, sanoinhan sen jo?

Emolla ja Elmerillä on kaksi Poikasta. Joskus Emo kutsuu heitä aivan syystä nimillä Kieku ja Kaiku. Niin, he ovat vielä melko pieniä poikia, tokalla ja eskarissa. En pidä siitä, miten pienempi pirulainen joskus potkaisee minua, kun olen unohtunut lattialle lojumaan. Mutta Emon ja Elmerin mielestä Poikaset ovat aivan mahtavia ja he ovat onnellisia, että juuri nämä kaksi päättivät syntyä heidän perheeseen.

Olemme Emon kanssa vähän samanlaisia, koska Emostakin tuntuu monesti, että hän on aivan kuin minä, Vanuttunut Villasukka. Emolla on koko ajan niin paljon puuhaa. Hänellä on Työ, on Työmatkat, on Poikasten viemiset ja tuomiset. Kaikki tuo aiheuttaa kiirettä ja hirmuista ajelua varsinkin silloin, kun Elmeri on pakannut kapsäkin ja lähtenyt Työreissulle, Emon mielestä turhan usein.
Ja kotona on harrastuksia häiritseviä, pakollisia ja hirveän ikäviä ja tylsiä Kotitöitä. Ja niitä on lisäksi aivan liikaa! Emo väittää, että suurimmat syylliset tuohon ovat Elmeri sekä Poikaset. Mutta Elmeri puolustautuu sanomalla, että myöhäistä katua, me miehet x3 ollaan nyt tässä. Onko tuo nyt muka joku oikea ja hyvä puolustus?

Emo on hirmuinen lankahamsteri. Ja kyllä! Niitä lankoja on paljon! Olen huomannut, miten Emo vaivihkaa vie ja piilottelee lankalaatikoita varastoon. Mutta joskus Elmeri siltikin löytää ne ja huudahtaa epäuskoisena, että onko sinulla niitä lankoja täälläkin?!? No, mitäpä tuota nyt kysymään, kun silmät sen jo kertovat? Tämä ei olisi ongelma, jos Emolla olisi Oma Lankakauppa. Niin, se on hänen kaikista salaisin haaveensa.

On myös yksi asia, joka tapahtuu joka kevät:  Elmeri huudahtaa, että nytkö se taas alkaa?!? Mikä alkaa? No, eipä muu kuin se, että ympäri taloa ilmestyy kaikenlaista purnukkaa, joista alkaa puskea vihreää. Mitäpä tuotakaan enää ihmettelemään, pitäisihän tuo olla tuttua jo edellisiltä vuosilta?
Purnukoita on viime vuosina ollut vähemmän kuin ennen. Tämä johtuu siitä, että Emo on luovuttanut ja heittänyt kaikenlaiset kokeilut pois. Ilmastolliset olosuhteet kun kertakaikkiaan ovat tämmöiset täällä enempi pohjoisessa kuin etelässä. Emo haaveilee paremmista olosuhteista. Se on hänen toinen salainen haaveensa.

Joka kevät ja syksy Emo häipyy pitkiksi ajoiksi metsään, eikä haluaisi tulla ollenkaan pois. Se on tässä aivan lähellä. Emolla pitää aina olla Metsä kivenheiton päässä, sillä hän rakastaa sitä! Mutta Emo ei rakasta itikoita eikä mäkäräisiä, joten keskikesällä Emoa ei metsässä juuri näy. Paitsi poimimassa marjoja. Niin, siitä Emo jostain syystä pitää myös todella paljon. Ja varsinkin mökillä on paljon hyviä, mutta tietenkin huippusalaisia vattu-, mustikka- ja puolukkapaikkoja.

Niin, tämmöinen tämä minun perheeni on. Nyt toivon vaan, että Emo tekisi kaikki keskeneräiset käsityöt pois. Miksi pitää hurahtaa koukkuamiseen, ristipistoihin, virkkaukseen ja muuhun, kun kumminkin vain enimmäkseen neuloo sitä ja tätä ja tuota? Jos minä olisin Emo, niin tekisin ensin yhden valmiiksi ja sitten aloittaisin uuden. Mutta Emo ei ole järkevä eikä puheitani kuuntele. Haluaa elää ja olla sellainen kuin on ja kuunnella Omaa Sydäntään? Mitä siitäkin muka tulee, kysyn vaan?

Kommentit

Viikon luetuimmat

Lapaset kahdella värillä ja intialaisella peukalolla

Olettehan kuulleet sanonnan: "Sopii kuin hanska käteen"? Se on oikeastaan syntynyt näistä lapasista.. Tein jo aikaisemmin tänä vuonna yhden version näistä lapasista (helpot kirjoneulelapaset intialaisella peukalolla) ja niistä jäi sen verran hampaankoloon kaihertamaan, että päätin tehdä vielä toisen parin, siistimmän (vaan jotenkin näistä kuitenkin tuli vähän erilaiset)... ja ottaa samalla myös kuvia, jos joku muukin haluaa kokeilla intialaisen peukun neulomista. Itse opiskelin tämän peukalon Novitan 2014 lapaslehdestä.
Lanka: Nalle Luontopolku Joki/811 ja Nalle tummanruskea/673
Langankulutus: 63 g
Puikot: Nro 3
--------
Ohjeentynkää lapasiin:
Luo 48 silmukkaa
Neulo 1 krs oikein ruskealla. Jaa silmukat neljälle puikolle, 12 s jokaiselle.
Neulo yksi silmukka oikein vuorotellen molemmilla väreillä.
- Vasen lapanen: aloita jokainen puikko ruskealla.
- Oikea lapanen: aloita jokainen puikko sinisellä.
Muista pitää langat koko ajan samassa järjestyksessä. Minulla sinisävyinen l…

Pörrin pitsineuleiset sukat ja lapaset

Jatkoa aikaisemmin neulomaani vauvan settiin: pitsiset sukat ja lapaset. Vauvan setissä oli ohje myös sukille, mutta ne olivat mallia perus ja minä halusin sekä sukkiin, että lapasiin samantapaista kuviota kuin tunikaankin, joten tein töppöset ja tumput omasta päästä käyttäen muuten samaa pitsineulosta, mutta nurjien silmukoiden määrä pitsikuvion välillä kolmen silmukan sijasta kaksi.
Sukan koko arviolta 6 kk. Varren pituus 8 cm, jalkaterän pituus 11 cm.
Pikaohje sukkiin:
Luo 40 silmukkaa.
Neulo 1 krs oikein.
Neulo mallineuletta, kunnes varren pituus on n. 8 cm. Eli mallineule 8 kertaa + yhdeksännen kerran kolme ensimmäistä kerrosta (ei reikäkerrosta enää).
Neulo kantalappu 20 silmukalla, sileää 16 krs (kantalapun korkeus vajaa 4 cm).
Käännä kantalappu jaolla 6 - 8 - 6.
Nosta kantalapun reunoista 9 + 9 silmukkaa.
Jatka jalkapöydän 20 silmukalla mallineuletta, muilla puikoilla sileää. Neulo 1. puikon lopussa 2 oikein yhteen ja 4. puikon alussa ylivetokavennus joka 2. krs kunnes näillä …

Surrur, surisi ompelukone

Ja kaipailisi äänestä päätellen kipeästi lorauksen öljyä uumeniinsa. Pörrin päiväunet lähenivät kovaa kyytiä, joten tuumasimme, että mitäpäs, jos Emo leikkaisi muutaman kankaan ja Pörri leikkisi sillä välin kaapin uumenista löytyneellä nipsukkapelillä. Nipsukoita on aikaisemmin näprännyt paikoilleen naapurin poika, mutta hän on kasvanut jo niin suureksi, että mieluummin näpeltää puhelintaan kuin muovisia monivärisiä nappuloita. Pörri pääsi hyvin nopeasti jyvälle siitä, miten nipsukka tökätään reikään...
 ... ja minä ehdin sillä välin saksia muutaman vanhan paitani kohti uutta elämäänsä. Käytin kaavana Pyjamakriisin hyväksitodettua menetelmää sekä kaavan, että saumojen suhteen. Tavoitteena oli saada sekä leikkelyt, että ompelukset suoritettua mahdollisimman vähällä vaivalla ja nopsaan. Vanha känkkä kässänopeni tuskin lukee blogiani, mutta terkut vaan sinne, että ei-se-ole-niin-viimosen-päälle. Ja kässäily voi olla myös hauskaa!

Yksi ohut flanellipaita, vähän paksumpi flanellipyjaman y…

Postin tuomia

Postipoika heittää lootaan joskus muutakin kuin pinon laskuja ja viime aikoina on Muutakin-osaston tuomiset suuntautuneet myös minulle. Ja kun ne suuntautuvat minulle, on sisältö 99,9 % varmuudella jotenkin neulontaan liittyvää: lankoja, neulelehtiä ja -kirjoja, sekä joskus harvoin vallan valmiita käsitöitä. Tällä viikolla minua on hemmoteltu (valtaosin itseaiheutetusti). Aloitetaan harvinaisemmasta herkusta eli käsintehdyistä villasukista. Olen itsekin jonkinsorttinen villasukkien neulomakone, mutta joskus harvoin, kun saan jonkun toisen minulle tekemät sukat, on se hieno ja arvokas hetki! Kaikki käsintehty menee arvoasteikollani heittämällä kaupastaostettujen tavaroiden edelle. Osallistuin toisen kerran Knitting Socks in Finland -Facebook ryhmän International Sock swap 4:een. Sukkia sai neuloa elo- ja syyskuun, jonka jälkeen ne oli oltava postissa. Henkilö, jolle sukat lähetetään ei ole sama kuin henkilö, jolta sukat saadaan.  Neuloin ja lähetin omat sukkani elokuussa USA:an. Ja ny…

Protoilua...

Toisinaan tulee kerralla valmista ja toisinaan ei. Nämä sukat kuuluvat siihen jälkimmäiseen ja saavat kuulla olevansa vain protoversio, vähän huonommat verrattuna johonkin tulevaan. Ne toiset ovat jo puikoilla ja näyttävät ainakin kuvion puolesta selkeämmiltä. Tässä protoversiot nurjalta & päättelyn jäljiltä - pääsemme ihmettelemään näitä ja niitä toisia viimeistään viikon päästä, kun kaikki on valmista. Olemme viettäneet tänään pyjamapäivää, sillä Pörri alkoi eilen nuhia ja viime yö oli yhtä heräilyä. Flunssa ei ole kuitenkaan Pörrin menoa juuri hidastanut. Tässä neitokainen viilettää aikaisemmin tekemäni yökolttu päällä takkaa ympäri. 

Iso ja pieni ruusutarha

Älkää ihmiset menkö Adlibrikseen "vain katselemaan" lankoja tai kirjoja, se on kukkarolle vaarallista! Ainakin kaikille neuloosista kärsiville. Jotain minäkin siellä kertaalleen vain katselin ja kohta oli ostoskorissa kaikenlaista lankaa kokeiltavaksi, kuin myös Adlibris Socki -lankaa. Langasta on aivan ihania väriä ja kun hintakin on vain 2,90 € / 100 g, niin ei ole mikään ihme, että tällä hetkellä kaikki värit (yhtä lukuunottamatta) ovat kaupassa loppu. Erittäin ymmärrettävää, koska Adlibris Socki -lankaa voi neuloa kuten veikkaa ja tuntuu samalta, mutta on järkyttävän paljon halvempaa ja tasalaatuisempaa. Minä tein itselleni ja pian yksivuotiaalle polvarit. Nukkumatti jo huuteli Pörriä mukaansa, joten nopeasti räpsäistiin kuvat sukista, että Äitee saa blokkailla sillä välin, kun pienimmäinen latautuu pinnasängyssään.
Tein ensin sukat itselleni. Minulla oli kaksi kerää lankaa, joten neuloin molemmat sukat omilta keriltään ja ajatus oli tehdä samanlaiset. Toinen kerä ei …

Toukkapussi

Meidän perheemme kasvaa lokakuussa yhdellä muksulla, joten päätin neuloa iltatähtöselle lämpimän toukkapussin, jossa tulokkaan on mukava tuhista niin sängyssään kuin räntäsateessakin (kun minä pusken vaunuja loskassa ja kiroan Suomen talven syvimpään koloseen...)
Kuvassa pussukka on puettuna (tällä hetkellä) pienimmän poikasen unikaverin, Hedwigin, päälle. Toivottavasti meidän jälkikasvumme muistuttaa kuitenkin enemmän ihmistä kuin pöllöä.
En ommellut toukkapussin helmaa umpeen, vaan virkkasin siihen ketjusilmukkakujan nauhalle. Ajattelin, että toukkapussin päällepukeminen on helpompaa, mikäli helmakin on avoin. Ja pitäähän sitä jostain päästä vähän kutittelemaan pieniä helmivarpaita.
Langaksi valitsin pehmoisen 100 % villalangan, joka ei kutita. Lanka on myös konepestävää. Ja koska emme vielä tiedä, onko tulokas tyttö vai poika, valitsin värit, jotka käyvät molemmille. Isoveljet odottavat kylläkin tulevaksi poikaa.
Lanka: Drops Merino Extra Fine, vaaleanharmaa 05 & vaaleankelta…

Kaulaliina Elmerille

Tajusin viikko sitten, että Isäinpäivään on vain viikko aikaa ja Elmerille aikomani kaulaliina oli vain 25 cm pitkä. Luulin, että minulla olisi ollut vielä kaksi viikkoa aikaa kilkutella kaulaliina valmiiksi. Tuon tiedon jälkeen seurasi laskutoimitus siitä, kuinka pitkä pätkä pitää illassa kutoa, että kaulaliina valmistuu... En pidä sanasta "pitää" tämän harrastuksen yhteydessä, tätähän tulisi tehdä omaksi ilokseen, aina, kun on aikaa. Mutta tässä tapauksessa kaulaliinalle ei annettu muuta mahdollisuutta kuin valmistua ja tämä tapahtui hetki sitten, kun päättelin viimeisenkin langanpätkän.
Onneksi omalle rakkaalle Isukilleni valmistui pipo aikoinaan ilman hoppua<3


Patenttineuleisen kaulaliinan neulominen heti patenttineuleisen ponchon jälkeen ei tuntunut kovin riemastuttavalta..! Mutta onneksi patenttineule oli kaulaliinassa joutuisampi ja helpompi tehdä, koska puikot ohuemmat, lanka paksumpaa ja ei tarvinnut huolehtia kuin yhdestä langasta puikolle. Eli siinä mielessä k…

Arvontaa kylmän kevään/kesän lohdutukseksi!

Ottaako pattiin kylmä kevät/kesä? No, niin minuakin tällä hetkellä, erittäin paljon! Ulkona tuulee niin, että tukka lähtee päästä, eikä sinne haluta mennä yskäisenä köhimään, varsinkin, kun talvivaatteet on pesty jo ennen aikojaan (!) talviteloille. Mikään ei kasva, paitsi tietysti rikkaruohot ja nurmikko vähän koittaa vihertää. Missä se kesä luurailee?
Otetaanpa pienet arpajaiset, jospa se sitten ei enää niin paljon kenkuttaisi, kun kukkaset ja keijukaiset lentelee!
Arvonnassa voi voittaa:

Meadow flowers -sukkaohjeen taiFlying on the air -sukkaohjeen taiMeadow fairies -sukkaohjeen taiKuvassa näkyvät sukat, jotka ovat siis protoversiot varsinaisiin Meadow fairies -sukkiin. Arvon yhden ohjeen ja nro4-sukat kaikkien täällä blogissa ja Vanuttunut Villasukka Facebook -sivulla osallistuneiden kesken.  Kommentoi siis joko 1 tai 2 tai 3, jos osallistut sukkaohjeen arvontaan. Ja 4, jos haluat osallistua myös sukka-arvontaan.  Arvonta suoritetaan 6.6. klo 18 ja voittajan nimi ilmoitetaan tässä…

Turkoosit Andes-lapaset lumihiutaleilla

Aatonaaton (uskomaton määrä vokaaleja samassa sanassa!) pakkaset eivät peljästyttäneet minua, vaan astuin siniseen hämärään oikeilla talvikamppeilla varustautuneena: Ensin urheilukerrasto ja korkeakauluksinen fleece, jalkoihin tietysti pelkät villasukat. Sitten Budapestista uutenavuotena 2012 ostettu valkoinen toppapuku, joiden housuosa on jotenkin kutistunut, koska vetoketju ei mene kiinni. Sitten jalkoihin vielä reilunkokoiset lämpimät kengät. Käsiini löysin paksut Kärkkäisen muutaman euron lapaset ja päätäni pääsi koristamaan aikaisemmin virkkaamani Hile-pipo (se jossa on 2 virkattua kerrosta päällekkäin). Ja sitten ei muutakuin kädenheilautus kotiin jäävälle miesväelle ja baanalle..

Ehdin kävellä vain 200 m, kun aloin miettiä pyörtämistä takaisin kotiin. En ollut vielä tuon matkan rasittama, vaikka se alkaakin ylämäellä, mutta se Hile-pipo kiristi niin päätäni, ettei tosikaan! Jatkoin matkaani pelkästään laiskuuttani, en vaan viitsinyt palata takaisin vaihtamaan pipoa. Siinä käve…