Siirry pääsisältöön

Patjana

Vanis tässä taas pitkästä aikaa. Olette varmaan ihmetelleet, kun minusta ei ole kuulunut mitään, mutta ette kyllä ikinä arvaa, mitä minulle on tapahtunut.. voi elämä..

Emo hermostui minun viimeaikaisista blogi-päivityksistäni siinä määrin, että nosti minut parvekkeelle jäähylle. Tupisi jotain, että "pakkoko sitä nyt on kaikkia asioita täällä julkisesti jorista kaiken maailman tietoon". Luulen kyllä, että Emoa kaivelee se, että sanoin häntä läskiksi, ei kestä totuutta. Totta puhuen Emo on ehkä himpusti kaventunut, mutta sixpäkki piilottelee edelleen jossain mahamakkaroiden alla. Ja tietäsittepä, mitä Emo äskenkin salaisesti aamukaffeen kanssa veti: hirveän ison Lidlin herkkumuffinsin, ei Emo, ei, ei.

No, Emo siis nakkasi minut parvekkeelle jäähylle ja ei mennyt kuin muutama tovi, niin iso ja pullea orava tuli ja nappasi minusta kiinni ja vei mennessään. Niin, Emohan ruokkii lintuja auringonkukansiemenillä ja pähkinöillä. Ja siinä sivussa ovat oravat keksineet, mikä oiva ravintola parvekkeella onkaan ja välikatolla on kiva kölliä ja sulatella ruokaa.

Sinne välikatolle siis menin oravan suussa, että heilahti. Yritin huutaa Emoa apuun, mutta hän vain tuijotteli tylsänä jonnekin tyhjyyteen täysin älliä vailla. Voi tsiisus, mikä muija!

Niin, nuo veikeät oravat pörröhäntineen ja kivoine korvineen, ovatpa ne ihania ja niiin suloisia. EIVÄT TODELLAKAAN OLE! Tämä on täysin väärä luulo! Oravat ovat ihan hirveitä otuksia ja petoja! Ja minusta, Vaniksesta,  tuli niiden pesä, kiva ja lämmin patja! Tämä on niin nöyryyttävää, etten melkein pysty puhumaan tästä. Mutta minun on pakko, että saan itseni eheytettyä tästä karmeasta kokemuksesta. Tällaista ei kenenkään pitäisi kokea.

Oravat olivat hirveän laiskoja, makoilivat vain kaiket päivät, kuorsailivat ja rapsuttelivat itseään ja turkki kuhisi ties mitä kirppuja. Ja voin sanoa, etteivät auringonkukansiemenet todellakaan sovi oraville! Olin pökertyä niistä hajupommeista, joita ne päästelivät vähän väliä.
Mutta kaikista pahinta oli se, miten uroksia tuli ja meni. Ja minä jouduin seurailemaan sitä hirveää menoa! Tästä osuudesta en vaan kertakaikkiaan pysty puhumaan enempää. Mikä narttu! 
Ihan kamalaa, ihan kamalaa.

Yritin monesti karata, mutta orava keksi aina pakoaikeeni ja vei minut takaisin. Lopulta onnistuin raahautumaan katon reunalla ja sieltä leijailin sopivan tuulenpuuskan turvin takaisin parvekkeelle. Tämä tapahtui eilen. Emo oli heittänyt parvekkeelle tyynyjä ym. tuulettumaan. Ja minä raahauduin niiden alle piiloon, ettei orava jälleen veisi minua saastaiseen elämäänsä.

Olisittepa nähneet Emon ilmeen, kun hän löysi minut tyynyjen alta. Näin, miten hän yritti kovasti prosessoida, mistä olin siihen ilmestynyt ja ennen kaikkea: miksi olin sen näköinen ja hajuinen kuin nyt sattuneesta syystä olin. Emo nyrpisteli nenäänsä, otti minusta etusormella ja peukalolla kiinni ja lähti viemään minua kohti roskista. 

Mutta onni oli sittenkin puolellani! Kerrankin noista kahdesta riiviöstä on jotain hyötyä! 
Emo katsahti ikkunasta ulos ja näki, miten Kaiku ja hänen kaverinsa Toinen Kaiku olivat juuri saaneet sidottua pyöränsä narulla yhteen ja olivat innoissaan lähdössä ajelemaan... "Voi herranjumala, mitä ne nyt taas ovat keksineet!", huudahti Emo, tipautti minut lattialle ja riensi ulos keskeyttämään varmaan kaatumiseen johtavan pyöräajelun lauseella: "Ei, ei, ei! Mitäpä jos keksisitte jotain muuta parempaa tekemistä!?!" 
Kaiku ja Toinen Kaiku katselivat mykkinä takaisin ja miettivät, että mitä tämän parempaa nyt pystyisivät enää kehittämään?  Mutta alkoivat silti tuumailla..
Minä raahauduin likapyykkiläjään piiloon. Ja sieltä pyykkikoppaan. Ja toivottavasti Emo pesee minut pian ihan millä ohjelmalla tahansa, sillä minä todallakin tarvitsen sitä!
Mutta onneksi en ollut mukana siinä porukassa, jonka Emo pani illalla koneeseen pyörimään ja löysi aamulla samaisesta paikasta. 





Kommentit

Viikon luetuimmat

Lapaset kahdella värillä ja intialaisella peukalolla

Olettehan kuulleet sanonnan: "Sopii kuin hanska käteen"? Se on oikeastaan syntynyt näistä lapasista.. Tein jo aikaisemmin tänä vuonna yhden version näistä lapasista (helpot kirjoneulelapaset intialaisella peukalolla) ja niistä jäi sen verran hampaankoloon kaihertamaan, että päätin tehdä vielä toisen parin, siistimmän (vaan jotenkin näistä kuitenkin tuli vähän erilaiset)... ja ottaa samalla myös kuvia, jos joku muukin haluaa kokeilla intialaisen peukun neulomista. Itse opiskelin tämän peukalon Novitan 2014 lapaslehdestä.
Lanka: Nalle Luontopolku Joki/811 ja Nalle tummanruskea/673
Langankulutus: 63 g
Puikot: Nro 3
--------
Ohjeentynkää lapasiin:
Luo 48 silmukkaa
Neulo 1 krs oikein ruskealla. Jaa silmukat neljälle puikolle, 12 s jokaiselle.
Neulo yksi silmukka oikein vuorotellen molemmilla väreillä.
- Vasen lapanen: aloita jokainen puikko ruskealla.
- Oikea lapanen: aloita jokainen puikko sinisellä.
Muista pitää langat koko ajan samassa järjestyksessä. Minulla sinisävyinen l…

Pörrin pitsineuleiset sukat ja lapaset

Jatkoa aikaisemmin neulomaani vauvan settiin: pitsiset sukat ja lapaset. Vauvan setissä oli ohje myös sukille, mutta ne olivat mallia perus ja minä halusin sekä sukkiin, että lapasiin samantapaista kuviota kuin tunikaankin, joten tein töppöset ja tumput omasta päästä käyttäen muuten samaa pitsineulosta, mutta nurjien silmukoiden määrä pitsikuvion välillä kolmen silmukan sijasta kaksi.
Sukan koko arviolta 6 kk. Varren pituus 8 cm, jalkaterän pituus 11 cm.
Pikaohje sukkiin:
Luo 40 silmukkaa.
Neulo 1 krs oikein.
Neulo mallineuletta, kunnes varren pituus on n. 8 cm. Eli mallineule 8 kertaa + yhdeksännen kerran kolme ensimmäistä kerrosta (ei reikäkerrosta enää).
Neulo kantalappu 20 silmukalla, sileää 16 krs (kantalapun korkeus vajaa 4 cm).
Käännä kantalappu jaolla 6 - 8 - 6.
Nosta kantalapun reunoista 9 + 9 silmukkaa.
Jatka jalkapöydän 20 silmukalla mallineuletta, muilla puikoilla sileää. Neulo 1. puikon lopussa 2 oikein yhteen ja 4. puikon alussa ylivetokavennus joka 2. krs kunnes näillä …

Postin tuomia

Postipoika heittää lootaan joskus muutakin kuin pinon laskuja ja viime aikoina on Muutakin-osaston tuomiset suuntautuneet myös minulle. Ja kun ne suuntautuvat minulle, on sisältö 99,9 % varmuudella jotenkin neulontaan liittyvää: lankoja, neulelehtiä ja -kirjoja, sekä joskus harvoin vallan valmiita käsitöitä. Tällä viikolla minua on hemmoteltu (valtaosin itseaiheutetusti). Aloitetaan harvinaisemmasta herkusta eli käsintehdyistä villasukista. Olen itsekin jonkinsorttinen villasukkien neulomakone, mutta joskus harvoin, kun saan jonkun toisen minulle tekemät sukat, on se hieno ja arvokas hetki! Kaikki käsintehty menee arvoasteikollani heittämällä kaupastaostettujen tavaroiden edelle. Osallistuin toisen kerran Knitting Socks in Finland -Facebook ryhmän International Sock swap 4:een. Sukkia sai neuloa elo- ja syyskuun, jonka jälkeen ne oli oltava postissa. Henkilö, jolle sukat lähetetään ei ole sama kuin henkilö, jolta sukat saadaan.  Neuloin ja lähetin omat sukkani elokuussa USA:an. Ja ny…

Surrur, surisi ompelukone

Ja kaipailisi äänestä päätellen kipeästi lorauksen öljyä uumeniinsa. Pörrin päiväunet lähenivät kovaa kyytiä, joten tuumasimme, että mitäpäs, jos Emo leikkaisi muutaman kankaan ja Pörri leikkisi sillä välin kaapin uumenista löytyneellä nipsukkapelillä. Nipsukoita on aikaisemmin näprännyt paikoilleen naapurin poika, mutta hän on kasvanut jo niin suureksi, että mieluummin näpeltää puhelintaan kuin muovisia monivärisiä nappuloita. Pörri pääsi hyvin nopeasti jyvälle siitä, miten nipsukka tökätään reikään...
 ... ja minä ehdin sillä välin saksia muutaman vanhan paitani kohti uutta elämäänsä. Käytin kaavana Pyjamakriisin hyväksitodettua menetelmää sekä kaavan, että saumojen suhteen. Tavoitteena oli saada sekä leikkelyt, että ompelukset suoritettua mahdollisimman vähällä vaivalla ja nopsaan. Vanha känkkä kässänopeni tuskin lukee blogiani, mutta terkut vaan sinne, että ei-se-ole-niin-viimosen-päälle. Ja kässäily voi olla myös hauskaa!

Yksi ohut flanellipaita, vähän paksumpi flanellipyjaman y…

Toukkapussi

Meidän perheemme kasvaa lokakuussa yhdellä muksulla, joten päätin neuloa iltatähtöselle lämpimän toukkapussin, jossa tulokkaan on mukava tuhista niin sängyssään kuin räntäsateessakin (kun minä pusken vaunuja loskassa ja kiroan Suomen talven syvimpään koloseen...)
Kuvassa pussukka on puettuna (tällä hetkellä) pienimmän poikasen unikaverin, Hedwigin, päälle. Toivottavasti meidän jälkikasvumme muistuttaa kuitenkin enemmän ihmistä kuin pöllöä.
En ommellut toukkapussin helmaa umpeen, vaan virkkasin siihen ketjusilmukkakujan nauhalle. Ajattelin, että toukkapussin päällepukeminen on helpompaa, mikäli helmakin on avoin. Ja pitäähän sitä jostain päästä vähän kutittelemaan pieniä helmivarpaita.
Langaksi valitsin pehmoisen 100 % villalangan, joka ei kutita. Lanka on myös konepestävää. Ja koska emme vielä tiedä, onko tulokas tyttö vai poika, valitsin värit, jotka käyvät molemmille. Isoveljet odottavat kylläkin tulevaksi poikaa.
Lanka: Drops Merino Extra Fine, vaaleanharmaa 05 & vaaleankelta…

Iso ja pieni ruusutarha

Älkää ihmiset menkö Adlibrikseen "vain katselemaan" lankoja tai kirjoja, se on kukkarolle vaarallista! Ainakin kaikille neuloosista kärsiville. Jotain minäkin siellä kertaalleen vain katselin ja kohta oli ostoskorissa kaikenlaista lankaa kokeiltavaksi, kuin myös Adlibris Socki -lankaa. Langasta on aivan ihania väriä ja kun hintakin on vain 2,90 € / 100 g, niin ei ole mikään ihme, että tällä hetkellä kaikki värit (yhtä lukuunottamatta) ovat kaupassa loppu. Erittäin ymmärrettävää, koska Adlibris Socki -lankaa voi neuloa kuten veikkaa ja tuntuu samalta, mutta on järkyttävän paljon halvempaa ja tasalaatuisempaa. Minä tein itselleni ja pian yksivuotiaalle polvarit. Nukkumatti jo huuteli Pörriä mukaansa, joten nopeasti räpsäistiin kuvat sukista, että Äitee saa blokkailla sillä välin, kun pienimmäinen latautuu pinnasängyssään.
Tein ensin sukat itselleni. Minulla oli kaksi kerää lankaa, joten neuloin molemmat sukat omilta keriltään ja ajatus oli tehdä samanlaiset. Toinen kerä ei …

Kaulaliina Elmerille

Tajusin viikko sitten, että Isäinpäivään on vain viikko aikaa ja Elmerille aikomani kaulaliina oli vain 25 cm pitkä. Luulin, että minulla olisi ollut vielä kaksi viikkoa aikaa kilkutella kaulaliina valmiiksi. Tuon tiedon jälkeen seurasi laskutoimitus siitä, kuinka pitkä pätkä pitää illassa kutoa, että kaulaliina valmistuu... En pidä sanasta "pitää" tämän harrastuksen yhteydessä, tätähän tulisi tehdä omaksi ilokseen, aina, kun on aikaa. Mutta tässä tapauksessa kaulaliinalle ei annettu muuta mahdollisuutta kuin valmistua ja tämä tapahtui hetki sitten, kun päättelin viimeisenkin langanpätkän.
Onneksi omalle rakkaalle Isukilleni valmistui pipo aikoinaan ilman hoppua<3


Patenttineuleisen kaulaliinan neulominen heti patenttineuleisen ponchon jälkeen ei tuntunut kovin riemastuttavalta..! Mutta onneksi patenttineule oli kaulaliinassa joutuisampi ja helpompi tehdä, koska puikot ohuemmat, lanka paksumpaa ja ei tarvinnut huolehtia kuin yhdestä langasta puikolle. Eli siinä mielessä k…

Niittykukkia (Meadow Flowers)

Maaliskuussa, kun aurinko alkoi killittää taivaalla kirkkaammin, aloin minäkin heräillä ja päähän alkoi pyrkiä kuvaa kukkasista ja kaikesta muustakin kesäisen värikkäästä ja kevyestä. Piirtelin siinä tunnin jos toisenkin... tai rutkasti enemmän... excelillä kuvia ruutuun. Ja idea yksistä sukista rönsyili neljäksi sukaksi tai en osaa vielä sanoa, oliko siinäkään vielä kaikki. Meadow flowers eli niittykukkia on värikkäin noista tuusatuista rönsyistäni.
Puolisääreen ulottuvat sukat on neulottu Novitan Nallesta.
Ja niitä kukkavärejä on valkattu kaiken maailman vaihtoehdoista huolella ja paljon. Kukkiin upposi pienet pätkät Nallea, Nalle Taikaa ja Nalle Gardenin liukuvärjätyt osat.
Sukan reunukseen tein tällä kertaa pitsireunuksen ja alle tietysti nauhakujan nauhalle.
Hyvin istuvat ainakin omaan jalkaani.
Varren pituus on 20 cm ja leveys ylhäällä 12,5-13 cm ja nilkan kohdalla 11 cm. Teräosa on 23,5 cm pitkä ja 10 cm leveä.
Mutta, mutta... kun aikusen sukat olivat valmiit, niin nepäs alkoi…

Turkoosit Andes-lapaset lumihiutaleilla

Aatonaaton (uskomaton määrä vokaaleja samassa sanassa!) pakkaset eivät peljästyttäneet minua, vaan astuin siniseen hämärään oikeilla talvikamppeilla varustautuneena: Ensin urheilukerrasto ja korkeakauluksinen fleece, jalkoihin tietysti pelkät villasukat. Sitten Budapestista uutenavuotena 2012 ostettu valkoinen toppapuku, joiden housuosa on jotenkin kutistunut, koska vetoketju ei mene kiinni. Sitten jalkoihin vielä reilunkokoiset lämpimät kengät. Käsiini löysin paksut Kärkkäisen muutaman euron lapaset ja päätäni pääsi koristamaan aikaisemmin virkkaamani Hile-pipo (se jossa on 2 virkattua kerrosta päällekkäin). Ja sitten ei muutakuin kädenheilautus kotiin jäävälle miesväelle ja baanalle..

Ehdin kävellä vain 200 m, kun aloin miettiä pyörtämistä takaisin kotiin. En ollut vielä tuon matkan rasittama, vaikka se alkaakin ylämäellä, mutta se Hile-pipo kiristi niin päätäni, ettei tosikaan! Jatkoin matkaani pelkästään laiskuuttani, en vaan viitsinyt palata takaisin vaihtamaan pipoa. Siinä käve…

Arvontaa kylmän kevään/kesän lohdutukseksi!

Ottaako pattiin kylmä kevät/kesä? No, niin minuakin tällä hetkellä, erittäin paljon! Ulkona tuulee niin, että tukka lähtee päästä, eikä sinne haluta mennä yskäisenä köhimään, varsinkin, kun talvivaatteet on pesty jo ennen aikojaan (!) talviteloille. Mikään ei kasva, paitsi tietysti rikkaruohot ja nurmikko vähän koittaa vihertää. Missä se kesä luurailee?
Otetaanpa pienet arpajaiset, jospa se sitten ei enää niin paljon kenkuttaisi, kun kukkaset ja keijukaiset lentelee!
Arvonnassa voi voittaa:

Meadow flowers -sukkaohjeen taiFlying on the air -sukkaohjeen taiMeadow fairies -sukkaohjeen taiKuvassa näkyvät sukat, jotka ovat siis protoversiot varsinaisiin Meadow fairies -sukkiin. Arvon yhden ohjeen ja nro4-sukat kaikkien täällä blogissa ja Vanuttunut Villasukka Facebook -sivulla osallistuneiden kesken.  Kommentoi siis joko 1 tai 2 tai 3, jos osallistut sukkaohjeen arvontaan. Ja 4, jos haluat osallistua myös sukka-arvontaan.  Arvonta suoritetaan 6.6. klo 18 ja voittajan nimi ilmoitetaan tässä…