Ojan vetovoimasta

Emo odottaa niiin kesää, eikä pelkästään siksi, että pääsee puutarhuroimaan, vaan myös siksi, ettei jaksa enää tätä paskarallia, kuten kuulen hänen ajattelevan.
Poikasten ulkoilun jäljiltä ovat ulkovaatteet poikkeuksetta lotomärkiä, hiekkaisia ja pahimmassa tapauksessa haisevat aivan, no, sille itselleen. Kuin myös sukat ja sisähousut puolisääreen asti.
"Missä, anteeksi vaan, mutta nyt täytyy sanoa ihan suoraan, että paskaojassa, te olette käyneet taas uimassa?", kuulin Emon tänään kysyvän. Niin, Emo ei yleensä käytä poikien kuullen rumia sanoja, mutta tänään hänen on pakko.
Emo löi kaikki mahdolliset ulkovaatteet pesukoneeseen pyörimään ja julisti, että poikasilla ei sitten ole tänään enää ulos asiaa. 
Ja missä ihmeessä nämäkin saa taas kuivaksi.

Emo lähti käväisemään lähikaupassa ja kun tuli takaisin, ei Kaikua kuulunut, ei näkynyt. No, ulkonahan se, oli kysynyt Elmeriltä luvan, paksun toppahaalarin oli löytänyt päälleen ja kumisaappaat. "Katso nyt, tuolla se poika ajelee pyörällä", sanoi Elmeri ikkunan ääressä Emolle. "Jaahas..", tuumasi Emo.
Ja pian kotiutui Poikanen ja heti ulko-ovella iloisena julisti olevansa aivan märkä. Kyllä vain, taas oli käyty siinä ojassa uimassa. 
Ojan sijaintikin paikantui toiselle puolelle rinkiä. Sinne ei Emonkaan röntgenkatse yllä.
Kumpparit eivät auta, jos lahkeet ovat niiden päällä.