Do what you love - Love what you do

Kuinka moni tekee sitä, mitä rakastaa? Ja rakastaa sitä, mitä tekee?
Olisi hienoa, jos noin voisikin aina tehdä, koska silloin voisi elää, niin kuin sydän sanoo, ja muu osa ruumiista toteuttaa. Mutta ei ole aina mahdollista tehdä asioita, joita rakastaa, jolloin voi kuitenkin koittaa tehdä ne asiat niin, että on tyytyväinen tekemäänsä tai löytää edes jonkun valonpilkahduksen siitä, mitä tekee. 
Lausahdus on kuitenkin minulle niin tärkeä elämännuora, että halusin laittaa sen sukkiini.
Lausahduksen alle sijoitin keijukaisen neulomaan sydämiä, joita riittää koko teräosan verran.
Työn jälkeä valvoo toisella puolella kissi, lankakerällä leikkien.
Ja toinen laadunvarmistaja, ja tarkka sellainen, on toisella puolella istuva hauveli.
Tein 1. sukan keijun harmaalla ja totesin, ettei se toimi. Joten purkamisen sijaan tein toisen sukan keijun valkoisella. Tämä oli tällainen tällä haavaa aika laiskan neulojan ratkaisu ja sukat menevät tällaisenaan kotisukkina.
Kuvauksen ohessa rakastin syödä vanhaa, kuivaa, pullaa ja juoda ison kupposellisen kahvia. Pullaa en tosin jaksanut syödä kokonaan, enkä ihan täysillä rakastanut sen syömistä. Mutta kahvinjuontia rakastin, vaikka kaikki lempiväriset Taika-mukini olivat tiskikoneessa, koska en ollut vielä ehtinyt rakastaa sen tyhjentämistä. Minun oli siis tyytyminen punaiseen mukiin.
Kameran salama rakasti valkoista keijua niin paljon, että siitä aivan villiintyi ja tuhersi keijun hohtavaksi. Tai ehkäpä keiju teki sen aivan itse?

Malli: Do what you love (oma malli, ohje tulee Ravelryyn ja ohjelinkki blogin Ohjeet-sivulle, kunhan ehdin ohjeen raapustella)
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: KnitPro 3
Langankulutus: 184 g

Isänpäivänä...

... annetaan omalle rakkaalle Isukille rakkauvella tehdyt sukat <3 Mutta koska Isukki asuu matkan päässä, matkustivat sukat kirjekuoressa saajalleen.
Sukat ovat tietysti minulle liian suuret, sillä ne ovat kokoa 40/41, terän pituus n. 26 cm. Esittelen niitä kuitenkin tässä omissa jaloissani, jalat heitettyinä kovia kokeneen Möhkön päälle. Möhköllä ovat riemulla ratsastaneet kaikki kolme lastamme. Se on ollut niin raskasta Möhkölle, että raukka on siitä laihtunut pehmeästä ja pulleasta norsusta aivan kovaksi ja laihaksi luikuksi. Tällä hetkellä se toimii lähinnä minulle rahina, kun istun ja neulon, vaikka tietysti Pörri aina välillä hyppää Möhkön selkään (ja jalkojeni päälle) kiekkumaan ja riekkumaan.
Tein sukat paksusta Raggista. Tämäntyyppisistä langoista ei voi koskaan sanoa etukäteen, millaista raitaa tai kuviota sukkaan loihtivat. Se onkin näiden juju ja juttu ja jännityksen paikka neulojalle. Aloitin sukan 55 silmukalla ja neuloin ensin kerroksen oikeaa. Sitten 30 krs 3o2n. Sen jälkeen neuloin kaikkien nurjien kohdalla kaksi nurin yhteen ja jatkoin jäljelle jääneillä 44 s 3o1n joustinta, kunnes varren pituus oli 17 cm ja langassa vaihtui sopivasti väri kantalappua varten. Tässä vaiheessa siirtelin hieman silmukoita puikoilla siten, että 2. ja 3. puikoille jäi yhteensä 21 s ja 2. puikko alkoi n silmukalla sekä 3. puikko loppui nurjaan. Kantalappuun jäi näinollen 23 s. Neuloin ihan tavallisen vahvistetun kantapään, 11 pitkää nostettua silmukkaa ja käänsin kantalapun jaolla 6-11-6. Keskimmäisestä 11 silmukasta laitoin puikolle4 6 s ja puikolle1 5 s. Nostin kantalapun molemmista reunoista vielä 13 lisää. Sitten jatkoin jalkaosaa neuloen 2 & 3 puikoilla joustinneuletta ja kiilakaventelin 1. puikon lopussa 2oyht. ja 4. puikon alussa kahden noston kavennus joka 2. kerros, kunnes sukassa oli jälleen 44 s. Kun olin neulonut kantalapun jälkeen 43 krs, aloitin leveän nauhakavennuksen kavennellen ensin joka 2. krs ja kun 1. puikolla oli 8 s, kaventelin joka krs ja loput muutamat silmukat langan läpi.
Kärjessä minua tosin odotti epämiellyttävä yllätys: Langassa oli solmu ja väri ei todellakaan jatkunut niin kuin olisi pitänyt. Tuossa vaiheessa olisi pitänyt tulla pitkä pätkä vaaleanharmaata, mutta tulikin pitkä pätkä tummanharmaata ja kirjavaa ja vasta sitten punakirjavaa. Kerin ja liitin langat parhaan taitoni mukaan, mutta tämä härdelli kostautui niin, että kärjistä tuli eripariset: Punainen väri oli siinä vaiheessa sentin päässä alkamassa, kun minulta loppuivat silmukat. Kärjessä kun on vähän silmukoita enää jäljellä, niin siinä ei auttaisi kovin paljon häslätä. 
Olen tehnyt aikaisemminkin sukat Raggista, tässä linkki niihin: KLIK

Malli: kapeahko ja joustava sukka miehelle, koko 40-41, malli omasta päästä
Lanka: Järbo Raggi 15136
Puikot: 4
Langankulutus: 142 g

Sitten muutama sananen siitä, miksi blogissani on ollut viime aikoina hipihiljaista: No, minä olen aloittanut taas työt ja se on varastanut aikaa ja voimia. Päivät ovat kulkeneet jotakuinkin näin:
- Herätys klo 5:30-5:45, väsyttää, pilkkopimeää kuin tontun arsessa.
- Aamuhässäkät ja töihinlähtö klo 6:30-6:50 riippuen siitä, vienkö Pörrin vai viekö Elmeri ja miten pääsen liikkeelle.
- Ajomatka töihin 40-45 min. pilkkopimeää, ruuhkaa, sataa tai ei, liukasta tai ei.
- Työosuutta en voi täällä blogissa erikseen puida, mutta kerrottakoon, että olen nyt uudessa organisaatiossa, uusi työ, uudet työkaverit ja melko moni asia on muutenkin ehtinyt 2 vuodessa päivittyä. 8 tunnin työpäivä menee kutakuinkin näin:
- Sitten taas ajellaan ruuhkassa kotiin, kuten aamulla, ja on niin prkl pimeää. Nappaan Pörrin matkalla kyytiin (onneksi Pörri on sujahtanut hoitoon ilman mitään ongelmia ja on hoitopaikan ilopilleri ja kaikkien lemmikki).
- Kotona heti pyykkikone päälle ja ruokaa pesueelle. Kukaan kotikeiju ei ole tehnyt kotihommia töissä ollessani, siinä se ilta näppärästi kuluukin. Ja lapsosetkin tarvitsevat minua monin tavoin. Elmeri on paljon reissussa, joten sieltä suunnalta ei voi odottaa paljon apua. 
- Yleensä klo ysiltä tai puoli kympiltä on kaikki tehty, osa nukkuu ja muut eivät enää kaipaa minua. Olen ollut liikkellä 15-16 h. Nyt alkaa se Oma Aika tai yhteinen aika Elmerin kanssa. Voi neuloa, jos jaksaa tai katsoa Netflixiä, jos jaksaa tai jotain muuta, jos jaksaa.
Kyllä tähän varmaan taas tottuu, on vaan alkukankeutta, koska downshiftailtiin Pörrin kanssa niin kauan, yli 2 vuotta! Nyt tuo aika tuntuu jo kauan sitten taakse jääneeltä, vaikka siitä ei ole vielä kahta viikkoakaan! Eli mitä tästä voisi sanoa, olen ehkä kuitenkin ajautumassa taas takaisin entisiin uomiini.
Niin, puikoilta on kuitenkin tulossa hi-taas-ti kirjoneuletta ja perussukkaa.

Mukavaa marraskuuta kaikille, koitetaan jaksaa pimeän ajan yli :)

Solmuja Kaihossa