Sukkamestarin boksi nro3

Iltapäivällä tuli tekstiviesti, että kolmas Sukkamestarin boksi olisi noudettavissa. Polkaisin sen pyörällä heti työpäivän loputtua noutamaan. Kesälämpimällä on niin mahtavaa pyöräillä, kaikki ne kesän tuoksut... Syreenit varsinkin tuoksuvat niin ihanilta nyt.

Tämän sukkaboksin suhteen olivat odotukset todella korkealla, sillä siitä annettiin niin maukas etukäteisvihje. Kohta alkaa tulla kuvia boksista, joten selaus stoppiin, jollet sisältöä halua nähdä.

Kesäkuinen sisältö oli kääräisty alkukesän vihreyteen, päällä oli ihana lammaskortti.

Kortissa kerottiin suunnittelijan nimi ja sukista lyhyesti. Mia Sumell ja kirjoneulesukat, sisältö ei voi olla kuin jotain aivan tajuttoman ihanaa, vai mitä?

Paketissa pilkahtaa pussukka ja Omar-Veikka... Kuvan pussukka on saatavilla vain tässä boksissa.

Ja lisää Veikkaa... jaa... ja väriyhdistelmä... hmm?

Ja sitten rysähdys maahan. Odotukset olivat huimasti korkeammalla siihen nähden, mitä paketista paljastui. Toivoin niinniinniin paljon Nalle-langasta tehtyjä tajuttoman kauniita kirjoneulesukkia. Siihen nähden odotukset versus sisältö eivät kohdanneet. 

Ja ei pidä käsittää väärin, sukat ovat kauniit, mutta eivät minunlaiset. Silmukkamäärä vaatisi myös muokkaamista. Voisikohan nämä tehdä nallukasta, hillityimmillä väreillä... 

Jokohan minä nyt uskoisin, etten ole oikea kohderyhmä näille paketeille.

Toinen Novita Sukkamestari boksi ja lenkuroita

Varoitus: Älä avaa postausta, jollet halua nähdä boksin sisältöä vielä. Hain oman boksini torstaina, ja nyt ajattelin sen sisällön täällä kumminkin näyttää.

Ensin kuva laatikosta, jottei sisältö hyppää vahingossa kenenkään silmille. Ja tällaisia merkkejä tuli extrana mukana. Yksi merkki näemmä ollut kuvaushetkellä päälaellaan. Neulottu rakkaudella -merkkejä riittää kahteen sukkapariin. 

Sitten varsinainen boxin sisältö: Siellä oli kolme kerää Novita Woolly Wood lankaa, tämä sävy on malakiitti (356). Aivan uusi termi minulle. Lainaus Wikipediasta: 

"Malakiitti (emäksinen kuparikarbonaatti Cu₂CO₃(OH)₂) on kuparimalmien muuttumistuloksena muodostuva voimakkaan vihreä mineraali.

Malakiitin nimi on peräisin kreikan kielen sanasta malche, malva. Oletettavasti vaikutusta on myös pehmeää merkitsevällä sanalla malakos.

Malakiitti on tiivis, hienokiteinen mineraali ja esiintyy yleensä pyöreinä, munuaismaisina muodostumina: aggregaatteina (geol. termi: toisiinsa vain ulkonaisesti liittyvien osien kokonaisuus) (ks. kuvat). Malakiitti muodostaa harvoin silminnähtäviä kiteitä tai suuria yksivärisiä kappaleita; nämä ovatkin keräilijöiden keskuudessa haluttuja harvinaisuuksia.

Malakiitti muodostaa myös toisinaan aggregaatteja atsuriitin (atsuurimalakiitti); turkoosin ja krysokollan (eilatinkivi) kanssa.

Tunnetuimmat esiintymät olivat aikoinaan Uralilla, Venäjällä, Sverdlovskin lähellä, mistä Venäjän tsaarit louhituttivat malakiittia linnojensa sisustukseen seinäkoristeisiin ja kiviupotuksiin.

Nykyisin Kongon demokraattinen tasavalta tuottaa eniten, ja hienolaatuisinta malakiittia. Osa kivestä hiotaan paikan päällä muotoonsa, osa siirtyy suoraan raakakivenä maailmanmarkkinoille.

Muita esiintymiä on mm. Australiassa, Chilessä, Arizonassa Yhdysvalloissa, ja Namibiassa, josta löytyy erityisesti kirkkaanvärisiä muunnoksia.

Malakiittia on käytetty jo antiikin ajoilta asti. Sitä ovat käyttäneet mm. egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset koruihin, amuletteihin, ja malakiittijauhetta luomivärinä. Keskiajalla sen uskottiin suojaavan noidilta, ja pikkulapsia vaaroilta.

Malakiitti on suhteellisen pehmeä ja helposti naarmuuntuva (Mohs’in asteikolla 3,5–4): puukko (teräs) ja lasi naarmuttavat sitä helposti. Naarmuuntuvuudestaan huolimatta se on erittäin suosittu korukivenä ympäri maailman. Sen lohkeavuutta voidaan vähentää pyöröhionnalla, joka edesauttaa iskun jakaantumista ja siten estää halkeilua.

Malakiitti on myös erittäin suosittu materiaali erilaisten veistosten, pienten laattojen ja koriste-esineiden raaka-aineena, koska mineraali esiintyy suhteellisen suurina kappaleina ja pehmeytensä ansiosta sitä on erittäin helppo työstää.

Malakiitin viiru on vihreä mineraalin perusvärin mukaan. Tämä on huomattavissa esimerkiksi jo mineraalia työstettäessä: kivipöly on kirkkaanvihreää."

Lankaa on paketissa 300 g eli niin paljon, että siitä voi neuloa sekä lyhytvartiset, että pitkävartiset Merja Ojanperän suunnitelemat pitsisukat. Tai neljä paria nilkkamittaisia! Kauniit ovat, ihan kuin koruset <3

Arveluttaa vain Woolly Woodin käyttö sukissa. Onkohan se niissä kuinka kestävää..? Ei ole mitään kokemusta ennestään... Joten, jos teen nämä sukat, niin jostain muusta langasta, ihan vain varmuuden vuoksi, ettei ala harmittaa suuri työ. Toki, jos joku on Woolly Woodista sukkia neulonut ja pitänyt, niin mielellään kuulen kokemuksia, voihan tämä olla minulta aivan turhaa ennakkoluuloisuutta, siis olla neulomatta Woolly Woodista sukkia.

Kävimme Muhveron kanssa illalla Rapolassa. Rakastan rauhallisia aamu- ja iltalenkkejä. Varsinkin metsässä ja luonnon helmassa!

Nyt aamulla lähdimme jo seiskan pintaan kävelylle, maa oli vielä jäässä, muutama aste pakkasta. Aurinko oli nousemassa. Eräs avantouimari oli Apian uimarannalla käynyt juuri pulahtamassa.

Mallasvesi oli aivan tyven, vain lintujen laulua ja vesilintuja siellä täällä. Yksi koira omistajineen tuli vastaan, ja yksi mies aamukävelyllä, muut nukkuivat vielä.

Äiti, tuletko sinä sieltä? 

Minä tässä odottelen Äiti-hissiä tulevaksi, minä en saa vielä kulkea jyrkkiä rappusia.

No, niin, mennäänkö jo?

Eka Sukkamestarin boksi 2023

Tämän vuoden eka Novita Sukkamestarin Boksi saapui tänään. Tätä postausta ei muuten kannata lukea, jollei halua sisältöä vielä tietää (josko on vaikka boxin tilannut, muttei ole omaansa vielä saanut). 

Kuten kuvasta näkyy, on sukkaboxin väri violetti ja siinä on värikkäitä kuvioita. Kuviot tuovat tavalla tai toisella tämän meidän rakkaan harrastuksen, eli neulomisen, mieleen. Kyllä vain, tämä laatikko sopii kirjalankahyllyyni vallan mainiosti. Ja minähän tykkäilen pahvilaatikoista. 

Kannen aukaisun jälkeen laatikosta kurkistaa kissa, jonka päässä keikkuu lankakerä. Sisältö on vielä punaisen silkkipaperin peitossa. Seuraavaksi luen kortin, jossa kerrotaan boksin sukkamallista. Mallin on suunnitellut Minna Metsänen. Boksin sukka on Nalle-langasta neulottava melko haastavan näköinen Palmikkoleikki, pituutta polven alle. Mukana tulee myös kaksi palmikkopuikkoa, joiden avulla palmikoita voi leikitellen kiertää...

No niin, olen nyt tässä pohtinut, että pitäisikö todellakin koittaa selättää tämä malli? Näyttää kylläkin sellaiselta, että tarkkana kuin porkkana, saa olla. Nallen kerät ovat sävyssä Sininata, kevään uusi sävy. Minulla ei ole varmasti yhtään vihreää vaatetta, (paitsi nyt on kahteen neuleeseen eksynyt jotenkin kummallisesti vihreää, koitan nuo kaksi lähiaikoina saada tänne näytille, viimein.) 

Niin, että pitäisikö pistellä puikoille nyt heti? Vai riittääkö aivokapasiteettia näin perjantaina enää tällaiselle... ja menee vain purkuhommiksi...?