Perhe on nyt vähän hajallaan: Yksi Poikanen lähti suorittamaan inttiä, mikä on ollut minulle tunteita riepotteleva kokemus. Kovasti on ollut ikävä ja kaihoisa mieli päällä. Onneksi pian on tutustumispäivä, niin pääsen katsomaan, millaisen mesta se intti on, ja miten Poikanen siellä pärjäilee. No, tiedänhän minä, että varmasti pärjäilee, mutta en tiennytkään, miltä Poikasen pesästä lentäminen tuntuu. Mies lähti puolestaan Tytön kanssa minilomalle Pärnuun. Sieltä tulee ihania rantsu- ja Pärnu-talokuvia. Lämmittää sydäntä, että nämä kaksi eniten Pärnu-rakkautta tuntevat ovat siellä yhdessä lomailemassa. Minä, Muffi ja yksi Poikanen jäimme pitämään kotia pystyssä. Mies sanoi lähtiessään, että minun pitäisi sillä välin järjestellä vähän näitä minun tavaroitani aka lankojani, että hän pääsee tekemään huoneeseen kattopanelointia. Ja, mitä siis teen, kun mister Kontrolli poistuu: Olen neulonut, istunut koneella ja neulonut, tehnyt ruokaa mahdollisimman vähin ponnistuksin, ja neulonut lisää, rapsutellut Muffia, käynyt Muffin kanssa lenkillä, sekä hypistellyt ja kastellut kukkasia. Siinä se, siinä kaikki, mitä olen tehnyt. Ja tietysti nukkunut vähän ym. pakollista.
Ja, tietysti olen vähän "järjestellyt" näitä minun lankojani. Nimittäin valkannut värejä yhdestä laatikosta, ja toisestakin. Levittänyt kerät pöydälle. Miettinyt pääni puhki, mitä värejä käyttäisin, mitä yhdistelisin toisiinsa. Ja lopuksi laitoin kerät kolmanteen laatikkoon. Miksi moinen ponnistelu, kerien järjestelyn suhteen? No, Puikoillakin esitteli blogissaan upeaa virkattua Alfama-laukkuaan. Ja muistin, että oma Alfama-laukkuni on edelleen aloittamatta, ja nyt olisi korkea aika sen jo päästä koukulle. Mutta värit, mitkä värit, siinäpä vasta pulma.






