Mally socks ja saaren kierto

Mikä se olisi sukanneulojan taivas? Olisiko se loppumaton sukkalankojen meri, kaikissa mahdollisissa väreissä? Siellä sopisi sukellella ja valita sopivaa puikoille? Voisin kuvitella, että meno tuollaisessa sukanneulojan taivaassa olisi melko hurjaa. Vai olisivatko nämä moninaiset värit ja laadut järjesteltyinä nätisti hyllyihin, sieltä saisi ottaa, mitä haluaa, meluta ei saa, eikä häiritä muita sukanneulojia? Minulle sopisi kumpi vain, mutta jos saisin vielä toivoa, ja ainahan saa, niin kaikki sukkalangat saisivat tuntua jokseenkin samalta kuin Ferner Wollen Mally Socks. Olen viimeistä Aarrettani säästellyt pitkään, nyt sitä ei enää ole, snif.
Suunnittelin tekeväni langasta sukat itselleni, mutta siniset sävyt eivät nyt iske, joten tein langasta lopulta 56 silmukalla miesten koon 39/40. 
Lanka raidoitti itseään kauniisti, mutta kantapään jälkeen meinasi tulla virhe, kun sukkaan olisi tullut kaksi tummaa raitaa peräkkäin, tuossa kohdin piti katkaista pieni pätkä pois, että sain sukkaan kapean tumman raidan. Neuloin sukat Prymin Ergonomicseilla. Puikot ovat jotenkin hitaammat kuin minä, jarrut. Hiljaiset ne kylläkin ovat. Ehkä nämä puikot ovat sellaiset rauhallisen neulonnan puikot. 
Sukat ovat jokseenkin sopivat keskimmäiselle jössikälle. 
Pääsin tänään myös pitkästä aikaa ulkoilemaan! Nyt tuntuu niin hyvältä, kun on käynyt kävelemässä luonnossa reilun tunnin verran ja ihaillut kauniita maisemia. Lämmin teekuppi ja voikkuleivät maistuvat.
Joella talvehtii koskikaroja, mutta en huomannut niitä nyt yhtään. Ehkä ne kököttivät paikoillaan pienissä koloissaan, jolloin niitä on hyvin hankala havaita. 
Pakkasta oli varmaan -20 astetta, mutta aivan hyvin ulkona tarkeni, kun laittoi ensin päälle urheilukerraston, polvipituiset villasukat, fleecepaidan ja päällimmäiseksi toppapuvun, pinkit kuomakengät, paksun villapipon, paksut tumput ja vielä ohuen huivin leuan ja nenän päälle ja hupun päähän. Vaatetta oli juuri sopivasti, ei tullut kuuma, eikä kylmä, kun laittoi töppöstä toisen eteen ja välillä pysähtyi ihailemaan maisemia.
Osa kuvista on otettu kännykällä, osa kameralla, laadussa on eroja.
Ilmassa leijui hieman pakkaslunta.
Kävelin moottorikelkan uraa pitkin, mutta yhtään kelkkaan en nähnyt tai kuullut. Kiitos kelkoille siitä, että teitte minulle kävelyreitin, muuten en teistä vähääkään piittaa.
Joku oli tehnyt pupusille tai/ja muille elukoille idyllisen ravintolan, asiakkaita ei juuri nyt ollut.
Pupusia on melkoisesti, ainakin jäljistä päätellen.
Oli niin rauhallista ja hiljaista, että olisin voinut olla ypöyksin umpikorvessa, silti olin aivan asutulla seudulla, siellä, minne sähkö kulkee. Ja posti myös.
On meillä niin kaunis maa <3
Lanka: Ferner Wolle Mally Socks (08)
Puikot: Prym Ergonomics 3
Langankulutus: 95 g
Nyt ei ole puikoilla mitään, tilanne pitää saada korjattua jo tänään...

Käy Muumilaaksoon

Jos on kerrankaan altistunut iki-ihanille Muumilaakson tarinoille, ei voi välttyä siltä, etteikö Mr. Korvamato alkaisi itsepintaisesti soitella Käy Muumilaaksoon heti, jos vain jostain kimmokkeen saa. Voiko Pikku Myytä ajatella ilman, että päässä alkaa kuulua Pikku Myyn kimittävä ääni? Kun on kolme tenavaa, niin Muumeja on katsottu, mutta Muumit ovat samalla sellainen harvinaisuus, että sitä voi aikuinenkin kyllästymättä katsoa, ainakin tälläinen höpötyttö kuten minä. Viime aikoina meidän töllötin on väsymättä välittänyt Muumien maailmaa, joka ei minusta ole ollenkaan niin ihana kuin Muumilaakson tarinat. Ja nythän on alkanut myös aivan uusi Muumilaakso.
Pikku Myy lähti viikko takaperin muotoutumaan Novitan Muumimamman lämpöiset asusteet -lehdestä. Valitsin Pikku Myyn, koska omassa tytössäni on myymäistä reippautta ja pelottomuutta, toivottavasti säilyttää tuon luonteenpiirteen aina. 
Sukat olisi kuulunut neuloa Novita Muumitalo -langoilla, mutta minä katselin langat ohuemmista Nalle-varastoistani ja neuloin koon 30, ajattelin, että sukista tulisi tuolloin sopivat 3-vuotiaalle. Pörrin talvi-Kuoman koko on 26. 
Ohjeessa Pikku Myy on aivan kokonaan musta (mekko, pää, ihan kaikki), mutta ajattelin, että kyllähän Myylle pitää saada punainen mekko ja muutenkin olisi hauskempaa, jos Myy olisi oikean värinen, eikä synkeän sysimusta. Jossain nilkkaa lähestyessä unohtui myös kavennella oikeissa paikoissa, sillä katsoin tietokoneelta tiiviisti Ingmar Bergmanin 4-osaista Fanny ja Alexander -sarjaa, joka oli hetken aikaa saatavilla Areenassa. Tiiviin katselun taustalla oli se, että huomasin sarjan olemassaolon vasta silloin, kun se oli poistumassa ja se oli ihan pakko ehtiä katsoa! Edellisestä kerrasta oli niin pitkä aika, että aivan uudesta vinkkelistä saattoi sarjaa katsella. Tapahtumat etenivät verkkaiseen tahtiin, kellojen helistessä. Voin kuvitella, ettei Elmeri olisi jaksanut tunnelmoida tämän tyttösarjan mukana neljää, saatika edes yhtä, osaa. 
Nilkan kavennukset ovat siis valahtaneet lähemmäksi kantapäätä, mutta eipä tuo menoa haittaa. Jätin myös pois nilkkaan sijoitetut kukkaset, koska sukista olisi tullut muuten liian pitkät. Nilkan jälkeen en ohjetta seurannut enää ollenkaan, vaan tein, miten halusin.
Sukat valmistuivat pari päivää sitten, mutta edessä odotti vielä tympeänkuuloinen silmukointi- ja kirjontaosuus: Ilman niitä Pikku Myy oli pelkkä ilmassa leijuva mekko- ja saateenvarjopläjäys. Silmukointi on minulle aivan järkyttävän vastenmielistä ja vaikeaa.  Ja jälki sen mukaista: ylen rumaa. Ilmankos päätin heti, etten yhtään silmukkaa silmukoi, mutta muuten jotain pistoja pistelin menemään. Siinäkös on tästä päivästä pitkä pätkä kulunut Spotifystä hyvää musaa kuunnellen. Ja välillä ruoka- ja seurusteluhuoltoja perheelle tai sen osasille pitäen. Myylle olisi tietysti pitänyt tehdä vielä rusetti kaulaan, mutta oiskohan rusetti leijunut tuulen mukana jonnekin pöpelikköön?
Laitoin kirjonnan ajaksi sukan sisään tukevan kelmutetun muistipelikortin, etten olisi innoissani ommellut sukanvartta yhteen. Kortti toimi varsin hyvin tuossa tarkoituksessa ja neljä Pikku Myytä ilmestyivät pikkuhiljaa sukkiin. Ensimmäisen kanssa kului pitkähkö aika, mutta seuraavat syntyivät nopsempaan. Kaikkien Pikku Myiden silmät harittavat mikä minnekin, kuin eräällä poliitikolla ikään.
Sukkien alle pitäisi pukea sukkahousut, sillä Nalle kutittaa muuten jalkaa. Sukan varren pituudeksi tuli 20 cm, melko sopiva 3-vuotiaalle, tytön pituus varmaan lähemmäksi metri (?). Terän pituus on 17 cm. Varren leveys ylhäällä 9-10 cm ja terässä 8 cm. 
Muuten olen viimeinkin parantunut hullusta 1,5 kk kestäneestä yskästä ja sen jatko-osasta, nuhakuumeesta, joka onneksi meni reilussa viikossa ohi, ilman yskää. Kiitos! Nyt sopisi aloitella ulkoilu ja urheilu, mutta ulkona on kyllä aika fressshi keli, joskin sydäntäsärkevän kaunista!
Nämä kuvat on napsittu ikkunan läpi.
Ihanaa, miten päivä on jo käynyt valoisammaksi: Töistä lähtiessä on valoisaa! Kotiin tullessa on kaunis sininen hetki.
Malli: Pikku Myy -villasukat Novitan Muumimamman lämpöiset asusteet -lehdestä. Suunnittelija Susanna Mertsalmi
Lanka: Novita Nalle, eri värejä
Puikot: 3
Langankulutus: 69 g

Kuinka tuhota kilo huopuvaa lankaa

Muistan, kuinka vuosia sitten hommasin Novitan alepoistoista täyden kilon verran Sirua: Minun oli ihan pakko saada tätä lankaa, koska se oli niin ihanan väristä. Ja, mitäpä muutakaan langasta suunnittelin tuolloin tekeväni kuin neuletakkia. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, tai kuka näistä vuosista enää ottaa selkoa, tuntuu aivan käsittämättömältä, miten olen tuolloin saattanut ostaa tätä lankaa? Minulla ei ollut tuolloin, eikä ole nyttenkään, juuri mitään tummanviolettia, aivan yksittäisiä vaatteita lukuunottamatta, joita en pidä. 
No, mutta kumminkin, olin ottanut kyseisen lankapaketin esiin, ja aikomukseni oli myydä tai antaa se vain pois, kunnes päässä välkähti ajatus, mihin voisin langan kuitenkin käyttää: terassin tuolien päälle lämmikkeeksi. Meillä on terassilla metalliset tuolit ja kaikkia tietävät, miten epämukavaa niillä on istua ilman mitään pepunpehmuketta ja -lämmikettä. Entiset, auringonhaalistamat istuintyynyt, nakkasin syksyllä menemään ja keväällä on edessä uusien laitto. Äkkiäkös virkkaan ja huovutan langasta neljä istuintyynyä?
Koukku 7 esiin ja isoäidinruutua virkkaamaan. Lopetin virkkaamisen, kun ruutu oli noin 59x59 cm kokoinen. Takaraivossa oli muistissa, että huopuvat langat huopuvat noin kolmanneksen pienemmiksi. Kappale pesukoneeseen pyyhkeen kanssa pyörimään. Laitoin villapesuainetta ja 40 asteen reilun tunnin pesuohjelma, täysi linkouskin oli vielä, en tiedä, olisiko saanut. Toiveissa oli, että reiät vähän pienenisivät, mutta eivät kokonaan katoaisi. Jännityksellä odottamaan...
Pesukoneesta tuli esiin tämänmuotoinen kappale. sivujen pituus vähän heittelehti, 37-39 cm. Pesukone oli tehnyt siitä aikalailla sellaisen kuin odotinkin. Venyttelin ruudun mittaan 40x40 cm ja laitoin kuivumaan.
Lanka oli muuttunut koneessa normikarkeasta tikkukarkeaksi. Olen aikaisemmin huovuttanut esim. Dropsin Nepalista tehtyjä tossuja, joista tuli huovutettuina ihanan pehmoiset. Siru jäi nyt kauaksi tuosta. Heräsi epäilys, että puraiseeko istuintyyny ikävästi peppuun, kun siihen kesällä shortsisen pepun läsäyttää? Päätin olla tekemättä enempää istuintyynyjä. Tämän kyseisen ruudun voin viedä autooni köyhän emännän pepunlämmikkeeksi.
Lankaa kului 211 g. Tässä vaiheessa Siru oli alkanut käydä aika lailla ärsyttäväksi, mutta onneksi päähän tuli uusi idea: Mitäpä, jos tekisi jättisuuren tupsun ja huovuttaisi sen?
Noin ympyrän muotoiset suuret muotit oli äkkiä saksittu. Ympyrän halkaisija vaihteli 32-36 cm välillä. Ajattelin, että vaihteluväli antaa itselleen anteeksi, valmiissa tuotteessa.
Sitten vain kieputtamaan lankaa tupsukehikkoon. Siihen kuluikin yllättävän paljon aikaa ja lankaa meni 393 g. 
Tupsun leikkely auki tupsun muotoon.
Valmis tupsu matkalla pesukoneeseen huopumaan. 
Pesukoneesta tuli esiin joku karvainen elukka. Se ei onneksi huutanut kimeästi, eikä juossut karkuun, koska sillä ei ollut jalkoja, millä kipittää tai päätä laisinkaan. 
Miksi minun pyöreästä tupsusta oli tullut tämmöinen lieriö? 
Virhe1: Kieputin tupsuun liian vähän lankaa, olisi pitänyt laittaa koko reikä umpeen. 
Virhe2: En laittanut koneeseen tupsun lisäksi mitään muuta, tupsu kieppui siellä koko ajan samaan suuntaan. 
Eli tämä oli ns. omasyypipi. Koitin kiskoa tupsua pyöreäksi, mutta se oli kovin surkeannäköinen. Kuivukoon itsensä kivaksi.
Näytin sille sittemmin vähän saksia, jolloin siitä tuli melkoisen pyöreä. Kyllä sillä Pörri ja pojat voivat vähän jalista kotosalla pelata. 
Lankaa oli kuitenkin jäljellä vielä 396 g ja päähän oli jäänyt kiduttava ajatus pyöreästä huovutetusta pallosta. Jos ei tupsun kautta pyöreäksi, niin miten sitten? Plim!!.. Miten sitä en muka heti keksinyt? Tietysti kieputtamalla langasta pyöreä pallo ja huovuttamalla se! Pyöreästä tulee pyöreä, selvä se!
Pujottelin viimeisen kerroksen langat neulalla vähän toistensa ali ja yli, että pallo ei pesukoneessa purkaantuisi. Ja ei muuta kuin koneeseen ja odottamaan lopputulosta.
Ja: Koneesta tuli esiin lieriö! Miten minun pyörestä pallosta tuli taas lieriö? Pikaisen analyysin jälkeen oli pakko todeta, että en ollut oppinut edellisestä kerrasta mitään: Laitoin pallon yksikseen koneeseen ja siellä se pyöri itsensä lieriöksi. Näinköhän se ensimmäinen amerikkalainen jalkapallokin on saanut alkunsa, epäonnistumisesta? 
Eikä huonot ideat vielä tähänkään loppuneet. Pörrille tekemäni pinsessakruunun jälkeen sain idean tehdä kruunun myöskin Elmerille, joka on niittänyt mainetta ja kunniaa työsarallaan. Tein kruunusta vain isomman, 81 pylvästä: Lanka on Dropsin Parisia ja sitä kului 63 g. 
Elmeri koitti eilen kiskoa kruunua päähänsä, mutta se kauniisti sanottuna kiristi palloa. Noinkohan se kuninkaallisillakin on, koska niin harvoin käyttävät kruunujaan? No, tämä kruunu on nyt vähän venymässä isommaksi. Ja jos venyttäminen onnistuu, niin odotan, että Elmeri vetää joku päivä kruunun päähänsä ja käy töissä hakemassa kahveeta se päässään, ihan vain ilahduttaakseen työkavereitaan. Minä jo pienet makeat nauruni sainkin, vaikka kruunu jäi takaraivolle keikkumaan.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...

Pika-arvonta: Muumimamman lämpöiset asusteet

Tähän pirttiin tuli tänään jostain käsittämättömästä syystä, liki käsikynkkää, kaksi Novitan Muumia. Minulle riittää aivan hyvin yksi, joten pika-arvon toisen pois. Josko kyseiselle lehdelle on tarvetta, niin jättäkää kommentti. Arvon jo huomenissa voittajan, sanotaanko seitsemän maissa illalla, että voin sitten keskittyä täysillä Voice of Finlandia katsomaan ja kuuntelemaan :)

----------------
Seuraava päivä eli perjantai 18.1.2019: Arvonta on suoritettu, päivitän voittajan tiedot tähän samaan postaukseen, koska en laiskuuttani jaksa luoda uutta :D Onnettarena toimi Pörri
Ja nosti kulhosta lappusen, jossa lukee:
Onnetar suosi tällä kertaa Johkua, onneksi olkohon! Kiitos myös muille osallistujille, voisinpa ilahduttaa teitä kaikkia lehdellä, mukavaa illan jatkoa siitä huolimatta, että onni ei tällä kertaa suosinut!
Ja Johku, koitetaanpa saada toisiimme yhteys :)

Käytetyt kotisukat -kooste

Miltä näyttää eri langoista neulotut perussukat sen jälkeen, kun niitä on pidetty ja pesty, paljon? Pidän aina kotosalla villasukkia jaloissa, sekä öisin, että päivisin. Minulla palelee varpaita, jos en pidä, näin siitäkin huolimatta, että meillä on lattialämmitys. Pesen villasukat aina villapesuohjelmalla ja -aineella, mutta alkaa ne kilometrit näkyä sukissakin, kun niitä on useamman vuoden ajan pidetty ja pesty. Tein pienen koosteen perussukista, näkyykö niissä jotain eroja riippuen siitä, mistä langasta ne on neulottu? Laitan mahdollisuuksien mukaan linkin alkuperäiseen postaukseen eli kuviin, joissa sukat ovat vielä uudet.
Jaloissa on nyt fingering-vahvuisestCrazy Zauberball -langasta neulotut sukat. En yleensä pidä näin ohuesta langasta neulottuja sukkia, koska jalat palelevat tälläkin hetkellä näissä sukissa. Sukan pintaan on ajan myötä muodostunut kauttaaltaan "utua", kovin paljon en näitä sukkia ole edes pitänyt.
Vertailun vuoksi kahdet Novita 7 Veljestä -langasta neulotut sukat. Takimmaiset ovat uudempaa yksiväristä- & Raita-Veikkaa ja etummaiset vanhaa Jättiraita-Veikkaa. Olen pitänyt molempia sukkia todella paljon. Takimmaisissa on se vika, että ne ovat minulle liian leveät, meinaavat valahtaa nilkkaan. Epäilen, että ovat vähän venähtäneet käytössä tai sitten ovat alunperinkin olleet minulle liian leveät. Laitan nykyisin polvisukkiin vähemmän silmukoita kuin noiden sukkien neulomisen aikoihin. Etummaiset, vanhasta Veikasta neulotut ovat huomattavasti paksummat ja ihanan lämpimät. Neulospinta on niissä jotenkin tiiviimpi ja kauniimpi, samannumeroisilla puikoilla on molemmat neulottu. Mutta molempia on siis pidetty, ovat säilyneet ehjinä ja pientä nukkaa ovat kehittäneet kuluviin pintoihin, mutta eivät varsiin.
Veikka Papukaija-sukat, alkavat näyttää jo melko nuhjaantuneilta ja kuluneilta. Kärkiin on kehittynyt pienet reiät, vaikka eivät kuvissa näy. Pitäisi päättää, että parsinko vai laitanko menemään. En ole juuri koskaan parsinut sukkia, koska yleensä ovat jo siinä vaiheessa muutenkin niin viimeisen päälle kulahtaneet, että olen laittanut roskiin. Ja laatikko on pullollaan uusia sukkia, joita voi ottaa pidettäviksi. Ihanan väriset, olen tykännyt pitää näitä.
Adliris Socki Vintage Cottage -polvarit, lempparit nämäkin, varsinkin värin puolesta, mutta mukavat pitää myös. Nukkaa on näihinkin päässyt syntymään, mutta lähinnä teräosiin. Ei reikiä, hyvin ovat kestäneet.
Tässä ovat minun ihan ehdottomat lempisukat: Ferner Wolle Mally Socks -langasta neulot aivan mahtavan tuntuiset ja lämpöiset sukat! Nämä ovat nyt kulahtaneet, mutta jos nämä joskus reikiintyvät, niin saatan jopa harkita parsimista, niin lempparit ja ihanat ovat, ja väri on ihan paras! Ostin lankaa aikoinaan Lankamaailmasta ja yritin sitä joululomalla googlettaa, mutta ei tietysti ollut enää myynnissä :/ Tätä on saatava lisää...
Näistä sukista ei ole kuvaa uutena, sillä en ole näitä itse neulonut, vaan ostanut kauan sitten valmiina. Nämä sukat taitavat olla tämän kuvasetin vanhimmat. Pientä reikää alkaa olla jo kantapäässä. Lanka on Dropsin Fabelia, kivantuntuista myös paljaalla jalalla.
Vielä muutamat räsärit, Veikka-sukat Polkasta (854). Piti ihan kahdesti tarkistaa: Näissä molemmissa on käytetty samaa Polkkaa. Sukat näyttävät silti aivan erilaisilta, kun niihin yhdistää eri väriä. Siksipä tykkään kovasti tehdä räsäreitä, lopputulos yllättää aina! Takimmaisissa on kantapäässä reikä, etummaiset Polkka-sukat  ovat ehyet. 

Pinsessa

Yksi Pörrin lempiohjelmista on Netflixiltä löytyvä Pikku Prinsessa tai Pikku Pinsessa, kuten fani itse sanoo. Jostain syystä Pörri ei koskaan sano prinsessa, vaikka ärrän on osannut aina sanoa oikein ja kruunun myös. Minun kaikki muut käsityöt tökkivät nyt rajusti, joten ajattelin sunnuntaipäivän iloksi valmistaa pinsessalle krrruunun ja siinä sivussa perheelle lounaan, helposti uunissa.
Kruunu on virkattu Dropsin ohjeella ja Dropsin Nepalista. Koukun koon vaihdoin vitosesta neljäpuoleen, koska en löytänyt heti vitosen koukkua, mutta puolta numeroa pienemmän löysin. Pähkäilin, että koosta 5-7 vuotta voisi tulla pienemmällä koukulla virkaten Pörrille sopiva, joten sillä matkaan. Sovitin ensimmäisen kerroksen jälkeen kruununalkua päähän ja juuri sopiva olikin. 
Ohjeessa oli kylläkin mielestäni virhe: Kruunu olisi saanut itselleen perin hassut sakarat, jos olisin ohjeen mukaisesti virkkaillut. En alkanut asiaa enemmälti tutkimaan (esim. muunkielisistä ohjeista), vaan päättelin kruunun sakaroiden oikean virkkaustavan ohjeen valokuvasta. Oikein tai väärin, mutta sakarat sain kruunuun.
Tässä vaiheessa oli jo syöty tee-se-helposti-uunivuokaa ja Pinsessa odotti kruunun valmistumista. Siihen piti kuitenkin pätkiä vielä hiuskut, ja sitten laitoimme kruunun päähän. Pikku pinsessa ei suostunut olemaan enää pieni, eikä pinsessa ollenkaan, vaan hän oli muuttunut kuningattareksi. Minä muutuin siis vallanvaihdoksen myötä alimmaiseksi piiaksi tai ehkä olen sellainen alati ollutkin, vain itse luullut olevani kuningatar. 
Malli: Princess Diana by Drops
Lanka: Drops Nepal 2933 kruunu, 0300 hiukset
Koukku: 4,5 mm
Langankulutus: 49 g
Pitäisi tehdä vielä toinen kruunu, johon tekisi pidemmät hiukset ja purkulangasta, olisivat ihanan kiharat.

Omat suunnittelujutut eivät edisty. Esim. kuvan sukat tökkäsivät puolisääreen, koska värit eivät toimineet, eikä myöskään kuvio. Kuvion piirsin sittemmin uudestaan, mutta se vaatii vielä jotain lisää. Tämä on piinaavaa... idea on muhinut päässä pitkään, ja on omasta mielestäni hyvä, mutta en saa sitä käytännössä toimimaan. Mutta irti en myöskään halua päästää, vaan yritän ja yritän uudestaan, ja hakkaan päätä seinään, kunnes sukat ovat valmiit tai pää vaihtoehtoisesti kuhmuja täynnä. Monesti nämä vastaavanlaiset solmut ovat ratkenneet ajan myötä, jostain vain tulee joku ajatus ja asiat alkavat luistaa. Siksipä en tätäkään tekelettä vielä näytä, sillä uskon ja toivon, että tästä vielä jotain tulee, oman aikansa vain ottaa.

Vihtaranta KAL - 2/14 Mökki