Pyjamakriisi

Melkein kaikki Pörrin pyminit olivat käyneet pieniksi kippanoiksi. Yritin eilen kaupasta etsiä 92 cm uniasuja, mutta en löytänyt ainuttakaan. Täällä meillä päin ovat kaikki 86-senttiset tytöt venähtäneet hetkessä  suuremmiksi! Noo, varastossa olisi varmaan ollut, jos olisin ehtinyt kiireeltäni suuni aukaista...
Sain sitten idean ommella omasta, pesukoneessa ja kuivurissa pehmoiseksi kuluneesta unimekostani, Pörrille pyminin. Nimittäin sellaisen, jossa olisi valmiiksi varastoituneena unihiekkaa sellaiset määrät, että silmät painuvat itsestään kiinni, kun sen pukee päälle. Edellisistä ompeluksista on kulunut vähän aikaa, mutta tuumasta toimeen: Asettelin bodyn ikäänkuin kaavaksi helmaosan päälle ja sitten vain saksimaan.

Jätin reilut saumanvarat, sillä tarkoitus oli tehdä semmoinen 2-kertainen ommel, jottei saumat hierrä.

 Ompelin siis ensin kappaleet oikealta puolelta kiinni.

Sitten käänsin tekeleen toisinpäin ja ompelin nurjalta puolelta.

Sitten taas kolttu toisinpäin. Tässä vaiheessa kaula-aukko näytti siltä, ettei siitä mene läpi minkäänkokoinen pää.

Käänsin ja ompelin helman ja hihansuiden saumat. Avarsin kaula-aukkoa ja ompelin sinne sellaisen kaitaleen. En tiedä, menikö se ihan kaikkien oppien mukaan, mutta kiinni ainakin jäi.

Lopputulos ei kestä tarkempaa tarkastelua, mutta luotan siihen, ettei Nukku-Matti tarkastele,  onko saumat viivasuoria ja mihin suuntaan kinnaa.  Ja ei varmaan näekään, koska on niin pimeää. Ja ensi kesänä, kun on taas valoisaa, ei tämä pymini mahdu enää päälle :)

Uutta pehmoista pyminiä ei saanut ottaa koettamisen jälkeen päältä pois. 
Mutta pyminitarve ei ole tällä kuitattu, uusia tarvitaan edelleen. Ja vähän muutakin vaatetta. Joten pitänee käydä piipahtamassa jossain verkkokaupassa...